Uuden kuntakartan ja soteseikkailun yhteydessä pohdittiin sitä, miten palvelut hoidetaan tulevaisuudessa tai kuinka alue ja sen pinta-ala vaikutta ihmisten identiteettiin ja sen syntyyn, kykyyn ylläpitää tunnetta siitä, että on osa yhteisöä ja jopa päättämässä sen kohtaloista kylissä, kunnissa, kaupunginosissa, luottamustehtävissä ja virkamiehenä, palvelun hankkijana ja sen tuottajana. Vai pohdittiinko sittenkään? Vakava pohdinta alkaa Suomessa aina vaalien kynnyksellä ja hallituksessa ei oikein tiedetä, mistä päätetään ja kuinka alueelliset pilotit kokeiluina toimivat ja olisiko niistä luovuttava jopa kokonaan. Tätä pohtii myös Helsingin Sanomat tänään (HS 23.1). Miksi nyt, miksei neljä vuotta sitten ja hallituksessa? Vai eikö Helsingin Sanomat muka ollut osallisena kyvyttömän hallituksen syntymiseen?
Regionaalinen vai spatiaalinen alue ja sen raja
Kun uutta kuntakarttaa hahmoteltiin, mittareina olivat pohdinta julkisen talouden tilasta, väestörakenteesta ja aluerakenteen vanhoista rajoistamme. Samalla pohdittiin kuntien ikärakennetta, huoltosuhteen kehitystä, asiointi- ja työssäkäyntialueita, liikenneyhteyksiä ja laadittiin lukuisia skenaarioita eri puolelle Suomea. Vai laadittiinko sittenkään?
Aivan uusia rajat eivät karttaharjoitelmissa kuitenkaan näyttäneet olevan. Rajoissa olivat mukana edelleen vanhat kuntien rajat, mutta nyt mukaillen vaikkapa pohjoisessa Posion ja Taivalkosken itärajaa Ranualle ja Pudasjärvelle satojen kilometrien matkalla. Raja on se sama korvessa ja rämeikössä kulkeva, jonka synnystä ei ole oikein takuuta, kuka ne piirsi ja miksi juuri tuohon kohtaan mutkittelemaan.
Sama koskee toki mitä tahansa regionaalista rajaa ja sen mielekkyyttä uudessa kuntakartassamme mutta myös muissa valtakunnan pilottihankkeina edenneissä kokeiluissa. Terveys- ja sosiaalityö, perhepolitiikka jne. ovat tyyppiesimerkkejä näistä ja tänään vaikkapa tapa pohtia yrittäjien arvonlisäveroa. Niiden vaikutuksia ei tunneta ja jokainen on esittämässä vaalien alla omia reunaehtojaan ja rajoja. Rajat ovat suomalainen ilmiö ja kielen mukanaan tuoma este ja monelle ylittämätön paikka, mentaalinen raja.
Lonkalta heiteltyjä leikkauslistoja tulee nyt ennen vaaleja SDP:n tapaan kertoen samalla, kuinka tavoitteena on pääministeripuolueen asema ja siis noin kymmenen prosentin lisäys nykykannatukseen. Miksei näin tehty hallituksessa? Miksi uudistukset syntyvät, jälleen kerran, muutama päivä ennen vaalejamme? Huijataanko meitä? Mistä tällainen lopun ajan kiire syntyy aina ennen vaalejamme? Aivan kuten jääkiekossa yritetään punnertaa viimeisellä minuutilla maalia ilman maalivahtiakin.
Raja railona aukeaa
Yhdenkään kuntarajan kohdalla ei ole pohdittu, miksi se kulkee juuri tuossa paikassa suomalaista suota, nevaa ja rämeikköä, paitsi tietysti valtion rajojen kohdalla ja ehkä jokien ollessa luonnonmaantieteellisenä, luonnollisina piirrettyinä rajoina vuosisatojen takaa. Silloin kun ne oli tehty siihen ennen omaa aikaamme, agraariaikaammekin edeltäneinä erämaarajoina ja historiallisen maakuntarajan tuotteena.
