Tantas componere lites – Suurten riitojen sovittaminen
14.02.2024
Tarinankerronta on oman aikamme ilmiönä etenkin ystäville tarkoitettua huvia mutta myös opiksi ja ojennukseksi ajateltua. Tällä oman aikamme liki unohtamalla ja poliitikkojen pilaamalla ilmiöllä on ollut erityinen merkitys etenkin sosiaalisten suhteiden ylläpidossa ja myöhemmin sosiaalisen median myötä myös sähköisen median alustoille tiensä löytäneet käyttötavat. Lopulta tekoälyn ja robotiikan algoritmien avustamana leviten sinnekin, missä Valentinen päivää ei entuudestaan tunnettu. Se oli ikään kuin tabula rasa – Tyhjä taulu Aiskhylon, Platon ja Aristotelesin käytettäviksi. Gelliuksen elämän ikävyys (Taedium vitae) sai siitä sisältöä.
Olen vuosien varrella seurannut ilmiön leviämistä (diffuusiota) ja kirjoittanut siitä vuosittain muistiinpanoja Voiton, Tinon ja Valentinin päivinämme. Ystävänpäiväksi nimettynä hetkenä heti laskiaistiistain jälkeen muistiani samalla terästäen. Vuosien ja vuosikymmenten saatossa näitä kertomuksia on kasautunut kymmenittäin ja valitsin niistä kolmen ”pointin” sijasta neljä pohdittavaksenne. Näistä kolme on Lupercalia juhlasta johdateltuja ja päättyvät lopulta Valentinen päivään sekä neljäs ystävänpäivän eräänlainen kliimaksi. Sen avaaminen ja oivaltaminen on oman aikamme tuotteena kirjoihini kätketty, sekä vie johdatellen ajassa juuri siihen kirjaan, jossa Matti ja tämän päivä oli vielä miehen yleisnimi ja johdateltu heprealaisesta alkukielestään (Mattjahu) ja tarkoitti jumalan lahjaa. Horatiusta lainaten tällainen henkilö on luonteeltaan suunnitelmassaan lujasti pysyvä. – ”Tenax propositi.”
Avaamatta tätä kertomusta ohi jo aiemmin kertomani, nyt jo satojen kirjojeni kautta sitä kuljettaen, tuhansien artikkelien ja esseiden avulla valaisten, ja käyttäen apuna jo lapsena oppimaani, Juhani Ahon jo aikanaan lastuissaan suomalaisille jukuripäille opettamana, sekä aikansa kuvataiteisiin liittämänä, liki Nobelilla palkittua tarinan kertojan taitojaan käyttäen, raotan nyt hivenen lisää jo aiemmin sähköisiin kirjoihini ”portaikkoa” kohottaen, sinne uusia askelmia samalla tuottaen. Tässä tapauksessa siis neljällä Lupercalia juhlasta johdetulla kertomuksella ja juuri Valentinen päivänä avautuvalla, algoritmein toimivalla, robotiikan ja tekoälyn lahjana lukijoilleni. Jokainen niistä on laadittu juuri ystävänpäivänä. Pysyen samalla lujasti kiinni alkuperäisessä suunnitelmassa. – ”Tenax prosporiti.” (Horatius).
Luperacalia juhlasta Valentinen päivään
Kertomus numero yksi
13.02.2013
Ystävänpäivä on monen muun juhlapäivän tapaan alun perin pakanallinen ja sillä on siis mytologinen tausta. Mytologia viittaa tarustoon ja uskomuksiin, jotka ovat osa monen kulttuurin yhteistä perintöämme ja saapuneet Suomeen kovin myöhään. Taustat löytyvät 2500 vuoden takaa ja saapuminen Suomeen tapahtui oikeammin vasta1980-luvulla. Olin silloin vielä kahden yliopiston ja Suomen Akatemian yhteisenä tutkijana ja opettajana samalla. Kahdessa hyvin erilaisessa tiedekunnassa. Yhdellä sanalla kuvaten työni oli poikkitieteinen. Siinä on jotain samaa kuin EU-väittelyissämme. Välimereinen totuus ei kuitenkaan edes kosketa sitä totuutta, jota Suomessa todistellaan totuutena. Ajat kuitenkin muuttuvat ja me muutumme niiden mukana. – ”Tempora mutantur, nos et mutamur in illis.”
Ystävät ovat kuin tähdet. He ovat olemassa vaikkei heitä näe.
Sama koskee ikivanhojen rajojen ja kuntarakenteiden uudistamista rinnan toiminnallisten (funktionaalisten) sosiaali- ja terveyspalveluiden saavutettavuuden kanssa. Faktat, argumentit, eivät ole yhteismitallisia, niissä on poimittu omintakeisia ja keksittyjä faktoja, joilla uppiniskaisesti ajetaan jotain mukamas sellaista, joka palvelee tätä omintakeista omaa logiikkaa ja päämäärää. Asiantuntijoiden kuuleminen ja heidän aikansa menee taatusti näissä kinkereissä hukkaan. Näin menetetään aikaa, syntyy menetetty vuosikymmen tai jopa ylikin kuunnellen eläkkeelle jääneen presidenttimme jäähyväispuhetta. (Luostarinen 2019: Menetetty vuosikymmen). Näin syntyy lopulta äärimmäinen hätätilaa. – ”Tempus ultimum.”
Heitä, tiedettä ja tutkijoita, kuunnellaan vain, jos se palvelee omaa logiikkaa. Prosessin logiikka muistuttaa ikivanhaa Lupercalia juhlaa, josta ystävänpäivä syntyi. Vanha juhla, sen pakanalliset menot, vaihdettiin uusiin vaatteisiin, Valentinen päiväksi. Rajan osoittaminen aluetaloudessa, spatiaalisessa maailmassa, on kulttuurien lomittuessa toisiinsa enemmän kuin veteen piirretty viiva. Spatiaalinen kun ei tarkoita samaa kuin omassa kielessämme regionaalinen (alueellinen). Se on ikään kuin koko tuo vesi ja joessa virtaava, koskeksi välillä vaihtuva kuohu, myöhemmin suvantoaltaaksi vaihtuva järvi, jokiuoman mutkat, juoluat, meanderit, jokisuun delta ennen mereen yhtymistään. Kun sitä ei tunne alkuunkaan, elämme kovia aikoja, ystävä hyvä. – ”Tempora aspera vivimus, amice bone.”
Pyhä Valentinus – marttyyri
Valentinus kristillisenä tarustona viittaa pyhimykseen, mahdollisesti useampaankin. Saman nimisiä pappeja ja piispoja tunnetaan useita ja heidän yhteytensä pakanalliseen Lupercalia -juhlaan on haettu alkujaan mahdollisesti keinotekoisesti. Kristityt kun pyrkivät lopettamaan tämän juhlan ja sen pakanalliset menot sekä niiden taustalla olevat mm. Pan ja Faunus luonnonjumalten kristittyjen pirulle antamat tunnukset. Tämän tarinan kerronta muistuttaa venäläisten ja etenkin Putinin tapaa kertoa Venäjän historiasta ja käyttäen siihen paikallisessa kansakoulussa hankkimiaan lähteitä. Tieteen kanssa niillä ei ole luonnollisesti mitään yhtymäkohtaa. Tai enintään saman verran kuin ortodoksi papin ja luterilaisen kirkkoisän opeilla keskenään. Jo Tuomas Akvinolainen kertoi pelkäävänsä yhden kirjan lukijaa. – ”Timeo hominem unius libri.”
