Menestys on intohimon tulos – ei tarpeen.
Kokematon sota viehättää – Dulce bellum inexpertis
07. 09. 2014 – 04.10. 2023
Elämme juuri aikaa, jolloin Nobelit jaetaan ja muutamasta hassusta nimestä löytyvät voittajat. Samaan aikaan päivittelemme, miten Helsingin Yliopisto on pudonnut sadan yliopiston kärjestä tuhansine oppilaineen ja opettajineen, tutkijoineen. Muut yliopistomme sijoittuvat tuhannen joukkoon. Varmaan näistä maailman kärkiyliopistoista löytyy yksi Ruotsissa palkittava tutkijakin? On mistä valita käymättä Kiinassa tai Afrikassa, Japanissa lainkaan. Venäjä ei voi Nobeleja saada muutenkaan, Ilman Putinia virassaan. Ei tule rauhan Nobelia nyt Venäjälle tänäkään syksynä. Kokematon sota viehättää Ukrainassa – ”Dulce bellum inexpertis.” (Erasmus Rotterdamilainen).
Mamu Suomesta kertoo syksyllä 2014, kuinka Suomi oli kuin sumopainijan maa verrattuna Hollantiin. Kertojana on toimittaja Lari Malmberg ja jutun kuvittajana Jussi Puikkonen. Julkaisija on Helsingin Sanomien kuukasiliite numero yhdeksän. Mamu on taas suomalaista rasismia pakoileva israelilais-palestiinalais-suomalainen jokipaikan touhottaja Umayya Abu-Hanna, joka ehti Suomessa käydessään saada mittavan kansallisen maineen ja fanilauman aina edustuksellista demokratiaamme myöten käyttäen ponnahduslautana suomalaista rasismia. Rasismi siis myy hyvin. Näin se myi toki vielä kesällä 2023, eikä oikein muuta puhuttavaa löytynytkään. Suomalaiset ovat omituisen vähäpuheinen kansa ja media myy sekin aina yhtä asiaa kesässä. Suloista on sopivalla hetkellä hullutella. – ”Dulce est despire in loco.” (Horatius).
Suomi ei ole enää yhden asian liike. Monikulttuurinen Hollanti poikkea Suomesta sellaisena, kun Suomi eli vielä yhden median ja yhden televisiokanavan aikana. Tänään on jo toisin, kun ei ala sekoilla Abu Hannan tapaan hämäläisen osakunnan sisällä. Olisihan siellä ollut valita muitakin osakuntia, Helsingissä? Kieli on toki sama onomatopoeettinen ja luontoa matkiva tänäänkin, eikä sen rakennekaan ole uudistunut. Sellainen vie väkistenkin, hermeneutiikan ja strukturalismin filosofiaan uskoen, hyvin erilaiseen maailmankuvaan ja normit sekä lait ovat nekin todella suomalaisilla syvässä onomatopoeettisen kielensä kantimissamme. Näin kirjoitin syksyllä 2014. Miksi en siis myös syksyllä 2023? Onko jokin muka muuttunut luontoa matkivassa kielessämme? Eläköön iloisina niin kauan kuin kohtalo suo. – ”Dum fata siunt vivite laeti.” (Seneca).
Se, miten vauhdikkaasti toimittaja juttunsa väsää Abu-Hannasta, ei vaikuta tähän vähääkään. Perinteiset Hesaria lukevat printtimedian harvinaisuudet ottavat viestin vastaan tavalla, jota lehti on pyrkinyt jäljittämään sunnuntaipainoksessaan, saadakseen ilmoituksensa kaupaksi. Helsingin Sanomat on kuin äitiemo, joka huonona hoitajana kehuun omia keinojaan, ja hulluna vielä näitä vihreitä lapsiaan. “Kehno kehhuu keinojaan, hullu äiti lapsiaan.” Siinä ovat näytelmän henkilöt myös syksyllä 2023. – ”Dramatis personae.”
