Eilen oli luettu runsaasti heinäkuussa 2006 löytyvää kirjoitustani. Se kertoo narsismista. Mikä narsismissa ja vallan käytössä kiehtoo tämän päivän lukijaa? Onko ajassamme nyt tilausta sellaiselle, josta tuo kirjoitus kertoi? Ovatko oman aikamme johtajat Euroopassa ja maailmalla, ehkä Suomessakin, tuon kirjoituksen kautta tunnistettavissa? Millainen johtaja löytyy Yhdysvalloista tai brittien johdossa, entä omat johtajamme? Postissa kerrotaan tienattavan noin pari tonnia kuussa, mutta johtaja saa sen muutamassa tunnissa. Mistä se meissä kertoo? Onko narsismi häiriönä tullut hyväksytyksi ja pidämmekö sitä jopa vahvuutenamme? Onko vahvana pitämämme ihminen sittenkin narsismiltaan häiriintynyt? Sitä edes mitenkään peittelemättä?

tiistai, heinäkuu 25, 2006

Narsistinen valta ja verkostot

Narsistinen valta

Verkostojen maailmassa on taipumusta hakea kärjistyksiä. Kieli, jossa on liian monta ”toisaalta ja toisaalta”, ei ota kantaa ja vastuuta. Diplomatia on myös täsmällistä kannanottoa. Ei vain sen välttelyä. Välttelyllä jätämme vallan despootille. Ertyisesti asiantuntijavalta on usein liioitellun epävarmaa. Narsistinen despootti hyötyy epävarmasta. Elämmekö aikaa, jolloin valtaa käyttää pelon provosoiva ja aggressiivinen narsisti?

Yksi kärjistyksistämme, niin mediassa kuin politiikassakin, on hierarkkinen tapamme jäsennellä maailmaa ja sen vallankäyttöä. Siinä valta sokaisee, täydellinen täydellisesti. Narsismi vallankäytössä ja johtajuudessa on vaarallinen ilmiö tänään tuhansille myös Suomessa. Miten narsismi esiintyy vallankäyttönä verkostoissa? Tuliko verkostotaloudesta ja sen välineistä, digiajan sosiaalisesta mediastamme, lopulta äänekkään häirikön tapa voittaa puolelleen jyviä ja akanoita eroteltaessa, akanoiden esittelijät?

Hierarkkinen valta, oman verkostomme kuplan sisällä, muistuttaa mielipuolista monarkiaa. Keskellä modernisoituvaa maailmaa törmäämme tähän feodaaliajan järjestelmään tuon tuostakin verkostoissa. Se muistuttaa keisaria, joka saapuu palatsiinsa ja jonka vankkureiden ympärillä kyhjöttää maassa silmät maahan luotuja, vääryyttä kärsineitä surkimuksia anomuksineen. Joukko kerjäläisiä hakee luita ja kalanpäitä. Lähimmälle voivottelijalle heitetään mehevin luu. Näin tekniikka kehittyi mutta ihminen sen käyttäjänä oli sama kuin vuosituhannet aiemminkin. Usein he olivat vielä kovin nuoria ja lapsia tai ikäihmisinä kokemattomia. Karkeimmatkin keinot toimivat, toisin kuin menneen maailman yhteisöjen sisällä oli tapana.

Verkosto, jossa narsistinen johtaja elää, lapsia ja ikäihmisiä huijaava pitää pesäänsä, on kuin hämähäkin kutoma suunnaton globaali luomus. Verkoston urkkijat ovat siinä samassa tehtävässä kuin tsaarin ajan Venäjällä. Raportit ilmiantajilta ovat yhtä arkipäiväisiä kuin keskiaikaisen keisarin hovissa.

Kyse ei ole tämän päivän ilmiöstä ensinkään vaan vanhasta, sosiaalisen pääoman elättämästä ja muistimme tallentamasta virhekäyttäytymisestä. Sen poisoppiminen on oma asiamme. Nyt verkostoissamme askaroi suuri määrä narsitisia despootteja. Jatkossa heidän määränsä vain kasvaa ja vanha demokratiamme joutuu syvään kriisiin. Mediamme on osa tätä samaa petollista valheiden kasvavaa kehää. Kehen me voimme luottaa?

Keisari ei tee hovissaan itse päätöksiä. Katastrofaaliset päätökset siirretään kelvottomille verkoston alemman johdon keskiasteen johtajille. Mitä enemmän heitä on, sitä harvempi saa päättää, ja keisari keskittää valtansa itselleen. Kyynisyys ja pettymykset tuhoavat meidät pommeja ja aseita tehokkaammin.

Narsistinen johtaja ei koskaan ota itse vastuuta päätöksistä, jotka voivat olla organisaatiolle tuhoisia. Suomessa feodaalilaitoksen muistot ovat erityisen tyypillisiä kriisihallinnan välineitä. Kyse on kriisin mukanaan tuomasta traumasta ja paluusta agraariajan juurille. Verkostot ovat saaneet feodaaliajan psykologisen ilmeen. Kukaan meistä ei enää kuuntele ketään, ellei tiedä pääsevänsä puhumaan seuraavaksi. Puhe ei ole enää ajatuksen äiti vaan tapa olla esillä ja tulla kuulluksi. Häiriintyneen narsistin väline.

Keisari on isä aurinkoinen ja puhdas. Hänen verkostossaan asiat eivät ole koskaan aivan kunnossa. ”Epäjärjestyksen marginaali” antaa mahdollisuuden hajottaa ja hallita. Korjata virheitä astumalla alas ja osoittaen näin laupeuttaan, lahjojaan ja johtajan taitojaan. Hiven veltot ja lahjattomat ovat siten suositumpia kuin pätevät ja taitavat. Rakenteellinen korruptio suosii keskinkertaista tai velttoa elämää, jossa kaikki julkisuus on paikallaan.

