Marraskuun 11. päivä on suuren mystiikan päivä. Jo pelkkä marraskuun yhdestoista on monessa kulttuurissa poikkeava. Tämä koskee sekä läntisen että itäisen kulttuuripiirin yhteydessä asuvia kansoja ja pienkulttuureja, yksittäisiä ihmisiä. Kun tähän lisätään maaginen numeroyhdistelmä 11.11. 2011 pelkästään Shanghaissa tuhannet nuoret odottavat vihillepääsyään.
Kirkollinen juhla
Suomessa ortodoksit viettävät marraskuun 11. päivää pyhien marttyyrien, Menaksen, Viktorin ja Vikentioksen sekä etenkin pyhän marttyyri Stefaniksen ja pyhittäjäisän ja tunnustajan Teodoros Studiteksen muistopäivänä. Samalla tämä päivä on kirjailija Fjodor Dostojevskin syntymäpäivä vuodelta 1821.
Luin juuri meppi isä Mitro Revon ja muidenkin meppiemmem arvioita euron kohtalosta. Repo valittiin vuonna 2006 ”Hyvän mielen lähettilääksi” Suomesta Mielenteveyden keskusliiton toimesta. Se kertoo paljon, paitsi Revosta, myös ortodoksisesta uskosta ja kristillisyydestä.
Meppimme arvelevat Kreikan joutuvan lähtemään euroalueesta. Kreikkaa luonnehditaan ”mätämunaksi” ja ”paiseeksi”, jonka korruptoitunut yhteiskunta ei voi muuttua lähitulevaisuudessa ja pitkäjänteisesti, vuosikymmeniksi siten, että sen mukanaolo euroalueessa olisi mahdollista. Samalla Italian kriisiä pidetään laukaisevana myös koko euroalueen kohtalolle. Meppien antamat arviot ovat synkkiä ja he tuntevat varmaan asiansa. Eurooppaa ei johda unionin tasolla nyt kukaan, he sanovat, ja etenkin Anneli Jäätteenmäen suulla.
Tähän on nyt hyvä varautua ja uskoa meppejämme. Oma arvioni valtiotieteilijänä ja maantieteen professorin virkaa hoitaneena on hyvin yhdenmukainen meppiemme antaman arvion kanssa. Se ei ole enää valistunutta arvailua ja pysynyt samana jo vuosien ajan, heti Kreikan liityttyä mukaan euroalueeseen. Euroalueen laajuus ja sen kokoamiseen liittyvä naiivius on ollut omituisinta, mitä olen kokenut poliittisen eliittimme tekemänä ja asiantuntijoiden ohjauksessa. Enkä tarkoita nyt vain Suomea.
Marraskuun 11. päivä päättyi ensimmäinen maailmansota: Saksa sopi aselevon ympärysvaltojen kanssa vuonna 1918. Suomessa marraskuun 11. päivänä syntyi kirjailija Kalle Päätalo.
Olen Iijokilaaksoa liikkuessani, sen kaikki taloudet ja savut moneen kertaan läpikäyden, Päätalon maisemat kirjannut ja analysoinut tuhansiin sivuihin ja satoihin karttakuviin. Silti Kallen tuotanto on Iijoelta minun tuotantoa merkittävästi mittavempi. Mikään ei ole niin hyvää sosiologiaa kuin hyvä kaunokirjallisuus. Faktan ja fiktion välinen ero on veteen piirretty viiva. Meiltä kuitenkin puuttuu sellainen laadukas kirjallisuus, jossa fakta ja fiktio yhdistyvät tiedettä popularisoiden hyväksi fiktioksi.
Juhlapäivää itsenäisenä valtiona viettävät Angola ja Puola ja Saksassa käynnistyi karnevaalikausi. Yhdysvallat viettävät veteraanien päivää ja katoliset Pyhän Martinuksen juhlaa. Suomessa juhlivat nuoret naiset uusina sodasta kirjoittavina Finlandia -ehdokkaina. Puolan rajat ovat liikkuneet moneen suuntaan ja välillä kadonneet kokonaan, sen geopolitiikka on Euroopan kirjavin ja kätkee syvän tragedian ja surun aineksia varjostamaan itsenäisyyspäivää.
