Miksi viha ja pelko liitetään toisiinsa ja ovat oman aikamme ilmiöitä?
Yhdysvalloissa noin 70 % kokee tänään vihaa. Se mitä vihataan voi olla liki kuka tai mikä tahansa. On vaikea taistella itseään vapaaksi vihalla aiheesta, joka on koko ajan etusijalla ajatuksissa. Aviosota on vihan pidoista yleisin. Sukupuolten sota ei pääty ikinä. Jos pelkäät yksinäisyyttä, älä meme naimisiin. Suomalaiset puhuvat sukista kun olisi puhuttava sairaudesta, mustankipeydestä. Mustansairaudessa on enemmän itserakkautta kuin rakkautta. Se syntyy aina mutta ei kuole rakkauden myötä. Haluamme omistaa leikkitoverimme. Kun sitten eronnut nai eronneen, sängyssä on neljä sielua. Mahdoton määrä vihaa.
Yhdysvalloissa naiset ovat vihaisempia kuin miehet. Köyhät vihaisempia kuin rikkaat, republikaanit vihaisempia kuin demokraatit. Ilmiö ei korjaudu osia vaihtamalla. Avioero kun on vain peli jota lakimiehet pelaavat. Samoin politiikka peli, jota vain vihaa ruokkivat pelurit taitavat. Synnin palkka on Hesaria lukien joko sukupuolitauti tai elatusmaksu.
Miksi suomalaiset polttavat vanhoja kirkkojaan?
Kiihtelysvaaran kirkko on vain yksi monista kirkoista joita poltamme vuosittain. Maakunnan vanhimman kirkon polttaminen tulee myös medioihimme. Mistä tämä viha Suomessa syntyy?
Teoriassa olen kaikkea ikävää vastaan. Käytäntö voi olla sitten kokonaan eri asia. Paperinenäliinat eivät koskaan palaa pesutuvasta eikä rakkaus lakituvasta. Vaimoni itki ja tuomari pyyhki hänen kyyneleensä minun shakkivihollani. Tietenkään ei olisi sellaista asiaa kuin rakkaus, muutenhan ei olisi niin monia avioeroja. Ihmiset eivät ottaisi eroa niin alkeellisista syistä, elleivät menisi naimisiin niin alkeellisista syistä. Kirkon polttaja ei poikkea mitenkään avioliittonsa polttajasta. Oma aikamme ei poikkea mitenkään jo eletyistä. Vanhat viisaudet toimivat myös tänään. Kaikki on jo sanottu ja tehtykin.
Vihan hedelmät voivat olla kovin erilaisia mutta sen syntytapa usein hyvin samankaltainen kulttuurista riippumatta. Sitä on siis hyvä tutkia ja oppia käsittelemään oikein. Kaikesta huolimatta ja juuri sen vuoksi, ettemme toistaisi aina samoja virheitämme.
Miksi suomalainen poliisi on juuri nyt Turun saaristossa?
Onko tässä ajassa jotain poikkeavaa vai ehkä poliisi toiminnassa?
Liittyykö toiminta ylimmän poliisijohdon alkaviin käräjiin? Eikö nämä rötöstelijät saaristossamme ole tuttuja juttuja ja aiemmin heitä on ollut enemmänkin? Onko poliisi ja sisäministeriö osittamassa, että se on edelleen olemassakin ja tekee muutakin kuin istuu käräjillä syytettynä rötöksistä ja laiminlyönneistään. Mikä on sisäministeriön osuus vihassa ja sen hallinnassa? Entä muun hallintomme ja poliittisen toimintamme, median muuttuneet kasvot?
Onko viha tunteena huonompi ja tuomittavampi tunne kuin rakkaus?
Kumman tuntee vallassa ihminen saa aikaan enemmän uutta ja luovaa? Pelätessään vaiko ollessaan peloton?
Ihminen oli savanneilla ja luolissaan eläen kaksijalkainen hidas ja heikko saaliseläin saalistajilleen, sapelihammastiikerin kakkosruokaa. Otti kiinni vain paremman puutteessa..
