Vox et pretera nihil – Kaikki ääntä eikä mitään muuta
20.03. 2023
Elämme kevätpäiväntasauksen aikaa vuonna 2023. Päivä ja yö ovat yhtä pitkiä ja syksyllä tämä sama hetki on huomattavasti lämpöisempää aikaa. Menetämme pitkän syksyn ja epävakaan kevään seurauksena suuren määrän valoisaa aikaa joko masentuen tai väsyen.
Näin tulisi käydä myös ruotsalaisille ja norjalaisillekin. Jostakin syystä se ei vain näy heidän aktiviteeteissaan liikkua ja menestyä maailmalla. Onko meissä jotain geneettisesti vialla vai onko vika kulttuurissa tai poliittisissa liikkeissämme?
Kuka muistaa Rion olympialaiset ja menestyksemme siellä vuonna 2016? Entä Ruotsi maaottelut ja viimeaikaisen menestyksemme näissä kisoissa?
Talvikisat ovat toki paljon menestyksekkäämmät. Kuka muistaa vielä hiihdon MM-kisat ja hopeamitalimme viestihiihdossa? Se oli suurta juhlaa ja samalla ainut mitalimme. Koko joukkueemme oli vieremäläisen perheen varassa Ylä-Savosta. Kun sisarukset sairastivat, epäonnistui koko joukkueemme.
Tänään me valmistaudumme omiin kisoihimme vaaleissa. Edustajistamme valtaosa valitaan muutamasta suurimmasta kaupungistamme. Hiihto ja perinteiset menestyslajimme eivät oikein kuki niissä maisemissa. Maamme suosituin urheilija Markkanen pelaa koripalloa Yhdysvalloissa.
Jääkiekko on talvisista lajeistamme suosituin ja seuraamme pelaajiamme nytkin Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Niin minäkin teen, siinä missä tiedettä ja taidettakin. Lajit ovat globaaleja, tieteen ja taiteen kieli on yhteinen. Kansallista itsetuntoa nostattavia nobelisteja ei tahdo löytyä joka lähtöön. Kiinnostavatko ne suuria massojamme? Olisiko ne jo lapsena laiminlyöty? Kulttuuri ei oikein ole suosinut tieten ja taiteen tukijoita ja valmentajia. En nyt muista lapsena niistä maalla juuri mainitun. Urheilu oli eri asia.
Mikä Suomea ja suomalaista itsetuntoa nostattavaa kulttuuria vaivaa? Norjalaiset, ruotsalaiset, naapurimme Euroopasta ovat kiinnostuneita toki meistä myös kulttuurin ja talouden, politiikan saralla. Olemme nyt kartalla muunkin kuin Nato jäsenyytemme seurauksena. Talvisota ja suomalainen sisu ovat olleet esillä kokonaan uudessa valossa ja geopolitiikan kautta kunnostautuen. Joku hakee juuri sieltä vauhtia vaaleihinsakin. Politiikassamme kaikki tahtoo olla ääntä, eikä mitään muuta.
Vox et pretera nihil.
Olisiko mahdollista, että ympäristömme ja luonto, poliitikkojemme työ ja kykymme hyödyntää luonnonvarojamme kestävällä tavalla, olisikin uusin tapamme näyttäytyä maailmalla kokoamme suurempana kulttuurina? Maailman onnellisin maa ja kansakunta voisi hakea näkyvyyttä vaalien kautta ja demokratiaansa esitellen? Poliittinen eliittimme voisi olla paremmin mukana globaalissa kisailussa ja puolueittemme kriisit muuttuisivat nekin tulokselliseksi yhteistyöksi. Olisiko se täysin mahdoton tavoite?
Olisiko mahdollista, että juuri nämä saavutukset nousisivat kansainväliseen tietoisuuteen? Väite ”Varium et mutabile semper femina”, ei pidäkään paikkaansa Suomessa. On latinankielisenä sananlaskuna auttamattoman vanhentunut. Tänään vaalien päänäyttämöllä esiintyvistä puolueittemme puheenjohtajista seitsemän on naisia ja vain kaksi miehiä. Toinen heistä poistui kesken kisan edellisessä puoluejohtajien tapaamisessa. Ymmärrän hyvin hänen reaktionsa valtameripurjehtijana.