Printtimedian lukijoiden perustyypit. Anna-Stina Nykäsen kirjoittama laaja lehden tutkimus (HS 7.9.2014) kertoo, kuinka tyypillisin suomalainen on Ville Valtavirta, Lauri Lavatanssi ja Kikka Kovakatu. Kovakatu lukee 7 päivää lehteä, rakastaa Renny Harlinia ja Clint Eastwoodia, televisiosta Big Brother on suosikki ja ruokana sitä seuratessa pikaruoka. Kirjoja tämä leidi ei lue lainkaan Ville Valtavirran tapaan odottaen matkaa Tallinnaan. Tiedän sen myös kokemuksesta, enkä lähetä hänelle pitkiä tekstiviestejä saati 500 sivuista kirjaa, ellei se ole samalla kuvitettu. Kuvat hän saattaa selatakin yksinäisinä hetkinään punkkupulloaan tyhjentäen. Vuonna 2023 kuvat valitsevat hänelle robotit ja algoritmit. Vain kahta tahtovat nämä ihmiset kiihkeästi – leipää ja sirkushuveja. – ”Duas tantum res anxius optat: panem et circenses.” (Juvenalis).
Lauri Lavatanssi taas lukee Apua ja Seuraa, rakastaa Spede Pasasta, Uuno Turhapuroa, Salkkareita ja syö vaimon valmistamaa kotiruokaa oluella huuhtoen. Kirjallisuutena on periaatteessa Laila Hirvisaari ja Kalle Päätalo, joskin voisi olla myös ikivanhat sotakirjamme tai sarjakuvista tutut hahmomme. Lehden toimittajan mukaan työväki ei edes tavoittele yläluokan tapoja ja on ylpeä ulkomuodostaan, eleistään, käytöstavastaan ja puheen parrestaan. Mutta älä nyt mene koskaan kutittamaan nukkuvaa käärmettä, Tylypahkan moton lohikäärmettä. – ”Draco dormiens nunquam titillandus.”
Venäläinen nainen kutsuu näitä naisia traktoreiksi. Suomea yhdistää kulttuurisesti enää yksi yhteinen omaisuutemme, James Bond, makujen hierarkiaa tutkittaessa. Jutun mukaan maa jakautuu yhä vahvasti perinteiseen ja korkeakulttuuriin, kun sitä seuraa printtimedian lukijana. Heille on tehtävä erilaista mediaa kuin mitä sähköisen medianyhteiskunnan nuoremmille tai printin sivuuttaville ihmisille. Heitä on kohta valtaosa väestöstämme. Siellä missä poltetaan kirjoja, poltetaan kohta myös ihmisiä. Niin kauan kuin sinulla menee hyvin, on ystäviäkin paljon. Mutta jos olot käyvät pilvisiksi, jäät yksin. – ”Donec eris felix, multos numerabis amicos. Tempora si fuerint nubila, solus eris.” (Ovidus).
Kirjallisuus on uutinen, joka pysyy aina sellaisena. Kirjojen aseman muuttumisesta huolimatta suomalaista valtaosa arvostaa korkeakulttuuria ja etenkin lukemista. Moittivat itseään laiskoina lukijoina, ja vielä laiskempina kirjoittajina. Häpeilevät lukemiaan dekkareita viihderomaaneja. Kuitenkin juuri niitä luetaan, koska niitä myös markkinoidaan ja myydään, välitetään kirjastoissamme rinnan polkupyörien, sähköporien, musiikin ja videoiden kanssa kilpaillen, kirjoittaa Suomen Kuvalehden elokuun 34. numero ja jo kannessaan sen kertoen. Vuosi on edelleen 2014 ja muutos vuoteen 2023 tultaessa on lehteä selaillen vaatimaton. Toimittaja ei nuku koskaan. – ”Dormio numquam.”
Kulttuuri on siis tämän kesän uutisista tärkeänä koettu, siinä missä sota Ukrainassa, Ilkka Kanerva vaihteeksi rauhanturvaajana ja Laura Rädyn kommellukset ministerinä. Maailman pelätyin terroristijärjestö on nyt ISIS ja sen verta sekä öljyä sekoittava Yhdysvaltain tuote Irakin sodan pääarkkitehtina. Matkat pesäkkeestä toiseen tekevät maailmanpoliisista sokean ja se näkyy nyt Ukrainassa. Ukrainan sotaa Yhdysvallat ei ymmärrä lainkaan. Sen demokratia ja osavaltiot ovat takavuosien Neuvostoliitoakin omituisemmat. Kun siellä kaksi tekee saman, se ei kuitenkaan ole sama. – ”Duo cum faciunt idem, non est idem.” (Terentius).