Transsubstaatio-oppi
Marraskuun 11. päivänä vuonna 1215 kristityt hyväksyivät ns. tsanssubstaatio-opin, minkä mukaan ehtoollisessa leipä ja viini muuttuvat todella Kristuksen ruumiiksi ja vereksi. Marraskuun 11. päivänä vuonna 1889 Washington hyväksyttiin Yhdysvaltain osavaltioksi. Tänään moni sitä katuu. Joka viides Yhdysvaltain kansalainen asuu perheessä, jonka tulot jäävät alle 5000 euron rajan vuodessa henkeä kohden laskettuna. Velan osuus on tätä paljon suurempi ja se kasvaa tuloja nopeammin.
Kun koko kansantalouden bruttokansantulo jaetaan henkilöluvulla, saadaan virheellinen kuva kansakunnan todellisesta vauraudesta ja hyvinvoinnista. Yhdysvalloissa erot köyhän ja rikkaan välillä ovat suuria myös alueellisesti. Sitä meillä Suomessa ei usein tiedetä.
Kun kapitalismista moraali ja eettinen elämä katoavat, syntyy kriisi ja rappion tie, jossa sopimuksia ei enää noudateta. Moraali tarkoittaa ulkoisia sääntöjä ja etiikka sisäisiä hyveitä. Moraali on säännöstö, jonka avulla ihmiset voivat luottaa toisiinsa. Rikkomuksista rangaistaan.
Postmodernissa moraalifilosofiassa moraali on muuttunut sopimusluonteiseksi. Se ei ole universaalia, vaan kultuurisidonnaista ja eetisesti armo kohtaa kaikkia, myös rötöstelijöitä. Kun isot menevät edellä, pienet tulevat varmasti perässä.
Käsittelimme kapitalismin kriisiä jo yli vuosikymmen takaperin Yhdysvalloissa Mississippijoen varrella tiedepuistojen maailmankonferenssissa. Kapitalismin on aika palata juurilleen, tunnollisuuden ja vastuullisuuden puhdasoppiseen elämään. Ei tämä oppi mennyt perille, vaikka sain luennoida Eero Saarisen piirtämän Gateway Archin sisällä St. Louisissa.
Suomalainen marttyyripresidentti Risto Ryti haudattiin marraskuun 11. päivänä vuonna 1956. Marraskuun 11. päivänä PlayStation pelikonsoli julkaistiin Japanissa. Kun syntipukiksi sovittu ristiinnaulitaan, muiden ei tarvitse tehdä parannusta. Kun helvetti on konkurssissa, hyvän ja pahan tiedon puu hävitetty, mitä moraalista?
Pelurit jatkavat unohtaen keynesiläisen suhdannepolitiikan edellyttämän elvytysvelkojen laskut. Viidestä leivästä ja kahdesta kalasta tuleekin ikiliikkuja ja Babelin palvonta pahenee arktisessa hysteriassa. Arctic Babylon oli sekin turha kirja julkaistavaksi.
Marraskuun 11. päivänä syntyi Henrik IV vuonna 1050, samoin Alphonse, Ranskan kuninkaan Ludvig VIII Leijonan poika vuonna 1220. Italian kuningas Viktor Emanuel syntyi niin ikään marraskuun 11. päivänä yhdessä Nicaraguan Daniel Ortegan kanssa.
Henrik IV tuli kuninkaaksi kuusivuotiaana ja muistetaan tasapainoilustaan maallisen ja hengellisen vallan välillä, Paavi Gregorius VII julistamasta pannasta sekä rukouksistaan kolmen päivän ajan Canossan porteilla. Canossan matka on edessä myös eurooppalaisilla johtajillamme, jos heitä vain olisi.
