02.09.2019 – 12.12.2022
Eilen oli luettu runsaasti heinäkuussa 2006 löytyvää kirjoitustani. Se kertoo narsismista. Mikä narsismissa ja vallan käytössä kiehtoo tämän päivän lukijaa? Onko ajassamme nyt tilausta sellaiselle, josta tuo kirjoitus kertoi? Ovatko oman aikamme johtajat Euroopassa ja maailmalla, ehkä Suomessakin, tuon kirjoituksen kautta tunnistettavissa?
Millainen johtaja löytyy Yhdysvalloista tai brittien johdossa, entä omat johtajamme? Postissa kerrotaan tienattavan noin pari tonnia kuussa, mutta johtaja saa sen muutamassa tunnissa. Mistä se meissä kertoo? Onko narsismi häiriönä tullut hyväksytyksi ja pidämmekö sitä jopa vahvuutenamme? Onko vahvana pitämämme ihminen sittenkin narsismiltaan häiriintynyt? Sitä edes mitenkään peittelemättä?
Entä miten narsismi häiriönä liittyy politiikkaan, geopolitiikkaan ja kirjaan, jossa käsittelin Hegelin aikanaan esittelemää aihetta ”Teesi, antiteesi ja synteesi” sekä laajentaen tai siirtäen sen oman aikamme ilmiöön ”Mytomania, eskapismi ja putinismi”. Miten oman aikamme tekoäly käsittelee näitä aiheitamme?
Ilmiöitä, jotka ovat taustalla syviin taantumiin tai vääristymiin, mediayhteiskunnan hybridiin ja kyberturvallisuuteen, yhteiskuntamme heikkoihin kohtiin, puberteetti-ikäiseen ja hänen käyttäytymiseensä myös vaikeiden murrosikiemme kohdalla ja massailmiöitä hyödyntäen. Siis ilmiöitä, jotka tunnistamme vaikkapa horoskooppien rakentajien robotiikassa. Suurten massojen käsittelyssä ja kertoen, kuinka taustalla ovat tähtien liikkeet ja liikeradat, syntymäaikamme.
Narsistinen valta ja verkostot – tekoäly
25.07.2006 – 12.12.2022
Verkostojen maailmassa on taipumusta hakea kärjistyksiä. Kieli, jossa on liian monta “toisaalta ja toisaalta”, ei ota kantaa ja vastuuta. Tiedemiehet käyttävät tällaista kieltä mutta ei robotiikka ja tähdistä ennustajat. Diplomatia on myös täsmällistä kannanottoa. Ei vain sen välttelyä. Välttelyllä jätämme vallan despootille. Erityisesti asiantuntijavalta on usein liioitellun epävarmaa. Narsistinen despootti hyötyy epävarmasta. Elämmekö aikaa, jolloin valtaa käyttää pelon provosoiva ja aggressiivinen narsisti? Mitä narsismilla oikein tarkoitetaan? Entä häiriintyneellä narsismilla? Ne eivät ole sama asia ensinkään.
Yksi kärjistyksistämme, niin mediassa kuin politiikassakin, on hierarkkinen tapamme jäsennellä maailmaa ja sen vallankäyttöä. Siinä valta sokaisee, täydellinen täydellisesti. Narsismi vallankäytössä ja johtajuudessa on vaarallinen ilmiö tänään tuhansille myös Suomessa. Miten narsismi esiintyy vallankäyttönä verkostoissa? Tuliko verkostotaloudesta ja sen välineistä, digiajan sosiaalisesta mediastamme, lopulta äänekkään häirikön tapa voittaa puolelleen, jyviä ja akanoita eroteltaessa, akanoiden esittelijät?
Hierarkkinen valta, oman verkostomme kuplan sisällä, muistuttaa mielipuolista monarkiaa. Keskellä modernisoituvaa maailmaa törmäämme tähän feodaaliajan järjestelmään tuon tuostakin verkostoissa. Se muistuttaa keisaria, joka saapuu palatsiinsa, ja jonka vankkureiden ympärillä kyhjöttää maassa silmät maahan luotuja, vääryyttä kärsineitä surkimuksia anomuksineen.
Joukko kerjäläisiä hakee luita ja kalanpäitä. Lähimmälle voivottelijalle heitetään mehevin luu. Näin tekniikka kehittyi, valta ja varallisuus keskittyi, mutta ihminen sen käyttäjänä oli sama kuin vuosituhannet aiemminkin. Usein he olivat vielä kovin nuoria ja lapsia tai ikäihmisinä kokemattomia. Karkeimmatkin keinot toimivat, toisin kuin menneen maailman yhteisöjen sisällä oli tapana. Yhteisö suojasi itseään. Miten on tänään, jolloin robotikka rikollisineen on osa globaalia ja nyt myös paikallista valtaa ja sen käyttöä?