Hiio Hipsteri vaiko Lauri Lavatanssi. On Suomessa myös korkeakulttuurin harrastajia, joita Helsingin Sanomat kuvaa käsitteillä Hiio Hipsteri ja Kaarina Klassikko. Ne voisi kääntää myös päälaelleen ja vaihtaa rooleja, mutta hyvä näinkin. Korkeakulttuurissa lehdistä valitaan joko Image tai Suomen Kuvalehti, ohjaajista Pedro Almodovat tai Ingvar Bergman, televisiossa menee Mad Men tai Downton Abbey nauttien samalla etnistä ruokaa tai chateaubriandia. Kirjailijoista lehti mainitsee Karl Ove Knausgårdin ja Gustave Flaubertin sekä tietysti Fjodor Dostojevskin. Koskahan venäläiset klassikot on luettu loppuun muittenkin kuin Paavo Väyrysen iltapuhteina? Tässä kulttuurissa kahden kiistellessä kolmas iloitsee. Oli vuosikymmen mikä tahansa. – ”Duobus litigantibus tertius gaudet.”
Oleellista ei ole se, mitä katsoo tai lukee, vaan kuinka ja missä, kenen seurassa ja onko se sopivassa elämäntyylin muihin valintoihin, vaatteita myöten. Raja on kuitenkin kohtuullisen vapaa ja vain täysin sopimaton on kiellettyä. Kyse ei siis olekaan pelkästä mausta vaan estetiikasta. Suomalainen estetiikka on nousussa. Valinnanvapaus on Suomessa aika niukkaa. Arkena juodaan lehmän maitoa tai vettä, viiniä vain harvat mutta he sitäkin enemmän. Maku kuitenkin luokittelee ihmiset, ja tyyli on tapa säilyttää imagonsa, mutta myös jäädä sosiaalisen nousun akanvirtaan. Laki on kova, mutta se on laki. – ”Dura lex, sed lex.” (Ulpianus).
Perussuomalainen kulttuuriministerinä. Kulttuuriministeri pitää kissatauluista eikä ole likimainkaan samalla tasolla edustamiensa taiteilijoitten kanssa. Turha minun on hänelle mennä tyrkyttämään käsitettä Cluster Art yhdessä Botrus Art ilmiöiden kanssa globaalina viestinä taloutemme kokonaan uusista mahdollisuuksistamme algoritmien maailmassa. Politiikassa vasemmistoa ja oikeistoa ei enää erota, ellei ole takavuosina sitä opiskellut. Kylmän sodan aikaan porvarit tunnista duunareista jo vilkaisten, nyt lähinnä vain arvokonservatiivit ja liberaalit kahtena ääripäänämme. Pehmeä vesi siinä on kovertamassa kovaa kalliota. – ”Dura tamen molli saxa cavantur aqua.”
Persut tietysti inhoavat kaikkea performanssia ja tekotaidetta, modernia maailmaa, tietää vihreän langan lukija toimittajana. Perussuomalainen kulttuuriministeri olisi ihan hyvä vaihtoehto yhteiseksi syntipukiksi, sylkykupiksi ja samalla riittävän utelias ottamaan selvää, mistä on kysymys ja mitä Hiio Hipisterille tai Kaarina Klassikolle tänään kuuluu. Tuskin kovin kummaa, ellei nyt ala inhota oopperaa pelkän tavan vuoksi ja seikkaillen juovuksissa kiekkoleijonien mukana Paavo Arhinmäen tapaan kulttuuria edistäen. Paha siinä on potkia tutkainta vastaan. – ”Durum est tibi contra stimulum calcitrae.” (Raamattu. Ap.t. 26:14).
