Detur diginior – Detur pulchriori / Annettakoon sopivimmalle – Annettakoon kauneimmalle.
03.10. 2023
Olemme taas hetkessä, jolloin seuraamme viikon tiedettä ja Nobelin saavia muutaman harvan tieteen harjoittajaa. Ihminen on ihastunut kilpailuun ja palkitsemiseen sekä unelmoi miljoonien lottorivin täyttävien tapaan helpommasta elämästä. Tosin voiton jälkeen elämä tahtoo palata taas vanhoihin uomiinsa ja arjen harmaus ei juurikaan voi muuttua, ellei sen muuttaminen ole ollut kaiken aikaa päämääränä, eläen jossain muualla ja kokonaan erilaista elämää, kuin mihin on aiemmin aikansa käyttänyt. ”Dictum sapienti sat est.” (Plautus). Sanottu riittää viisaalle.
Eräs tapa hakea parempaa elämää on tarttuminen valtaan ja sen tarjoamaan sisältöön sekä sen mukana kuviteltuun parempaan elämään. Politiikka ja demokraattisen yhteiskunnan tapa tarjota vaaleissamme voittajille mahdollisuuden nauttia voittonsa hedelmistä, edustuksellisen demokratian tapaan kilpaillen vallasta ja sen tuomasta hurmasta, on tuttua myös eläinmaailmasta kisailtaessa paikasta auringossa ja menestymisestä oman reviirinsä haltijana. ”Dici betus ante obitum nemo supremaque funera debet.” (Ovidus). Ennen kuolemaa ja viimeisiä hautatoimituksia ei pidä sanoa onnelliseksi kenenkään elämää.
Vuonna 2012 seurasin tutkijana läheltä kuntavaalejamme, ja valvoin samalla myös Yhdysvaltain presidentinvaaleja surfaillen useammalla kanavalla, vertaillen medioitten tapaa viestittää näistä reviiritaisteluja muistuttavista kisoista ja niiden mittakaavan tuomasta erosta hankkia voiton ja tappio tuomia tunnetiloja sosiaalisena ja kulttuurisena tapahtumanamme. Ihan vain muodon vuoksi. – ”Dicis causa.”
Ruotsalaisten tapa jakaa muutamalle tieteen ja kirjallisuuden edustajalle Nobel on tätä samaa ikivanhaa rituaalia, jota ei riko edes sen tänään vaikeasti tulkittava päämäärä, muistuttaen jouluista tapaamme kilvoitella lasten tapaan lahjoista. Palkituksi tuleminen edellyttää sosiaalista statusta ja institutionaalisia rakenteita, yhteistä ponnistelua kohti parempaa ihmistä, sekä ehkä kilpailun mukanaan tuoma hetken hurmaakin. Voitetun kilpailun tai tunnustusten jälkeen on aina tyhjä olo, kuten lapsilla jouluaaton mentyä. Onnen päivä – koiranpäivä – vapautumisen päivä. ”Dies faustus” – ”Dies caniculares” – ”Dies absolutionis.”
07.11. 2012–03.10. 2023
Parempi ihminen – Dei gratia / Jumalan armosta
Olen seurannut läheltä kuntavaaleja ja valvonut juuri yöni seuraten myös Yhdysvaltain presidentinvaaleja surffaillen lukuisilla kanavilla. Vaalit ovat kiehtova tapahtuma ja muistuttavat kilpailuun viritetyn yhteiskunnan demokratiaksi kutsumastamme ilmiöstä. Monet sen käyttämät termit ovat yhteisiä kilpaurheilulle. Juhlapäivät tai epäonnen päivä. – ”Bies feriati” – ”Dies infaustus.”
Kallis ammatiksi
Vaalit ovat hyvin julkinen ja myös kallis tapahtuma. Yhdysvalloissa köyhän miehen paikka ei ole lähteä kisaamaan kongressiedustajan tai senaatin paikoista, saati presidentti-instituutiosta. Sellainen on paremman ihmisen asia ja muistuttaa Paavo Lipposen esiintuloa, kun julkisuutta haettiin provosoiden 1930-luvun käsitteillä, rotuhygienialla. Vuonna 2013 media löysi aiheeksi hyvinkin kiehtovan keskustelun ja riitelyn arvoistamme ja nyt 2023 vaihteeksi vanhoista kirjoituksistamme sosiaalisen median sivustoilla. Sitä toistettiin päivin ja öin – päivästä päivään. ”Die et nocte” – ”Diem de die.” Mihin menetimme vuosikymmenen? Emmekö oppineet mitään?
Tämä rajaus koski ilmiötä, joka aiemmin oli pilanteon kohde ja rasistisena näkyvä jopa koulukirjoissammekin. Olin tuosta aiheesta silloin kirjoittanutkin ja riittävän laajalevikkisissä medioissamme. Muoti-ilmiö se ei tuolloin toki ollut, mutta sai ainakin oppikirjojen tekijät pohtimaan, missä kulkee suomalaisen rasismin rajat. Entä miten lapset saavat tänään omat arvonsa ja kuinka ne mahtavat poiketa omistamme, yli puoli vuosisataa sitten lapsena eläneiden arvoistamme? On vaikea päästä irti äkkiä pitkäaikaisesta rakkaudesta. – ”Difficile est longum subito deponere amorem.” (Catullus).
