Myös Arizonan osavaltio on Bidenin heiniä, kertoo mediamme Yhdysvaltain vaaleista ja kohta kaikki 50 osavaltiota ovat saaneet äänensä lasketuiksi, eikä vilppiä ole havaittu edes kaikkein vilpillisimmäksi tunnetussa äänestyskopissa. Vaalvilppiä ei ole tehty sitten sisällissodan ja muutenkin tapahtuma oli siistein maan ja maanosan värikkään historian. Donald Trump murjottelee suotta. Hänhän saa pitää tuon komealta kalskahtavan arvonimen presidenttinä lopun ikäänsä. Se on ihan kohtuullinen saavutus miljardöörinä tunnetun miehenkin uran loppupuolen saavutuksena. Kyllä me sen toki muistamme. Historia ei unohda ja tulkintakin miehen lyhyestä, neljän vuoden kaudesta presidenttinä, voi olla toinen kuin tänään demokraateilla ja suomalaisilla medioillamme.
Suoman Kuvalehden Jukka Ukkola taas pakinoi, kuinka nuo vaalit vaikuttavat Suomessa elämään, kuolemaan, talouteen, teollisuuteen, työllisyyteen, terveyteen, tulevaisuuteen, kulttuuriin, uskontoon, aborttiin, ympäristöön, ilmastoon, universumiin, maapalloon, Kiinaan, Kuubaan, Eurooppaan, Venäjään, Ukrainaan, Natoon Suomeen, jäänmurtajiin, matkailuun, ruokavalioon mutta ei jostakin syystä kissanristiäisiin eikä kissavideoihin (SK36 13.11).
Päivä on perjantai ja samalla kissa väritetty mustaksi. ”Kissanristiäisten ja vaalien väinen kausaliteetti on lähinnä spekulatiivinen ja sellaisenakin labiili, joten eksplisiittinen analyysi on problemattinen”, pohdiskelee Ukkola toimittajalle tyypilliseen tapaansa vaikeasti lähestyttäviä kausaalisuhteita sekä jättää ilmiön lisäpohdinnan näistä ontologioista samantapaiseen paradigmaiseen päätelmään kuin muutkin asiantuntijamme:”Nähtäväksi jää”.
Päivän tärkein suomalainen uutinen tulee kuitenkin politiikan sisältä ja koskee perussuomalaisia, helsinkiläisiä ja lopulta kaikkia suomalaisia. Perussuomalaisten puheenjohtaja ja myös vakavasti otettavana pääministeriehdokkaana seuraavien eduskuntavaaliemme jälkeen mainittu Jussi Halla-aho on pyrkimässä Helsingin pormestariksi.
En ala pohtia, mitä tämä merkitsee poliittisen elämämme kohdalla olettaen, että Jussi Halla-aho valittaisiin pormestariksi ja samalla tavoite kuntavaaleissa maan suurimpana puolueena toteutuisi sekin myös pääkaupunkiseudullamme. Halla-ahohan on Kokoomuksen nykyisen pormestarin tapaan vieläkin valovoimaisempi kansallisen tasomme ääniharava Suomessa ja varteenotettava ehdokas mihin tahansa poliittiseen virkaan, ei vähiten Helsingissä tai maan hallituksessa. Kääntyykö nyt keskustelu Yhdysvaltain vaaleista vähin erin omiimme? Oliko tämä ”jytky” yllättävä ja tuliko se keskelle niin meille tärkeitä Yhdysvaltain vaaleja ja niistä väsyksiin saakka käytyä depattia? Miten me selitämme sen toisillemme keskellä koronaa ja rokotetta, pandemiaa ja etätyötämme?
En myöskään ala pohtia sitä, miten tämä kaikki vaikuttaisia Suomen edellä kuvatuihin Yhdysvaltain vaaalien tapaisiin mullistuksiin. Eihän pienen maan ja kansakunnan vaalit vaikuta samalla tavalla saati pienten kuntien ja kaupunkien kohdalla, pienten puolueittemme puheenjohtajia vaihdettaessa, kuin mitä suuren maailman suuret puolueet ja niiden ahkerasti tviittailevat presidentit kohdallammme vaikuttavat. Kysehän on psykologiasta, mediaviihteestä, ei oikein elävästä elämästä ja sen todellisuudesta. Nähtäväksi jää miten puolueemme ottavat vastaan Jussi Halla-ahon ehdokkuuden ja tavoitteet Helsingissä.