Näihin tunnuksiin kuului myös ulvova susi, ihmissusi. Ei vain sarvet ja kaviot, karvainen Faunus tai Pan, paniikista tunnettu panhuilun soittaja. Valentinuksen päivän romanttiset uskomukset liitetään lisäksi usein Yhdysvaltoihin. Oikeammin niidenkin juuret ovat Euroopassa, Ranskassa ja usein myös Englannissa. Siis parilla sanalla kuvaten maailman teatterissa. – ”Theatrum mundi.”
Brittien ja ranskalaisten rusettiluistelut sekä lemmenarpajaiset olivat ystävänpäivää edeltänyttä historiaa jo 1300-luvulta ja virallisemmin Englannissa juuri Valentinuksen päivänä 14. helmikuuta vuodesta 1537 alkaen. Yhdysvaltoihin Valentinuksen päivä siirtyi vasta 1800-luvun puolella. Ei tietenkään enää samana juhlana, kuin mitä se oli ollut joskus vuosisatoja aikaisemmin, siinä missä valkopartainen ja hohottava joulupukki Yhdysvalloissa itseään elättäen. Kuulun niihin, jotka pelkäävät yhden kirjan ihmisiä. – ”Timeo hominem unius libri.”
Samaan aikaan kun koko juhla monine pitoineen oli Euroopassa liki unohtunut, se muuttui Yhdysvalloissa kansanjuhlaksi. Perinteet haettiin pääosin Euroopasta, mutta toki niitä myös lisättiin amerikkalaiseen tapaan oman mantereen mytologialla. Siellä sitä edustivat monet paikalliset kansat ja niiden kirjavat riittimenot ja Eurooppaakin rikkaampi historia, tarusto, mytologia, mutta myös tiede ja taide mukaan sotkien. Syntyi sekä pelkureiden että ahneiden maailma. Pelkuri kutsui itseään varovaiseksi, ahne säästäväiseksi. – ”Timidus cautum se vocat, sordidus parcu.”
Luonnon ja seksuaalisuuden jumalat
Rakkautta hehkuva punainen sydän ei viittaa kuitenkaan 200-luvulla eläneeseen ja marttyyrikuoleman kokeneeseen piispaan, vaan pikemminkin nymfien kanssa rietastelleeseen Pan jumalaan, joka oli tunnettu kreikkalaisen mytologian metsän, laidunten, paimenten, karjan ja etenkin hedelmällisyyden symbolina ja jumalana. Kuten aina, pelko antoi nytkin siivet. – ”Tomor addidit alas.” (Vergilius). Syntyivät Togaan pukeutuneetkin monen muun rinnalla. – ”Togati.”
Vastaava jumala italiassa oli roomalaisten Faunus, jonka seuralaisina kulki satyyrien kaltaisia riettaita karvaisia, pukinsorkkaisia olentoja. Kristillisen taruston pirut ovat saneet vaikutteita juuri näistä kreikkalaisen ja roomalaisen taruston jumalhahmoista ja heidän seikkaluistaan. Tänään sähköisen internetin ja robotiikan tuottamat sekä hupsujen miljardöörien järjestämät ”alustat” kulttimenoineen ovat saman kulttuurin jatkoa, sekä samalla sen jatkettua petosta. Jokainen meistä voi itse päättää, mihin uskoa ja kuinka vanheta kulttuurissa, jonka taustalla elää pukinsorkkaisia satyyreja ja faunuksia. Kerran vuodessa siellä hullutellen. – ”Tolerabile est semel in anno insanire.” (Augustinus).
Etenkin Pan vaikutti voimakkaasti kristilliseen musiikkiin ja kuvataiteisiin sekä kirjallisuuteen. Saatanan pukinsorkat ja sarvet ovat osa tätä tarustoa ja sen liittymistä näiden hahmojen seksuaalisiin ominaisuuksiin ja pikkuriettaisiin kertomuksiin jo ennen kristillistä aikaamme. Kristillinen kirkko ja sen instituutiot eivät syntyneet hetkessä, vaan ovat evoluution tulosta luonnollisesti nekin. Kieli elää ja muuttuu sekin nykyisin jopa joka vuosi uutta sisältöä tuottaen. Muistaen mitä Augustinus meille toisteli: ”Ota ja lue, ota ja lue!” – ”Tolle, lege, tolle, lege!”
Kahden kulttuurin saumakohta
Valentinus piispana oli vihkimässä nuoria salaa pyrkien näin rakkaudella estämään nuoria miehiä vihkiytymästä sotaan ja huolehtimaan enemmän perheestään, kuin Rooman vallan ylläpidosta kuolemaa uhmaavina sotilaina, gladiaattoreina. Tuolloin kun oletettiin, aivan oikein, että naimattomat miehet olivat sodassa urhoollisempia kuin perhettään ikävöivät ja naimisissa olevat isähahmot, joilla mielessä oli myös velvollisuuksien hoito isänä, puolisona. Filosofeja on syytä kuitenkin vältellä. Ciceroa lainaten filosofien elämä on kuoleman tarkastelua. – ”Tota philosophorum vita commentatio mortis est.”
Tarinat ja kertomukset, tänäänkin meille esiteltävät, ovat vaaleineen ja puolueineen koomisia ilmiöitä netistä niitä seuraten. Ne ovat väärän vuosisadan tai jopa tuhannen tuotteitamme. Siinä missä Putinin kaltaiset ovat esittelemässä aseitaan ja Venäjän tuhatvuotista historiaa. Eivät ne sovi ydinaseineen yhteen 1300-luvulta vuodelle 2024 siirrettyinä. Jokaista meistä, Putinista alkaen, vetää hänen oma halunsa. – ”Trahit sua quemque voluptas.” (Vergilius).
Sotapäälliköt eivät suosineet avioliittoja. Tarun mukaan avioliittoja suosinut piispa mestattiin tästä taipumuksesta 14. helmikuuta armon vuonna 269 roomalaisten sotapäällikköjen toimesta. Näin pyhästä Valentinuksesta tuli rakastavaisten ja kihlautuneitten suojelija. Rooman valta oli aggressiivinen ja siihen ei sopinut rakkauden jumalten tarustot. Oli siirrytty vihaan. – ”Transit in iram.”
Hieman samaa, tosin vain vielä tätäkin hullumpana, on nyt havaittavissa EU:n eteläisessä vallankäytössä. Ihminen on unohtunut ja algoritmit tekoälyineen, sekä mitä vuotta nyt elämme. Muinainen Lupercalia-juhla unohtui myös Pohjolassa. Sitä ei tunnettu. Kuitenkin juhlaa oli vietetty 15. helmikuuta ja sillä kunnioitettiin Junoa, roomalaisten naisten ja avioliiton jumalatarta. Sekä samalla Faunuksen, luonnon ja erotiikan, seksuaalisuuden jumalaa, Panin kollegaa. Sotien jumalat käyttivät totaalista valtaa. Niin käyttää Putin Venäjällä ja hulluus on vielä mielettömämpää aseiden vaihtuessa keihäistä ydinkärkeä kantaviksi raketeiksi. Kun olet siinä kulttuurissa kuollut, et ole minkään arvoinen. – ”Tu mortuus es, tu nugas es.”