Seuraava teksti on suora lainaus kirjoituksestani Rion olympiakisojen jälkeen vuodelta 2016 Maaseudun Tulevaisuuden kolumnina. Yhtä hyvin sen voisi kirjoittaa edellisistä kisoista ja pelkäänpä, ettei teksti paljoa muutu tulevien kisojenkaan kohdalla Pariisissa. Miksi muuttuisi? Ei yksi pääsky kesää tee.
Rion katastrofi kuvaa Suomen tilaa
Mielipide 29.8.2016 Maaseudun Tulevaisuus
Kolumni
Matti Luostarinen
Rion kisat päättyivät karnevaalitunnelmiin. Odotin tätä jo avauksessa. Hyvä näinkin.
Yhdysvallat oli mitalirohmuna ylivertainen. Kiina ja britit tulivat seuraavina sekä kisoista suljettu Venäjä näiden jälkeen.
Jos Venäjän yleisurheilijat olisivat olleet kisoissa, maa olisi noussut Yhdysvaltain jälkeen toiseksi. Se on siis edelleen täydessä iskussa. Joku ei ole.
Suomi sai yhden jaetun pronssin ja muut Pohjoismaat 10–15 mitalia joukossa myös kultaisia. Suomen kaikkien aikojen kehnoin menestys ja romahdus muiden Pohjoismaiden kelkasta on selvitettävä muidenkin kuin menetyksestä vastaavien itse itseään tutkien.
Taustalla täytyy olla paljon rakenteellisia laiminlyöntejä ja profiloitumisessa osaamattomuutta. Olemme kansakuntien vertailussa sijaluvulla 60 ja siitä alaspäin.
Ammatilliset oppilaitokset, oppilaat ja opettajat, osoittavat mieltään ympäri maata. Noin 200 miljoonan leikkaukset purevat aikana, jolloin meillä on syviä ongelmia liki 300 000 korkeakouluopiskelijamme kanssa. Heitä on yhteensä kirjoilla yliopistoissa ja korkea kouluissa viiden täyden syntyvän ikäluokan verran.
Sekin, kansamme uusiutuminen, on kääntynyt laskuun sitten sotavuosiemme. Suomalaisia kuolee enemmän kuin syntyy. Maahanmuutto pitää kansakuntamme väkiluvun vielä toistaiseksi kasvavana.
Miten tämä on mahdollista? Miten lama ja taantuma siirtyivät koko suomalaiseen aggressiivisena kuvattuun elämänmuotoon frustraationa, turhaumana? Miksi nuoret eivät valmistu viidessä vuodessa?
Itse valmistuin vajaassa kolmessa vuodessa ensimmäisen graduni jättäen. Jakokoulutus tapahtui myöhemmin työn ohessa ja alkukin pankkilainalla. Siitäkin osa siirtyi isälleni. Toinen tutkinto, molemmat väitellen, syntyivät työn rinnalla.
Nämä kaikki liittyvät nyt toisiinsa. Ne on selvitettävä suomalaisten ongelmana eikä siinä saa nyt viivytellä.
Se kuuluu muillekin kuin yhden ministeriön toimenkuvaan. Sanni Grahn-Laasonen ei voi vastata kaikesta.
Jotain on tehty erittäin rumalla tavalla väärin, ja sitä maksavat seuraavat sukupolvet vuosikymmeniä. Mediayhteiskunnan vallankäyttäjä ja vahtikoira on haukkunut vääriä puita. Se on jättänyt kansakunnan tuuliajolle, josta takavuosien hallituksemme eivät ole piitanneet tuon taivaallista, koskien myös arvojamme, normeja ja moraalia.
Sukupolvelta seuraavalle kasautuva moraalipääoma, ja sen tulokset, ovat aiheena monelle taloustieteen Nobelille.