Ruotsin keskuspankin taloustieteen palkinto Alfred Nobelin muistoksi on myönnetty yhdysvaltalaisille ekonomisteille Paul R. Milgromille ja Robert B. Wilsonille.
He saivat tunnustuksen huutokauppoihin liittyvästä tutkimuksesta, huutokauppateorian kehittämisestä ja uudenlaisten huutokauppamenetelmien kehittämisestä.
– Huutokauppoja on kaikkialla ja ne vaikuttavat jokapäiväiseen elämäämme. Tämän vuoden voittajat Paul Milgrom ja Robert Wilson ovat parantaneet huutokauppateoriaa ja keksineet uudenlaisia huutokaupan tapoja, jotka hyödyttävät myyjiä, ostajia sekä veronmaksajia ympäri maailman, twiittasi virallinen Nobelin palkinnosta vastaava Twitter-tili, perustellen yhdysvaltalaiskaksikon valintaa.
Voit katsoa tallenteen voittajien julkistamisesta klikkaamalla jutun pääkuvaa
Aalto-yliopiston taloustieteen professorin Juuso Välimäen mielestä tunnustus annettiin sen ansaitseville henkilöille. Valinta ei yllättänyt – päinvastoin.
– Ensimmäinen reaktioni oli, että jo oli aikakin, varsinkin Paul Milgromin suhteen. Monena aikasempanakin vuonna hän olisi mielestäni sopinut hyvin yhdeksi tunnustuksen saajaksi. Lisäksi Robert Wilson on aivan vastaavalla tavalla ansioitunut, erittäin hyvä talousteoreetikko joka on toiminut myös monille taloustieteilijöille ohjaajana.
Wilson on muun muassa toiminut ohjaajana toiselle voittajalle, Paul Milgromille, sekä toiminut suomalaisen Bengt Holmströmin väitöskirjan ohjaajana. Holmström on itsekin saanut taloustieteen Nobelin vuonna 2016 yhdessä Oliver Hartin kanssa sopimusteorian tutkimuksistaan.
Juuso Välimäen mukaan Paul Milgrom puolestaan yksi tunnetuimmista huutokauppateorian parissa työskennelleistä henkilöistä.
– Huutokauppoja on etenkin viime aikoina käytetty tapana lähestyä mitä tahansa markkinoiden suunnitteluongelmaa. Aina kun pitäisi alkaa myymään jotakin uutta tuotetta tai palvelua sellaisessa tilanteessa missä aiemmin ei ole markkinoita ollut olemassa, niin tavalla tai toisella sitä tehdään huutokaupanoloisesti. Milgrom on laajentanut perinteisiä huutokauppoja hyvin paljon monimutkaisempiin tilanteisiin.
Näin tämän päivän mediamme, johon oma talouden Nobelistimme Hollmström oli erityisen tyytyväinen. Hän totesin kuinka tärkeää on kyetä vastaaman kysymyksiin, mitä mietit tai tutkit ja miten mietit tai tutkit.
Perustutkimukseen nämä kysymykset riittävätkin. Kun mukaan tulee myös soveltava tutkimus, silloin kysymyksiä tulee lisää. On osattava kysyä myös, mihin käytetään ja milloin käytetään, sekä kuka käyttää ja miksi käyttää. Nobelia ei vaan jaeta juurikaan muusta kuin perustutkimuksen löydöksistämme. Lääketiede on eri asia. Se on soveltavaa tiedettä.
Valtaosa meistä tutkijoista tekee soveltavaa työtä ja on myös kouluttajana vastaamassa myös siihen, miten ja kenelle kerrot ja kuinka se sujuu tiedettä popularisoiden ja myös yhdistäen toisistaan hyvinkin kaukana olevia perustieteitämme toisiinsa sekä samalla soveltavan tutkijan käyttöönkin.
Loppukäyttäjä löytyy usein politiikan ja median kautta myös heitä tavoitellen. Siinä perustutkimus ei aina ole se kiinnostavin osa, paitsi hetken Nobeleja jaettaessa.
Siis mitä mietit ja miten mietit, millaisia välineitä siihen käytät. Nykyisin myös robotteja ja tekoälyä. Oikeammin jo aikana, jolloin oma opiskeluni käynnistyi.
Oli tultava sinuksi tietokoneen kanssa rinnan muiden tieteittemme kanssa pääaineiden rinnalla. Opittava kokonaan uusi kieli ja digiajan tapa ajatella. Siis mitä ja miten tietokoneemme ajattelevat. Huutokauppakeisarilla tällaista tarvetta ei ole. Kysymyksen asettelu on siten toinen kuin nyt Nobelin hankkineilla Hollmströmin ikäisillä tiedemiehillämme.