Mitä tarkoitetaan käsitteellä Cluster Art? Onko se sama kuin klusteritaide? Entä Art of Clusters? Siis taiteen klusterit? Vastaus löytyy jo kohta 20 vuotta takaperin kirjoittamastani klusteritaiteen tai taiteen klusterin manifestista. Se kun levisi Suomesta ympäri globaalia maailmaa.
Vielä 2000-luvun alussa se ei avannut googlaten yhtään havaintoa. Arvaapa kuinka monta nyt ja mihin suuntaan se on maailmalla kehittynyt? Kokeile ja katso. Lisää sinne vaikka etunimeni ja katso kohdalta kuvat. Sitä se on tänään. Vaikea minun on omaa identiteettiäni ja kuvaani muuksi muuttaa.
Paitsi ehkä kirjailijana ja silloin etenkin kirjan ”Arctic Babylon” kautta. Kun lisäät siihen etunimeni ja katsot kuvia, imagoni on liki sama kuin edellä mutta on tullut jotain uuttakin. Arktinen ympäristö ja Babylon ovat oman aikamme ilmastomuutoksen käsitteitä. Uhkaavia ja pelottaviakin ennustaen jotain lopullista.
Tutkijana taas minut tunnetaan etenkin käsitteen ”Agropolis strategy” ja etenkin ”Social media economy and strategy” kirjojen kautta. Myös kirja ”Ecological cluster and innovation policy” tunnetaan maailmalla. Se oli kauan 2000 miljoonan alan julkaisun kärjessä. Tuskin kaikkia sataa kirjaa on tarvis esitellä kun haetaan ihmisen identiteettiä kirjailijana.
”Sinuhe” ja ”Tuntematon sotilas” ovat kahden kirjailijan identiteetin mitta Suomessa eläen. Meillä on siis joitakin asioita tai keihäänkärkiä, joista identiteettimme maailmalla syntyy ja etenkin Suomessa eläen. Jotain puolta suomalaiset eivät tunnista lainkaan. Toimittaja näkee yhä vähemmän yhä enemmästä ja tieteilijä yhä enemmän yhä vähemmästä. Sen kyllä havaitsee myös näiden identiteetistä. Yhä harvempi meistä on työnsä näköinen kuten takavuosina. Se identiteettimme on katoamassa kokonaan. On luotava uusi ja ulkopuolella duunin. Syntyy identiteettikriisi.
Urheilijalla se voi olla yksi kisa keihäänheitossa ja nimen eteen laitettu epiteetti: ”Lätsä Pekka” , ”Tankki Salonen”, ”Julma Juha”, ”Susi Kalle” jne. ”Susi Pulliainen” on leimannut ystäväni Erkki Pulliaisen lopuksi ikäänsä, eikä hän siitä pääse irti ikinä, teki mitä tahansa vihreänä poliitikkona tai professorina.
Televisiomme esitteli juuri uutisissaan taitelijaamme, nimekkäintä korujen tekijää, kuvanveistäjää, joka tunnetaan maailmalla käytännössä yhdestä korusta tai sarjasta koruja. Televisiosarja, Hollywood -ilmiö, teki hänestä yhden asian ilmiön.
Juri Gagarin kävi heittämässä loikan avaruudessa ja lopun elämänsä hän esitteli tätä lentoa. Yhdysvaltain presidentti Barack Obama vietti muutaman vuoden Valkoisessa Talossa ja nyt hän on sen vankina ja tienaa omaisuuksia luennoillaan. Olkoonkin että nykyinen presidentti purkaa kaikki hänen työnsä hedelmät.
Se on hänen roolihahmonsa samalla, tiedemieheksi ajatellun miehen vankila. Sellainen elämä vitriinissä pelottaa. Se on vankilaakin kauhaempi kohtalo. Lapset joutuvat jakamaan vielä saman isänsä kohtalonkin.
Lasse Viren kantaa sitä taakkaa, siinä missä Paavo Nurmi aikanaan omaansa, surren ja kiroten urheilijan uraansa. Varo ettet joudu yhden ilmiön ihmiseksi. Varo sellaista identiteettiä, jota joudut näyttelemän nuoruudesta alkaen ja lopun elämääsi maailmalla, ei vain Suomessa.
Tämä identiteetti, kuuluisuus, on se kirous, joka tekee kuuluisasta juuri kuuluisan ja sitä kautta kiinnostavan. Kuten Matti Nykäsestä ja hänen ahdistuksestaan. Muuta kiinnostavaa kuuluisuuteen ei usein liitykään.
Oli se vaan hienoa, kun Barack Obama rakasti Suomea, tiesi että meillä pelataan lätkää ja olemme maailman onnellisin kansa. Olisi vielä maininnut kuinka kaipaa suomalaiseen saunaan, söisi savustettua poroa ja katseli revontulia Suomi Neidon rinnalla juopuen kaamosyön susien ulvoessa ja kettujen häntien huiskiessa lisää tulta noille arktisille tulillemme, joita ilmastomuutos ja musta hiili uhkaavat.
Niin syvälle suomalaiseen sieluun hän ei kuitenkaan halunnut tai osannut. Lensi Oslosta Helsinkiin tuhatta ja sataa tunnissa ja jatkoi matkaansa laskuttaen päivästä enemmän kuin presidenttinä vuodesta. Mutta vaivaako häntä nuoren miehen keski-iässä iskevä kriisi siinä missä Kimi Räikköstä, jäämiestä, myöhemmin ja Mika Häkkistä tänään. Tiger Woods pääsi takaisin sinne minne kaipasi ja itki viimeisintä puttiaan sumein silmin seuraten. Oli helppo myötäelää hänen tunteensa, pitkä identiteetin syvä kriisi ja aavikolta lähteelle paluu, itsekunnioituksen ylevä hetki.
Tuossa iässä, Donald Trumpin vuosissa, voi jo kantaakin presidentillistä identiteettiä ja viedä sen mukanaan hautaankin. Harkittu rikos tämäkin Donald Trumpin hyvin pohditussa elämänkaaressa. Hän taitaa olla fiksumpi kuin mihin mediaemme ikinä yltävät. Velat kun on myös puolueelle ja tukijoille maksettava. Sinne ne Obaman rahat menevät. Seuraavan presidentin vaalirahastoon.
Olettaen, ettei hän ole republikaani. Nykyinen voi olla tästä eri mieltä. Kartuttaa kaiken aikaa vaalirahastoaan ja taitaa saada myös ilmaista julkisuuttakin. Ehtoopuolelle rakennettu identiteetin huippu on Trumpilta miljardöörinä ja identiteetin rakentajana loppuun saakka pohdittu strategia.
Monena mies eläessään eikä aina niin viimeisen päälle korrekti ja virheetön. Tällaiseen mieheen ei kukaan pääse käsiksi. Hänellä on omat sääntönsä ja medioilla omansa. Toisen identiteetti pettää ensin. Toinen joutuu ensin peräytymään tai syvään kriisiin, aavikkotaipaleelle ilman identiteettiään, itsekunnioitustaan.