Nicaraguassa vuonna 2006 toistamiseen prsidentiksi noussut Daniel Ortega muistetaan sissijohtajana, sandinistivallankumouksesta ja maanpaostaan Kuubaan. Tänään hän on maansa ehkä vihatuin ja rakastetuin poliitikko samaan aikaan. Skandaalit kulkevat hänen kannoillaan, mutta myös poliittinen menestys ja tappiot. Henrik IV ja Daniel Ortega sopivat hyvin marraskuun 11. päivän miehiksi.
Kirjailijoiden päivä
Kirjailijoista Dostojevskin ja Päätalon ohella syntyi vaikkapa Kurt Vonnegut, kun taas itävaltalainen Peter Drucker kuoli. Päivä on etenkin kirkollisten suurten tapahtumien ja kirjailijoiden päivä.
Kurt Vonnegut syntyi amerikansaksalaiseen perheeseen, eli äidin itsemurhan jälkeen käytännössä orpona traumaattisen lapsuuden ja koki sodassa kaikki mahdolliset kauhut alkaen maihinnoususta Normandiassa ja vapautuen lopulta sotavankeudesta, koettuaan sitä ennen mm. Dresdenin täydellisen tuhon.
Kurt Vonnegut aloitti Chichagon yliopistossa antropologin epäonniset opinnot, mutta sai pari vuosikymmentä myöhemmin lopputyönsä läpi lähinnä romaanin ”Kissan kehto” ansiosta. Vonnegut tunnetaan absurdista mustasta huumorista, satiirista, saraksmista, jopa anarkiaa lähestyvästä kirjoitustavasta.
Parasta hänessä on kuitenkin kokeileva kieli ja romaanin rakenne, jossa kaikki on mahdollista. Kirjoja luettiin lähinnä vain akateemisessa yliopistomaailmassa. Teksi vaihtui välillä liki sähkötyskieleksi.
Hän kritisoi kulutuyhteiskuntaa ja kaikkea aikamme ilmiöitä, elätti orvoiksi jääneitä sisarensa perheen lapsia oman lapsensa ohella, eli 84 vuotiaaksi ja ensimmäinen kirja ”Sähköpiano” kuvasi uutta teknokraatista korporaatiota ja kontrolliyhteiskuntaa.
Pohtikaa miestä, joka käy läpi lapsuudessa äitinsä itsemurhan ja jää liki orvoksi myös isästään, elää kaikki toisen maailmansodan pahimmat kauhut Euroopan rintamalla ja lopuksi vangitaan, sisar kuolee syöpään ja tämän puoliso pari päivää ennen vaimonsa kuolemaa ”onnettomudessa” ja mies adoptoi oman avioeronsa yhteydessä ja melskeessä kolme lasta itselleen omansa lapsensa lisäksi, kirjoittelee lehtiin kolumnejaan ja opiskelut eivät tahdo johtaa mihinkään. Eikö sellainen Kurt ole marraskuun 11. päivän mies? Isänpäivän ihme? Humaani ja hyvä ihminen? Eikö juuri sellainen mies kirjoita mustaa huumoria, kokeile uutta kieltä ja kirjan rakennetta. Eikö tällaisella miehellä ole myös jotain sanottavaa meille? Eikö juuri tällaisen miehen sanoman kohdalla ole syytä pysähtyä ja lukea se kunnolla?
Kurt Vonnegutin läpimurtoromaani oli kuitenkin ”Teurastamo 5”, jossa aika ja paikka etenevät Vonnegutille tyypilliseen tapaan noudattamatta mitään eritystä järjestystä. Muita muistamiani romaaneja ovat ”Piruparka”, ”Kalmansilmä”, ”Titanin seireenit”, ”Siniparta”, ”Ajanjäristys”, ”Galapagos”, ”Kuolemaa tylympi kohtalo”, ”Mestarien aamiainen” sekä viimeiseksi jäänyt ”Maaton mies”.
