Maaseudun kylissään asuvat hämäläiset ovat järkyttyneitä, kun heitä aletaan ohjailla kirkonkylän kunnantalon poliitikkojen kiusanteolla. Ei maalle kukaan Helsingistä muuta kirkonkylän palveluita ihastelemaan vaan maalle ja sen yhteisöihin. Yhteisöllisyys siellä houkuttelee luonnon rinnalla, ei toki kunnantalon poliitikot. Ei kirkonkylän kunnatalo ole lippulaiva mihinkään Helsingistä katsottuna. Byrokratiatalkoot kun tunnetaan jo entuudestaan ja siihen halutaan etäisyyttä. Kasvattaa lapsetkin oma-aloitteelliseen yhteisöelämään, jossa koulu on kylän keskellä, ympäristö luonnonympäristöä, aitoa ja hoidettuna kunnossa. Ei kunnantalon kunto ratkaise ensinkään, kirkonkylän koulun seinät opettajineen. Kirkon asema horjui jo ennen byrokraattista kunnataloa vallan käyttäjänä. Koulu ja sivistys jäivät yhteisöineen. Maailma on lapselle sitä millaisena se lähiyhteisössä näyttää ja avautuu. Forssan tai Tammelan, Humppilan tai Urjalan kirkonkylässä se ei näytä miltään. Sitä kun ei ole enää olemassakaan. Vain tyhjää puhumista ja ulkoaopittuja teflonpoliitikkojen höpinöitä, niiden kehnoa matkimista. Televisiosta opittua liirumlaarumia mutta kehnolla menestyksellä. Kun tämän kirjoittaa Forssan Lehteen sitä ei julkaista. Hesari kertoo sen sitten koko kansalle ja sitä saa myötähävetä. Sitä kutsutaan innovaation diffuusioksi. Forssan Lehteä jälkiomaksujaksi ja maakunnan pilaajaksi. Näitä reaaliaikaisen maailman hitaita maakuntansa turmelijoita on nyt Suomessa paljon. Ne eivät ymmärrä maaseutukylien vahvuuksia lainkaan. Jutut on tehty STT:n toimittajien työnä ja Helsingissä. Ne yrittävät modernisoida kun tulisi tarjota turvallisuutta.
Deflonpoliitikko.
Helsingin Sanomat jakoi välitodistuksen hallitukselle ja sen ministereille viikonloppuna. Kolmesta hallituspuolueesta erottui kustakin yksi asiosaaja ja pragmaattinen ammattilainen. Keskustasta odotetusti entinen europarlamentaarikkomme, joka ei tee politiikaa lainkaan, vaan työtään ministerinä nyt omassa maassaan. Olli Rehn on ottanut tehtävänsä vakavasti ja osaa sen sekä käyttää tohtorina oikoteitä ja hyviä, liki kiitettäviä, kansainvälisiä verkostojaan. Jos toisin olisi, olisimme vamasti pettyneitä. Rehniltä on lupa odottaa enemmän kuin muilta. Ketään ei kiinnosta se miten hän sen medioissa esittää.
Perussuomalaisten kärkipoliitikko on luonnollisesti ulkoministeri Timo Soini, joka nousee myös Hesarin toimittajien pohdintoina tähän kolmen raskaaseen sarjaan ammattitaidollaan. Sen sanominen on myrkkyä punavihreälle toimittajalle. Häntä kun kiitetään sekä ministeriössä, maailmalla ja omat diplomaattimme. Hän esiintyy kiitettävästi ja jatkaa työtään aiemmin samaisen valiokunnan puheenjohtajan kokemuksella. Kiitosta näyttää tulevan nyt myös muilta kollegoilta ja puolueen johtajana hankalassa paikassa. Valtiomiesainesta ilman muuta ja myös kansainvälisesti menestyen. Se on harvinaista Suomessa syntyen. Soini pitää lisäksi työstään olkoonkin että jatkuva matkustaminen on varmasti kuluttavaa.
Kolmas ammatilainen pragmaatikko, käytännön kautta asiansa hoitava, on kokoomuksen vaikeaan tehtävään sisäministerinä joutunut Petteri Orpo. Ilman tätä synnynnäistä lahjaa, pragmaattista tapaa hoitaa vaikea pakolaistulvamme, ministeri ei olisi voinut menestyä muuntautumalla deflonpoliitikoksi. Tällainen deflonpoliitikko latelee juttunsa kuin ulkoa lukien, pyrkimättä edes sisäistämään ministeriönsä tehtäväkenttää ja vastuualueita sekä ymmärtämään pregmaattisen tuloksenteon vaikutukset käytännön toteutuksessa, arjen elämässä näkyvään ja monella tapaa kertautuvaan todellisuuteen. Hybridiyhteiskunta on äärimmäisen vaikea oivallettava ja kybersodat todellisuutta, jota ei voi nyt kiertää puhetulvalla tai puppusanoilla. Jopa yliopistojen lausuntoautomaatit ovat nyt tarkempia sanoissaan kuin takavuosina. Toimittaja ei tiedä kehen voisi luottaa. Aivan pimeä juttu olisi uran loppu sielläkin. Ylen budjetti pelottaa kilpailijoita. On syytäkin.
