Anneli Jäätteenmäki, Mari Kiviniemi, Katri Kulmuni ovat keskustalaisia poliitikkojamme ja eronneet juuri kun ura huipulla on käynnistynyt. Miksi naiset eroavat miestä helpommin poliittisissa tehtävissämme ja onko maalaisliitto-keskusta tässä vielä erityistapaus?
Maalaisliiton tausta on suomalaisessa agraarissa historiassa ja sen yhteisöllisissä rakenteissamme. Takavuosina puoluehajaannus oli siellä kirosana. Se kun merkitsi yhteisöllisyyden epäonnistumista ja pragmaattisen suomalaisen ajattelun ajautumista siinä syvään kriisiin.
Me selvisimme toistaiseksi koronan aiheuttamasta pandemiasta pienin vaurioin kiitos juuri tämän pragmaattisen tapamme käsitellä yhteistä hyvää ja asettaa se oman edun edelle. Se on järkevä tapa toimia.
Demokratiamme mitataan usein juuri tämän sosiaalisen pääomamme kautta sekin. Ruotsi ja britit eivät siinä onnistu luokkayhteiskunnassaan samalla tavalla kuin maailman onnellisin kansa. Talvisodan ihme syntyi osin saman kokemuksen kautta ja saamme onnitella siitä itseämme ja olla myös syystä ylpeitäkin.
Korona toi esille uudemman kerran suomalaisen terveen järjen riemuvoiton. Professori Esa saarinen kirjoittaa HeSarissa kuinka saamme olla ylpeitä itsestämme (HS 5.6) ja olen hänen kanssaan ehdottoman samaa mieltä. Pragmatismi ja systeemiäly toimivat mukauttaen meidät edessä olevaan yksilöä ja yhteisöä uhkaavaan vaaraan.
Ne eivät ole toki heikkouksia vaan vahvuuksia ja niiden puolustajat ovat oivaltaneet maailman onnellisimman kansan parhaat puolet oikein ja ilman jossittelua. Tässä naiset ovat miehiä tarkempia, oivallus on liki geneettinen ja peritty.
Kun yksittäinen ihminen oivaltaa, mitä systeemillä tai yhteisöllisyydellä aikuisen oikeasti tarkoitetaan, hän toimii vahvistaen tätä ryhmäsidettä ja varoo loukkaamasta pyhää yhdessäolo-organisaatiotamme ja sen ikivanhoja juuriamme. Asiaorganisaatio on sitä tukemassa ja antaa sille institutionaalisen oikeutuksensa. Emmekä me muutenkaan ole mitään halaajia ja poskisuutelijoita. Suomalainen tapa pitää etäisyyttä on nyt auttanut meitä pahimman yli sekin.
Uskontokin auttaa. Luterilainen kulttuuri ei ole itseään narsistisesti korostavaa, päinvastoin. Omia oikeuksia ei esitellä yhtenään ohi yhteisten oikeuksiemme. Korona kriisi ja Kulmunin ero korostaa tätä samaa suomalaista ilmiötämme. Yhdysvalloissa meitä luterilaisia pidetään tylsinä, värittöminä. Se ei kuulu suomalaiseen kulttuuriin edes tuontitavarana Hollywoodista.
Olemme nöyriä myös silloinkin kun pärjäämme hyvin. Se jos mikä on suomalainen ilmiö, varoa röyhistelemästä menestystään edes pandemian hoidossa. Meitä tympii kun maailmalla Suomi valitaan yhtenään maailman onnellisimmaksi maaksi. Se kiusaa meitä. Valitkaa välillä vaikka Viro.
Meillä on kuitenkin OIKEUS olla tyytyväisiä itseemme ja toisiimme, olla ylpeitä onnistumisistamme muutenkin kuin jääkiekon MM-kisojen aikoihin. Voimme olla ylpeitä siitä, että olemme tehneet sen, mikä olemme tehneet, kirjoittaa Esa Saarinen, mainio ystäväni ja hengenheimolainen.
Vaikka mikrotasolla saavutetut vaikuttavat olemattomilta, niistä koostu se kokonaisuus, josta me lopulta hankimme myös yksilötason voittomme. Tasa-arvoinen demokratia tukee yksilön merkitystä. Koemme tasavertaista yhteyttä muihin suomalaisiin ja sitä ei pidä ainakaan vähätellä tai hävetä.
Auktoriteettiusko ei siihen oikein istu, mutta me uskomme kyllä instituutioihimme ja siksi keskustalaiset ministerit erosivat. Miehet menettelevät hiven toisin. Siksi nainen pääministerinä oli nyt oikea henkilö ja kohdallaan, kun kyse oli terveydestämmekin. Luotamme myös asiantuntijoihin ja järkeviin yhteisiin esityksiin.
Olemme kansakunta, joka pärjää muuttuvissa tilanteissa. Tämä oli tämän kevään tärkein opetus meille suomalaisille. Elämä on muutakin kuin suorittamista, ostamista ja myymistä, ihminen on osa luontoa, virus tuli luonnosta. Kielemmekin on onomatopoeettinen, luontoa matkiva, olemme yhtä luontomme kanssa.
Nainen ei ole niinkään urapoliitikko kuin tietyn poliittisen linjan ja yhteisvastuun kantaja. Kulmunin eroon vaikutti varmaan myös keskustan laahaava kannatus ja demareitten kannatuksen nousu koronakriisissä. Suomessa pandemiasta tuli näkyvästi pääministerin oma show. Halusi hän sitä tai ei.
Presidentti esitti hiven toisenlaista ratkaisua, mutta lopputulos oli lopulta hyvä ja siitä kiitos suomalaisten pragmaattiselle tavalle kantaa henkilökohtainen vastuu yhteisessä asiassa.
Se kertoo paljon maailman onnellisimman maan luokkarajattomasta luonteesta. Vastaava ei onnistunut Ruotsissa eikä Lontoosta käsin ohjaillen. Voimme onnitella itseämme ja kiittää toisiamme. Opimme tänä keväänä paljon kansakuntamme luonteesta ja sen yhtenäisyydestä sekä yhteisvastuustamme. Se ei ole kadonnut mihinkään.
Yhdessäolo-organisaatiot ja yhteisöllisyys ovat agraarin ajan tuotteitamme. Tavataan sitä kyllä myös alkuteollisissa yhdyskunnissakin. Forssa on sellainen. Näin silloinkin kun valtaosa meistä on ”tullista tulleita”.
Forssaan muuttaneilla on jo lapsuudesta opittu usein agraarin yhteiskunnan yhteisöllinen sosiaalinen pääoma, joka ei poikkea mitenkään forssalaisesta yhteisöllisyydestämme. Ymmärrämme toisiamme hyvin ja myös maaseutupitäjiä seutukunnassamme.
Nauhakaupunki Loimijokilaaksossa on hyvä paikka asua myös vaikeitten pandemioiden ja kriisien aikana. Viisas pragmaattisuus lisää tätä yhteisön tuomaa turvallisuuttamme.
Karjalaiset Viipurin kupeesta Muolaan kunnasta ja hämäläiset Lounais-Hämeestä kohtasivat toisensa hyvin samankaltaisen suomalaisen kulttuurin tuotteina hekin. Se rikastutti ja toi poikkeuksellista voimaa Loimijokilaakson taloudelliseen elämään ja kulttuuriin. Siitäkin voimme onnitella itseämme, komeista saavutuksistamme.