17.07.2022
Menetetty vuosikymmen: Vuosituhannen toisen vuosikymmenen essee- ja blogikokoelma 2010 – 2019
Tämä teksti on vuonna 2019 kirjoittamastani blogikokoelmasta ennen vuosikymmenen vaihtumista uudeksi. Se löytyy tuon kirjan takakannen esitteestä.
Koska kirja avautuu myös ilmaiseksi kotisivultani, en käy esittelemään vuosikymmenen 2010 tapahtumia, kuten kaksi edellistä vuosikymmentä. Niitä kun en vielä tuolloin koonnut ilmaiseen jakeluun. Miksi?
Kirjailijat ja tutkijat ovat hankkineet jo jonkin aikaa elantonsa kirjoillaan. Tänään se ei ole enää oikein mahdollista kiitos julkaisutavan, jossa kirjat ovat ilmaisia ja jopa etukäteen luettu laiskimmalle ja lukutaidottomalle kansalaiselle. Sellaista palvelua ei kukaan odottanut vielä omassa nuoruudessani ja ikäihmisetkin opiskelivat itse lukemaan.
Tänään sähköiset kirjat ja artikkelit ovat myös kuvitettu ja äänitetty muistuttaen joko takavuosien radioiden kuunnelmia tai myöhemmin televisioon tuotettuja elokuviakin. Ne olivat kalliita ja niitä varten vaadittiin kymmenien ihmisten työpanoskin. Nyt nämä ammatit ovat kadonneet. Palvelut halutaan ilmaiseksi.
Tänään moni koti kalustetaan ilman kirjahyllyä. Vielä hetki sitten kirjahylly kertoi sivistyksestä. Ei nyt enää. Pikemminkin sen puuttuminen. Tässäkin mennyt vuosikymmen oli menetetty ja pilasi myös talouden rinnalla kulttuurimmekin. Nyt huolena on uusi eurokriisi. EKP on taas kerran vastuussa etenkin Italian rahoittamisesta. Jossakin vaiheessa oikeudelliset ja poliittiset rajat tulevat kuitenkin vastaan.
Olemme siirtyneet uuteen kulttuuriin ja uskomme sen olevan edistystä. Se että kyse olisikin taantumasta ja nyt kuluttamamme aika syntyisikin juuri taantuman tuotteena sotineen, on hyvinkin mahdollista. Lisäksi julkista velkaa on paljon enemmän kuin edellisen kriisin aikoihin, ja inflaatio laukkaa. Suhtautumisemme julkiseen velkaan on sekin muuttunut.
Valtio kestää korkeampiakin korkoja, jos sen talous kasvaa. Monen maan, ei vain Italian, krooninen ongelma on ollut matala talouskasvu. Koronaelvytys on tekohengitystä sekin. Syksyllä meillä voi olla Euroopassa taantuma ja samalla 8–10 prosentin inflaatio. Sellainen tahtoo aiheuttaa poliittisia levottomuuksia. Syntyy eripuraa Euroopassa, jolloin tukiohjelmista ei päästä siitäkään sopuun. Huolena on uusi eurokriisi.
Taantuma käynnistyi 1990-luvulla ja se syveni 2000-luvun alussa kirjoittamallani tavalla sekä etenkin 2020-luvun jo kokonaan menetettyyn vuosikymmeneen. Ensin kriisiytyi demokratia ja sen puoluelaitokset, myöhemmin media ja sen tuottamat tekstit.
Nyt tuotannosta vastaa tekoäly, jolloin sen lukeminenkin on mahdollista vain tuon älyn hyväksymällä tavalla. Eri puolilla globaalia maailmaa tämä ”äly” tuottaa hyvin erilaista luettavaa ja kuvastoa sekä ottaa vastaan niin ikään juuri siihen kulttuuriin kuuluvaa ja hyväksyttyä sanomaa, kuvaa, tekstiä, mitä ikinä tämä nyt kasvava sukupolvi kouluttajineen käyttääkin.
Orson Wells ennusti tämän, mutta toki ennen häntä myös vakavasti otettavat filosofitkin. He eivät vain löytäneet niitä käsitteitä, joita oman aikamme tekoäly nyt käyttää. Mutta tätä he kyllä tarkoittivat. Eivät vain sitä omana aikanaan ymmärtäneet kuinka se syntyy. Meidän tulisi ymmärtää ja kyetä siirtämään se sellaiseen filosofiaan, jolla ei ollut aikanaan mitään mahdollisuutta ymmärtää oman aikamme ongelmien syntytapoja.