Luperci-papit
Nuorilla miehillä oli tapana kokoontua Platinus-kukkulalle jo 500 ennen ajanlaskumme alkua. Kyseessä oli eräänlainen puhdistusrituaali, myöhemmin hedelmällisyysrituaali ja vielä myöhemmin pelkkä karnevaalijuhla. Joulu ja muut kristilliset juhlamme käyvät juuri nyt läpi tätä samaa evoluutiota, maallistumista. Samoin käy myös vaikkapa demokratialle, itsenäisyydelle, mille tahansa pyhänä pitämällemme, ellemme pidä sitä arvossa, normita sitä ja hoida moraaliamme osana tätä alkuperäistä traditiota. Se syntyy sinun omasta tahdostasi. – ”Tua sponte.”
Jos sen ymmärtävät vain luperci-papit, niiden merkitys sosiaalisessa muistissamme ja pääomassa katoaa, politiikka häviää politiikan sisältä, Paavi jää väsyneenä eläkkeelle, Jumalan edustajana maan päällä. Luontoa ei hoida luonnon jumalat eikä rakkautta rakkauden jumalat. Edessä on vain häpeällinen köyhyys. – ”Turpis egestas.” (Vergilius).
Syntyy markkinavetoinen rakkaus ja hyvinvointiyhteiskunta, poliittiset liikkeet ja sosiaali- ja terveyspalveluiden himmelit ja kuntarakenteen painajainen. Seremoniasta, Valentinan päivää edeltäneestä juhlasta, vastasivat luperci-papit uhraten Lupercal-luolassa vuohen. Verisen vuohen repimillään nahan suikaleilla riittipapit ruoskivat luolan läheisyyteen kokoontunutta kansaa. Luola oli sama, jossa susiemo imetti kaupungin perustajia, Romulusta ja Remusta. Yhtä hyvin olisivat voineet olla oman aikamme doktriineja palvelevia poliitikkoja ja heidän äänestäjiään. Varoen kuitenkin sellaisia filosofeja, joiden koko elämä on kuoleman tarkastelua. – ”Tota philosophorum vita commentatio mortis est. (Cicero).
Niin arvokas tuo kertomus oli, että muistamme sen vielä vuosituhansien kuluttuakin. Rooma on ikuinen kaupunki. Moni muu suurempi metropoli ei sitä tule ikinä olemaan. Luperci-papit olivat arvostettuja nuoria miehiä. Vuotuinen riitti oli heidän ainoa tehtävänsä. Jos muita tehtäviä olisi annettu, heitä ei enää muistettaisi ja Valentinen päivä olisi sekin unohtunut. Meiltä vaalipäivä ja kymmenen puoluetta hakemassa itselleen edustajineen äänestäjiä. Kaksi loppusuoralla etsien itselleen luottamusta yli puoluerajojenkin. Jokaista oli kuitenkin vetänyt virkaan hänen oma halunsa. – ”Trahit sua quemque voluptas.” (Vergilius). Parhaiten tämän kuvasi aikanaan maalasiliitto-keskustan puheenjohtaja Johannes Virolainen sanoen: ”Pyrin pirusti”.
Sosiaaliseen pääoman ja muistiin kun kuluu nyt, ja 1300-luvulla, joko jonkun asian täydellinen arvostaminen tai sen unohtaminen, halveksiminen. Eniten ja painavimmin tästä saarnasi tanskalainen pappi ja filosofi, eksistentialisti Sören Kirkegaard. Hän oli ankara ja vakava mies, uskottava. Olen lainannut kirjoihini hänen nimeään ja hullunkurisia ajatuksia etenkin 1980-luvulla Hämeeseen eksyneenä. Kun olet kuollut, et ole minkään arvoinen. – ”Tu mortuus es, tu nugas es. Ellet ole jättänyt jälkeesi sellaista, joka pitää muitakin elossa. Tiede, taide, kirjallisuus, kättesi työt ja jäljet, perhe ja lapset, ovat esimerkkejä sellaisesta, joka jatkaa elämääsi. Usein omasta tahdostasi. – ”Tua sponte.”
Nimensä luperci-papit olivat saaneet latinan kielen sanasta lupus, susi. Rituaalinsa papit suorittivat alastomina niin kauan kunnes siveyslait sen sallivat, noin keisari Augustuksen aikaan saakka. Hänen aikanaan Josef ja Maria pantiin verolle. Syntyi kristittyjen Jumalan poika ja rakkauden apostoli. Tämän jälkeen käytettiin lannevaatetta ja juhla jatkuin niin kauan, kunnes kristityt sen lopettivat 400-luvun lopussa. Syntyi käsite isänmaa. Missä isänmaa, siellä hyvä. – ”Ubi patria, ibi bene, (Cicero). Suomalaiset valitsivat juuri presidentin hoitamaan isänmaataan. Hän ymmärsi kyllä mistä on kysymys.
Luterilainen kulttuuri imitoi laimeasti
Suomeen Valentinuksen päivä tuli kovin myöhään, 1980-luvulla. Kalenteriin se merkittiin vasta vuonna 1987. Hetkessä siitä tuli maamme toiseksi suosituin korttipäivä. Punaisen sydämen omi itselleen Suomessa ensimmäisenä Tampereen Sydänyhdistys. Se huomasi liittää ikivanhan tarun markkinointikampanjaansa. Hieman myöhemmin sen otti käyttöön Punainen Risti, joka painatti ensimmäiset suomalaiset ystävänpäiväkortit. Muistaen kuitenkin, ettei yksi pääskynen kevättä tee. – ”Una hirundo non facit ver.”
Imitoiva luterilainen kulttuuri on pragmaattinen (käytännöllinen ja väritön) ja vaatii Valentinan päivän sydämelle käytännön sovellusta. Muuten se olisi Suomessa turha, tarpeeton. Joulu oli käynyt tarpeettomaksi sekin sen alkuperäisessä merkityksessään. Suomessa ystävänpäivään ei liity sellaisia ikivanhoja taruhahmoja ja mytologiaa kuin mihin se maailmalla liitetään. Taruhahmot ja myytit ovat kuninkaiden viimeinen keino. -”Ultima ratio regum.”
Se ei ole myöskään niinkään rakastavaisten juhla, kuten pääosassa Eurooppaa ja läntistä maailmaa, vaan yleisimmin ystävien muistamista ja mahdollisimman laimealla tavalla siitä suoriutuen. Faunit, Pan -jumalat, sudet, kaviojalkaiset riettaat nymfien metsästäjät, marttyyrina nuorten rakastavaisten puolesta kuolleet marttyyripapit ja luolissa lymyävät luperci-riittipapit ovat Suomessa unohtuneet. Eikä nämä koskaan Suomeen oikein kotiutuneetkaan. Paremmin jopa saamelaisten omat seidat ja luonnon jumaluus. Usein se oli hallitsijoiden ja kuninkaiden viimeinen keinokin. – ”Ultima Ratio regum.”
Ei niitä kukaan koskaan opiskellutkaan. Koulu ei ollut niistä ikinä edes kuullut. Mihin niistä olisi tarvittu? Ei tarvittu enää Messiastakaan. Paavi erosi virastaan hänkin ensimmäisen kerran 600 vuoteen. On virkoja ja tehtäviä, joista ei auta jäädä lakkoon. Kukaan ei huomaa lakkolaista kaipaavansa satoihin vuosiin. Lakkoiluun liittyy myös valtava riski. Entäpä jos lakkolaisia ei kukaan kaipaakaan? Elias Lönnrot oli kokonaan oma lukunsa. Juoksemalla yksi ihminen pelasti meille asian – ”Unus homo nobis correndo restituit rem.” Eikä hän ollut Paavo Nurmi tai Hannes Kolehmainen, ei edes Lasse Viren.
