Veri similis – Toden kaltainen; Veritas nuda – Alaston totuus
12.09. 2023
Vuonna 2019 Suomella oli kolme hallitusta ja viimeisin niistä oli kansainvälistä naistenpäivää korostava jo kokoonpanoltaan. Menetetty vuosikymmen odotti hybridinä muutosta myös metoo -liikkeen ja ilmastomuutoksen kautta sekä tulevaa pandemiaa jo enteilevänä. Globalisaatio oli valmis näyttämään kyntensä. Sota Euroopassa kyti Krimillä. ”Veritas odium parit” – Totuus synnyttää vihaa. Käännetyllä peukalolla – ”Versio Pollice”.
Astuimme kirjallisuudessakin entistä selvemmin kohti uutta aikaa, jossa koronavirus avasi globaalin maailman kytkennät julmemmin kuin mikään muu oma kertomuksemme tähän saakka. Kirjani ”Kansalainen Clasomenesta”, ”Arctic Babylon 2011 ja 2015” sekä ”Social media economy and strategy” alkoivat samalla avautua lukijoilleen ikävällä tavalla. Moni joutui ne yliopistoissaan tenttimäänkin. Englanniksi kirjoitettua ei voi kääntää aina omalle kielellemme edes algoritmeja käyttäen. Tiede on täynnä kiisteltyjä kysymyksiä. – ”Vexata quaestio”. Onni oli kääntynyt sekin. – ”Veterat fortuna.”
Clasomenesta ja sen suuresta pojasta alkunsa saanut, aiemmin kaiken suvereenisti nielevä, läntinen filosofia oli uuden kynnyksellä. Hajaannus ja pirstaleisuus vaativat osansa ja pohja tulevalle pandemialle oli otollinen. Vuoden 2019 blogi- ja esseekirjani on jatkoa aikaisempien vuosien esseilleni, mallina historiamme ensimmäinen, Boccaccion Decamerone. Ruton aikana kirjoitettu sekin. Samalla vuoden 2019 blogi- ja esseekirja on menetetyn vuosikymmenemme viimeisin osa. Onni oli todellakin kääntynyt. – ”Veterat fortuna.”
Edellinen kuvaus löytyy kirjani ”Mediayhteiskunnan hybridistä pandemiaan – Essee- ja blogikokoelma 2019” takakannen lyhyestä esittelytekstistä. Kirjan lähdeluettelosta avautuu kaikkiaan nimelläni 112 monografista julkaisua, joiden joukossa mm. vuonna 2005 julkaistu ”Klusteritaiteen ja taiteen klusterin manifesti” sekä samana vuonna julkaistu toinen väitöskirjanikin ”Ekologinen klusteri ja innovaatiopolitiikka – Ecological cluster and innovation policy.” Niissä näkyy vielä vanhan liekin jäljetkin. – ”Veteris vestigia flammae.” (Vergilius)
Tuo vuosikymmen (2010) on ollut tuotteliasta aikaa kohdallani, kaikkiaan 23 merkintää ko. vuoden 2020 alussa julkaistun kirjan lähdeluetteloa edelleen selaten. Tärkein tuon vuosikymmenen kirjani oli kuitenkin mielestäni tuotteliaan vuosikymmen artikkelit kokoava klusteriteos ”Menetetty vuosikymmen. Vuosituhannen toisen vuosikymmenen essee- ja blogikokoelma 2010-2019.” Samainen kokoelma omalla kotisivullani (www.clusterart.org) on julkaistu kahtena niteenä: ”Vuosikymmenen kirja – osa I. Hyvät, pahat ja rillumat” sekä ”Vuosikymmenen kirja – osa II: Elämä on laiffii”. Nyt käännetyllä peukalolla. – Versio pollice.”
Mistä nämä käsitteet syntyvät ja miksi esittelen sen tänään uudemman kerran. Syy löytyy Apu -lehden (juhla Apu 90) numerosta 36 (7.9.2023), jossa lehti esittelee kannessaan ”Skandaalien kuninkaan” Kaarle XVI Kustaan, veteraanipoliitikot Erkki Liikasen ja Seppo Kääräisen otsikolla ”Huonompaan suuntaan on menty” sekä jättimäiset aurinkoenergiapuistot valtaamassa maamme. Näin siirrymme turhasta viherpiiperryksestä mahtibisnekseen. Tällä kertaa omasta tahdostamme. – ”Vestra ponte.” Ei enää voimalla ja aseilla. – ”Vi et armis.”