Kulttuuriton mies. Naisten ja miesten välillä on Suomessa valtavia kulttuurisia eroja. Tämä on syytä tuntea ja tietää myös kulttuuriministerin. Miesten välillä erot ovat vaatimattomia mutta naisten kohdalla jo psykososiaalisiin yhteenottoihin johtavia. Naiset hallitsevat kulttuurimaailmaa ja miehet ovat imitoijia. Miehen ymmärtäminen vaatii kulttuuriministeriltä syvää psykososiaalista osaamista ja aiheen tuntemista muunakin kuin pintavaahtona. Kovaa on – mutta kärsivällisyydellä saadaan kevyemmäksi se, mitä ei saa muuttaa. – ” Durum: sed levius fit patientia, quidquid corrigere est nefas. (Horatius).
Elämme pelon yhteiskunnassa ja kutsumme sitä takavuosien tapaan kylmän sodan paluuksi. Helsingin Sanomat pyrkii oikomaan väärää historiallista siirtymää ja kertoo, kuinka kylmän sodan aikana maailma oli oikeasti jakautunut kahtia, mutta samalla myös ennustettavissa. Siinä se erehtyy. Mennyttä maailmaa ja historiaa on helppo lähestyä kuvaten sen ennustettavuus, mutta kyllä Kuuban kriisi ja Korea olivat aivan todellisia maailmanpalon hetkiä. Elettiin lopun aikoja. Syökää, juokaa ja iloitkaa, kuoleman jälkeen ei ole nautintoja. – ”Ede, bibe, lude, post mortem nulla voluptas.” (Seneca).
Kennedyjen murhat tulvat heille taatusti yllätyksenä nekin, ja Vietnamin sota oli kaikkea muuta kuin ennakoitavissa loppunäytöksineen. Taiteilimme tuon kauden yli kusi sukassa, kuvaten sen tuon ajan kenraalien näkökulmasta ja maailmassa, jossa oli poikkeuslakeja, Kekkosen seuraajaksi aiottu alkoholisoitunut Ahti Karjalainen. Karjalaiselle taas mikään ei ollut niin vaikeaa, paitsi ennustaminen, etenkin tulevaisuuden. Hänen lahjakkuutensa jäi median luoman imagon pilaamaksi ja näin Kekkonen piti yllä omaa kulttiaan valitsemansa tankeron ja mediansa avustamana, kekkospuolueen tukemana ja perässähiihtäjät taatusti takana. Hän oli todellakin monesta yksi. Oli lukenut Yhdysvaltain motonkin. – ”E pluribus unum.” (Augustinus).
Väärää propagandaa. Ei tilanne ole nyt yhtään sen arvaamattomampi, kuin aikana, jolloin Eurooppa oli Yhdysvalloille tärkeä kumppani ja Neuvostoliitto pelätty kommunismin kauhukuvia tuottava ideologinen pelote. Kauhun tasapaino oli koko ajan horjuva ja jakautunut Saksa sekä Neuvostoliiton satelliitti- ja miehitysvaltiot muodostivat alituisen uhan. Yhteiskuntajärjestelmien horjuminen aiheutti koko ajan jännitteitä kapitalismin ja sosialismin rajapinnoilla ympäri globaalia maailmaa. Media kärjistää ja hakee tapauksia, jotka ovat pelkkiä sattumuksia. Ukrainan sota on sekin jatkunut jo iät ajat. Täytyy oppia, pitää syödä elääkseen, eikä elää syödäkseen. – ”Edere oportet ut vivas, non vivere ut edas.” (Cicero).
Sellainen oli lehden esittelemä suomalaisen matkustajakoneen ja sitä lähelle joutuneen ohjuksen räjähtäminen jouluna 1987. Kysymys, miksi tästä kerrotaan vasta nyt, on ymmärrettävää. Liki kolmen vuosikymmenen aikana joka minuutti maailmalla lentää tuhatmäärin matkustajakoneita, mutta myös ohjuskokeita muuallakin kuin Jäämeren yläpuolella. Läheltä pitää tapahtumia sattuu muillekin kuin pienelle Finnairille ja sen lennolle Huippuvuorten yli Japanista Helsinkiin, Vantaalle. Miksi niistä tulisi puhua ja levittää lentokauha ja nykyisen fobian lisäksi? Yksinkertaiset asiat lihottavat nekin. – ”Edo, ergo sum.” Syön, siis olen.