Virtuaaliajan ystävät ja rakkaat
Rakkaitten ja salarakkaitten sijaan suomalaiset lähettävät Lupercalia ja Valentinen päivänä arkisen tekstiviestin, jossa he toivottavat hyvää ystävänpäivää tai vaivautuvat sentään etsimään koneeltaan sähköisen, valmiiksi riimitetyn kortin. Sähköisenä sen saanti ei juuri mieltä lämmittänyt. Postilaatikkoon oli kirjoitettu kielto, joka esti kaikki paperille tai kartongille muistuttavat kannettavaksi ulos tältä tontilta. Tänään kukaan ei kysele, mistä olet omaisuutesi hankkinut, mutta omaisuutta täytyy olla. – ”Unde habeas, quaerit nemo, sed oportet habere. (Juvenalis).
Se on ihan hyvä ja riittävä tapa palauttaa mieleen muinaisitalialainen tai kreikkalainen kultti ja hymähtää jenkkien tavalle tehdä tällä bisnestä. Ovat niin pinnallisia. Meillä on sentään toimittajanaisia, jotka tekevät tarpeensa bussissa matkalla Turkuun ja jäävät siitä historiaan. Yksi ja sama asia. – ”Unum et idem.”
Eduskunta oli muuttanut tapansa ja lisäsi jännitteitä järjestämällä Timo Soinin ja pääministeri Jyrki Kataisen välille väittelyn, jota muut kuuntelivat, ja hyvä niin. Sitä voi jatkaa ja vielä kehittää lisää. Sen on oltava yhtä kiehtovan kuin naisten matkat bussissa, Pohjois-Korean ydinräjäytys, Barack Obaman öinen puhe ja meteoriitin sivuuttaminen planeettamme vain muutaman peninkulman etäisyydeltä, painijoittemme sulkeminen pois olympialaisista ikuisiksi ajoiksi ja ilman omaa kehnouttaan, kuten muuten olisi joka tapauksessa tapahtunut. Oleellista on kuinka yhden hulluus tuottaa paljon hulluja. – ”Unius dementia dementes efficit multos.”
Me emme saa jatkossa mitaleja, koska paraatilajiemme harrastus on muualla maailmassa lopetettu ja niissä ei enää järjestetä kilpailuja. Tuotteitamme ei enää osteta koska laivoja ei enää tehdä kannattavasti, meille vakuutetaan rautakourina. Me panostamme teknologiaan ja tuotteisiin, joita ei ole vielä edes keksitty, eikä tulla keksimäänkään, jos se on meistä kiinni ja hallituksesta, jonka veroista historia ei tunne. Olemme menettäneet vuosikymmenen ja kymmenen turhaa hallitustamme. Tällainen tottumus on tyranni kansakunnalle. – ”Usus est tyrannus.” (Horatius).
Se on syntynyt pelosta ja vihasta pitää yllä valtaa vastoin demokraattista käytäntöä tai puolueitten omaa ikivanhaa arvomaailmaa arvioiden. Näin takana on menetetty vuosikymmen ja siitä kirjoittamani kirja. Tasavallan presidentti lisäsi siihen vielä poistuessaan virastaan kolme vuotta lisää. Koko hänen toimikautensa. Uudelta presidentiltä odotetaan enemmän. Puhumisen käytäntö ei vielä riitä. – ”Usus loquendi.”
Oikein hyvää ystävänpäivää II
Entä sitten tänään? Mistä löydät sä ystävän, onko oikea sulle hän…
Hyvää ystävänpäivää 13.02.2017
Meillä on ongelma. Sen tausta on yhtäällä hyvin vanha mutta sen paljastuminen vaati oman aikamme teknologian. Olen kirjoittanut siitä useitakin artikkeleja ja muutaman kirjankin. Ongelma kun tunnetaan, mutta sen korjaamiseksi ei ole tehty mitään. Suomi voisi pienenä ja homogeenisena kulttuurina ottaa ohjat käsiinsä, sekä hoitaa sen ensin omien rajojensa sisällä. Ilmiö paljastui hybridiyhteiskunnan myötä ja sen yhteiskunnalliset ongelmat näkyvät sosiaalisen median sisällä. Yksittäisiä ongelmia on valtava määrä, mutta kaikki ne syntyvät saman teorian kautta ja korjautuvat tuntemalla tämä ihmistieteinen darwinistinen ilmiö sekä siirtämällä se oman aikamme teknologiaan ja sen viestintään. Käytin nyt siitä kirjoittaessani kokonaista kirjaa, jonka nimenä oli ”Hybridiyhteiskunnan kouristelu”. Kirjan postitin oppositiojohtajalle ja sain pian huomautuksen, kuinka talon tapoihin kuuluu postittaa kirja ensin presidentille ja vasta sen jälkeen oppositiojohtajalle. Tein näin myöhemmin liki 30 kirjan kohdalla. Suomeen perustettiin hybriditutkimusta ja -koulutusta hoitava EU-keskus. Kaikki epämiellyttävät tapahtumat alkoivat olla hybridivaikuttamista. Tottumus on tyranni. – ”Usus est tyrannus”(Horatius). Puhumisen ja elämisen käytäntö samalla. – ”Usus loquendi” – ”Usus vitae.”
Facebookissa osa kiittää kaveruudesta, mutta joku myös ystävyydestä. Mikä ero on kaveruuden ja ystävyyden välillä, vai onko sitä lainkaan? Joku kutsuu pitkään jatkunutta aviosuhdettaan kaverisuhteeksi ja siippaansa parhaaksi kaverikseen. Alussa oli varmaan toisin. Koskahan kaveruus vaihtuu ystävyydeksi? Elämän käytännnöksikin? – ”Usus vitae”. Kuten aiemmin jo mainitsinkin. – ”Ut ante dictum.” ”Ihan vain, jotta sinua myös rakastettaisiinkin, olisit rakastettava!” – ”Ut ameris, amabilis esto!” Panen toivoni uuteen presidenttiimme. Vaikka voimia ehkä puuttuukin, yritys on kuitenkin jo nyt kiitettävä. – ”Ut desint vires, tamen est laudanda voluntas.” (Ovidus).
Puhuttiin palavasta rakkaudesta, romanttisesta, eroottisestakin, mutta tuskin kuitenkaan sellaisesta, joka oli Jumalan rakkauden kaltaista edes vihkiseremoniassa. Raamatun kuvaama rakkaus on luonteeltaan vallan muuta kuin ihmisen mittaista. Monelle kun Jumala on synonyymi tuolle käsitteelle. On toki päinvastaisiakin tapauksia. Ystävänpäivä on tällainen. Vaaraton ja vähän, tai ei lainkaan tunnekuohuja aiheuttava tapahtuma. Kuten nyt on tapanamme. – ”Ut mos est.” Kunpa voisi olla edes hyödyksi. – ”Ut prodessem.”
Omaan normistoon ja moraaliin liittyvä Raamattu muuttuu siinä osaksi yhteisöllisen elämän sääntöjä, ja lopulta perustuslain kaltaiseksi sosiaaliseksi pääomaksemme. Tällainen Jumala on ankaran isän kaltainen tuomari, ja tuomarin rakkaus on kaikkea muuta kuin emotionaalista tunnetta sekä luonteeltaan jopa välteltävää. Moni virkaansa hoitava pappi tai uskovainen on kaukana emotionaalisesta rakkaudesta. Ovat omaksuneet tuomarin viran tuoman arvovallan, mutta samalla rakkaudettomuudenkin. Olkoon edes yösi kevyt, olkoon illallisesi lyhyt. – ”Ut sis nocte levis, sit tibi cena brevis.”
