Viimeisimmät puoluegallupit tulivat ja kokoomuksen nousu jatkuu, keskustan laskee. Keskustan kannatus alkaa nyt 16 %:lla ja se on kohta alle sen, jolloin Sipilästä tuli puolueen pelastaja. Tämä ei hallituspuolueita ainakaan lähennä toisiinsa.
Demarit on toisena ja oppositiokausi ei näytä tuovan lisäpisteitä. Päinvastoin. Vihreät sen sijaan lähestyy keskustaa. Siellä suunnalla juhannustaikoja tehdään eri mielellä kuin kilpailijoiden kohdalla vasemmalla. Persujen äänestäjien kalastus on alkanut huonolla menestyksellä. Se herättää kota levottomuutta loikkareissa.
Perussuomalaisten ja sinisten loikkareiden yhteinen kannatus on ylittänyt 10 %:n rajan ja yllättää. Loikkaus ei vienytkään yhteistä kannatusta vaan se kasvoi. Nimekkäät loikkari ministereineen, Timo Soinin johdolla, saa kuitenkin kansan kannatuksesta vain noin puolet puolueeseen jääneiden äänistä.
Se vie naaman siniseksi. Se kun on heille karvasta kalkkia käynnistää puolueen piiriorganisaatiot ja alueelliset puoluetyöntekijät runsaan kolmen prosentin kannatuksella. Kansan käsi on kärttyisä ja puoluekokouksen tulos myös heidän mieleen, oikein syntynyt ja pulinat pois. Moni katuu siellä tekoaan ja viettää pitkän lomansa kansanedustajana kehtaamatta näyttäytyä äänestäjilleen. Edustajan kausi jäi lyhyeksi. Petturin tie on tuskainen, käy harhaan.
Oikein hyvää Jussin päivän aaton aattoa ja varautukaa mökille toppavarustein ja kokkotulille välihousuin. Pohjalainen tai norjalainen villapaita on paikallaan ja sisäistä sellaista voi käyttää kohtuudella. Paitojen kanssa ei auta mennä kuitenkaan kylmään veteen vaan pysytellä takkatulen tuntumassa.
Järvivedet kun ovat nyt normaalia paljonkin hyisempi ympäristö ja uimataito talven jäljiltä monella unohduksissa muutenkin. Masokistinen meno veteen ei ole viisasta edes puolueloikkareille sinistä väriä kasvoille sieltä suunnalta hakien. Jussi Halla-aho viettää päiviään Brysselissä.
Hesarista suosittelen lukemaan kirjoituksen, jossa meitä taas kerran ihmetellään jonkun pilkkakirveen toimesta. Etenkin briteillä on tällainen outo huumoritaju vieraista kansoista ja kulttuureista. Näillä briteillä kun ei muuta olekaan kuin omituisia tapoja ja käyttäytymisvirheitä. Näistä hauskimmat tuotiin televisioon ”Tankki täyteen” sarjassa ja konstaapeli Reinikaisen huumorilla. Neil Hardwick sarjan kirjoittajana oli koko ajan huolissaan suomalaisuudestaan.
Kokeilkaapa kysyä heiltä, briteiltä, vaikkapa miten vasemmanpuoleisessa liikenteessä tulisi käyttäytyä, kun vieras ajaa samalta suunalta tai oikealta risteykseen. Kumpi siinä on väistämisvelvollinen. Ja yllätytte. Nämä eivät ymmärrä kysymystä. Ei vaikka piirrätte rautalankamallin ja kysytte sitä samaa kymmeniltä briteiltä.
Heillä kun on ajoratamerkinnät ja liikennemerkit tätä varten. Myös pelloilla ja nummilla liikkuen. Heinähankoja ja haravoita ristissä. Maatilat kivisen muurin takana ja vihaiset koirat porteilla. Imperialisti nyt on emämaan kansalaisena erilainen kuin alusmaan kansalaiset.
Saarivaltio on täynnä kummitusjuttuja ja outoja kertomuksia, joiden taikuus on monin verroin omat juhannustaikamme ohittavia. Niitä noudatellen siellä liikutaan ja mietitään, miten liikutaan ja kaikki eivät uskalla liikkua lainkaan. Meillähän mennään metsään ja soille kyselemättä, kenen mailta sienestät tai mättäiltä marjasi noukit. Onhan siinä ero kulttuurissa ja sivistyksessä sekä moukan elämässä, taikauskossa ja pragmaattisessa tiedossamme.
Oikein hyvää Mittumaaria
Jälkikirjoitus
On kotiinpaluun aika. Kun Mustan kynnyksen kapakassa tehdään päätöksiä, osa on mukana joukkoa, juovuksissa liki joukkohysteriaa. Poliittisesta itsemurhasta tulee silloin suloinen joukkoitsemurha, lainaten Arto Paasilinnan kirjan otsikkoa. Siinä ei pidä hakea suuria salaliittoja. Juopuneitten ihmisten toilailusta.
Tervetuloa Kike Elomaa sinne minne kuulutkin, SMP:n ja Perussuomalaisen puolueen ydinjoukkoon. Ei sitä ole vallattu. Päinvastoin. Se on vahvistunut entisestään ja hyvin demokraattisella tavalla. Toki se elää muutosta mutta niin toki kuuluukin. Ei täällä pärjätä muoviämpäreillä kun vastassa ovat oman aikamme diginerot ja sosiaalisen median taitajat oppeineen. Olisin puolueestani enemmän kuin huolissani jos toisin olisi. Kohta maailman viimeisenä pientalonpoikana. Kuuden vuoden iässä isoisän mukana liikkuen ja isäni sekä Veikko Vennamon mukana runoja puolueväelle lausuen myös Pieksämäellä vuonna 1959. Ei sitä vallattu mutta suunniteltiin kunnolla eikä vain löylyn lyöminä saunan lauteilla hikoillen.
