Minulta on kysytty miksi puutarhani on sellainen kun on. Koska olen opettaja, tutkija ja kirjailija, yliopistoissa kaikein aikaa työskennelleen, myös kuvataiteiljaksi mainittu sekä tieteen popularisoija, tarvitsen välineitä, joilla esitellä asiaani ja muiden tutkimia ilömiöitä popularisoiden sitä samalla.
Näin puutarha ei ole vain kesäinen paikka kuopia maata tai olohuoneen jatke, paika grillata itseään tai makkaran kuoria. Se on osa työtäni ja median palvelua, kameran kulmaa katsellen ja sen paikkaa pohtien. Kun on miljoonia lukijoita ja etenkin kuvien katselijoita, silloin tällainen käytäntö on toiminut kiitettävästi.
Salvador Dali antoi ihmisten kurkistaa puutarhaansa jättäen samalla paikan kolikon hänen omaa kolehtiaan varten avaimen reijästä tirkistelijöille. Siinä surrealistista tuli mielestäni surkealisti ja hän paljasti sielunsa pienuuden.
Cluster art on käsite, joka avautuu parhaiten yrittäen ymmärtää suomalaista Linus Torvaldsia ja hänen tapaansa palvella globaalia maailmaa. Etenkin lapsia ja köyhiä kehitysmaitamme. Bill Gates ja hänen tapaamisensa auttoi luultavasti meitä molempia Australian aboriginaaleilta oppien. He kun menettivä yhteyden muuhun maailmaan pussieläinten tapaan vaiheessa, jolloin ihmisen puhekieli ei ollut vielä valmis. Tiedon kulku ja välittäminen tapahtui muilla symboleilla kuin sanoilla. Mukana oli sosiaalisen pääoman ja muistin rinnalla syvempi geneettinen kieli ja sen symboliikka.
Olimme siitymässä aikaan, jolloin sähköinen viestintä ja sen mahdollisuudet oli syytä ottaa käyttöön nopeasti, reaaliaikaisesti ja hakien sillä etenkin pieniä lapsia. Sellaisia, joiden geneettinen koodisto ei ole sulkeutunut pienen lähiyhteisön köyhään slummiin. Käsite ”satial identity” syntyi ensimmäisen väitöskirjani tuottena allasevakkojen traumatisia kokemuksia tutkien Lokan ja Porttipahdan, Voltan ja Kariba altailla. Kun ihminen menettää kaiken, myös paluun mahdollisuuden paikkaleimautumisensa juuriin, silloin ilmiö tulee myöhemmin surutyön jälkeen kirkkaana tajuntaan, myös Sompion allasevakkoja haastatellen. Afrikassa ilmiö oli paljon surullisempi. Harva oli pysynyt hengissä haastateltavaksi.
On tehtävä eikä vain höpötettävä muka tekevänsä tai muilta sitä odottaen ja vaatien, moralisoiden. Sen sijaan nuoret, jotka kisailivat Facebookin ympärillä, paljastivat oman kypsymättömyytensä. Moni on tuon elokuvan katsonut, harva lukenut sen kirjana. Trollit ihmisinä ovat tällaisia kovin nuoren sielun itselleen hankkineita kanssamatkustajiamme.
Olen kirjoittanut kirjan, jossa tuhatvuotinen sielu seikkailee muutaman vuosikymmenen tai vuosisadan ikäisten joukossa. Tuhatvuotiaan näkökulma satavuotiaan puuhasteluun on sama kuin satavuotiaan kymmenvuotiaan elämään. Onhan siinä eroa. Lisäksi kirja on kirjoitettu kirjallisuutta paljon lukeville, ei vain alan harrastelijoille. Siksi sen rakennekin oli normaalista poikkeava kokeilu. Se on sen jälkeen yleistynyt.
Cluster art etenee jo 200 miljoonan alan osaajan ja organisaatioiden, yrittäjien yhteisenä ponnisteluna ja elämäntyöksi muuttuvana maailmankuvana. Se poikkeaa siirtymällä kulttuurista toiseen mutta niinhän manifestissa oli kerrotukin ja tarkoitettu. Näin kuuluikin olla. Ei pakottaa toisistaan poikkeavia kulttuureja saman yhtenäiskulttuurin sulatusuuniin menettäen näin omaleimaisuutensa luovalle ja innovatiiviselle ilmaisulle ja omalla kotiseudullaan vaikuttaen.
Itävallassa, jota etenkin Yhdyvalloissa jotkut nobelistit vertailevat usein Suomeen, kaksi hyvin erilaista henkilöä ja maailmankuvaa kamppailivat paikasta maan presidentiksi. Itävalta on kulttuuriltaan ja geopolitiikaltaan, luonnonmaantieteltään ja sosiaalisilta rakenteiltaan, taloudeltaan ja kieleltään Suomesta huomattavan paljon poikkeava valtio. Sen esittely puutarhassani olisi monin verroin vaikeampaa.
Tuskin olisin sellaiseen itävaltalaisena edes ryhtynyt. Näin Cluster art -manifestin syntypaikkana Suomi oli monella tapaa luonnnollisempi kasvuympäristö kuin Itävalta, Unkari tai Sveitsi. Hämeessä ja Forssassa eläen sitä ei ole kukaan edes havainnut.
Näin oli toki tarkoituskin ja syy muuttoon juuri sydän-Hämeeseen. Suomalainen kiekkoleijona saa toimeentulonsa sekä Venäjällä, Kanadassa että Yhdysvalloissa, Keski-Euroopassa pelaten. Niin olen ”pelannut” minäkin mutta myös Afrikassa, Aasiassa ja Australiassa. Joku ymmärtää heti, toinen ei koskaan. Vielä vähemmän tapaani väitellä tohtoriksi useammassa hyvin erilaisessa tiedekunnassa ja niiden konventioiden sisällä eläen ja hankkien useampia professuureja samalla. Niitä kun on tarvittu liiikuttaessa monikulttuurisessa maailmassa. Suomi on antanut tähän minulle mahdollisuuden. Lämmin kiitos siitä suomalaisille. Ei kaikki suomalaiset tätä ymmärrä. Joku ymmärtää heti, jo lapsena, toinen ei koskaan.