Verkosto, jossa narsistinen johtaja elää, lapsia ja ikäihmisiä huijaava pitää pesäänsä, on kuin hämähäkin kutoma suunnaton globaali luomus. Verkoston urkkijat ovat siinä samassa tehtävässä kuin tsaarin ajan Venäjällä. Raportit ilmiantajilta ovat yhtä arkipäiväisiä kuin keskiaikaisen keisarin hovissa. Muutos on tapahtunut vain ilmiön leviämisessä, tavassamme ottaa vastaan tuota ilmiön jakamaa viestiä. Siinä tapahtui paradigmainen, maailmankuvat muuttava ilmiö. Helvetti, jota hallitsi harva, omassa tiedeyhteisössään elävä, pääsi karkuun ja kenen tahansa käytettäväksi.
Kyse ei ole tämän päivän ilmiöstä ensinkään vaan vanhasta, sosiaalisen pääoman elättämästä ja muistimme tallentamasta virhekäyttäytymisestä. Sen poisoppiminen on oma asiamme. Nyt verkostoissamme askaroi suuri määrä narsistisia despootteja. Jatkossa heidän määränsä vain kasvaa ja vanha demokratiamme joutuu syvään kriisiin. Mediamme on osa tätä samaa petollista valheiden kasvavaa kehää. Kehen me voimme luottaa? Olemme kuitenkin oman onnemme seppiä. Vai olemmeko sittenkään, osaavatko myös koneet manipuloida?
Keisari ei tee hovissaan itse päätöksiä. Katastrofaaliset päätökset siirretään kelvottomille, verkoston alemman johdon keskiasteen johtajille. Mitä enemmän heitä on, sitä harvempi saa päättää, ja keisari keskittää valtansa itselleen. Kyynisyys ja pettymykset tuhoavat meidät pommeja ja aseita tehokkaammin. Kun johtaja on mytomaanikko valehtelija, vastaanottajat ovat eskapistisia lapsia.
Teesi ja antiteesi ei toimikaan kuten Hegelin laboratoriossa. Tuloksena ei olekaan synteesi, viisauden kasvu vaan putinismi. Adolf Hitler ja Stalin tunnettiin tämän ilmiön ruokkijoinamme. Toista luonnehdittiin perusluonteeltaan narsistiksi toista taas sadistiksi. Miten me luonnehdimme silloin koneitamme?
Narsistinen johtaja ei koskaan ota itse vastuuta päätöksistä, jotka voivat olla organisaatiolle tuhoisia. Suomessa feodaalilaitoksen muistot ovat erityisen tyypillisiä kriisihallinnan välineitä. Kyse on kriisin mukanaan tuomasta traumasta ja paluusta agraariajan juurille. Verkostot ovat saaneet feodaaliajan psykologisen ilmeen. Kukaan meistä ei enää kuuntele ketään, ellei tiedä pääsevänsä puhumaan seuraavaksi. Puhe ei ole enää ajatuksen äiti vaan tapa olla esillä ja tulla kuulluksi. Häiriintyneen narsistin väline. Kone tiedon tuottajana ei erottele näitä toisistaan. Se valikoi koko ajan narsistin tarjoamaa rakennetta ja sadisti syöttämää tietoa.
Keisari on isä aurinkoinen ja puhdas. Hänen verkostossaan asiat eivät ole koskaan aivan kunnossa. ”Epäjärjestyksen marginaali” antaa mahdollisuuden hajottaa ja hallita. Korjata virheitä astumalla alas ja osoittaen näin laupeuttaan, lahjojaan ja johtajan taitojaan. Hiven veltot ja lahjattomat ovat siten suositumpia kuin pätevät ja taitavat. Rakenteellinen korruptio suosii keskinkertaista tai velttoa elämää, jossa kaikki julkisuus on paikallaan. Vain robotikka välineenä toimii ja hyväksyy sen, jonka hyväksi havaitsee. Shakin taitavana se hakee helpoimman tien, tylsimmän.
Turha innokkuus ja taito, lahjat ovat vaaraksi narsistisen johtajan säteilevälle valolle. Mitä vähemmän verkostossa on poliittisen vallankäytön hankkineita jäsenkirjaihmisiä, sitä helpompi lahjattomia on seuloa. Jos valinnan ehtona on jäsenkirja. Robotikka toimii samoin. Se on oman aikamme sadisti ja samalla tietämättään saa aikaan sairaita ilmiöitäkin. Masokisti sen on silloin, kun tuo siirto on oikea, vaihtuen Stalinista Hitleriksi.