Sitä kuitenkin moni hakee tänään hätäänsä, rakkautta, ei tuomaria. Sosiaalisen median antama vastaus, virtuaalikaverit ja -ystävät, kun on tähän tarpeeseen aiempaakin petollisempi ja joskus jopa rikollinen huijari. Näin tämä perinteinen arvokas käsitepari on päässyt rapautumaan. Kunpa olisin edes hyödyksi – ”Ut prosim.” Kuinka usein suurimmat kyvyt pysyvätkään piilossa!” – ”Ut saepe summa ingenia in occulto latent!” (Plautus).
Netissä kaverit vaihtuvat tuon tuosta ja olisiko niin, että monen kohdalla vasta kun kaverit katoavat, niin eikös silloin ystävät astu jostakin selittämättömästä syystä ja seurauksena sisään? Takavuosina sanottiin, kuinka näitä saisi olla ainakin arkun kantajien verran myös ikääntyessä. Kunpa hän vielä eläisi. – ”Ut viveret adhuc.”
Nykyisin kun vainaja tuhkataan arkunkantajia ei tarvita heitäkään. Jos ikää tullee yli 90-vuotta, kaverit ovat jääneet matkalle ja ystävätkin on surtu manan majoille. Moni vanhus jää kovin yksin, valittavat mediammekin. Vanhainkodin ystävät tahtovat olla kavereita ja dementoituvalle nämä vaihtuvat joka päivä. Hoitaja on monelle usein ensimmäinen ja viimeinen ystävä, harvemmin kaveri. Mediasta taas ei ole edes kaveriksi. Miten voit, media? – ”Ut vales?” Kuten on tapana. – ”Ut mos est.” Jäitä poltellen.
Hoitotapahtuma on parhaimmillaan hyvin intiimi ja poikkeaa muutaman minuutin piipahduksesta, etäiseksi jäävästä, perinteisetä lääkärisuhteestamme. Se on joko puhelinsoitto tai viesti kännykkään. Moni lääkäri näyttää pelkäävän ihmistä ja tämän kohtaamista. Tästä tehty väitöskirja oli lukijalleen järkytys. Hoitotapahtumasta on tullut sen kiertämistä ja välttelyä. Terapiasta on tullut kirosana siitäkin. Kunpa edes laki olisi miehelle sama kuin naiselle. – ”Utinam lex esset eadem quae uxori est viro.” (Plautus).
Moni kuitenkin hankkii sydän ystävät usein lapsuudessaan. Nämä muutamat harvat luotetut, joista laulun sanoissa kerrotaan: “Mistä löydät sä ystävän, onko oikea sulle hän?”. Kysymättä jätetään kuitenkin, oletko sinä oikea hänelle. Ystävää hakeva ei oikein tiedä mitä hän on hakemassa. Ota minkä haluat! Vie vaimoksi. – ”Utrum horum mavis accipe!” – ”Uxorem duxit.”
Sitä ehkä kannattaisi fundeerata enemmänkin, kun tätä narsistisempaa ystävien mittailua itselleen. Siinä kun narsisti jää helposti lopulta yksin ja käy enintään Jaakobin painija Jumalansa kanssa. Suurilla puilla kun on taipumusta kasvaa kovin aukeilla paikoilla, jos nyt ylipäätään ovat päässeet suuriksi levittäytymään ja varjostamaan muut pois viereltään. Elämä on… Ikään kuin tulelta ja vedeltä kielletty mies. – ”Igni atque aqua interdictus.”
Politiikassa tämä on monen puolueen kohdalla johtamistaidollinen ongelma. Hierarkkisessa rakenteessa näitä syntyy tuon tuosta. Nykyinen uusi mediayhteiskunta ja sen rakenteet kuitenkin poikkeavat täysin näistä menneen maailman johtamistavoista ja -taidoistamme. Populistinen liike kansanliikkeenä (popula=kansa) kykenee sopeutumaan hyvin ns. uuspopulistisena organisaatiomallina tähän uuteen maailmanjärjestykseen. Se on kuin nälkäinen vatsa, joka harvoin ylenkatsoo arkista ruokaa. – ”Ieiunus raro stomachus vulgaria temnit.” (Horatius).
Suomessa perussuomalaisten kuuluisikin olla tässä poliittisessa luokittelussamme ilman muuta johtava puolue uuden, myös maailmankuvamme muuttaneen paradigmaisen hybridiyhteiskunnan tiennäyttäjä vanhoille puolueillemme. Se tulisi vain hajottaa määräajoin, kuten nyt on tapahtunutkin, ja käynnistää aina alusta ja uusin voimin. Uutena puolueenamme, mutta vanhat äänestäjänsä säilyttäen. Se ikään kuin näyttelee tuntematonta tuntemattomalle. – ”Ignotum per ignotius.”
Näillä ”populisteilla” puoluekartallamme törmäys median kanssa vaikuttaa olevan koko ajan ongelmallinen, ja sulkevan jopa perinteisen ajattelumme sananvapaudesta. Kilpailijoita on kuitenkin koko ajan tulossa, mutta niiden muuttaminen yleispuolueeksi vie vielä aikaa. Nyt perussuomalaisilla on ikään kuin vastuu toimia myös hallituksessa uuspopulismimme omanatuntona, sekä hoitaa organisaatiorakenteeltaan vanhempien puolueiden tekemiä virheitä. Ilmiö ei ole yksin suomalainen, vaan globaali, ja näkyy kaikilla mantereillamme. On syytä säilyttää käsite ”alhainen rahvas.” – Ignobile vulgus.”(Vergilius). Tai onnettomuuksien Ilias. – ”Ilias malorum.” Edetä pesemättömin käsin. – ”Illutis manibus.”
Hyvää ystävänpäivää III 14.02. 2008
Epigeneettisesti periytyvät virheet
Ystävänpäivä periytyy kreikkalaisilta, joilta se siirtyi roomalaisille. Roomalaiset nuoret teurastivat silloin karitsoja ja ehkä koiriakin. Tapana oli läimiä ohikulkijoita nahasta tehdyillä remmeillä. Uskokoon ken tahtoo, tai voi. Ehkä hän on vain kykenemätön hillitsemään mieltään. – ”Impos animi.”
Edellinen kertomukseni liittyi epigeneettisiin ilmiöihin. Epigeneettinen ilmiö muistuttaa pimeiksi menneistä geeneistä. Ikään kuin ystävistä, joita ei enää ole. Hyvistä ystävistä, helmeä kantavista simpukoista, saa myöhemmin itselleen vannoutuneita vihamiehiä. Jokainen psykoanalyysiä tehnyt tietää, mitä se tarkoittaa. Simpukan kaivaja on pelastanut yhden ihmispolon sielua vaivaavalta ja aina onnuttavalta kyttyrältä. Kun epigeneettinen ihminen alkaa taas nähdä, syy siirtyy pääsääntöisesti analyytikolle, tuskan tuottajalle. Älä ryhdy sellaiseen virkaan, jossa tehtäväsi on tuottaa muille tuskaa. Onnellinen elämä on mielenrauhaa. – ”In animi securitate vitam beatem. (Cicero).
