Vaalit alkoivat. Se miten ne päättyvät, on sinusta ja minusta kiinni. Kun kumpikaan meistä ei ole ehdokkaana itseään ei voi äänestää. Ketä sitten äänestäisin? En mene tyrkyttämään mitään puoluetta enkä ketään erityisesti. Itse kuitenkin teen näin hakiessani omaa ehdokastani vaativaan tehtävään.
Maailma ei ole koskaan valmis
Olen työskennellyt EU:n palvelussa jo ennen jäsenyyttämme ja kouluttanut suomalaisia jo 1980-luvun puolella varautumaan tähän jäsenyyteen. Dokumentit löytyvät kotisivultani ja sadoista lehtiartikkeleista. Oli syytä kertoa suomalaisille, mistä voisi olla kysymys ja miten Eurooppa alueiden Eurooppana ei avaudu pelkästään englanniksi. Ei saa olla sinisilmäinen ja omat ehdokkaat on osattava löytää silloiseen parlamenttiin opiskellen jo tulevaa. On oltava visio siitä, mihin Eurooppa on matkaamassa seuraavan parin vuosikymmenen aikana.
Kun tärkeimmät päättäjät olivat tuolloin, ja vielä tänäänkin, kansalliset puolueet ja niiden parlamentaarikot, ministerit sekä suuri joukko virkamiehiä komissaarit kärjessä, parlamentin tehtävä jäi aluksi vaatimattomaksi. Nyt on toisin. Eurooppa on muuttunut mutta monenkirjavan kriisin kautta. Se on yrityksen ja erehdyksen tietä ja siksi kallista ja myös hidasta. Eurooppa johdetaan kuten odottaa saattoikin ja kriisin jälkeen tulee aina seuraava.
Jatkossa on pyrittävä nopeampiin ja joustavampiin ratkaisuihin. Uuden oppiminen ja valinnat sekä missio ovat strategisesti nyt parempia kuin takavuosina ja Parlamenttiin voimme valita kokonaan myös toisenlaisen arvomaailman hankkineita hakijoita. On siis ihmisiä puolesta ja vastaan sekä siltä väliltä. Lisäksi heidän koulutuksensa on kokonaan tokista luokkaa kuin pari vuosikymmentä takaperin. He osaavat jo läksynsä. Neuvostoliitokaan ei voinut hajota ilman oireilua eikä Ukraina niistä ole ensimmäinen eikä viimeinen. Maailma ei ole koskaan valmis.
Haen parhaan mahdollisen lainsäätäjän
Kuinka sitten itse menettelisin, jos nyt joutuisin valitsemaan mielestäni sopivimman henkilön Parlamenttiin, lähtemättä tunteilemaan tai manipuloimaan muita tai huijaamaan itseäni.
Jos valittavana on vaikkapa juristi, jollainen olisi melkoisen luonnollinen valinta lainsäätäjäksi eurooppalaiseen Parlamenttiin, hakisin parhaimman mahdollisen oikeusoppineen. Luovuus ja innovointikyky ei ole juristin ensimmäisiä tehtäviä mutta älykkyys ja pitkäjänteisyys, looginen ajattelu, auttavat varmasti.
Mielestäni paras on sellainen, joka kouluttaa myös muut juristit ja joutuu testaamaan heidän taitonsa yliopistossa. Siihen tehtävään haetaan ja yliopisto kutsuu tai nimeää kansainvälisen tiedemiesjoukon parhaaksi valitseman.
Istuva professori joutuu työkseen myös seuraamaan eurooppalaista lainsäädäntöä ja sen valmistelua, osaa sen kielen ja arvioi sen merkitystä kansalliseen käyttöömme. Hän saa siitä leipänsä sekä opettajana, tutkijana että hallintomiehenä. Kun sitä on tehnyt vuosikymmenet, siitä tulee konemaista ja osa muuta elämää, maailmankuvaa ja piilotajunnan työtä. Alan kirjallisuus on tuttua kaikilla sivistyskielillämme. Samoin sen tuottajat. He eivät julkaise viihdekirjallisuutta tai omalla kielellämme, kyökkikielellä.
