Kuka muistaa nimen August Deaton. Mihin nimi voisi liittyä? Totta kai kaikki muistavat kuinka hän voitti taloustieteen Nobelin vain vuosi takaperin. Mehän kaikki rakastamme taloustiedettä ja etenkin omia teitään kulkenutta Deatonia. Kuten nyt suomessa syntynyttä Holmströmiä.
Mistä syntyy stereotypiat? Tapa ajatella ihan fiksuina ihmisiä, tietee tekijöinäkin, kuinka kansakunnat saavat Nobeleja ja ties mitä mitaleja ties mistä lajista? Miksi me myös luokittelemme kansakuntina ihmisiä, yksittäisiä tapauksia ja hyvin yksilöllisiä lajeja kisailla keskenään ja laskemme montako mitalia mahtoivat saada olympian mittelöissä. Monet filosofit olivat ja ovat edelleen innostuneita urheilusta. Olen itse urheilua seuraava ja sitä myös harrastanut. Lukion aikaisen luokanvalvojan Immo Kuutsan ilmestyminen televisioon, kertoen tehneensä viimein vaatimani muistelmansa, lämmitti mieltä.
Presidentin puoliso Jenni Haukio oli vedonnut samoihin asioihin. Jos ei muusta syystä niin lapsille ja lastenlapsille muistoksi menneen maailman menosta isosisänä siihen osallistuessa. Omanikin kun ovat siltä osin tekemättä. Sellainen on vähän noloa ja mieluummin kirjoittaa muista kuin itsestään. Luterilainen luonne häpeilee itseään ja kultt0uuri on tällaista tasapäistävää. Ei meistä ole Trumpin ja Clintonin tapaan itseämme markkinoimaan, liki hysteerisesti näytellen ja naisia haukkumaan siinä sivussa. Ei onnistu tässä maassa ja näiltä miehiltämme. Ja hyvä niin.
Tätä pohditaan myös tieteissämme ja Deaton vaikkapa sitä, miten pienikin mikrotalouden ilmiö voi saada suuria makrotalouden ihmeitä aikaan. Sama pätee sosiaaliseen käyttäytymiseemme. Sellaiset yksilöt, jotka käyttäytyvät hysteerisen teatraalisesti Yhdysvalloissa kisaillen keskenään presidentin virasta, ovat huomattavan merkittäviä virkaa täytettäessä aina keulimassa.
Niinpä vaikkapa protestanteista luterilaisia Yhdysvalloissa on pilvien pimein, nimekkäitä ei löydy juuri muita kuin Ritari Ässä. Tämä Pohjolassa nyt kiertävät David Hasselhof. Niin värittömiä me olemme kulttuurimme kanssa. Me järkeistämme myös helposti ja alamme pohtia, onko tässä nyt mitään järkeä. Jakaa tolkuttomia osinkoja saati optioita tekemättömästä työstä. Ne ovat niitä Holmströmin ”tyhmiä” kysymyksiä luterilaisena. Rakennemuutosta tarvittaisiin mutta paljon syvemmältä kun on ajateltu. Pelkkä ay-pomojen moitiskelu ei nyt riitä alkuunkaan. Itse odotan paljon uudelta kansanliikkeeltä ja puhtaalta pöydältä.
Clintonin ja Trumpin tavassa haukkua toisiaan, kun mukana on vielä hurjan suuri kansakunta ja puoli maailmaa sitä hysteeristä näytelmää seuraamassa, panee miettimään myös medioittemme perään. Sama pätee tapaamme tutkailla vieraita maita ja kansoja, tyypitellä heitä tyyliin, sitkeät ja urheat viikingit Norjassa, perusteelliseen työhön ja tieteeseen kykenevät saksalaiset jne. Sitten tulevat venäläiset ja kokonaan meistä poikkeavat rodut ja uskonnot, erittäin rasistinen tapa jakaa koko Afrikka ja puoli maailmaa kylmän sodan aikana kahtia, hyviin ja pahoihin.