Yliopisto-opettajan arkea
Kokonaiskuvan hahmottaminen osasiin ja osasten kokoaminen toimivaksi systeemiksi on professorin työtä yhdistettäessä perustiede soveltavaan tieteeseen ja tämä edelleen eri aluetasoilla toimiviksi hyvän hallinnon verkostoiksi. Siinä vaaditaan vertikaalista aika-alyysiä rinnan horisontaaliseen maantieteen analyysiin. Harva professori kykenee yhdistämään ne luonnontieteistä ja labroista ihmistieteisiin ja yhteiskuntatieteisiimme olleen myös maantieteilijä samalla. Ne hallinnon ja maantieteen häkkyrät, joita nyt on tehty vuosikymmenet ja pilattu ensin lääninhallitus ja sitten kuntahallinto, perusterveydenhuolto ja sosiaalityö rinnan maakuntahallinnon kanssa, on lahjattomien ministereiden ja hallitusten työnäytteitä. Kun ei tunne yhteiskunnan työnjakoa törmäyttää niitä yhteen ja niin sekä Sipilä että Stubb saivat alimmat arvosanat. Ei se onnistu insinöörin prosessikaaviona saati juosten maratonia monella kielellä apua pyytäen.
Parasta oli ja on se, että kumpikaan ei puutu presidentin työhön, ei ulkoministerin eikä puolustusministerin tehtäviin. Oleellista on, että kun jomman kumman on oltava retuperällä, ulkopolitiikan tai sisäpolitiikan, olkoon se sitten sisäpolitiikka. Siellä ministereille jaetut arvosanat ovat välttävän ja tyydyttävän luokkaa ja ne on jaettu pikemminkin ministerin persoonallisuuden ja näkyvyyden tuloksena kuin osaamisen. Mukava mies voi saada pinnat juuri tästä maineestaan tai joviaalina tyyppinä. Karismaattisia ministereitä meiltä ei juurikaan löydy. Jos sellaisia alkaa löytyä, silloin karisma on määritelty uudella ja suomalaisella tavalla.
Joku taas saattaa olla vähän toista ujompi ja joku taas savokarjalainen päsmäröijä ja koko ajan omaa asiaansa esittelemässä. Tällaiset ”pässi narussa” ihmiset poukkoilevat hurjaa vauhtia ensin yhteen suuntaan ja myöhemmin seuraavaan niin pitkälle kuin liekanaru nykäisee kaulasta. Kuperkeikkojen seuraamista jatkuu niin kaun kuin liekatappiin kiertyvää narua riittä.
Norjalainen villapaita
Lahdessa viikonloppu oli valmistautumista vuoden kuluttua pidettäviin hiihdon MM-kisoihin. Ladut olivat kunnossa, riittävän leveitä, olkoonkin että suomalainen hiihtäjä kykeni kaatamaan puolenkymmentä kanssakilpailijaansa leveimmässä kohdassa stadionaluetta. Strandvallin työnäyte olisi tuonut ministerinä politiikan toimittajalta trumpit ja republikaanien ehokkaana mahdollisuuden voittaa niin tulevan huhtikuisen supertiistain voiton kuin alkavan formulakauden seuratuimman kuskin maineen. Barack Obaman hiihtämänä, ensimmäisenä värillisenä presidenttinä, tätä olisi seurannut punainen laikka ja hylkäys. Obama ei olisi voinut kertoilla Trumpin tapaan, kuinka hän olisi voinut ampua valkoisen miehen ja silti hänet olisi valittu presidentiksi.
Näin Trump voi puhua paljon väljemmin ja värikkäämmin kuin tummaihoinen ja akateemisesti älykkö Obama. Sellainen vaikuttaa köyhtyneen keskiluokan ja slummissa asuvan äänestäjän käyttäytymiseen vaaliuurnilla. Trump kerää katkeroituneen alemman keskiluokan ja populismiin mukaan lähtevien äänet mennen tullen.
Norjalaisten jäsentenvälistä Lahden kisoissa tämä ei muuksi muuta ja kun vuoden aikana ei voi tapahtua muuta kuin äitiyslomalta palaavan Norjan ykköshiihtäjän paluu laduille, ainut uskottava näyttö tuli yhdistetyn Herolalta. Pistesijan saavuttaminen edellyttää häneltä lisää aggressiivista strandvallia Lahden loppusuoralla ja yhtä onnekasta hyppyä mäessä. Dopinglaukkuja ja lääkäreitä ei nyt nähdä Shellin huoltoaseman tankkauspaikoilla. Siihen nyt ei ole kerta kaikkiaan varaa. Elämme nyt erilaista yhteiskunnallista vaihetta globaalisti. Jopa urheilutoimittajamme oivaltavat tämän.
Olympiavuosi kun tuo joka tapauksessa esille niin Venäjän kuin Kenian valmennuksen huiput uudessa valossa ja globaalit urheilujärjestöt joutuvat ryhdistäytymään nekin. Norjalainen villapaita ei herätä epäilyä, ellei sitten vuonomaan sisällä tapahdu jotain öljymiljoonien jakoon liittyvää ja odottamatonta. Hybridiyhteiskunnan uudet säännöt ja kybermaailma voi muuttaa hetkessä myös parhaankin villapaidan väriä.