Kunnallisalan asiamies ja Pohjois-Savon entinen maakuntajohtaja Antti Mykkänen tietää kertoa Helsingin Sanomissa (13.2) kuinka valta ja vallankäyttö on siirtymässä medioille. Mykkäsen mukaan parhaan esimerkin tarjoaa Helsingin Sanomat, joka toimii kuten poliittiset puolueemme. Samaa tautia Mykkänen on näkevinään myös maakuntalehdissä. Antti Mykkänen etsii syytä virkamiesten ja omalle epäonnistumiselleen sieltä, missä perinteisesti on löytynyt yhteiskunnallisen tiedon jakaja ja vahtikoira. Se joka läimii ystävänpäivänä lempeästi nahkaremmillään. Ystävänpäivän remmejä ja muita kidutusvälineitä myydään hyvällä tuotolla. Vaikeudet kun usein kiihottavat älyä. – ”Ingenium mala saepe movent.” (Ovidus).
Mykkäsen mukaan lehti määrittelee kantansa muutamaan suureen isoon asiaan, kuten EU-jäsenyyteen, Nato-jäsenyyteen tai kunta- ja palvelurakenneuudistukseen, maaseutuun ja maatalouteen. Tämän jälkeen näitä median ohjelmia aletaan toteuttaa kyselyineen aivan kuten puolueet omiaan. Medialle puoluelaitos ei pärjää. Ei laadussa eikä määrässä. Kun Natoon liitytään, se on näkyvä mediatapahtuma. Ja kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee valon. Ja vähän myöhemmin myös mediamme ja tämän jälkeen poliitikkommekin. Tämä on se järjestys. Vain aseiden keskellä lait vaikenevat. – ”Inter arma silent leges.”
Ennen Paras-hankkeen kunnollista käynnistymistä Helsingin Sanomat esitteli jo valmiit seutukuntien rajat ja uudet kuntamme, sekä myöhemmin tavoitteensa toteutumisen rinnastaen nykytilannetta ja kuntaliitoskaavailuja tavoitteeseensa. Lehti moitti hidasta kehitystä. Sillä oli van yksi malli, suurkunnat. Siinä edetään toivon ja pelon välillä. – ”Inter spem et metum.”
Totta kai Mykkänen on oikeassa ja luovi poliitikkona Savosta ministerin avustajana Helsinkiin ja uuteen poliittiseen virkaan. Mutta samalla hän unohtaa, mitä puhui aiemmin ministerinsä suulla Tornionjoen suulta tullen kunnanjohtajan säestäessä. Hänellä oli silloin ministerin valtuudet. Lehti vain konkretisoi ja auttoi siinä, missä ministeriö ei saanut piirrettyä seutukuntien rajoja edes kartalle. Ei muuta. Eletään joko maljojen keskellä tai toivon ja pelon välillä. Vasaran ja alasimen välissä. – ”Inter pocula” – ”Inter spem et metum” – ”Inter malleum et incudem.”
Reetta Meriläinen Helsingin Sanomien päätoimittajana kertoo, kuinka aiemmin medioiden tavoitteet olivat tältä osin kaukana innovatiivisista, mutta nyt on toisin. Kansalaismedia tuo Meriläisen mukaan jännitteitä toiminnalle. Niin tuokin. Se on ollut alkujaan myös sen päämäärä ja tarkoituskin. Sosiaalisen median syntilista alkaa olla liioitellun pitkä ja ohittaa perinteisen mediamme. Juuri tähän kaatuvat perinteisen median tehtävätkin. Mihin tarkoitukseen toimittajat kuvittelevat meidän ostavan lehtemme? Mehän olemme elämältämme nuhteeton ja rikoksista puhdas kansa. – ”Integer vitae scelerisque purus.” (Horatius).
Totta kai Meriläinenkin on oikeassa. Kansalaiset ovat uusmedian kautta toteuttamassa demokratiaa nettidemokratiana ja innovatiivisesti, evolutionarismin periaattein. Hitaamman perinteisen paperimedian on kuljettava uusmedian teitä, kertoen mitä kansalaiset tekevät ja tahtovat, ovat jo usein toteuttaneet. Ei reaaliaikaisen prosessin kanssa voi olla eri mieltä myöhemmin. Jälkiomaksujat eivät medioita kaipaa lainkaan. Kuntien välillä on vain eroja. Köyhältä puuttuu paljon, ahneelta kaikki. – ”Inopiae desunt multa, avaritieae omnia.” (Publius Syrus).
Takavuosina pienkunnissa kunnanhallituksen jäsen oli samalla pienen pitäjälehden päätoimittaja. On näitä toki vieläkin ja päättävät sukulaistensa asioista. Näitä kuntia voisi nyt vähentääkin. On niitä, joiden kohdalla kunnan rajat ovat jo kadonneet ja niitä, joiden kohdalla ne elävät vielä sata vuotta tämänkin ajan jälkeen. Maaseudulla törmää aina uuteen ja innovatiiviseen, mutta myös hyvin vanhaan ja perinteiseen. Toki myös kaupungeissa ja jopa suojeltuna. Epigeneettinen ihminen näkee vain haluamansa ja valikoiden. Mitä kokeneempi ja koulutetumpi ihminen, sitä enemmän maaseudun maisema hänelle toki kertoo. Omia jälkiä tallaten. Kunnat eivät ole valtioita. Aseiden keskellä lait vaikenevat. ”Inter arma silent leges.” Punaisen Ristin tunnuslausetta ei kaivata. ”Inter arma caritas.” Aseiden keskellä laupeus.
Kuntarajat vain muuttuvat kartan piirtäjän pöydällä luvattoman hitaasti. Ilmiö on kuin Lapin tekoaltaat, jotka syntyivät kuusi vuotta aiemmin kuin eduskunnan laatima laki evakoiden asuttamisesta. Tai Lapin joet rakennettiin 30 vuotta ennen kuin korvattiin niiden aiheuttamat vahingot. Nyt vain ero toteutuneen ja kirjatun välillä on koko ajan olemassa, ja joskus koomista tai oikeammin surullista seurattava. Ero innovaattoreiden ja viimeisten jälkiomaksujien välillä on kaiken aikaa kasvamassa. Media ja hallinto, monet laitokset rakentavat tätä varten jopa useita rinnakkaisia rakenteita. Samasta asiasta voidaan siten laskuttaa moneen kertaan. Myös kuntien kohdalla köyhältä puuttuu paljon, ahneelta kaikki. – ”Inopiae desunt multa, avaritieae omnia.” (Publius Syrus).
Yleisradio on tällainen media, mutta toki myös kaikki sähköiset ja paperilehdet samasta asiasta laskuttaen. Puolueiden on vaikeampi olla samaan aikaan sekä liberaaleja ja edistysmielisiä, että konservatiivisia, taantumuksellisia. Toki jotkut osaavat senkin taidon, katto on korkealla, seinät kaukana toisistaan. Vallan tavoittelussa ei kysellä arvojen ja aatteiden perään poliittisissa marketeissamme. Ei ole kysytty enää vuosikymmeniin. Vain geneettinen muistimme palauttaa vanhan tradition vaalien lähestyessä. Kun se katoaa, katoaa myös puoluelaitos. Taloudellisista syistä toisiinsa kytkeytyvät turhakkeet ovat raskasta seurattavaa. Tekoälyä ja algoritmeja odotellessa menetämme miljardeja ja valtavasti hukattua aikaa. Kuntien kohdalla viha on vain lyhytaikaista mielipuolisuutta. Tehdä pahaa vain sanoilla. – ”Ira furor brevis est.” – ”Intra verba peccare.” Hyveelle yksikään tie ei ole suljettu. – ”Invia virtuti nulla est via.” (Ovidus).
