HeSari luokittelee meidät joko narsisteiksi, pelureiksi tai psykopaateiksi. Meissä kaikissa on kaikkea tätä hitunen tai sitten vähän enemmänkin. Lehti käyttää artikkelissaan todella nimekkäitä tutkimuksia, tuhansia sellaisia ja myös alan uskottavaa asiantuntijaakin (HS 27.7) . On hyvä että asia on havaittukin ja pyhimykset pyyhitty pois asialistaltamme.
Lehden mukaan meissä jokaisessa tahtoo olla hitunen joko psykopaattia, narsistia tai Machiavellin kaltaista juonittelijaa. Tästä voi olla jopa hyötyä meille pohtiessamme, kuinka toipua vaikkapa lääkärinä leikkauksesta, joka meni aivan poskelleen ja potilas kuoli veitsen lipsahtaessa ja viedessä päiväkirugiselta tapaukselta päävaltimon poikki.
Sitä kun ei pidä jäädä suremaan ja potilasvahinkonakin sen voi kiistää. Ammattimiehelle kun sattuu ja rapatessa roiskuu. Lehden mukaan kirurgeissa onkin poikkeuksellisen paljon psykopaatteja. Vankilasta vapautuva voi hyvinkin lukea siellä itsensä huippukirurgiksi ja juristiksi, poliitkoistamme puhumattakaan.
Kun sitten on pelattava itsensä vapaaksi maksamasta vakuutusyhtiössä ikäviä korvauksiamme, talo hyötyy palkatessaan päätoimisen juonittelijan psykopaatin rinnalle. Juristien joukosta tällaisia löytyy. Taitava juristi kun löytää lopulta potilaasta todellisen syyllisen rötökseen kadottamalla potilasasiakirjat ja antaen tapauksen vanhentuakin matkan varrella.
Todella hankala potilas ja pois hoidettava tapahtuu myrkyttämällä tämä lääkkeellä, josta on potilastiedoissa varoitettukin tappavaksi. Kun potilastiedot ovat kateissa riittävän kauan ja käräjillä käy psykopaatti kertomassa, kuinka kaikki on tehty oikein, valaehtoisesti sen vannoen, TOK siunaa päätöksen, potilastiedot voikin palauttaa potilaalle pilan päitten vakuutusyhtiöstä sen jälkeen, kun vahinko on varmasti vanhentunut ja samoilla myrkyillä vielä moneen kertaan toistaenkin.
Samaa peliä voi jatkaa, jos kohde henkilö on vielä valtaa ja rahaa ahnehtivalle psykopaatille ja itseään ihailevalle narsistille ikävässä seurassa yhdyskuntapalveluaan suorittaen poliitikkonamme. Eilen vielä se oli vasemmistolainen ja kommunisti, tänään perussuomalainen.
Aina löytyy psykopaateille ja pelureille, narsismiltaan häiriintyneille yhteinen vihollinenkin. Juutalainen on ollut sitä iät ajat. Kun omat saadaan hoitamaan poliittisia tehtäviä ja virkoja, psykopaatteja ja narsisteja viljalti virkoihin ja toimittajiksi medioihimme, mechiavellimäinen puuro alkaa olla sakeaa syötävää ensin EU:n sisällä, sitten kansallisesti ja lopulta jokaisessa pienimmässä pitäjässäkin.
Pikku hitlereitä, stalinisteja ja maolaisia maa oli yliopistoineenkin täynnä sotien jälkeen ja nyt he ovat ikäihmisinä lukemassa HeSaria, millaisia ovat olleet matkan varrella ja miksi kävi niin kuin kävi. Pyhimyksiä kun matkan varrelle ei montaa sattunut ja jos sattui, hänet saattoi myrkyttää pois tyhmäksi luokiteltuna tapauksenamme.
Hän kun ei osannut ajaa omaa etuaan kiitos pyhimyksen luonteensa. Pyhimykset kun eivät tahtoneet menestyä sotien runtelemassa Suomessa. Hyvää ja normistot täyttävää, moraaliltaan uskottavaa ja jotenkin hengissä selvinnyttä kun alettiin pitää jotenkin tyhmänä.
Täytyi olla hitunen psykopaattia, annos narsismia ja mahdollisimman paljon kykyä pelata pelejä, jotka ovat peluriksi kutsutun psykopaatin itsensä keksimiä sääntöineenkin. Jos se ei miellytä pyhimystä, sinut suljetaan pelin ulkopuolelle. Lakaat olemasta.
Näin normaali ja terve ihminen jäi myös yhteiskunnan sellaisen päätöksenteon ulkopuolelle, joka edellytti narsismin häiriöitä, psykopaatin tunnemaailmaa ja kykyä aistia pelin säännöt pelurin moraalittomalla ja koko ajan muuttuvalla tavallakin. Ilmiö on toki kuvattuna myös toisen väitöskirjani jälkeen ja todella suuresta joukosta tietokoneen haravoidessa nämä persoonallisuustyyppimmekin.