Lehden (median) katse kiinnittyy kuitenkin tuohon myös kirjojeni kautta aiemmin esittelemääni 2010-lukku. Se kuvataan käsittein ” Minä, Minä, Minä” sekä kertoen kuinka katseemme kääntyivät 2010-luvulla ja sosiaalisen median tuotteina sisäänpäin. Siis hetkellä, jolloin sosiaalisen median narsistiset viestit ja maalitukset kuvineen valloitti myös Suomen. Niinpä nimestään huolimatta sosiaalinen media olikin mitä suurimmassa määrin epäsosiaalinen ja sen tärkein sisältö oli käyttäjänä oma elämä sekä sen esittely. Siis narsistinen tarkoitus sekä sen kaikki mahdolliset keinot ja välineet. Yksilökeskeisyys, jyrkät mielipiteet sekä ruma puhetapa, syvät railot yhteisölliseen elämäämme olivat syntyneet, eikä niitä piiloteltu. Ystävällinen tie – Oppimisen tie olivat kadonneet – ”Via amicabiliti” – ”Via discendi.”
Apu-lehti (7.9.2023) kirjaa juhlajulkaisussaan kaikki aiemmin kuvaamani ne ilmiöt, joiden tuloksena meillä ei ole enää yhteistä tarinaa. On vain julma ja aggressiivinen tapa jakaa ilmiöt perinteisen median tapaan, mutta paljon kömpelömmin, kahtia ne jakaen, sekä hakea huomiota ruokkien omaa tai muiden narsistista tapaa avata ja peukuttaa kuvia, muutaman sanan mittaisia twiitteja tai tulla loukatuksi ja häväistyksi takavuosien koulukiusaajien kömpelyydellä maalittamalla. Se on tuskainen tie – ”Via dolorosa.” Sitä kulkeva varokoon. – ”Viator caveat.”
Tämä sama ohjaa myös perinteistä mediaamme esitellen artikkelinsa otsikoilla, jotka ovat kuin Iltalehdestä haettuja sekä tolkuttomasti liioittelevia. Näin koko mediakenttämme muuttui sekin eikä paluuta vanhaan enää ole. Se on kulunut tie. – ”Via trita”. Sotilaallinen tie samalla. – ”Via militaris.”
Menetetty vuosikymmen oli sysäys seuraavalle, pandemian ja sodan käynnistäneelle uudella uljaalle Euroopalle ja globaalille mediallemme myös paikallisesi sitä seuraten. Edes narsismin julmimpia häiriöitä ei enää ujosteltu, päinvastoin. Ne olivat uuden narraation ydintä, jolloin lööppien sekä otsikoiden kerronnallinen ydin lähestyi takavuosien kirkuvia kuvauksia, hakien kohteensa nyt menetetyn vuosikymmenen muistoilla. Kertoen mitä kaikkea olemme menettäneet. Takavuoisina sitä kuvattiin myös ristin tienä tai hyveellisyyden tienä. ” Via crusis” – ”Via virtutis.”
Menetetty vuosikymmen käynnistyi dramaattisesti. Olin kirjoittanut tästä jo 1970-luvulla kirjassa, joka tosin julkaistiin vasta vuonna 2007 (Luostarinen 2007: Arctic Babylon 2011). Vuosi 2011 ei ollut oma keksintöni vaan aikanaan jo ennen omaa kulttuuriamme Mayakansa kaukana Etelä-Amerikassa ennusti vuodesta 2011 erityisen merkittävänä. Maailmanlopusta ei kirjoitettu, mutta viisaasti tuo vuosi oli joka tapauksessa valittu. Kaikki muuttui, mutta tavalla, jota emme ehkä huomaa pohtiessamme, miten populaatiomme on kasvanut hetkessä käsittämättömiin lukuihin ja samalla ympäristömme on uhattuna muutenkin kuin ilmastomuutoksena. Sitä tuskin peruutetaan sen enempää, kuin niitä peruuttamattomia muutoksia, joita tieteessä kutsumme paradigmaisiksi, maailmankuvamme hetkessä muuttaviksi. Edes meillä suomalaisilla ei ole enää yhteistä tarinaa, jota siirtää sukupolvelta seuraavalle. Meillä se on perinteisesti esitelty sotilaallisena tienämme. – ”Via militaris”. Niin nytki liittyessämme Natoon. Odotetusti ja suoraa tietä, toisin kuin Ruotsi. – ”Via recta”. Sotilaallista tietä. – ”Via militaris”. Kulunutta tietämme. – ”Via trita.” Tosin kuin ruotsalaiset.