Kaukana postmodernin ajan virtuaalimaailman “rajoista” ja tietokoneajoistamme, jolloin sijaintiehtoja määritellään tietokoneilla, ei poliitikon pohdintoina mihin ja miten Nokian kaltaiset yritykset sijaintinsa globaalista maailmasta hakevat. Kuinka moni poliitikkomme on ollut mukana lokalisaatioehtoja tietokoneelta etsien tai edes seuraamassa Nokian kaltaisten yritysten sijaintisuunnittelussa? Ei kukaan, jolla ei olisi samalla maantieteen tohtorin tausta takanaan ja siitä pidetty mahdoton äläkkä ennen vaalejamme.
Siinä kun ohjailijana ei ole poliittinen tahto tai halu “rakennemuutokseen” pohtimatta ensin paikallisten ihmisten asemaa uudella karttapohjalla saati korvessa kulkevien rajojen historiaa oman aikamme sijaintiehtoja samalla niihin yhdistellen ja ennustaen hieman myös tulevaa. Meillä kun on taipumusta myös liikkua, muuttaa joka vuosi suurina joukkoina piittaamatta noista vuosisataisista rajoistamme. Yhteisöjen rajat ovat nekin mentaalisia, kartalla näkymättömiä, ympäristöpsykologiaa ja -sosiologiaa. Biologi maantieteiljänä ei niitä aina huomaa. Näin maantieteiljän koultukseen on saatava muutakin kuin perinteinen biologinen tai luonnontieteellinen koulutus. Ne ovat vasta pohja, jolle taloudellinen ja sosiaalinen rakenne siirretään.
Menneen maailman poliitikkoja
Miksi vanhoja rajoja sitten jätettiin ylipäätään, kun muutoksen tuli olla perusteluiltaan toimintaan, talouteen, palvelujen saatavuuteen perustuvia? Miksi niitä ei hävitetty kokonaan ja piirretty optimaalisia uusia rajoja unohtaen nämä vanhat? Miksi jäätiin kiinni vanhoihin hallinnollisiin regionaalisiin rajoihin, kun käytössä ovat tietokoneet ja asiansa osaavat koulutetut ihmiset rakentamaan rajat optimaalisesti yhdistäen fyysistä luontoa taloudelliseen ja kulttuuriseen, sosiaaliseen karttaan, ekolgista perustaa kestävästi yhteisön elämään palveluineen, lopettamatta kouluja?
Miksi tämän päivän media kuvaa Hornettien lentoa ja laivueita ikään kuin ne olisivat ensimmäisen maailmansodan tuotteita ja löytää samalla Supon, suojelupoliisin ja operatiivisen turvallisuusviranomaisemme epäiltyjen listoilta Matti Vanhasen, Ilkka Kanervan ja Vesa-Matti Loirin? Putin on sieltä poistettu. Kerrotaan kuinka tätä rajankäyntiä sisäministeri ja lääkäri Räsänen kauhistelee. Mitä hän kaunistelee, jätetään luonnollisesti kertomatta. Medialla kun ovat omat keinonsa osallistua politiikanteon arkeen ja Räsäselle kristittynä poliitikkona oma lehmä ojassa.
Oletan, että nyt kuntia yhdisteli joukko keski-ikäisiä, joista kenelläkään ei ollut alan viimeistä koulutusta, maantieteilijän koulutusta ensikään, tietokonetta ja monitieteistä alan osaajajoukkoa apuna. Maantieteilijät ja aluetieteilijät, aluesuunnittelun professorit kyllä taustalla kauhistelivat, mutta siitä media ja poliitikot vähät välittivät ja sivuuttivat myös kuntaprofessorimme. Mistä syntyi tällainen poliittinen ylimielisyys? Miksi media oli sitä tukemassa? Puuttuuko medialta ammattinsa osaavat toimittajat tai esimiehet?