Täysin palvellut (emeritus) on eduksi sekin
Edelleen valitsisin mieluiten sellaisen, joka on jo eläkkeellä, emeritus siis professorina, täysin palvellut. Miksi? Koska sellainen henkilö ei ole vain viisain joukosta vaan myös vapaa sanomaan joutumatta pohtimaan asemaansa professorin virassa. Lisäksi hän ei ole enää sidottu mihinkään koulukuntaan, eikä ikä ei ole syynä elää nuoren leijonan tai riikinkukon vuosia, hakea itselleen vihreämpää oksaa.
Emeritus ei katoa Brysselin yöhön ja Eurooppa sekä sen kielet ja kulttuurit ovat jo muutenkin niin tuttuja, ettei syytä ole elää turistin tapaan, tai kuten Liisalla Ihmemaassa seikkaillen, vaan jatkaa juristina ammatti-ihmisten joukossa, jotka hän tuntee entuudestaan myös virkansa puolesta ja virkamiehenä.
Valinta on siis, paitsi professionaalinen, myös liittyen ihmisen motiiviin ja persoonallisuuteen, kykyyn tehdä tiedettä, tutkimusta ja verkottua siinä jo valmiisiin eurooppalaisiin rakenteisiin. Tiedän sen oman koulutukseni kautta ja sen tuoman kokemuksen antamana elämänviisautena. Härillä kyntäjä kun puhuu häristä ja parlamentti on paikka, jossa härkäpäitä on enemmän kuin Suomessa.
Kuin itseään äänestäisi
Jos emeritus proffa ei kuitenkaan juristina kelpaa, äänestä sitten vaikkapa itseäsi, itsesi kaltaista ihmistä ja pohdi, mitä hän saa aikaan Euroopan Parlamentissa. Parlamentti ei ole kylätoimikunta, ei kunnanvaltuusto eikä pienen Suomen oma Eduskuntamme.
Oleellista on, että äänestät ja käytät valtaasi. Sinulla on vain yksi ääni käytettävissä ja hakijoita on 251 joista vain 13 valitaan. Jos valintasi on oikea, tämä parlamentaarikkosi, meppi, voi saada äänensä kuuluviin koko ryhmänsä ja myös muiden ryhmien avainhenkilöiden verkostoissa. Jos hänet tiedetään ammattilaiseksi, alansa kärkiosaajaksi Euroopassa tiedemiehenä, on mahdollista, että juuri hän on myös seuraava komissaarimme.
Eurooppa arvostaa osaamista ja altruistisia ihmisiä. Tolkuttoman itsekkäät ja egoistiset narsistit tunnetaan siellä ja heitä vältellään. Eurooppaan kun ääntä mahtuu ja viiden miljoonan valinnat ovat aivan muuta kuin 50 miljoonan tai 500 miljoonan valinnat.
On hyvä suhteuttaa asiat oikein ja huomata, kuinka suomalainen kärkiosaaminen on lopulta Euroopassa ja maailmalla lähellä toisiaan, kunhan kyseessä on juuri kärkiosaamista ja arvot kohdallaan, altruistisia. Emeritus ei lähde kisoihin muusta syystä kuin osoittaakseen olevansa vielä kerran käytettävissä ja niiden arvojen puolesta, johon myös hänen puolueensa on sitoutunut.
Se on uhrautumista kansakunnan ja kansainvälisen yhteisön käyttöön vielä ainakin viideksi vuodeksi. Emeritus professorina kun on jo kaiken nähnyt eikä kaipaa sosiaalista statusta, valtaa tai rahojamme. Jos hän sitä haluaisi, siihen olisi toki helpompiakin ja paljon mukavampia keinoja kuin Euroopan Parlamentti ja Perussuomalainen puolue.