Sähköinen media on ohjaamassa myös vanhan median ja jälkiomaksujien elämää. Nämä vain elävät passiivisesti kuten puoluelaitos, jonka on kuunneltava suurta vaalikarjan enemmistöä. Se majailee aivan muualla kuin kansakunnan innovatiivisin kärki. Tutkija joutuu seuraamaan näitä molempia ja mediasta on tullut samalla myös tutkijan toimintaympäristö, vuorovaikutteinen prosessi. Ei vein eläen muurien sisällä. – ”Intra muros.” Tai tehdä pahaa mutta vain sanoilla. – ”Intra verba peccare.” Seuraten parhaillaan eduskunnan kyselytuntiamme.
Rahoitus on vaikeinta kokonaan uuden ja innovatiivisen prosessin tuottamiselle tai tutkimukselle. Etenkin Suomessa suositaan diffuusisia ilmiöitä, jotka leviävät muualta. Talousalueet ja yrittäjät taas eivät voi menestyä ilman innovatiivisinta osaajaansa. Sen ylläpitämistä on kutsuttu joskus riskirahoitukseksi. Eletään hyveen kautta. Hyveelle ei yksikään tie ole suljettu. – ”Invia virtuti nulla est via.” (Ovidus).
Oikeammin sen unohtaminen on riskien maksimointia. Tiede ja tutkimus ovat Loimijokilaakson, kaikkien jokilaaksojemme, talouden tukipilari numero yksi. Siitä on tehtävä geneettisesti istuva ikimuistoinen ilmiö. Kävi kriisissä elävälle puoluelaitokselle tai kuntapuolueille, vanhalle medialle ja hierarkkiselle byrokratialle kuinka tahansa. Tiede ei ole politikointia. Sitä ei tehdä pilan vuoksi. – ”Ioci causa.” Joskus kaikki ei vain tapahdu hetkessä. Minervan ollessa vastahakoinen. – ”Invita Minerva.” (Horatius)
Elämä ei ole mediaa tai vanhaa puoluelaitosta vaan päinvastoin. Ne ovat sen sisällä toimivia apparaatteja. Hallintomies ja toimittaja vain tahtovat nähdä maailman oman maailmankuvansa kautta ja se on hyvin perinteinen tapakin. Ei häntä koiraa heiluta. Joskus ne muistuttavat rakastavaisten riitoja. – ”Irae amantium.” Uusi presidentti on valittu. Menkää jo, messu on ohi. – ”Ite, missa est.”
Kun kumpikaan väittelijä ei edusta välineellistä luonnontiedettä, ajattelussa ei ole deduktion tuomaa teoreettista varmuutta. Uusmedia ilman luonnontieteen perusteita on täynnä virheellisiä oivalluksia, joita tuputetaan totuutena. Yhteiskunnallinen innovaatio ilman talouden ja tekniikan liittoa, biologisia prosesseja, on kaukana kestävästä taloudesta. Sitä kohti on kuitenkin kuljettava. Joko robotiikan avustamana tai ilman. Elämää muurien sisällä. – ”Intra muros.” Pahaa tehdään, mutta onneksi vain sanoilla. – ”Intra verba peccare.”
Professori Matti Wiberg toteaa, kuinka budjettivalta on mukamas eduskunnalla, mutta tosiasiassa valtiovarainministeriön virkamiehillä. Heillä on jopa palkka aivan toista luokkaa kuin muilla valtion hallinnon byrokraateilla. Se on hyvin ymmärrettävä ilmiö. Kehnoin palkka on ulkoministeriössä. Ulkomailla toimien polut tahtovat ruohottua kotimaassa. Edun valvojanakin ihminen on itsekäs biologinen eläin. Onneksi voitetuista vaikeuksista jää sentään mieluisa muisto. – ”Iucunda est memori praeteritorum malorum.”
Kirjoitin Arctic Babylon -romaanissani genetiikan mukanaan tuomasta periytymästä. Väitin kuinka geenien toimintaohjeet voivat periytyä aina moraalia ja normeja myöten. Nyt se on todistettu monenkin tutkijan toimesta. Suloisia ovat nämä kestetyt vaivat – ”Iucundi acti labores.”
Epigeneettiset mekanismit ohjaavat toimintaamme. Samalla lapsen on koettava luonto fyysisesti. Suora fyysinen yhteys on aivan muuta kuin luontodokumentti televisiosta. Syvä ymmärtäminen edellyttää elämyksellistä, kirjat eivät vielä riitä. Näin minä yritän vakuutella opettajan sanoin. – ”Iurare in verba magister. (Horatius). Myönnän että hävettää itseänikin.
Sama koskee kirjoja, sanoja ja niiden tunnesisältöä, niiden liittämistä kokemukseen. Tunnekieli on epigeneettinen ilmiö sekin. Samalla tavalla ikävät kokemukset tai ”pahat” sanat ovat mahdollista ”kesyttää”. Sillä voi välttää median manipuloinnin sanoilla tunnekielemme kautta. Käy se toki lääkkeeksi ihmissuhteisiimmekin. On parempi tehdä itse omat tunteensa. Se on kohtuullinen oikeus. – ”Ius aequum.”
Tein tuttuja lintuhavaintojani Helsingin Itärannassa. Kastemadot ovat pinnassa, alppiruusut nupuillaan, krookukset kukkivat ja kyhmyjoutsenia näin useitakin pareja. Pajunkissat alkoivat kukintansa jo aikoja. Keskimääräisenä talvena jäätä on Helsingin merialueilla helmikuun puolivälissä noin 30 senttiä. Tästä on hyvä jatkaa. Kaiken on voittanut peräänantamaton uurastus. – ”Labor omnia vicit improbus.” Nuo Vergiliuksen sanat palaavat mieleeni Iisalmen lyseon komean sisäänkäynnin muuten ahtaitten ovien yläpuolelta ne päivittäin nuorena lukien.
Maaliskuussa 2003 mitattiin Suomenlahden itärannalla liki metrin jääpeite. Arktinen Babylon etenee myös Jäämerellä ja Inarinjärvellä. Nykyisin saaristolaiset pääsevät liikkumaan veneillään sydäntalvellakin. Viime tammikuussa Hanasaaresta pääsi sentään vielä luistelemaan Suvisaaristoon. Tänä talvena meri on ollut koko ajan avoin. Arctic Babylon etenee nyt joka ikinen päivä. Nyt jos koska tarvitsemme viimeistä tietoa ja hyviä laboratorioita, yrittäjän ja tutkijan välistä yhteistyötä. Sekin on istutettava talousalueemme geneettiseen perimään. Mikään ei uuvuta niin kuin uurastus. – ”Labor fastigat.”
Juhani Suomi haukkui Kalevi Sorsan ennen kirjansa julkistamista. Suomi osaa draaman tajun ja on oiva kirjojensa myyntimies. Helsingin Sanomien kulttuurisivulla Suomi saa liki sivun mittaisen ilmaisen mainoksen. Mauno Koiviston ensimmäisen kauden lopulla kaikki tehtiin Suomen mukaan väärin. Toimittajan mukaan kirja kuvastaa eniten historioitsijaa itseään. Se on ajan henki ja tulkinta sopii peilinä myös toimittajien työhön. Vierivä kivi on filosofien kivi samalla. – ”Labiles revolventes.” – ”Lapis philosophorum.”
Eniten Helsingin Sanomat muistuttaa toimittajien omia mieltymyksiä, ovat heidän näköisiään, ja sähköinen versio on aina vähän edellä ja parempi. Toimittajien on vaikea siirtyä reaaliaikaisesta palvelemaan paperilehteään viiveellä jälkiomaksujille. Maatalous ja maaseutu on edelleen monelle epigeneettisesti mustaa aluetta, peritty trauma. Keväällä 2024 maaseutu äänesti presidentikseen Aleksander Stubbin. Menneiden aikojen ylistäjä muistaa tämän. – ”Laudator temporis acti.” (Horatius).