Fanien esittelyä stereotyyppien tueksi. Fanit ovat medialle yhtä tärkeitä kuin pelon maailman esittely, kauhuskenaariot. Nyt fanitetaan aitoja ja ihania suomalaisia, joilla on universaali vetovoima esitellen Nokian entinen pomo ja hänen kirjansa muiden tuttujen naamojen rinnalla ja vuonna 2014. Kun kyseessä on nainen johtajana, kirjan voi lukeakin. Nimi Blanca Juti mieleen ja tilaamaan netistä markkinointijohtajan hengentuote. Blogien pitäjät kokoavat niistä upeita kirjoja ja tämä on niistä esimerkki. Elämän eliksiiri. – ”Elixir vitae.”
Omani on koottu kirjoina myös keräilijöille, joita Suomesta löytyy kulttuurimaana heitäkin kiitettävä määrä. Tänään toki tätäkin juttua saksalaiset lukevat paljon suomalaisia ahkerammin. Eilen taas jenkit. Kohta useampi miljoona lataus vuosittain. Se on ihan rohkaiseva määrä jatkaa kirjallista uraansa. Kun kirjoitat ilmaiseksi, se vie pohjaa koko kirjallisen maailman kielellisiltä lahjakkuuksilta. Se on surullista. Kauneinta mitä ihminen voi tuottaa on se, mitä hulluus synnyttää ja järki kirjoittaa. – ”Errare humanum est et confiteria errorem prudentis.” (Hieronymus).
Pallopelien kulttuuri ja estetiikka jää kuvaamatta. Lehden pakollinen lentopallokuva on otettu passaristamme Tervaportista. Itse olisin valinnut toisin ja pannut lukijani arvailemaan onko kyseessä Mikko vai Matti. Oivasen kaksoisveljet ovat kuin kaksi marjaa ja heidät erottaa vain pelityylistä. Pallopelien kulttuuri ei oikein kuulu muuta kulttuuria seuraavien toimittajien osaamiseen ja se on sääli. Se on yhtä paha puute kuin puhua globaalista politiikasta, tuntematta lainkaan maantiedettä ja uskontojen syvintä olemusta eri kulttuurien erottajana ja yhdistäjänä. Siinä mahalaskussa on jotain samaa kuin paikallisessa Forssan Lehdessä, Hämeenlinnassa painetussa, ja sen päätoimittajassa esittelemässä omaa tytärtään kansanedustajana. Sama lehti esittelee viikonlopun numerossaan suurten mahdollisuuksien Ypäjää hevospitäjänä. Mahtaako tapahtua jokin muutos tultaessa syksyyn 2023? Onko takana menetetty vuosikymmen? Nyt vaaditaan Fredrik Suuren tunnuslausetta. ”Esse, non videri.” Olla, ei näyttää.
Ministeri Sirkka-Liisa Anttila esittelee kolmessa eri artikkelissa visioitaan Forssan ja Lounais-Hämeen talouden ja kulttuurin vahvuuksista. On esitellyt kohta puoli vuosisataa. Ja aina ne samat. Kun samaan aikaan yhteisen kehitysyhtiön johtaja eroaa, on vedetty moneen kertaan kölin alta, eikö tämä vahvuus synny juuri rajoista, aggressiosta, nepotismista, väärän valtatien varressa asuvien tavasta viedä seutukuntaa kuin litran mittaa, kaupunginhallituksen puheenjohtajan tuskailua lainaten. Eikö siitä opita ikinä? Jos Forssassa alkaa kilpailla paikallisten kanssa edes ehdokkuudesta Eduskuntaan, on haettava tuki Helsingistä, Lahdesta, Hämeenlinnasta ja viimeiseksi vasta Lounais-Hämeen omilta verkostoilta, nepotistiselta medialta. Kun väki vähenee, pidot eivät parane Lounais-Hämeessä, ja elämä on nyt Lounais-Hämeessä vieras kieli, jota kaikki ääntävät väärin. Kaikissa asioissa kokemus on opettaja. – ”Est rerum omnium magister usus.” Julius Caesar.
