Vielä takavuosina ennustaminen oli vaikeaa, etenkin tulevaisuuden, kertoi Ahti Karjalainen pääministerinämme. Tästä huolimatta sitä tehtiin ja kohtuullisin tuloksinkin. Budjetin laadinta ja sijoittaminen, menojen ja tulojen ennakointi sujui yllättävän hyvin. Sääilmiöt olivat liikkuvien syklonien tuomaa pientä vaihtelua jossa vuodet eivät olleet veljeksiä. Mutta kuitenkin lähellä toisiaan ja kansakuntaa yhdisti vielä yhteinen mediakin, yksi televisiokanavakin.
Uusia sanoja tuli käyttöön vain murto-osa nykyisestä ja yhdellä kielellä pärjättiin. Jos suurempaa muutosta syntyi, se tuli rajojemme takaa, eikä sekään täytenä yllätyksenä. Kun käytettyjä sanoja ja ajattelun sekä viestityksen symboleja oli paljon vähemmän, tulevaisuuskin saattoi olla näiden varaan rakentuvaa. Toisin kuin nyt, jolloin uutta viestitystä ja sen välineistöä tulee kaiken aikaa lisää ja se on myös monikulttuuristakin käsitteistöltään. Kun korona iskee reaaliaikaisesti, olemme yllättävän nopeasti liikkeellä, yksituumaisiakin ja toimimme rationaalisesti toisin kuin Ruotsissa, joka on jämähtänyt outoon saamattomuuteen.
Kuningaskunta vaikuttaa ylimieliseltä ja itseriittoiseltakin taitoineen. Nopeat ja joustavat löytyvät pienistä saarivaltioistamme ja toki myös Kiinasta. Yhdysvallat kompuroi Ruotsin tapaan kömpelösti ja ilmeisen samoista sysistäkin. Rakennemuutos on jäänyt puolitiehen tai ei ole edes käynnistynyt.
Miten Ruotsista saattoi tulla Pohjolan koronahylkiö? Moninkertainen määrä kuolleita verrattuna koko muuhun Pohjolaan. Mitä tapahtuu omalle taloudellemme? Mistä miljardit omiin kasvaviin menoihimme? Mikä on tulevan syksyn suurin uutinen? Tuleeko se Yhdysvalloista ja sen vaaleista? Mistä Suomessa kirjoitetaan ja puhutaan itsenäisyyspäivän aikoihin ja joulua odotellessa.
Onko sekin liian kaukana ennustettavaksi? Onko suurten uutistenkin ennustaminen muuttunut mahdottomaksi edes muutaman kuukauden ajaksi saati vuosikymmenten ennusteina?
Millainen Suomi ja maapallo meillä on vuonna 2050? Kerro mielipiteesi. Jatkuuko hyvinvointi ja miten käy ilmaston, entä onko maaseutu autio ja tyhjä vai asuuko siellä muita kuin suomalaisia? Miten kulutamme vapaa-ajan ja onko sosiaaliturva sama kuin nyt?
Vanhenemmeko ja maa muuttuu ikäihmisten, kasvissyöjien ja vihreiden ihmisten paratiisiksi vai ehkä sittenkin rikkaiden ja köyhien kaatopaikaksi? Demokratia on rapautunut ja tämän ajan teknologia unohtunut. Luonto on sekin muuttunut ja muistuttaa keskieurooppalaista. Uskonnoista suurin on islam. Kristinoppi on lopullisesti maallistunut ja kirkot tyhjiä. Utopioista on loikattu dystopioihin.
Kysyin tätä samaa Suomen täyttäessä 90 vuotta ja tein sen jälkeen muutamia tauluja ja veistoksia joissa nuo vastaukset oli kiteytetty muutamaan suurempaan kokonaisuuteen. Ne näyttävät toteutuneen liki kirjaimellisesti. Joku kohta alkaen vuodesta 2011 jopa pelottavan ennustettavalla tavalla. Se oli jo hyvin varhain ennustettava vuosi suurena käännekohtanamme.
Mutta miten on nyt? Mikä on seuraava suuri vuosi ja miten sen kykenemme ennakoimaan? Vuoro on sinulla. Sana ja kuva on vapaa.