Yhdysvalloissa tämä toimi tavattoman hyvin, mutta toimii se myös Suomessa ja maantiedon oppikirjoissamme takavuosina. Ilmiö kun on geeneissämme mutta vielä näkyvämmin median ylläpitämässä sepitteellisessä kertomuksessa ja tarinoissamme. Toinen on syvempi osa spatiaalista identiteettiä, toinen taas pinnallinen ja vaatii opiskelua ja mm. symboleja, lippuja, vaakunoita jne. Suomessa näin tehtiin myös kuntien ja maakuntien kohdalla. Kylätappeluja käyvät Hämeessä vieläkin. Saaristosuomessa järkevään pohdintaan oli enemmän syytä kiitos vesistöjen, jotka eivät erottaneet vaan yhdistivät. Syntyi savolainen ja karjalainen tapa elää ja asuttaa myös Pohjois-Ruotsia ja Norjaa. Kuningas kun sen liikkuvuuden ja sosiaalisuuden myös havaitsi. Oulukin sai savolaisen asutuksensa Kainuunjoen suistossa.
Determinismiksi kutsumme suuntausta, jaossa havaitsimme olevamme luonnon tuotetta jo geeneiltämme ja sen ehdoilla, luonnon lakeja noudattaen, myös yhdyskuntamme rakensimme. Possibilistinen, luotoa alistava ja sen viholliseksi kokeva suuntaus, ei oikein saaristosuomeen istunut. Se kun vei koko globaalin maailmamme solmuun teknopoliksineen, kun olisi tullut rakentaa eko- ja agropoliksia.
Vielä eilen Suomella oli neljä nobelistia, aivan kuten haluatko miljonääriksi maailman katsotuimman televisioviihteen voittajalla. Kirjallisuuden, kemian, rauhan ja juuri saatu taloustieteen Nobel.
Tänään sitten meiltä vietiin Ruotsin Akatemian toimesta, kuinkas muuten, Martti Ahtisaaren Nobel siirrettiin Venäjälle. Hän kun on syntynyt Viipurissa ja Nobel myönnetään syntymämaan mukaan.
Ja Viipuri nyt on tiettävästi Venäläinen kaupunki, kertoivat Ruotsin Akatemiasta. Ihmiset kun ovat niin liikkuvia ja nobelistit, liki tuhat tapausta, nyt etenkin. Joku järki siinä on oltava, mille maalle Nobel lopulta kirjataan.
Ja muutenkin Nobel jaetaan henkilölle ja hänen tiedeyhteisölleen, ei toki maalle, kertovat ruotsalaiset. Siinä siis meni se taloudenkin Nobel MIT:n ja Yalen yliopistoille sekin.
Talouden nobelisti kun väittelikin kokonaan muualla kuin Suomessa jo 1970-luvun puolella, ja on sen jälkeen viettänyt koko tiedemiesuransa Yhdysvalloissa ja sen yliopistoissa.
Että tällaisia terveisiä tuli Ruotsista suomalaisille ”haluatko nobelistiksi” juhlijoille. Keskittykää jalkapallon peliin ja Yhdysvaltain presidentinvaalien seurantaan. Senhän te osaatte ja olette taatusti puolueeton maa muutenkin. Medianne tietää ennen muita ja osaa asiansa.
Soita nyt siinä sitten kaverille, poista kaksi varmasti väärää vastausta, tai kysy yleisöltä, kun vaihtoehtoja ovat Venäjä, Venäjä ja Venäjä sekä taatusti väärä Suomi. Kun kaverina on Ruotsi ja Nato optiosta pelataan.
Mitä tämä Holmström näistä optioista sanoikaan? Teki tyhmiä kysymyksiä Suomen pankin pääjohtajalle demareista ja ay-politiikastamme. Ei sellainen ole viisasta kun tarkalla korvalla kuunnellaan nobelistien neuvoja myös Ruotsissa.
Maassa maan tavalla tai maasta pois. Seuraava kysymys tulee sitten jalkapallosta. Koska Suomi pelaa (tai on pelannut) jalkapallon arvoturnauksessa a) ei koskaan b) osana tsaarin Venäjää c) osana Ruotsin kuningaskuntaa d) Helsingin olympiakisoissa.
Kaksi varmasti väärää pois, kaverille soittelemaan ja lopuksi yleisöltä kysymään vaaleissa. Ihan kuin itseäsi äänestäisit. Nobelin voittaisit.