Jos heitä olisi kuunneltu uudessa viihteellisessä mediayhteiskunnassamme, nämä asiansa osaajat olisivat heti nostaneet äläkän ja vaatineet niiden parametrien esittämistä, joilla sijaintiehdot ja rajat rakennetaan käyttäen vaikkapa ruutuja tai ympyrän kehiä, jossa mukana on kaikki alueella asuvat ihmiset, taloudet ja palvelut, yhteisesti sopimamme muuttujat, joiden avulla optimaaliset etäisyydet ja lokalisaatioehdot määritellään. Niitä kun saa olla satoja siinä missä erilaisen väestöpohjan vaativia palvelujakin. Parturilla ja yliopistolla ovat aivan erilaiset vaatimukset asiakaspohjakseen ja ne menevät aina alueina sisäkkäin, ei toki rinnakkain.
Sijaintiehdot ja lokalisaatioteoriat käyttöön
Näitä indikaattoreita olisi voitu myös yhdistellä, lokalisaatioteknologiaa on monenlaista ja karttoja käsitellään niitäkin moniulotteisesti ja satelliittien avustamana. Jokainen suomalainen on tutustunut GIS -ihmeeseen ainakin hieman oman autonsa ratissa. Oli vaikka kuinka tumpelo karttansa kanssa ja uskoen ohjeisiin, joita oman aikamme teknologia lähettää heillekin, jotka viimeiseen saakka jarruttavat innovaatioiden leviämistä sosiaalisina, taloudellisin ja symbolisina, näiden teknisten vempaimiemme tuottamina ihmeinä, halusimme sitten tai emme.
Jos näin olisi menetelty, käytetty asiantuntijoita apuna, kaikkea ei olisi tehty salaa ja pienellä joukolla. Tuloksena olisi ollut ihan hyvää kansainvälistä käytäntöä palvelevaa tieteen sovellusta aluesuunnittelun käyttöön ja yliopistot nekin niille kuuluvassa työssä.
Tällöin aivan varmaa on, etteivät rajat olisi rakentuneet samojen parametrien avulla Koillismaalle, Pohjois-Savoon, Etelä-Pohjanmaalle saati Varsinais-Suomeen, Kanta-Hämeeseen, Etelä-Karjalaan sekä Uudenmaan ja Helsingin ympäristöön. Miksi meillä annetaan alan koulutusta ja tehdään korkeatasoista tutkimusta, tiedettä, jos sitä ei nyt käytetä lainkaan?
Antrposeeniseen aikaan
Miksi ihmisen aikakausi geologisissa ajoissamme on vasta nyt hyväksytty dinojen aikakausien joukkoon antroposeenisena aikana, jolloin kaikki muuttui ja kaupungit alkoivat peittää alleen metropoleina aiemmin viljellyt peltomme. Jähmeästi edennyt geologinen aikataulu ei oikein tahdo hyväksyä reaaliaikaista ja koko ajan muuttuvaa antroposeenista aikaamme.
Siinä media kuvaa yhden näkyvimmän brittikonservatiivin kuoleman nekrologina mutta yhdistää jälleen samalla hänen poismenoonsa pimeitä asioita kirjaten epäilyt pedofiliasta ja raiskauksista. Ikään kuin yhdistäen samalla Woody Allenin ja Roman Polanskin pimeimmät mediatarinansa samaan brittipoliitikkoon. Jos tämä ei ole tavoitehakuista niin mikä sitten olisi?
Näin pääasia unohtui, osakkeet kallistuivat hetkessä pari prosenttia ja euro heikkeni jälleen suhteessa dollariin keskuspankin puskiessa rahaa pankeille. Yli tuhannen miljardin euron elvytysruisku on jotain vallan muuta kuin Antti Rinteen leikkauslistat ja pääjohtaja Mario Draghi saattoi hymyillä leveästi. Uusia investointeja odotetaan ja myös Euroopan elpymistä. Onhan se yli tuhat miljardia jotain muuta kuin omat laskumme ja Antti Rinteen matematiikka, parikymmentä kertaa Suomen valtion budjetti.
Kun kurkien tanssi alkaa varpusten on parempi väistyä. Antti Rinteellä on onglmia säilyttää suhteellisuuden taju ja pyrkiä sellaiseen, johon rahkeet riittävät, eikä kadottaa karttaansa, sen mittakaavaa edeltäjänsä tapaan elämöiden puolueessa, jota ei enää ole olemassakaan.