Uusia vaikuttajia alettiin kutsua meillä Suomessa influenssereiksi. Some oli vain yksi monien muiden joukossa jyrkentäen puhetapojamme ja rakennellen kansakunnan kesken syviä ja nyt pysyviä railoja. Sosiaalinen media ei ole toki erillinen elämänalue vaan olennainen osa nyky-yhteiskuntaa ja sen syntyä. Suomessa maaseutu tyhjeni ja sille emme voineet lopulta mitään. Uskomme kohtaloon. Juvenalista lainaten viisaus kuitenkin voittaa kohtalon. – ”Victrix fortunae sapientia.
Saimme uudenlaisen maantieteen, mutta samaan aikaan myös historian ja tulevaisuudenkin. Syntyi uudenlaista työtä ja viihdettä täyttää vuosikautensa. Nuoret tunsivat sen ikääntyneitä ennen ja vanhempiaan neuvoen. Suomi moninaistui ja sai maahanmuuttajansa, ikääntyminen eteni eikä robotiikka ja tekoäly tarjonnut sosiaalisen median rinnalla lisää muuta kuin lisää algoritmeja. Sosiaalisen median tavoin sen kättely oli kylmää kyytiä vanhenevalla kansakunnalle muuallakin kuin maaseudullamme, liki sadassa seutukaupungissamme. Ainut oppi syntyi sosiaalisesta pääomastamme maalla. – Valvokaa ja rukoilkaa. – ”Vigilate et orate!”
Siirryimme tuon vuosikymmenen alusta alkaen ja Mayakansan lupaamana hyvin yksilökeskeisiin sosiaalisen tilan rakenteisiin ja talouksiinkin. Pöhinää riitti Nokian myydessä avaintoimintansa piilaksoon (Silicon Valley) Yhdysvalloissa ja Supercell myytiin sekin 11 miljardilla eurolla. Rovion Anry Birds -peli valloitti mobiilipuhelimet. Syntyi kokonaan uudenlainen yrityskulttuuri riskeineen. Aalto-yliopiston tuli olla kokonaan uusi huippuyliopisto ja uudet kanavat Yotube, Instagram ja etenkin Facebook tarjosivat mahdollisuuksia maailman valloitukseen. Nykyinen eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho kirjoitteli Scripta-blogia ja omani Cluster art oli syntynyt sekin, mutta ei nyt agropolis strategian tapaan rakentaen agronettia ennen internetin syntyä. Lehmät siinä soittelivat toisilleen ja maailmalle. Helsingin Sanomien kuvaamana. Siellä suunnalla näin parran ja viitan, en filosofia, lainaten Gelliusta. – ”Video barbam et pallium, philosophum non video.”
Sosiaalinen media ei ollut toki erillinen osa tai elämänalue sen enempää kuin agronet ja agropolis strategiana. Molemmat levisivät globaalina ja kukin ohjelma erikoistuen siihen kulttuuriin, johon se myöhemmin teki pesänsä ja juurtui. Ei televisiokaan kuolemaa tehnyt, vaan hakeutui lähemmäs meitä, ja niin myös vallankumous oli mahdollista hoitaa Arabi-Islamilaisissa maissa Saharan pohjoispuolella tavalla, joka oli kirjattu jo kirjassani vuodelle 2011. Se vuosi oli muutenkin merkittävä myös vaikkapa Japanissa tai Norjassa sitä viettäen. Emme kyenneet näkemään omia vikojamme. – ”Videre nostra malan on possumus”, nyt Phaedrusta mukaillen.
Juhani Ahosta tai Väinö Linnasta huolimatta Suomi ei ole koskaan ollut yhtenäisten tarinoiden ja lokaalisen tai spatiaalisen sijainnin maa. Regionalismi pyrittiin kyllä myymään karttoja piirrelleen ja kolmimittausta suorittaen ranskalaisten avustamana ja Lapista alkaen mutta turhaan. Otimme uuden vuosikymmenen 2010 vastaan maltillisin puhein ja tallensin presidenttimme uudenvuoden puheenkin perinteiseen tapaan sitä kiitellenkin. Viesti oli tiivistettävissä kahteen sanaan. – ”Valvokaa ja rukoilkaa!” – ”Vigilate et orate!” Siinä oli jotain tuttua presidentti Mauno Koiviston ajoaistamme.
Puhuimme kuplista ja pirstaloituva yhteisöllisyys haki nyt tukea läppärin valoja seuraillen ja jokaisen taskuissa kuumottaen. Kansakunta jakautui yllättävällä tavalla hyviin ja pahoihin, heihin ja meihin, jälleen kerran. Sosiaalinen pääoma ja psykososiaaliset ilmiöt säilyivät kuin ihmeen kaupalla. Geneettinen perimä vastasi ikään kuin peiliin katsoen. Se oli edelleen se sama, narsismiltaan tuttu yksilökeskeinen kertomus. Vain algoritmit lukivat sitä oikein. Olimme kuin Hannibal aikanaan. ”Osaat voittaa, Hannibal, mutta et käyttää voittoasi. – ”Vicere scis, Hannibal, victoria uti nescis.”