Kun Suomeen syntyi aikanaan kommunisteille (Skdl) varjoksi SKP, se oli hyvin suomalainen ilmiö. Samoin kun Demarit saivat oman varjopuolueensa rinnalleen (TPSL) ja ankaran painostajan ammattiliittojemme suunnalta. Maalaisliitto populistisena liikkeenä sai SMP:n kun pienviljelijät ja kylmän tilansa rakentaneet veteraanimme, Kajalan evakot, perustivat oman puolueensa Pieksämäellä vuonna 1959 (Suomen Pientalonpojat ry).
Tosin sitä suunniteltiin jo jonkin aikaa, ei toki hetken tuotteena. Silloin mukana oli myös henkilöitä, suurten firmojemme johtoa, ei vain nuori ASOn johtaja Veikko Vennamo tai hänen naapurinsa Karjalasta Johannes Virolainen, joiden vastuulla oli valtava muuttoaalto ja sodan jälkeinen jälleenrakentaminen, Lapin jokien rakennustyöt, Pohjolan Voiman perustaminen, joka sai vasemmiston toimesta rinnalleen kilpailijaksi Kemijoki Oy:n ja samalla koskisodat.
Edessä oli maan nopea teollistaminen, sotakorvaukset, puun saanti pohjoisesta yhdessä energiatarpeen kasvun kanssa. Luovutettuun Karjalaan kun jäi energian ohella myös puuta ja muuta varallisuutta, valtava määrä osaamistamme ja luonnonvarojamme, jokiamme, havitteli Keski-Euroopassa ja Venäjällä lukuisat pankit bulvaaneineen suomalaisten rinnalla. Ensimmäinen väitöskirjani syntyi tästä aiheesta.
Asutustoiminnasta taas merkittävä osa hoidettiin valtion maille ja Enso Gutzeit oli meillä 90 % koko maan viennistä ja omisti myös metsiä. Sen oli kuitenkin vähin erin keskityttävä avainosaamiseensa. Kunnat ja valtio tehtävineen alkoivat syntyä hoitamaan omat tehtävänsä. Kilpailu paperin ja sellun myynnistä kun koveni ja patruunat eivät voineet hoitaa kaikkea mahdollista ja mahdotonta.
Ensolla oli jo varhain myyntipisteitä ja edustustoja lähes sadassa valtiossa. Mutta sen navetassa oli myös jo varhain Ayrshire lehmiä Skotlannista levitettäväksi ensimmäisenä Ylä-Savoon. Sieltä syntyi Ylä-Savon Nokia.
Sen seuraaminen lapsena oli kiehtovaa ja haastavaa. Aikuiset kun eivät oivalla, miten polvenkorkuiset pojat seuraavat heidän keskustelujaan ja ymmärtävät ne ongelmitta. Muitten korvilta salaiseksi tarkoitetutkin. Suuretkin suunnitelmat tulivat siten tutuiksi jo varhain. Usein ne sanottiin myös kiihkeästi nuorten puoluejohtajien ja virkamiesten punastellessa. Ilmari Luostarinen oli Enso Gutzeitin johdossa poikkeuksellisen vahva auktoriteetti.
Ei siinä salaliittoja tehty vaan pohdittiin, miten selvitä ja onko tarpeen myös puolue ja liike, joka voisi estää levottomuuksilta ja helpottaa niitä paineita, jotka aiemmin olivat johtaneet sotiin, sisällissotaan ja terroriin.
Myöhemmin näitä, isovanhempiemme tekemiä rakenteita oli korjailtava, jokia suojeltava, korvaukset vahingoista maksettava, matkailu nostettava Lapissa ensimmäiseksi ja innovaatiopolitiikka Oulussa, VTT:n Oulun yliopiston ja alan yrittäjien, tiedepuiston yhteisin voimin.
Samalla oli herätettävä henkiin puolueita, vanhaa sosiaalista muistia ja pääomaa, joiden kautta uudet ongelmat hoidetaan demokraattisesti ja yhdessä, ei riidellen ja hakien itsekkäästi omaa etua ja mustan auton takapenkkiä. Syntyi verkostojen ja klustereiden aika, siirryttiin nettiin ja sosiaaliseen mediaan, hybridiyhteiskuntaan ja kyberturvallisuudesta oli siitäkin kannettava huolta.
Mustia autojakin ohjailtiin nyt etupenkiltä. Mauno Koivisto ymmärsi tämän hyvin ja vasta viimeinen matka tehtiin takapenkillä. Mutta se on sitten jo turkulaisena kertomuksena oma tarinansa olkoonkin, että se kytkeytyi samaan yliopistoon ja siellä samaan laitokseen, jonka professori perusti myös Forssan Lehden ja antoi sen levikkialueelle nimeksi Lounais-Häme.
Nyt sitä voisi jo hieman muuttaa ja ymmärtää, mitä tarkoittaa agropolis, teknopolis ja ekopolis sekä kreikkalaiset käsitteet, joissa oikos ja polis olivat ne, joita käytettiin, eikä yksilöä ollut olemassakaan.
Demokratiamme kun syntyi siellä mutta tavalla, josta me emme ymmärrä yhtään mitään. Se ei ole mahdollista. Siellä kun ei ollut edes käsitettä yksilö tai yksilöllisyys, individualismi.
Vain yhteisö, ryhmä ja valtio, oikos ja polis. Joita jumalat ohjailivat ja se taas oli itsestään selvyys, josta ei kiistelty, kuten meillä kuulusi olla silloin, kun puhumme arvoista, normeista ja moraalista sekä sen kasvavasta pääomasta osana kansakuntaa, valtiota, oikosta ja polista.