Toimittajana ja kolumnistina elänyt Vonnegut oli myös kuvataitelija ja parhaita töitä ovat mielestäni hänen silkkipainotyöt, joita on myös hänen joissakin kirjoissa. Marraskuun 11. päivän mieheksi Vonnegut on oivallinen esimerkki myös kuvataiteessaan ja etenkin siellä. Päästessään kiinni kuvataiteisiin kirjoittaminen jäi vähemmälle. Jos maalaat ja veistät, silloin et samaan aikan kirjoita. Jos sinulla on Kurt Vonnegutin menneisyys elettynä ja isänpäivänä lapset odottavat oikeaa isää, läsnäolevaa ja ihmiskasvoista, ei kännykkäisää ja laatuaikaa.
Suomessa Finlandia ehdokkaiksi nimettiin nyt pelkästään naiskirjailijoita ja Laila Hirvisaaren uurastus palkittiin sekin ehdokkuudella. Mukana on uuden sukupolven sotakirjailijoita ja kaksi esikoisteosta. Ne sopivat hyvin marraskuun 11. päivän teemaan. Leo Tolstoin “Sota ja rauha” käy hyvin haasteena uusille nuorille naiskirjailijoillemme. Kurt Vonnegutin tarinaa ei pidä lähteä elämään. Se ei taatusti onnistu oman aikamme naiskirjailijana.
Kun naisia palkitaan, samalla mieskirjailijoita jätettiin palkitsematta ja etenkin rangaistuksi tulivat näin Jari Tervo ja Tuomas Kyrö, kirjoittaa toimittaja Antti Majander (HS 11.11). Vähä kaikessa on tapahtumassa nyt sekä sukupolven, että samalla sukupuolen vaihdos. Mutta minne jäi naisista ja Lapin sodasta upeasti kirjoittava ja ketutuspäivän avainhenkilöni Katja Kettu? Hänen ketutusta kai haluttiin raadissa jatkaa? Suosittelen hänelle Dostojevskin “Sorrettuja ja solvattuja”. Se käy myös hyvin isänpäiväkirjaksi.
Martas
Marraskuun latinankielinen nimi ”november” tulee yhdeksää merkitsevästä sanasta ”novem”. Ennen Julius Caesarin kalenteriuudistusta marraskuu oli vuoden yhdeksäs kuukausi. Marraskuu oli roomalaisille kyntö- ja kylvötöiden aikaa, mutta liki puolet päivistä kului kuitenkin juhlintaan. Etelä-Euroopassa on osattu aina juhlia ja myös marraskuussa.
Kuukauden suomenkielinen nimi viittaa yöpakkasiin ja routaan. Tällöin viimeisetkin ruohovartiset kasvit kuolevat ja tulevat martaiksi. Sana merkitse lähinnä kuolemaa ja vainajaa, indoeurooppalaisena kantasanana on ”martas”. Suomalainen juhliminen on jäänyt yleensä vähemmälle ja valmistautuminen lamaan tapahtuu eilen nimikkopäiväänsä viettäneen Martti Lutherin opein. Pietistiset liikkeemme syntyvät nekin muualla kuin välimereisen Euroopan menossa. Suomessa on taipumusta unohtaa omalaatuiset lahkomme ja niiden luonne, jyrkkä ero eteläeurooppalaiseen elämään.
Skorpionin tähtimerkki
Marraskuun aikana sademäärät Suomessa vähenevät ja samalla auringonpaistetta saadaan todella niukasti. Pohjoisessa ensilumi auttaa, mutta etelämpänä marraskuu on nimensä veroinen. Viimeisetkin muuttolinnut jättävät talveen valmistautuvan pohjoisen pesimispaikkansa. Marraskuisen maiseman ja kaamoksen kuva on kuin varjo ihmisten sisimmässä.
Marraskuussa syntyneillä on yleensä skorpioni horoskooppimerkkinä. Siihen kannattaa tutustua astrologien tietoja netistä selaillen ja muistaa, kuinka tähtimerkkimme ovat vaihtuneet vuosituhansien aikana maan häilyvän akselin seurauksena, ja hakea samalla itselleen oikea tähtimerkki myös skorpionien aiemmin niin eroottiseen elämään. Paluu arkeen ja oikeaan tähtimerkkiin on aluksi vaikeaa, mutta siihen kyllä oppii marraskuun ja tulevan kaamoksen sekä talven paukkupakkasissa.