Miten peloton ja rohkea ihminen olisi menestynyt tässä ympäristössä paremmin kuin pelokas ja vihainen, koko ajan varoen ympäristöään ja epäillen kaikkea mahdollista. Pienikin uinahdus ja henki meni rohkealta ja hyväuskoiselta ihmisreppanalta. Vain vihainen ja pelokas menestyi.
Kotieläin, koira, on kaukana niistä lahjoista, joilla villi koira tai susi selviää luonnossa.
Se, että aikamme ihminen on vihainen ja pelokas, kertoo etenkin naisista jotain sellaista, jota on hyvä pysähtyä miesten pohtimaan ajoissa. Juopunut mies ei ole hääppöinen saalis hänkään.. Suvun jatkajana nollan arvoinen.Tämän päivän Hesari kertoo näistä reppanoista hakemassa itselleen naista Viipurin slummeista.
Mies ei ole enää narsisti vaan toksisesti maskuliininen.
Käsite on australialaisen sosiologin Taewyn Conellin löytämä ja Hesarissa myrkyllistä miehisyyttä esittelee kirjailija Jari Tervo. Debattiastalona ja somemiekkana se korvaa käsitteen itserakas paskiainen.
Risto Siilasmaa kertoo kuinka kansainvälisen liike-elämän suomalainen supertähti Jorma Ollila oli juuri tällainen persoonallisuus. Jos häntä kritisoi, oli edes esittävinään jotain poikkeavaa, Ollilan toistuvat raivokohtaukset pitivät yllä tämän poissulkevan pelon ilmapiirin hallituksen kokouksissa. Ollila kiistää kuitenkin kaiken ja etenkin väitteen hänen pantanneen mitään tietoja.
Oletko koskaan tavannut tällaista suomalaista miestä? Aviomiehenäkään tällainen mies ei petä kuin enintään omaa vaimoaan. Ja kuka sitä nyt laskisi. Ei vaimon rakkaus ole sokea, vain hänen mustasukkaisuutensa tällaisen miehen rinnalla. Tällaisen naisen mustasukkaisuus johtaa miehen rakkauden ja suuruuden hitaaseen kuolemaan. Avioliitto on tällaiselle miehelle maailman suurin erehdys ja luterilaisuus sekin katolista kirkkoa vaatimattomampi Suomessa eläen.
Kysykää vaikka Timo Soinilta. Hän kun osaa vastata oikein, Jari Tervon tapaan, Me Naiset-lehden testiin. Vastauksena syntyy saaduista pisteistä seuraavaa: ”Miehuutesi on tervehdyttävää. Kuljet omia polkujasi ja toteutat itseäsi haluamallasi tavalla. Et koe tarvetta olla osana äijäilyä ja annat muiden olla rauhassa omana itsenään.”
Toki voit vastata myös Tervon tapaan testiin väärin ja saat vastauksen: ”Miehuutesi on ympäristöllesi myrkyllistä. Olet mies, jonka varpaille muut eivät astu – tai muuten päästät uhosi valloilleen. Tunteitasi et puhu ääneen edes unissasi, ne eivät muille kuulu. Olat elementissäsi, kun saat tihkua testosteronia ja johtaa tilanteita.”
Tällainen mies tuntee vaimonsakin niin hyvin, ettei ole puhunut tälle kymmeneen vuoteen. Avioliitto, kuten vankila, tekee hänet kurjaksi tai kesyksi. Vaimossa on se vika, että hän on huora keittiössä ja kokki sängyssä. Siis taas kerran tuttua menneen maailman kirjallisuudestakin. Jari Tervon oppeja ei kaivata lisänä, Timo Soinia poliitikkona.
Kun ihmiset jaetaan meihin ja heihin, syntyy oman aikamme viha. Tunnemme sen vain nyt paremmin kuin aikaisemmin ennen someaikaa ja sen astaloita. Oscar Wildeä lainaten, siinä miehet menevät naimisiin enää väsymyksestä ja naiset uteliaisuudesta; molemmat pettyvät. Ilmiö on ollut siis tuttu jo Oscar Wilden aikoina.