Minäkin Arkadiassa. – Et in Arcadia ego. (Nicolas Poussin).
26.08.2014 – 04.10. 2023
Aloita siitä mihin muut lopettavat
Syöpäkuolemat, alkoholismi, itsemurhat, verisuonitaudit, onnettomuudet näyttävät keskittyvän kaupunginosittain ja koko maassa tietyille alueille, kertoo tuore tutkimus, jota Helsingin Sanomat (26.8.2014) esittelee. Näin se varmasti kartalla näyttääkin, ellei ole maantieteilijä ja lähde tutkimaan, onko tässä mitään perää vai syntyvätkö erot pelkästään sattuman kautta. Ikävintä on, jos ilman tutkimusta aletaan tehdä johtopäätöksiä, mistä nämä erot saattaisivat johtua ja toimia näiden arvailujen varassa. Nykyisin näkee aivan liian paljon tutkimuksia, jotka perustuvat muutamaan hassuun haastatteluun ja näiden suoriin jakaumiin, näistä tehtyihin yleistyksiin liki globaaleja ongelmia ratkoenkin. Joku kohtuus on säilytettävä. Asioissa on kohtuus. – ”Est modus in rebus.” (Horatius).
Tuntematon maantiede
Alueet ovat ihmisille tärkeitä, mutta maantiede tieteenä usein liki tuntematon. Monessa maassa maantiede on yliopistoissa omana tiedekuntanaan ja erityisen arvostettu se on ollut aina Saksassa, Venäjällä ja Yhdysvalloissa. Maantieteen opettajana, yliopistossa professorina, siihen joutui tutustumaan toisella tavalla kuin mitä kouluopetus ehkä antaisi ymmärtää. Maantiede jakautuu hyvin moneen erikoistumisalaan ja sillä on runsaasti lähitieteitä, ei vähiten aikatieteet, historiatieteet. Lisäksi luonnonmaantiede on aivan eri asia kuin talous- ja sosiaalimaantiede tai aluesuunnitteluun erikoistunut suunnittelumaantiede. Itse suosittelen alan tutkijoita hankkimaan aina tukiaineiksi luonnontieteilijöinä myös ihmistieteitä ja mieluiten myös siellä useampaan kertaan väitellenkin. Typeryydelle kun on ominaista huomata toisten viat ja unohtaa omat. ”Est proprium stultitiae aliorum vitia cernere, oblivisci suorum.” (Cicero).
Maantieteen filosofia on ikivanhaa ja perustuu tieteen yleiseen filosofiaan. Sitä on pidetty aina vähän vaikeana ja se tulikin opintoihin mukaan vasta perusopintojen jälkeen. Maantieteen ehkä arvokkain asia perusopinnoissa oli opastaa nuoria ymmärtämään kokonaisuuksien hallintaa ja synteesien rakentelua. Alue kun yhdistää niin paljon sellaista, joka erikoistieteitten kohdalla jää usein huomaamatta. Tässä aikaan sidotut historiatieteet lähestyvät maantiedettä. Toinen on tarkastelutavaltaan horisontaalinen yhdistelijä, toinen vertikaalinen. Omaan aikaamme kun kuuluu perusteettoman tiedon tai vähin perustein tehtyjen päätelmien jakaminen myös medioissamme. Ja perusteettomasti lentää kerran lähetetty sana.” – ”Et semel emissum volat irrevocabile verbum.” (Horatius).
Synteesistä innovointiin
Maantieteilijän työ alkaa siitä mihin muiden tutkijoiden loppuu, neuvottiin nuoria alan opiskelijoita heti ensimmäisen opintoviikon aikana Oulun yliopiston Maantieteen laitoksella. Sattuman osuus ei saa johtaa kuitenkaan vääriin johtopäätöksiin, saati aluesuunnittelussa turhiin toimenpiteisiin suunnittelumaantieteessä. Juuri kuollut Keskustan pitkäaikainen Oulun läänin entinen maaherra, seitsemän Suomen valtiomme budjetin laatija, K-linjan ja Kekkosen harras kannattaja, Ahti Pekkala kuunteli usein meidän maantieteilijöitten esitelmiä, ja oli erityisen tarkka siinä, kuinka Oulun seutua kehitetään ymmärtämällä, kuinka alueet eivät ole saarekkeita vaan sisäkkäisiä kehiä, jossa maaseutu, Haapavesi kuntana, ei ole Oulun ulkokehälle jäävä kummajainen. Hän korosti työssään, kuinka seuraus on tyhmien oppimestari. – ”Eventus stultorum magister.” (Livius).