Vähiten ongelmat näkyvät kulttuurisivuilla tai luonnosta ja tieteestä kerrottaessa. Sen sijaan uutissivut ovat vanhentuneita. Tieto Wahlroosin halusta ostaa Nordean osakkeita tulee hetkellä, jolloin Nodean osakkeet ovat jo edellisen vuorokauden aikana kohonneet liki kymmenen prosenttia. Vuoden alusta sulaneet prosentit ovat katoamassa. Vuonna 2024 keväällä Nordean osakkeet ovat ihan hyvä sijoitus. Juuri kärsivällisyys tekee kevyemmäksi sen, mitä ei saa muuttaa. – ”Levius fit patientia, quidquid corrigere est nefas.”
Tutkimusten mukaan suomalaisista vain puolet osaa prosenttilaskuja ja tunnistaa siten mitä osakkeille on tapahtumassa. Pankin on hoidettava nämä asiakkaat ja heidän sijoituksensa. Tällainen asiakas ei ymmärrä, mitä prosentit oikeasti tarkoittavat hintojen alennuksissa, puolueiden kannatusluvuissa. Meillä on edelleen vapaa tahto – ”Liberum arbitrium”, runollinen vapaus – ”Licentia poetica” , koston laki – ”Lex talionis” – , kirjoittamaton laki – ”Lex non scripta” mutta myös kirjojen kirja – ”Liber librorum” sekä luonnonlaki – ”Lex natura.”
Toivottavasti suurempi osa muistaa, mikä pankki Sampopankki ja Postipankki osana tanskalaista Danska Bankenia oikein on joskus ollut. Tai mikä on ruotsalainen Nordea osana suomalaista sinivalkoista pääomaa. Oikeammin KOP ja SYP ovat osa suomalaista sosiaalista pääomaa, monen tunneälyn ja elämyksellisen kokemuksen suurin muistikuva ja trauma, epigeneettinen musta aukko vain muutaman vuoden takaa. Ihmisten muisti on yleensä kourikaupoissakin lyhyt, mutta nälkä epigeneettisesti periytyvä, siinä missä liikakilot tai hiiren värivirheet, apinan moraali. Vapaus lakien alaisuudessa – ”Libetas in legibus.”
Hyvää ystävänpäivää IV 14.02. 2018
Etsiskelin ystävänpäiväksi sopivia kuvia. ”Mistä löydät sä ystävän, onko oikea sulle hän…” Varmin tapa mitata ystävyyttä on lähteä kalaan. Mieluiten vielä myrskyävälle merelle, mutta toki verkkoa voi selata tyynemmässäkin ystävyyttä näin mitaten. Suku on pahin, mutta sieltä ne ystävät kuitenkin usein löytyvät, ja veri on vettä sakeampaa. Tässä tosiasiat puhuvat. – ”Loquuntur facta.”
Tee sinä itsestäsi paras ystävä ja katso peiliin, vanhempiasi ja sisariasi, lapsia ja lastenlapsia. Kansallinen perheemme maailmalla ei ole toki Kimi Räikkösen romanttinen kuva leviämässä maailmalla, suutelemassa vaimoaan autossa, vaan presidenttiparimme ja heidän koiransa. Vauva pidetään poissa julkisuudesta. Rahvas pysyköön kaukana. – ”Longe absit!”
Ystävyyden symboli ja lasten ystävä oli aikanaan tietysti satusetä Sakari Topelius suomalaisittain. Sosiaalisen median ystävät ovat oman aikamme tuotetta, ja ehkä ystävyys määritelläänkin joskus tekoälyn ja -tunteiden kautta, jossa robotit ovat niitä kaikkein läheisimpiä. Taitaa olla jo nyt osalle teknistyvän maailman huippua. Liikevoitto tuoksuu taas hyvältä, tulipa se mistä tahansa. – ”Lucri bonus odor est ex re quaelibet.” (Juvenalis).
Eläimet ystävinä ohittavat nekin usein ihmiset ystävinämme. Tino, Voitto ja tietysti Valentin viettävät nimipäiväänsä ja ystävänpäivä osana viimeksi mainitun päivää on meille vieraampi. Kertomus suomalaisesta ja suomalaisen ystävästä on sitten oma tarinansa sekin. Sitäkin on syytä valaista vieraan valon avulla. – ”Luce lucet aliena.”
Jorma Etto on kirjoittanut runon ”suomalainen”:
”Suomalainen on sellainen, joka vastaa, kun ei kysytä, kysyy kun ei vastata, ei vastaa, kun kysytään, sellainen, joka eksyy tieltä, huutaa rannalla ja vastarannalla huutaa toinen samanlainen: metsä raikuu, kaikuu, hongat humajavat. Tuolta tulee suomalainen ja ähkyy, on tässä ja ähkyy, tuonne menee ja ähkyy, on kuin löylyssä ja ähkyy kun toinen heittää kiukaalle vettä.
Sellaisella suomalaisella on aina kaveri, koskaan se ei ole yksin ja se kaveri on aina suomalainen. Eikä suomalaista erota suomalaisesta mikään, ei mikään paitsi kuolema ja poliisi.”
Lopuksi vielä ystävänpäivän toivotukset oman aikamme ehkä tunnetuimmalle ystävällemme, tekoälylle ja robotiikalle, algoritmeille. Tämä ystävyys on koko ajan syvenevää ja samaan aikaan siihen liittyy myös pelkoja. Pelko on aseeni, kirjoitti Alistair MacLean kirjassaan, ja niin on varmaan jatkossa suhteemme alati kasvavaan tietoon, innovaatioihin ja samalla tekoälyyn, robotiikkaan sekä algoritmeihinkin.
Hyvää ystävänpäivää – kertoisitko lyhyesti vielä meille ystävänpäivän synnyn historiasta?
ChatGPT
Hyvää ystävänpäivää! Ystävänpäivä juontaa juurensa antiikin Roomaan, jossa 14. helmikuuta vietettiin Lupercalia-nimistä juhlaa, joka oli omistettu puhdistumiselle, hedelmällisyydelle ja jumalien suojelulle. Kristinuskon leviämisen myötä juhlaa alettiin yhdistää kristilliseen Pyhän Valentinuksen muistopäivään.
On useita teorioita siitä, kuka tämä Pyhä Valentinus oli, mutta yleisimmin hyväksytyn version mukaan hän oli roomalainen pappi, joka toimi kolmannella vuosisadalla. Valentinus vihki salaa pariskuntia avioliittoon, vaikka keisari Claudius II oli kieltänyt nuorten miesten kihlautumisen, sillä hän uskoi naimattomien miesten olevan parempia sotilaita. Valentinus pidätettiin ja teloitettiin 14. helmikuuta 269 jKr.
Valentinuksesta tuli marttyyri, ja hänet kanonisoitiin myöhemmin pyhimykseksi. Ystävänpäivän perinteet kehittyivät vähitellen eri puolilla maailmaa, ja nykypäivänä se on tunnettu päivä, jolloin osoitetaan rakkautta ja ystävyyttä lähimmille. Se on myös merkittävä kaupallinen juhlapäivä, jota vietetään monissa maissa erilaisten lahjojen ja romanttisten eleiden muodossa.
Oikein hyvää ystävänpäivää. Olkoon se maailman valo – Lumen mundi, valo yössä ja pimeydessä – Lux in nocte, Lux in tenebris.