Dostojevskia opiskellen
Tässä sopeutumisessa auttaa Dostojevskin tuotanto, joista suosittelen menneen erotiikan muistona “Vanhan ruhtinaan rakkautta“, tähtimerkkiä vaihtaessa “Kaksoisolentoa“, tulevaan syvään taantumaan valmistautuessa “Köyhää väkeä”, organisaatiomuutoksia seuraillessa “Narria kartanon valtiaana”, kiusatuille tulevan talven aikana ketutukseen “Sorrettuja ja solvattuja” sekä “Alistettuja ja loukattuja”.
Kun avioliitto ja sen onni, solmittuna 11.11. 2011, ei välttämättä johda pitkään liitoon, suosittelen myös Dostojevskin aina ajankohtaisia tyhjenevän talouden “Kirjoituksia kellarista” tai “Muistelmia kuolleesta talosta”. Ne ovat molemmat dostojevskilaisella suurella sydämellä ja lämmöllä kirjoitettuja ja kiusattua ihmistä ymmärtäviä myös vaikkapa kuntaliitoksia pohdittaessa. Sama humanismi kuin Kurt Vonnegutin töissä näkyy myös Dostojevskin piruparoissa.
Myös lapsia ja lasten kärsimyksiä ymmärretään tämän kovia jo nuorena kokeneen ja poliittisesti valveutuneen ihmistuntijan kirjoissa. Mustavalkoisuus on kaukana ihmiskuvauksista ja paatuneinkin ihminen on lopulta vai ihminen ihmisten joukossa. Teemana katumus ja kärsimys on hyvin suomalainen ja sopii Kalle Päätalon kirjojen joukkoon siinä missä Laila Hirvisaarta lukien. Siinä absurdi musta huumori ja sarkasmi saavat suomalaisen purppuraseppeleen.
Kurt Vonnegut sai omansa (Purple heart) palattuaan vankileiriltä, hävitetystä Dresdenistä ja pitkältä Euroopan kiertueeltaan Normandian maihinnousun jälkeen haudaten välillä raunioista löydettyjä ruumiita ja eläen yhdessä keskitysleirivankien joukossa. Euroopasta jäi miehelle kaunis muisto. Hän selvisi hengissä.
Jos olo tuntuu kaiken tuon lukunautinnon jälkeen entistä ahdistavammalta, suosittelen aina ajankohtaista rippikirjaa “Rikos ja rangaistus” sekä politiikasta itsensä löytäville kertaamaan taas kerran Dostojevskin “Pelurin”, “Idiootin” sekä “Riivaajan”. Ennen tulevia kuntavaaleja on syytä kerrata kirja “Keskenkasvuinen” , “Rikos ja rangaistus” sekä aina ja joka paikassa “Karamazovin veljekset”. Viimeksi mainittu sopii myös presidentinvaaleihin valmistautuville.
Dostojevskin novelleista skorpioneille sopivat, uuteen tähtimerkkiin jo siirryttyä, vaikkapa “Emäntä”, “Heikko sydän” sekä aina ajankohtainen “Rehellinen varas”. Leo Tolstoin “Sotaa ja rauhaa” ei pidä lähteä lukemaan perheellisen ennen kuin Dostojevskin kirja “Ikuinen aviomies” on tullut tutuksi. Sekin käy hyvin isänpäiväkirjaksi ja rinnan Remeksen syvällisen pohdinnan.
Euroopan velkakriisistä kiinnostuneet voivat tutustua valkoisen miehen rötöksistä sopivasti kertovaan “Rikokseen ja rangaistukseen” sen jälkeen kun kirjat “Idiootti” ja “Köyhää väkeä” sekä “Rehellinen varas” ovat tulleet luetuiksi yhdessä Vonnegutin esikosteoksen ”Sähköpianon” ja viimeiseksi jääneen romaanin ”Maaton mies” kanssa.