Se, että minua puoli vuosikymmentä vanhempi opettajani, ja myöhemmin kollega Eino Siuruainen, valittiin Pekkalan jälkeen Oulun läänin viimeiseksi maaherraksi, ei ollut kenellekään yllätys. Siuruainen oli Keskustan mandaatilla toimiva kansanedustaja, mutta samalla hoidimme samaa maantieteen professorin virkaa. Olimme laitoksella luonnollisesti ylpeitä omasta Maaherrastamme. Rehtorimme kertoi, kuinka maaherrojen koulutusohjelma lopetetaan Maantieteen laitoksella. Viisas ratkaisu ja ennakoi läänien lakkauttamista jo 1980-luvulla. Me tiesimme sellaista, jota muut eivät tienneet. Maantiede opettaa myös innovaatioita ja Afrikasta tulee aina jotain uutta. – ”Ex Africa semper aliquid novi.” (Plinius vanhempi). Tänään syksyllä 2023 tällä on erityistä merkitystä.
Verkostojen verkosto
Virkamies voi puurtaa useissa sivutoimissa ja samainen Helsingin Sanomat kertoo, kuinka kaupunginjohtaja Jussi Pajusella on 13 sivutointa ja apulaiskaupunginjohtaja Pekka Saurilla peräti 16, mutta osalla vain yksi tai ei yhtään. Kun virka lakkaa olemasta, mies jää eläkkeelle, kaikki toimet käytännössä katoavat. Ne ovat syntyneet pääsääntöisesti viran mukana ja usein osana puoluemandaattia. Kun puoluekin katoaa ja eläkkeelle jäävien osuus on kovin suuri, kuten nykyisin on, alueiden väliset ja sisäiset verkostot katoavat eläkeläisten mukana. Näin Raimo Sailaksen kolumni samassa lehdessä on melkoisen turhanaikainen ja muutenkin jo takavuosilta tuttua tekstiä. Ne kumpuavat hyvästä ja syvästä vakaumuksesta. – ”Ex bona fide.”
Uudet luudat lakaisevat, mutta eivät kalasta enää vanhoilla verkoilla. Näin poliittinen laitos joutui puolueineen kriisiin. Tämä on ongelma, jota ei ole riittävästi pohdittu. Kun sodan aikana syntynyt suuri ikäluokka jätti virkansa, samalla jäivät myös lukuisat alueita yhdistäneet verkostot ja talouden klusterit. Ihmisten väliset kontaktit ovat uskomattoman tärkeitä, eikä niitä koskaan voi korostaa liikaa. Nyt ne ovat oleellisesti rapautuneet, ja uusia ei ole syntynyt muuten kuin netin virtuaalisina verkkoina. Se ei korvaa hyvien henkilösuhteiden kautta syntyneitä verkostoja. Niitä on pidettävä yllä koko ajan, ja se on keskeinen osa virkemiehen työtä hyvin hoidettuna. Oikeamielisestä ja hyvästä. – ”Ex aequo et bono.”
Sulka Lukašenkan hattuun
Kun Vladimir Putin tapaa Valko Venäjällä Aljaksandr Lukašenkan isännöimän Miskin huippukokouksen osanottajat Petro Porosenkon ja Catherina Asthonin, kukaan ei voi olla tuloksesta kovin varma ja yksityiskohtia vältellään. Ainut voittaja on Valko-Venäjän kiistelty presidentti ja tätä kautta Euraasian ja Venäjän vetämä tulliliitto. Tästä sulasta Putin voi hyväksyä jopa Porosenkon täysivaltaiseksi maansa edustajaksi huipputapaamiseen. Toinen voittaja ovat verkostot, jotka nyt ovat tulehtuneet. Putin on keskeinen media-ajan verkottaja ja hänen jättämisensä sivuun on ollut valtava menetys Euroopan ja etenkin Suomen taloudelle. Putin on taitava media-ajan ymmärtäjä ja kykenee verkottamaan itsensä niin sosiaalisiin kuin ei sosiaalisiin medioihin, mediaan ja sitä lähellä olevaan viihteelliseen epämediaankin. Nyt vuonna 2023 sota Ukrainassa oli kauhea virhe, jonka korjaaminen on Putinille mahdotonta. – ”Ex est” Ohi on.