Narsistinen johtaja ei päästä ketään kukkoilemaan toistensa yläpuolelle. Tämä varmistaa tasapäisyyden ja vallan tasapainon. Sen ylläpitämisessä ruokitaan ahneutta ja kähmintää. Sen ulkopuolelle jäävät ovat epäilyttäviä, ehkä peräti kumouksellisia. Uusi tekniikka ja välineistö on valjastettava palvelemaan rapautuvaa moraalia. Tekoäly on kuin tehty tällaiseen propagandaan ja sen levittämiseen. Se on vain kaikkia poliitikkojamme ja mainostajia monin verroin vikkelämpi.
Tarvitaan urkintaa, joka luo sairaalloista epäluuloa, pessimismiä ja kateutta, syvää masennusta. Masentuneita ihmisiä hoidetaan lääkkeillä ja päihteillä. Heille riittää, että johtaja on vaatimaton pessimisti, synkkien aikojen näkijä ja ennustaja. He pystyvät kaikkeen, koska he uskovat pystyvänsä ja sen perusta on juuri narsismissa. Tämän taitajana kone on ylivertainen.
Narsistiselle despootille kerrotaan vain se mitä hän haluaa kuulla. Hierakisessa verkostossa johtaja näkee vain oman itsensä ja peili todellisuuteen vääristyy. Verkostosta tule narsistisen persoonallisuuden oma universumi. Ihminen pysyy siinä ihmisen kokoisena, oli hän sitten Yhdysvaltain presidentti tai pienen laitoksen johtaja. Narsistin taivaassa enkeli ei ole mitään erityistä. Narsistin kunnianhimo on vain jalostettua turhamaisuutta ja sen ruokintaa. Tämänkin robotikka on jo oppinut liki ensimmäisenä läksynäänkin.
Verkostoissa voi syntyä hierarkkisia harhoja ihmisten kyvyistä, älystä, lahjoista ja persoonallisuudesta. Narsistinen johtaja ruokkii näitä harhoja. Luova johtaja on niitä poistamassa. Juuri tähän piirteeseen narsistinen johtaja puuttuu raivokkaalla neroudella, jossa on mukana pisara hulluutta. Kone sen käyttäjänä on vain monin verroin nopeampi.
Vallankumous alkaa uusista ajatuksista. Narsistinen verkosto saa sisälleen ideoita, jossa pysähtyneisyys alkaa murtua. Miten näitä luovia ja innovatiivisia ajatuksia voidaan toteuttaa siten, ettei koko ikiaikainen järjestelmä hajoa? Miten käy vanhan teorian, dogmin, konvention ja sen varaan rakennetun narsistisen persoonallisuuden?
Oikea verkosto ei tunnista lainkaan yksilön persoonallisuutta, psykologisia ominaisuuksia, narsismia. Siinä on sen heikkous. Psykologinen yhteisö tunnisti persoonalliset erityispiirteemmekin. Kone ei tiedä tekojensa seurauksia ja etenee kohti ydinsotaa ja julmuuksia ymmärtämättä miksi. Poliittisen johtajan on vain selitettävä, miksi näin on tapahtunut.
Syntyy mytomaniaa ja eskapismia, toisen maailmansodan aikanaan tuottamaa surullista jälkeä. Hegel teorioineen on kääntänyt sille selkänsä, mutta selittää kyllä miksi näin on tapahtunut. Hegel ei tunnistanut robotiikkaa ja sen tapaa pelata shakkia.
Narsistinen verkosto kertoo, kuinka kaikki on lähtöisin jo kaukaa, ikiaikainen ja ihmisen evoluutioon liittyvä pakko. Kapinaan ei koskaan lähde ihminen, joka pelkää asemaansa tässä epävarmuuden evolutionarisessa verkostossa. Kokemus pelosta, hylätyksi tulemisesta, eristämisestä ja häpäisystä ovat verkoston hierakisia, emotionaalisia välineitä. Ne hoidetaan antamalla häiriintyneille mahdollisuus elää imagonsa mukaisesti, jossa menestys ruokkii menestystä. Robotikka käyttää oikoteitä ja on monin verroin nopeampi.
Ahneus takaa kierron, jossa vähän saanut haluaa hieman enemmän. Verkostokaupassa tämä tapahtuu joskus aggressiivisesti. Erityisesti lapset eivät voi ymmärtää verkoston emotionaalisia mahdollisuuksia ja manipuloivaa vallankäyttöä. He joutuvat sen uhreiksi. Vanhuksista ei välitetä. Heidän kohdallansa kiinnostaa vain varallisuus. Tämänkin robotiikka ja tekoäly on huomannut. Yhteiskuntamme heikoimmat lenkit.