Näin alustin tämän menetetyn vuosikymmen käynnistymisen lukien sitä vuoden 2013 alussa kirjani takakannelta. Muutamaan riviin tiivistäen. Sen kun oli oltava juuri muutaman rivin mittainen sopiakseen sosiaalisen median keskusteluunkin. He eivät käyttäneet enää vuosisataista traditiota, saati tuhat sivuisia kirjajättiläisiä. Sellaiset kirjat tuli osoittaa kokonaan toiseen osoitteeseen ja tahoille, joita ei ruokittu medioittemme kautta ja sosiaalisen median sivustoilla. Sitä kutsuttiin vanhakantaisesti ystävyyden siteeksi. – ”Vinculum amicitae.”
Mediayhteiskunnan suurten tapahtumien dramatiikkaa. Osa 1, Arabikeväästä Japanin tsunamiin ja jytkyvaaleihin.
Kirja
Luostarinen, Matti , 1951- Books on Demand (yhtiö) , kustantaja
Books on Demand [2013]
Arctic Babylon kirjana (Luostarinen 2007) ennusti vuosista 2011–2012 Mayakansan kalentereiden tapaan suurta taitekohtaa. Medioitten lööpit ja otsikot kissankokoisina eivät enää mahtuneet pienenevien tabloidilehtiemme sivuille. Vuosi alkoi arabi-islamilaisten maiden dominona etenevänä vallankumousten aaltona ja jatkui Japania koetelleena valtavana luonnonkatastrofina. Se eteni omalla voimallaan. – ”Vigore proprio.” Luonnon sille antamalla voimalla.
Eurooppa oli joutunut euroalueensa syvenevään kriisiin ja Suomi valmistautui jytkyvaaleihinsa. Vanha poliittinen instituutiomme järkkyi. Vanhat organisaatiot, kuntarajat, yhteisöt, instituutiot, poliittinen vallankäyttö, tiedotus ja demokratian käyttämät välineet olivat muuttumassa dramaattisesti. Suoja vääryyttä vastaan oli kadonnut – ”Vindex iniuriae.” Haudattu viinillä ja unella. – ”Vino somnoque sepulti.”
Uuden paradigman vaihe, mediayhteiskunnan ja hybridiyhteiskunnan synty, eteni nyt reaaliaikaisesti ja Eurooppa oli jäämässä globaalin maailman jalkoihin, sen heikoksi lenkiksi. Uusmedian sumuverhon suojissa Suomi taisteli paikastaan, samalla kun ikivanha imitointiin perustuva innovaatiojärjestelmä alkoi romuttua ja kansakunta ikääntyä, huoltosuhde vaihtua vaikeaksi hoitaa, väestöpyramidi kääntyä päälaelleen. Hyve esiteltiin nyt rahan jälkeen. – ”Virtus post nummos.” (Horatius). Haettiin puhumisen taitavaa kunnon miestä. – ”Vir bonus dicendi peritus.”
Uusina pidetyt käsitteet alkoivat vakiintua ja muuttaa lokaaliset ja paikkaan sidotut areaaliset elinkeinomme osaksi globaalia maailmanjärjestystämme. Samalla kun vanhat ismit; sosialismi, kapitalismi, liberalismi, kommunismi, korporativismi, katosivat usvaan, uusia tuli tilalle. Kansalais- ja yhteisömediat, verkostot, klusterit, digikieli, sosiaalisen median talous ja strategia, vahvistivat asemiaan maailmalla. Robotiikka ja tekoäly algoritmeineen olivat uuden ajan todellinen airut. Koskematon neitsyt. – ”Virgo intacta.” Hyve rahan jälkeen. – ”Virtus post nummos. (Horatius).
Tohtori Luostarisen lanseeraama ”Cluster art – Art of Clauters” (Botrus Art – Arte Clusters) nousi satojen miljoonien omaksi käsitejärjestelmäkseen tuhansine sovelluksineen. Maailman historian kahta ehkä merkityksellisintä vuotta professori Luostarinen käsittelee jakaen sen neljään osaan. Ensimmäinen osa on jatkoa jo julkaistuille mediayhteiskunnan syntyä, hybridiyhteiskuntaa ja sosiaalisen median taloutta ja strategiaa käsitteleville suurteoksille, alkaen vuosituhannen alusta ja ekologisesta klusterista. (Luostarinen 2005: Ecologica Cluster and Innovation Policy).