Piru majailee yksityiskohdissa
Maantieteessä sisäkkäiset kehät eivät nyt toimi Ukrainassa ja EU:n näkökulmasta kehitystä ei tapahdu lainkaan, jolloin rikkonaiset alueet ja niiden toiminta johtaa samaan kuin kuntarakenneuudistuksessa, jossa kaikki neuvottelijat epäilevät toistensa tarkoitusperiä tai eivät ole niistä lainkaan perillä. Tällaisessa verkostossa ei sosiaalisen epämedian merkitys kasvaa, oli alue pieni tai suuri. Globaalissa geopoliittisessa kaaoksessa piru löytyy yksityiskohdista, ja niiden löytäminen on Ukrainan kriisissä nyt vielä kaukana tulevaisuudessa. Näin siis vuonna 2014 kirjoittaen. Sama pätee sellaiseen kuntarakenteiden uudistukseen, jossa tutkimus jätetään tekemättä ja prosessi käynnistetään komentelemalla, painostamalla ja uhkailulla. Sosiaalinen epämedia tuo koko ajan agendalle pieniä yksityiskohtia, joihin myös oma hallituksemme on kompastunut, olemattomaan puuhasteluun jo Kataisen aikana. Miten sitten jatkossa? Vuonna 2023 meillä on porvarihallitus ja puhutaan yleislakostakin. Nyt olisi viisasta varoa. Pienistä siemenistä ovat suuretkin asiat syntyisin. – ”Ex minimus seminibus nascuntur ingentia.” (Seneca).
Tunne oma tilasi, älä arvaile
Tässä tarkoituksessa Forssan Lehdessä Ilkka Joenpalo on kirjoittanut ansiokkaan mielipiteen (26.8.2014) lainaten Urho Kekkosen lausahdusta “Tunne oma tilasi, anna arvo toisellekin”. Siinä pelkkä oman tilan arvailu ei vielä riitä, oli kyseessä Minskissä tai Forssassa järjestettävät kokoukset sekä alueiden välisten verkostojen todelliset ylläpitäjät. Ei kuvitellut ja arvioiden oma tila väärin, sekä antamatta muille arvoa ja tunnustusta lainkaan. Ylimielisyys yhteisten asioiden hoidossa on alueiden Euroopassa ja Suomessa verkostotalouden ja klustereiden pahin peikko ja moraalin rapauttaja. Vasta lopputulos tekee teot hyviksi. – ”Exitus acta probat.” (Ovidius).
Verkostot kun eivät muutu, vaikka vaaleissa äänestäisimme miten tahansa. Siinä on samaa kuin sukulaisten suosimisessa, nepotismissa. Emme voi valita sukulaisiamme, vanhempiamme. Tässä merkityksessä suku on pahin, tai paras verkosto, ja tähän liittyi läheisesti ensimmäinen väitöskirjani paikkaleimautumisesta ja juurista, maantieteen mentaaleista alueista ja käsitteistä, spatiaalisesta identiteetistä, joiden perustana ovat tunnesanamme ja hermeneutiikka, joskus samalla myös strukturalismi, nykyisin postsrukturalismi, joka tekee emotionaalisesta aina todellisen ja sisäsyntyisen alueen sepitteellisten ja hallinnollisten alueiden rinnalla “aluehenkineen “. Selvästi äännetyillä sanoilla. Uskokaa kokenutta! Kirje päättyy tähän. –” Expressis verbis” –” Expertio credite!” –” Explictum est volumen.” Cyprianusta lainaten: “Extra ecclesiam nulla salus.