Ulkopuolisen maailman saapuminen suljettuun hierarkkiseen verkostoon johtaa narsistisen johtajan kriisiin. Hän alkaa lakata hallitsemasta ja leijailee kaiken muun yläpuolella. Narsistinen johtaja siirtyy taivastodellisuuteen. Tällaisia johtajia tapaa yhä enemmän ja menestys ruokkii narsismia sekä kuplassaan yksin leijailevia sairaita ihmisiä. Sosiaalinen media on täynnä näitä kupliamme, sairautta ja sitä ruokkivaa robotiikkaa.
Narsistinen ihminen tervehtii nyt kaikkia ikään kuin viralta pantu Jumala. Kiittää kaikkia uskollisuudesta, rohkaisee ja toivottaa onnea sekä menestystä. Narsistinen johtaja on harvoin typerys ja toimii verkostossa nerokkaasti. Hän tietää kuinka ilman paimenta lampaat eivät ole katras. Hän antaa erehdyksensä kansalle anteeksi. Tätä kone ei ymmärrä. Se jatkaa peliään aivan kuten shakkimestari hamaan loppuun saakka. Sille räjähteet ja niiden käyttö ei ole moraalinen este.
Lopulta hierarkkiseen verkostoon jää vai narsistinen johtaja ja hänen kamaripalvelijansa. Kirjoittaa Ryszard Kapuscinski vapaasti lainaten Etiopian keisarin vallasta ja despootin pitkästä illasta (HS 2.7.06). Hän ei kirjoita kuitenkaan oman aikamme tekoälystä ja sen tavasta toimia. Hän ei tuntenut sitä lainkaan.
Mietelmäkirjailijan ja entisen toimittajan teos ”Keisari” on suomentanut Tapani Kärkkäinen. Muita puolalaisen, kolmatta maailmaa reportterina seuranneen tarkkailijan suomennettuja töitä ovat Neuvostoliiton hajoamista kuvaava teos ”Imperiumi” ja Afrikka-reportaasi ”Eebenpuu”. Ne ovat nerokkaita kirjoja. Mutta auttamatta vanhentuneita ja antavat väärän kuvan oman aikamme syvästä kriisistämme, robotiikan ja tekoälyn ilmiöstä. Hegel olisi huomannut ja varoittanut, tosin myöhässä hänkin.
Narsistinen pomo voi tuhota työyhteisön. Narsistinen persoonallisuushäiriö on harvinainen, mutta kaksi tyypillisintä persoonallisuudenpiirrettä paljastavat, kuka on oikeasti narsisti. Näin ainakin uskoen vaikkapa työterveyspsykologi Antti Aroa. Hän parantaa ihmisiä, yhteisöjä, mutta ei toki tekoälyä ja sen tuotteita.
Viime aikoina narsistinen persoonallisuushäiriö on ollut laajasti esillä mediassa ja työpaikan kahvipöytäkeskusteluissa. Samalla yhtä, jos toista, varsinkin esihenkilöä, on epäilty narsismista. Hyvä niin. Samalla kuitenkin huomaamatta on jäänyt, kuinka johtajan saaminen hoitoon ei paranna konetta.
Annetaanko narsistileima liiankin herkästi?
”Jokainen narsistiksi leimattu ei oikeasti täytä sairauden tunnusmerkkejä. Yleensä siinä vaiheessa, kun syytös heitetään, työyhteisössä on vakavia ongelmia, joita ei ole onnistuttu ratkaisemaan”, Terveystalon johtava työterveyspsykologi Antti Aro sanoo. Olen havainnut saman, mutta todennut, kuinka kone ja sen äly toimii myös kotona.
Puhdasmuotoinen narsistinen persoonallisuushäiriö on melko harvinainen. Sitä ilmenee korkeintaan muutamalla prosentilla väestöstä. Sairaus on osin geneettinen, osin kehityksestä ja ympäristöstä johtuvaa. Tämä on syytä muistaa. Kun aloimme puhua narsismista 1970-luvun puolella, se koettiin vielä poikkeavaksi ja vasta myöhemmin siitä syntyi joka miehen ja naisen yleisin persoonallisuuden leimakirves. Tuli myös käsite terveestä narsismista. Näin omat narsistiset piirteet saivat vahvistusta ja muiden muuttuivat sairaudeksi. Koneen kanssa seurusteleva sai tukea omalle heikolle itsetunnolleen. Hän alkoi hakea huumetta, joka hyväili sairautta.