Menetetty vuosikymmen
Vuosituhannen toisen vuosikymmenen essee- ja blogikokoelma 2010–2019
Mistä me muistamme kolmannen vuosituhannen toisen vuosikymmenen? Digitaalinen vallankumous jatkui ja kalliit statussymbolit älypuhelimina tulivat kaikkien käyttöön. Ilmiö oli Euroopassa ja Suomessa eläen globaalina koettu. Sitä se ei toki ollut. Väkilukumme kasvoi, etenkin Afrikassa kohti kahdeksatta miljardiaan. Nokia menetti asemiaan ja taloudessa törmäsimme lamaan, eurooppalaiseen finanssikriisiin. Ilmasto, onnettomuudet ja terrori puhuttivat. Suuret ikäluokat tulivat eläkeikään ja se näkyi ja kuului kaikessa. Virtuaalikulttuuri ja sosiaalinen media – populismi politiikassa, olivat osa samaa ilmiötä. Raamattua lainaten (Ps 104:15): Viini tehköön ihmisen sydämen iloiseksi. – ”Vinum laetificet cor hominis.
Sota Afganistanissa päättyi, mutta jatkui muualla. Turkki siirtyi vahvan Erdoganin johtoon ja Yhdysvallat sai itsensä näköisen presidentin. Kiina ja Venäjä ohittivat monessa kriisiytyvän Euroopan, Ukraina jäädytti myös omia suhteitamme itään ja britit alkoivat pitkän tiensä ulos EU:sta. Arabikevät puhututti ja islamistinen talvi. Me luotimme tuolloin hyveeseen, emme aseisiin. – ”Virtuti non armis fido.”
Tiede eteni ja Higgsin kenttä sekä mustat aukot tulivat tutuiksi nekin. Elokuvista, musiikista ja kulttuurista löytyi nimi myös kirjalle. Menetetty maa sai neljä Oscaria samaan aikaan kun Ruotsin Akatemia törmäsi monelle yhteiseen skandaaliin. Ihan vain rakkaudesta hyveeseen. – ”Virtutis amore.”
Kirjallisuuden Nobel jäi jakamatta ja seuraavana vuonna sen sai kaksi kirjailijaa. Heistä itävaltalaisen Peter Handken tyyli sopii oikein hyvin kuluneen vuosikymmenen kuvaajaksi alkaen kirjasta ”Suuri putous”. Kiitän nyt jo miljoonia kotisivustoni www.clusterart.org lukijoita ja julkaisen myös tämän kirjan siellä teille kiitollisena luettavaksenne. Tätä kirjoittaessani Suomi kokoaa jo vuosikymmenen seitsemättä hallitustaan. Yhtäläisin ja yhdistetyin voimin. – ”Virbus aequis” (Livius) – ”Virbus unitis.”
Ja vain muutama hetki lisää, kun globaali pandemia iski tajuntaamme. Suomessa maata hallitsi kymmenes hallitus sitten edellisen vuosikymmenen alun. Hallituksen näkyvimmät ministerit olivat kaikki puolueensa puheenjohtajia naisia. Heillä kaikilla oli myös perinteistä poikkeava perhetaustansa. Siirryimme sota-ajan rajoituksiin ja ikäihmiset kotiarestiin. He muistivat talvisodan ja jatkosodan kauhutkin. Nyt puhui puhumisen voima, lain voima, suurempi voima sekä yleinen tapa. – ”Vis dicendi” – ”Vis legis” – ”Vis major” sekä ”Vita communis.”
Kauhua lisäsi Euroopassa käynnistynyt sota Ukrainassa. Suomi liittyi Natoon. Odotamme seuraavia vaaleja, presidentin vaalejamme. Jos edellinen vuosikymmen oli menetettyjen mahdollisuuksien vuosikymmen, tämä nyt alkava muistuttaa Euroopassa ajasta, jolloin oli varauduttava pahimpaan. Presidenttimme toi sen esille ydinsodan mahdollisuutena. Persiuksen tapaan: ”Elä kuolemaa ajatellen” (Vive memor leti), muistaen kuinka Cicero havaitsi elämisen olevan ajattelua (Vivere est cogitare), Seneca puolestaan toisteli elämän olevan taistelua (Vivere est militare). Sielun eloisa voima (Vivida vis animi).
Eläkää, te onnelliset, joilla vielä on elämä elettävänä! (Vivite, felices, quibus est data vita fruenda!). Korkeimmalla äänellä (Voc summa), haluten ja kyeten (Volens et potens), tahtovana ja mahtavana (Volens et valens), Jumalan niin tahtoessa (Volens Deo).