Turha innokkuus ja taito, lahjat ovat vaaraksi narsistisen johtajan säteilevälle valolle. Mitä vähemmän verkostossa on poliittisen vallankäytön hankkineita jäsenkirjaihmisiä, sitä helpompi lahjattomia on seuloa. Jos valinnan ehtona on jäsenkirja.

Narsistinen johtaja ei päästä ketään kukkoilemaan toistensa yläpuolelle. Tämä varmistaa tasapäisyyden ja vallan tasapainon. Sen ylläpitämisessä ruokitaan ahneutta ja kähmintää. Sen ulkopuolelle jäävät ovat epäilyttäviä, ehkä peräti kumouksellisia. Uusi tekniikka ja välineistö on valjastettava palvelemaan rapautuvaa moraalia.

Tarvitaan urkintaa, joka luo sairaalloista epäluuloa, pessimismiä ja kateutta, syvää masennusta. Masentuneita ihmisiä hoidetaan lääkkeillä ja päihteillä. Heille riittää että johtaja on vaatimaton pessimisti, synkkien aikojen näkijä ja ennustaja. He pystyvät kaikkeen, koska he uskovat pystyvänsä ja sen perusta on juuri narsismissa.

Narsistiselle despootille kerrotaan vain se mitä hän haluaa kuulla. Hierakisessa verkostossa johtaja näkee vain oman itsensä ja peili todellisuuteen vääristyy. Verkostosta tule narsistisen persoonallisuuden oma universumi. Ihminen pysyy siinä ihmisen kokoisena oli hän sitten Yhdysvaltain presidentti tai pienen laitoksen johtaja. Narsistin taivaassa enkeli ei ole mitään erityistä. Narsistin kunnianhimo on vain jalostettua turhamaisuutta ja sen ruokintaa.

Verkostoissa voi syntyä hierarkkisia harhoja ihmisten kyvyistä, älystä, lahjoista ja persoonallisuudesta. Narsistinen johtaja ruokkii näitä harhoja. Luova johtaja on niitä poistamassa. Juuri tähän piirteeseen narsistinen johtaja puuttuu raivokkaalla neroudella, jossa on mukana pisara hulluutta.

Vallankumous alkaa uusista ajatuksista. Narsistinen verkosto saa sisälleen ideoita, jossa pysähtyneisyys alkaa murtua. Miten näitä luovia ja innovatiivisia ajatuksia voidaan toteuttaa siten, ettei koko ikiaikainen järjestelmä hajoa? Miten käy vanhan teorian, dogmin, konvention ja sen varaan rakennetun narsistisen persoonallisuuden? Oikea verkosto ei tunnista lainkaan yksilön persoonallisuutta, psykologisia ominaisuuksia, narsismia. Siinä on sen heikkous. Psykologinen yhteisö tunnisti persoonalliset erityispiirteemmekin.

Narsistinen verkosto kertoo kuinka kaikki on lähtöisin jo kaukaa, ikiaikainen ja ihmisen evoluutioon liittyvä pakko. Kapinaan ei koskaan lähde ihminen, joka pelkää asemaansa tässä epävarmuuden evolutionarisessa verkostossa. Kokemus pelosta, hylätyksi tulemisesta, eristämisestä ja häpäisystä ovat verkoston hierakisia, emotionaalisia välineitä. Ne hoidetaan antamalla häiriintyneille mahdollisuus elää imagonsa mukaisesti, jossa menestys ruokkii menestystä.

Ahneus takaa kierron, jossa vähän saanut haluaa hieman enemmän. Verkostokaupassa tämä tapahtuu joskus agressiivisesti. Erityisesti lapset eivät voi ymmärtää verkoston emotionaalisia mahdollisuuksia ja manipuloivaa vallankäyttöä. He joutuvat sen uhreiksi. Vanhuksista ei välitetä. Heidän kohdalla kiinnostaa vain varallisuus.

Ulkopuolisen maailman saapuminen suljettuun hierkiseen verkostoon johtaa narsistisen johtajan kriisiin. Hän alkaa lakata hallitsemasta ja leijailee kaiken muun yläpuolella. Narsistinen johtaja siirtyy taivastodellisuuteen. Tällaisia johtajia tapaa yhä enemmän ja menestys ruokkii narsismia sekä kuplassaan yksin leijailevia sairaita ihmisiä.

Narsistinen ihminen tervehtii nyt kaikkia ikään kuin viralta pantu Jumala. Kiittää kaikkia uskollisuudesta, rohkaisee ja toivottaa onnea sekä menestystä. Narsistinen johtaja on harvoin typerys ja toimii verkostossa nerokkaasti. Hän tietää kuinka ilman paimenta lampaat eivät ole katras. Hän antaa erehdyksensä kansalle anteeksi.

Lopulta hierarkkiseen verkostoon jää vai narsistinen johtaja ja hänen kamaripalvelijansa. Kirjoittaa Ryszard Kapuscinski vapaasti lainaten Etiopian keisarin vallasta ja despootin pitkästä illasta (HS 2.7.06).

Mietelmäkirjailijan ja entisen toimittajan teos ”Keisari” on suomentanut Tapani Kärkkäinen. Muita puolalaisen, kolmatta maailmaa reportterina seuranneen tarkkailijan suomennettuja töitä ovat Neuvostoliiton hajoamista kuvaava teos ”Imperiumi” ja Afrikka-reportaasi ”Eebenpuu” .

25.7.06

Matti Luostarinen
posted by Matti Luostarinen  # 3:43 PM