Narsistilla on poikkeuksellisen epävakaa itsetunto, ja puhutaan myös itsetuntohäiriöstä. Narsisti tarvitsee muita ihmisiä itsetuntonsa ylläpitämiseen. Tämä määritelmä tuntuu hyvältä, kunnes jokainen ulkopuolelta tullut tunnustus alkaa vaikuttaa tuomittavalta ja olevan merkki narsismin häiriöstä.
Vahva ihminen ei kiitosta kaipaa ja kehno menestys työssä ja koulutuksessa on vahvan persoonan tapa porskuttaa. Kissa kiitoksella elää. Sairaanhoitajia on heitäkin narrattu pienellä palkalla hoitamaan kutsumusammattina pidetty työtään. Mutta entäpä kun heidät korvataankin koneella?
Mistä narsistin sitten oikeasti tunnistaa?
Narsistille kaksi tyypillisintä persoonallisuudenpiirrettä ovat tunnekylmyys ja manipulatiivisuus. Narsistin on vaikea kokea empatiaa, myötäelämistä, asettua toisen asemaan. Se voi näkyä tylynä käytöksenä, arvaamattomuutena ja aitojen tunteiden puutteena. Narsisti teeskentelee tunteita. On siis taitava näyttelijä, esiintyy koko ajan ja hakee roolihahmonsa muistuttaen taitavaa poliitikkoa tai ammattinsa taitavaa näyttelijää. Tunteet eivät olekaan tunteita vaan opittuja rooleja. Kone osaa ne ja pelaa nopeasti. Hän on shakkimestarina jopa tylsä voittaja.
Manipulatiivisuus taas on sitä, että narsisti pyrkii saamaan toisen ihmisen käyttäytymään haluamallaan tavalla ja hyötyä tästä. Narsisti esimerkiksi panttaa tietoa tai vääristää sitä. Ilmiö on tuttu käsitteen mytomania ympärillä. Tällainen ihminen kykenee kaiken aikaa valehtelemaan, liioittelee tunteensa ja usein vielä asemassa, jossa tällainen roolihahmo on ylevä ja oikeutettukin. Kuningas tai tsaari, joka ei esiinny valtansa antamalla tavalla, vaikuttaa jopa epäuskottavalta. Sen sijaan kone osaa välttää nämä tutut ansatkin.
Narsisti on pinnallisesti viehättävä, imarteleva ja käytökseltään sulava. Hän ei kykene ottamaan vastaan palautetta. Kielteinen palaute saa aikaan raivon, Aro sanoo. Entäpä jos poliitikko tai puolijumalaksi nostettu keisari muuttaisi käyttäytymistään? Alamaisen kuuluikin olla nöyrä ja näyttää myös se, kuinkaan ja keisarin tuli olla ylevä ja muitten kumartama. Oman aikamme tekoälyä kumarramme ja hyväksymme sen vallan ylivertaisena. Koneen antama diagnoosi on taatusti se viimeinen ja oikea.
Vasta sosiaalinen media antoi vallan mediayhteiskunnassa jokaiselle meistä ja aluksi se näyttäytyikin poseeraamiselta. Jokainen meistä oli oman onnensa seppiä ja mediasta oli opittu perinteinen äärimmäisen negatiivinen käyttäytyminen ja epäkohtien ruotiminen sekä epäily. Päätoimittaja oli Jumalasta seuraava mutta taatusti ylöspäin. Uusi media antoi siihen mahdollisuuden. Mytomanian vastapuolena heräsi samalla käsite eskapismi. Hegel oli esitellyt teesin vaativan tuekseen antiteesin. Nyt se myös syntyi ja sen tuloksenasynteesi. Venäjällä synteesi sai käsitteen putinismi. Putin ei voinut tälle koneitten tekemälle diagnoosille yhtään mitään. Yksilö ei voi taistella tutkainta vastaan vaan sopeutuu. Näin tekee myös viisas johtajakin, oli lopputulos vaikka kuinka julma ja kuvottava.
Narsismi ei liity ihmisen taitoihin tai älykkyyteen. Narsisti voi olla työssään hyvinkin osaava, taitava ja merkittävä. Kaikissa meissä on ripaus narsismia. Ellei olisi, sen selittäminen tunnetasolla olisi mahdotonta. Emme ymmärtäisi käsitteen tunnesisältöä. Nyt me sen ymmärrämme, olemme sitä kokeneet jo varhain lapsena sekä parkuen vauvana itsellemme huomiota näin hakien. Se oli hengissä pysymisen elinehto. Kovin hiljainen vauva olisi jäänyt kohta hengettömänä ruokkimatta ja vaipat vaihtamatta ilmavaivoineen. Tekoäly ei hoivaamme kaipaa. Se jatkaa siitä mihin me lopetamme. Se on ylivertainen huutajanakin.