Mistä me muistamme kolmannen vuosituhannen toisen vuosikymmenen? Digitaalinen vallankumous jatkui ja kalliit statussymbolit älypuhelimina tulivat kaikkien käyttöön. Ilmiö oli Euroopassa ja Suomessa eläen globaalina koettu. Sitä se ei toki ollut. Liioittelimme ja jätimme huomaamatta, miten pirstaleista ja valikoitua tietoa Kiina, Venäjä ja Eurooppa jakavat omilleen.
Väkilukumme kasvoi, etenkin Afrikassa kohti kahdeksatta miljardiaan. Nokia menetti asemiaan ja taloudessa törmäsimme lamaan, eurooppalaiseen finanssikriisiin. Ilmasto, onnettomuudet ja terrori puhuttivat. Suuret ikäluokat tulivat eläkeikään ja se näkyi ja kuului kaikessa. Tänään ministereinämme on 1990-luvulla syntyneitä naisia.
Virtuaalikulttuuri ja sosiaalinen media – populismi politiikassa, olivat osa samaa ilmiötä. Sota Afganistanissa päättyi, mutta jatkui muualla. Turkki siirtyi vahvan Erdoganin johtoon ja Yhdysvallat sai itsensä näköisen presidentin.
Kiina ja Venäjä ohittivat monessa kriisiytyvän Euroopan, Ukraina jäädytti myös omia suhteitamme itään ja britit alkoivat pitkän tiensä ulos EU:sta. Arabikevät puhututti ja islamistinen talvi.
Tiede eteni ja Higgsin kenttä sekä mustat aukot tulivat tutuiksi nekin. Elokuvista, musiikista ja kulttuurista löytyi nimi myös kirjalle. Menetetty maa sai neljä Oscaria samaan aikaan kun Ruotsin Akatemia törmäsi monelle yhteiseen skandaaliin.
Kirjallisuuden Nobel jäi jakamatta ja seuraavana vuonna sen sai kaksi kirjailijaa. Heistä itävaltalaisen Peter Handken tyyli sopii oikein hyvin kuluneen vuosikymmenen kuvaajaksi alkaen kirjasta ”Suuri putous”.
Kiitän nyt jo miljoonia kotisivustoni, www.clusterart.org, lukijoita ja julkaisen myös tämän kirjan siellä teille kiitollisena luettavaksenne. Tätä kirjoittaessani Suomi kokoaa jo vuosikymmenen seitsemättä hallitustaan. Elämme vasta vuotta 2019 ja arvaamatta lainkaan, mikä meitä odottaa vuoden 2020 puolella?
Jos minä kertoisin sen nyt ja ennustaisin, miten Suomen Kuvalehti kuvaa vuotta 2022 heinäkuussa, uskoisitteko minua? Entä omaa mediaamme ja Kuvalehteä, Nordean pääanalyytikkoa tai Helsingin yliopiston poliittisen talouden tutkijoita? Samalla lehti osoittaa, kuinka tutkija selvitti uusien opetusmenetelmien vaikutusta oppimiseen väitöstutkimuksenaan. Seurasi näytelmä, joka on kaukana riippumattoman tieteen ihanteesta. Lainaus on Suomen Kuvalehden kansilehdestä (SK 15.07.2022). Uskommeko me medioitamme?
Ei, ette te uskoisi, kuinka tänään Euroopan talouden hetkeä vertaillaan aikaan, jolloin Eurooppa joutui syvään kriisiin kiitos sen asetelman, josta ehdin jo kirjoittaa ja kertoa, miksi näin tapahtui ja tapahtuu taas uudelleen.
Pandemia on ikivanha ja toistuva globaali kiusaaja sekin, siinä missä sodat ja pandemiat rinnakkain. Kun Euroopassa on sota ja pandemia, toisen on annettava tilaa tai pandemialle on löydettävä uusi nimi. Espanjantaudiksi sen voi nimitä vain, jos se (Espanja) ei ole sodassa mukana. Sodassa olevat valtiot ja niiden mediat eivät sairastu.
Mistä siis mediamme kertoo tänään?
Kun kokoisin edellisen vuosikymmenen kirjoistani kokoelman käyttäen apuna tietokoneen tuottamaa älyä, sen tulos on varmasti älyteknologian tuotetta, ei omaani. Se varoo kirjoittamasta tai julkaisemasta sellaista, joka voisi vaikeuttaa menestymistä oman aikamme sodissa.
Vai olettaako joku, että uusin teknologiamme, siellä oivallettu ja miljardien lukema, Googlaten hankitut teokset ja niiden käsitteet ovat mahdollisia ilman tekoälyn apua ja oivallusta? Digiaika on mahdollista vain kiitos tekoälyn.
Amazon, Google, Facebook, Internet ylipäätään ovat oman aikamme tuotteita, tekoäly on sekin tieteen tuote ja tottelee vain omia luonnolle antamiamme lakeja. Kun noudatamme niitä, me menestymme ja kauan elämme maan päällä.