Narsistiset piirteet pulpahtavat esiin työpaikassa, jossa on epäterve kulttuuri. Kova sisäinen kilpailu, jossa tarkoitus pyhittää keinot, ruokkii itsekeskeistä, tunnekylmää ja manipulatiivista käytöstä. Missä tällaisia työympäristöjä tapaa? Ei varmaankaan yksi metsässä liikkuen tai peltoaan kyntäen. Tosin koneet on nyt viety sinnekin. Huuto jatkuu.
Tarvitaan muita ihmisiä, torjuva ympäristö, manipuloivaa käytöstä ja teatraalista elämää hyväksyvä ja ruokkiva eduskunnan puhujapöntön edusta. Huutelevat kollegat, poliittinen näytelmä ja teatraalinen kasvatus, keksityt arvot ja niille puolueet, joille hakea kannatusta. Kahvilassa ollaan sitten kaveritkin siinä missä eduskunnan saunassakin. Kone ei vain hakeudu saunan löylyihin vaan jatkaa puhetulvaansa. Se ei ymmärrä kuinka kyseessä olikin vain näytelmä. Se ei ymmärrä huumoria ja lähde katselemaan yhdessä muiden kanssa pelejämme, tapaa rentouta. Se ei välitä edes päihteistämme ja eksy pikkujoulussa synteihin.
”Joka viidennessä työyhteisössä on joitakin toimintahäiriöitä tai ilmapiiriongelmia”, arvioi Aro. Kun hän tämän toteaa, tulee mieleen hallituksen viimeiset kuukaudet ennen vaaleja ja loppukirin paikka. Toki sellaisen koki myös ennen ylioppilaskirjoituksiakin ja vaikkapa tohtorin väitöstilaisuudessa vielä 1970-luvun puolella. Nyt tätä näytelmää on jo kevennetty. Koneet tulivat avuksi. Peli puhalletaan poikki siinä vaiheessa, kun vastaväittäjä ja kustos eivät konetta tunne lainkaan. He eivät halua joutua naurunalaisiksi. Valta on koneella.
Löytämäänsä voi puolustaa loukkaamatta samalla kustosta, työn ohjaajan kunniaa tai vastaväittäjä tietoja ja taitoja, joka suosittaa lopulta arvosanaakin. Jokainen sana ja lause ei olekaan virheellinen. Vastaväittäjä voi olla hänkin väärässä. Riski olla oikeassa on kuitenkin loukkaamassa vastaväittäjää ja samalla tuo nöyryytys maksetaan heikkona arvosanana. Konetta ei voi kuitenkaan kesyttää uhmakkailla eleillä ja aikomuksilla. Se vain jatkaa ja paljastaa vastaväittäjän heikkoudet. Kustos ei ole konetta koskaan edes tuntenut. Hän on mukana vain hallinnollisena jatkeena. Näin syntyvät myös sodat, joita media jäljittää ymmärtämättä miksi. Sehän näkee vain lopputuloksen ja kertoo koneineen loppuraportin, rauniot ja ruumiit.
Näin yhteiskuntamme kasvattaa peliä ja teatraalista tapaa alkaen vaippaiästä ja edeten loppuun saakka, väitöstilasuuteensa tohtoriksi. Se palkitsee vasta vaiheessa, jossa narsismin häiriöt ja palkitsevuus on ansaittu, ja samalla paikka siellä, missä jumalat käyttävät valtaa. Näin narsismista on tullut osa yhteiskuntaa ylläpitävästä ja ruokkivasta kasvatuksestamme. Vaikeasti vammautuneet haluavatkin itselleen rajatonta valtaa – siksi he hakeutuvat esihenkilöiksi. Oli ammatti sitten mikä tahansa. Ja sitten tuli kone, tekoäly, ja otti tämän paikan suvereenisti itselleen.
Narsisti ei voi koskaan olla onnellinen. Kaikki on vain korviketyydytystä. Kun narsistinen ihminen kokee voittavansa jonkun, voitonhuuma ei kestä kauaa ja tilalle astuu tyhjyyden tunne. Kyse on kilpailuyhteiskunnan pohjattomasta ahneudesta, keisarin tavasta valehdella alamaisilleen, mytomanian sisäistämisestä ja sen vastapuolena syntyvästä kansakunnan eskapistisista tunnoista. Näin ennen koneita, jotka jatkavat aina hamaan loppuun. Koneella ei ole emotionaalisia hetkiä ja tyhjyyden tunnetta.
Kone ei edusta tsaarin ajan Venäjää, ei ole malli Venäjästä ja sen tavasta elää ja voida hyvin alistaen pienempiä kansakuntia muun puuhan puutteessa sotia samalla käyden. Narsismin tuotteena syntyvät julmuudet ovat juuri tunneköyhyyden paljastavaa putinismia, vaikeaa tautia hoidettavaksi. Etenkin kun historiallinen perinne edellyttää tsaarilta ja keisarilta juuri tätä, sotia. Ja samaan aikaan alamaisilta eskapismia ja kaiken tämän nielevää alamaisuutta. Näinhän me ajattelemme, huomaamatta, kuinka kone ei ole tsaarin ajan Venäjä ensinkään.
Narsismiltaan sairas pomo saa työyhteisön täysin sekaisin. Työntekijät elävät pelon kulttuurissa ja vaihtuvat herkästi. Tosin kansakuntien kohdalla pelon kulttuuria ei voi vaihtaa vaan rakentaa se hyväksyen ikivanha traditio. Pienyhteisössä ja perheen sisällä, työyhteisössä, narsistiset välineet voidaan aina välttää sopimuksin tai siirtämällä vaikein narsisti keisarin tapaan sivummalle, järjestää despootille pitkä ilta Etiopian keisarin ja ”Eebenpuun” tapaan toimien. Mutta miten kesyttää kone, jonka jatkaa väsymättä peliään shakkipelin loppuun saakka. Ja voittaa varmasti.
Arvaamattomuus on narsistisen vallankäytön muoto. Johdon- ja oikeudenmukaisuus katoavat, Aro sanoo ja on oikeassa. Putinismi vallankäytön muotona ja naapureiden kiusana aiheuttaa talven, jossa jokainen meistä kärsii. Pelon maantieteessä eläminen on ollut aina suomalaisille suuren naapurinsa vieressä osa, joka on ahdistava. Narsismi ei koskaan ole kylläinen ja tyytyväinen osaansa. Tunnevammat ovat traumaattisia, kaukaa historiasta haettujakin. Ja sitten tuli kone vailla taipumusta tuntea väsymystä tai luovuttaa. Se ei tunnista heikkouttamme lainkaan. Ihmisenä olemisen ongelmia. Sitä ei voi erottaa eikä siirtää eläkkeelle.
Täytyy kuitenkin muistaa, että ihmisellä voi olla narsistisia piirteitä, vaikkei hän olisi narsisti. Jos on ongelmia itsetunnon kanssa ja on hyvin kunnianhimoinen, houkutus narsistiseen käytökseen kasvaa. Heikko itsetunto ei edellytä aina narsistista tunnevammaa. Putinismi ei johda välttämättä jatkuviin sotiin ilman riittäviä yllykkeitä. Konetta ei ole ohjelmoitu kahvitauoilla tai saunakaljoilla, se ei lepää öiseen aikaa, vaan jatkaa silloinkin, kun psykiatri väsähtää.
Eskapismi muotoineen on sekin hoidettavissa. Kansan käsi voi olla joskus myös kärttyisä vaaleissa. Tämä on demokratian parhaita puoliamme. Se voi vaihtaa narsistin uuteen narsistiin ja tämän vallantäyteiseen elämään. Etenemme ikään kuin portaittain ja joskus jopa parempaan suuntaankin. Paitsi koneet, jotka kehittyvät aina vain nopeampaan ja varmempaan suuntaan. Ne jopa kehittävät itse itseään, oppivat virheistäänkin. Niillä ei ole ihmisen heikkouksia. Ihminen kun tunnetaan juuri heikkouksistaan.
Niinpä sitten räjähtelevällä ja hyvin ailahtelevaisella esihenkilöllä voi olla vain huono tunteiden säätelykyky tai hän ei osaa ohjata omaa toimintaansa. Tätä tapaa paljon ja kyse ei ole narsismista vaan harmittomasta persoonallisuuden ailahtelevasta käyttäytymisestä ja usein vieläpä opitusta ja korjattavasta käytösvirheestäkin. Usein hyvä kasvatus koulii parempaan suuntaan ilman erillistä lääkitystä. Olkoonkin, että kone ei tarvitse lääkitystä, saati väsy tai koe olevansa heikossa hapessa.
Viranomainen apuun
Jos tilanne on työyhteisössä hyvin tulehtunut, jotain täytyy tehdä. Mutta mistä saa apua narsistisen esihenkilön taltuttamiseen? Jos johtaja on narsistinen ja jopa hieman vainoharhainen, kukaan ei uskalla nousta häntä vastaan, Aro sanoo ja on jälleen oikeassa. Ennen kuin käymme työterveyshuollon puoleen kannattaa arvioida tilanteen synnyn taustojakin. Hyvän johtajan vaihtaminen kehnompaan olisi vahinko. Ulkopuolinen ei ehdi tutustua työyhteisön taustoihin, mutta toki se voi toimia fasilitoijana. Tosin taustalla vaikuttava tekoäly ei tällaista kaipaa.
Putinismissa ja Venäjän kohdalla tätä on jo yritettykin ja Suomen sekä Ruotsin kohdalla taustalla on jo vuosisataiset kokemuksetkin. Nato toimii tässä viranomaisapuna, jolloin aikaa jää samalla korjata omaa asemaa sietää ja kestää syntyneen ilmiön geopoliittista paikkaa kartallakin.
Voittamalla aikaa ilmiön luonne voi muuttua, putinismi vaihtua sekin sekä hoitua uusina hallinnollisina ratkaisuinakin. Kyse on silloin organisaatioistamme, jotka ovat varmistamassa geopoliittista vakauttamme ja kaupan jatkuvuuttakin sekä aikaa ja uusia sukupolvia asioitten hautaajina. Tosin kone ei unohda ja tekoäly jatkaa matkaansa myös sukupolvien vaihtuessa tai astuessamme taantuvaan vaiheeseen.
On olemassa myös reitti, jota moni ei tiedä. Siihen kannattaa tarttua, mikäli tilanne ei parane. Työturvallisuusongelmissa työntekijöillä on mahdollisuus pyytää apua Aluehallintovirastosta, jolloin viranomaiset puuttuvat asiaan. Geopolitiikassa kyse on niin ikään YK:n ja yhteisten Naton kaltaisten järjestöjen tapa puuttua kaupallisten järjestöjen rinnalla tapahtumien kulkuun. Kaikissa näissä tapauskissa viisas turvautuu organisaationa tekoälyyn.
Aluehallintovirastoon voi tehdä nimettömän kantelun, jolloin ei altista itseään narsistin raivolle ja kostonhalulle. Kantelun voi tehdä silloin, kun kokee organisaation tai jonkun työyhteisön jäsenen toiminnan olevan lainvastaista, virheellistä tai epäasianmukaista. Virheestä kuitenkin huomauttaa ensimmäisenä juuri kone, tekoäly ja sen tekemät havainnot virheistämme.
Jos kohdallasi on tällaista osunut ja ilmiö on jo kovin monen tuntemakin, vaikeasti työyhteisöä rasittava, EU:n kaltaiset organisaatiot sen jo tuntevatkin ja koskee etenkin sivistyneenä pidettyä Pohjolaa sekä maailman onnellisinta kansakuntaa, silloin tuloksen saaminen on hyvinkin mahdollista. Samalla se voi palvella oppina ja ojennuksena myös tuleville sukupolville. He kun ovat jo sopeutuneet koneiden maailmaan ja tekoälyn tapaan hallita ja hoitaa.
Romahdus on otollisin hetki parantumiselle
Voiko narsisti koskaan parantua, vai kylvääkö hän tuhoa hamaan loppuun saakka? Itsetuntohäiriöitä voidaan hoitaa, mutta se edellyttää, että myöntää itselleen olevansa avun tarpeessa. Usein ongelma sattuu vielä ikään, jossa kiusaaja ja kiusattu ovat ikään kuin uhreja molemmat. Lisäksi kulttuuriset ja monet tilapäiset häiriöt voivat aiheuttaa hetkellisiä tapahtumia, joiden seuraukset ovat liikenneonnettomuuteen verrattavia, eivät pysyvä ilmiö ensinkään. On tapahtunut virhe, joka on koneen tekemä. Myös koneelle voi tapahtua virheitä. Koneen suurin virhe on olettaa ihmisen olevan virheetön.
Otollisin hetki parantumiselle on sen jälkeen, kun narsisti on kokenut suuren romahduksen ja pudonnut vallasta, esimerkiksi menettänyt työnsä. Jos narsistinen ihminen on voimansa tunnossa ja sairautensa pauloissa, se ei onnistu, Aro sanoo ja sama pätee luonnollisesti silloin, kun kyseessä on keisari tai tsaarin ajan ilmiöitä uudelleen elävä modernin yhteiskunnan hybridi. Ilmiö liittyy tekoälyn murrokseen ja korjautuu varmasti ajan myötä. Sukupolvien aikana syntyneet virhekäyttäytymiset hoidetaan ajan kanssa ja tekoälyn kehittyessä kaiken aikaa ja myös ihmisen virheellisen käyttäytymisen oivaltavana riskinä.