Millaisissa sosiaalisissa oloissa tällaiset lapset kasvavat, kysyi Paavo Lipponen vuonna 2012 ja varmasti aiheesta. Isänpäivän aiheena sunnuntaina 2012 voisi olla tuon asian pohdintaa laajemminkin. Onkohan tämä kuinka yleinen ilmiö? Olisiko sitä ehkä nyt syytä tutkia? 1930-luvun laman jatkuessa pula-ajaksi sitä ei varmasti tehty. Suomi selvisi siitä vasta sotien jälkeen. Olemmeko uuden pula-ajan kynnyksellä vuonna 2023 ja palautuuko arvojemme maailma ikään kuin takautuvasti, ja lopulta kuinka lähelle vuosikymmeniä aiemmin vallinneita, vanhahtavia arvojamme? Joitakin enteitä lastemme käyttäytymisessä on havaittavissa sellaisesta taantumastakin. Tästä ne opetuksen vaikeudet tulevat. – ”Difficultatem facit doctrina.” (Quintilianus). Tieto lisää tuskaa.
Luokkayhteiskunnan korjaaminen käynnistyi ja nyt olemme taas palaamassa sen juurille. Meillä ei ole nyt sellaista omaa valuutta, jonka voisimme muuttaa kultakannasta brittien puntaan. Silloin vielä oli. Kun Yhdysvalloista ei ollut apua haettiin sitä toiselta suunnalta. Apu on haettava aina sieltä, mistä se saadaan, ei sieltä mistä sitä ehkä luvataan. Ja joka on aloittanut, sillä on puolet työstä tehty. – ”Dimidium facit, qui coepit, habet.” (Horatius).
Rumasta pelistä ei opita mitään
Suomalaiset ovat valvomassa maailmalla, ettei sääntöjä vaaleissa rikota. Samalla haetaan myös oppeja siitä, kuinka oma koneisto toimisi seuraavissa vaaleissa entistä paremmin. Yhdysvaltain vaaleista kerrottiin niiden olleen loanheittoa. Siellä haettiin vastustajasta virheitä, tehtiin vahinkoa, sen sijaan että olisi esitelty omia keinoja korjata maan rapakunnossa oleva talous. Se on helpoin tapa tänään, jolloin lama syvenee talvella ja muistuttaa jo 1930-luvun pula-aikaa. Kotona on leijonia, kodin ulkopuolella kettuja. – ”Domi leones, foras vulpes.” (Petronius).
Vaalien voittajalla on vaikea tehtävä edessään. Onneksi hänellä, Paavo Lipposella, ei ole nyt enää vaaleja edessään. Hän voi pyrkiä nyt pääsemään teoillaan historiaan. Toivottavasti historia ei tule olemaan väkivaltainen. Se ei ole suomalaisista kiinni. Sen sijaan naapurimme idässä ja lännessä voivat vaikuttaa omiin arvoihimme ja Donald Trump on käytettävissä myös vuoden 2024 vaaleissa. Sikäli kun selviää paikallisista käräjistään ja varmasti hän ne hoitaa yhdessä kannattajiensa tukemana. Joka haluaa rikastua, haluaa rikastua nopeasti. – ”Dives qui fieri vult et cito vult fieri.” (Juvenalis). Sen hän osaa.
Luovan ammatin kirous
Ilkeilystä on tullut osa muitakin ammatteja, ei vain poliitikkojen raskasta työtä. On vaikea lähteä mukaan vaaleihin, jos se leimaa ihmisen kehnoksi ja hänen puolueensa on sekin epäilyttävä ja liki rikollisjärjestöä muistuttava. Olisiko niin, että monelle nuorelle vaaliuurnille menoa vaikeuttaa tämä leimautuminen osaksi tätä samaa negatiivista ilmapiiriä? Onko se ehkä tahallisesti aiheutettua? Kenen etua se ajaa? Yhteisiä asioita hoitavaa on lupa haukkua ja pilkata kuten kilpaurheilijoitamme tappion hetkellä. Heihin voi purkaa pahanolon tunteensa ja käyttäytyä kuten kiukutteleva lapsi tai aikuinen urheilukatsomossa hävyttömyyksiä huudellen. Kokematonta sota viehättää. – ”Dulce bellum inexpertis.” (Erasmus Rotterdamilainen).
Mistä tällainen tapa on syntynyt? Onko siinä vanhan luokkayhteiskunnan jäänteitä? Onko muita ammatteja kuin poliitikon, jossa saamme purkaa negatiivisia tunteitamme ammatti-ihmiseen joutumatta käräjille? On niitä. Kaikki luovat ammatit kuuluvat siihen joukkoon, jossa jokaisella meistä on oikeus kritisoida ja haukkua ammattinsa osaavia ihmisiä, eikä sitä pidetä lainkaan outona. Eläkää iloisina niin kauan kuin kohtalo suo. – ”Dum fata sinunt vivite laeti.” (Seneca).
Medioissa on jopa arvostettu ammattikunta, kriitikot, joka kiusaavat niin muusikkoja, kuvataiteilijoita, näyttelijöitä, kirjailijoita jne. saaden siitä näkyvän toimeentulonsa. Käytännössä kritiikin kohteeksi joutuukin vain todella ammattinsa osaavat huiput, harvemmin tuhannet alan sellaiset duunarit, jotka tekevät päivittäin kiitettävää työtä ja ovat ehkä vähän pahoillaan, ettei heidän töitään kritisoida. Niinpä kun typerykset koittavat karttaa virheitä, he ryntäävät toiseen äärimmäisyyteen.” – ”Dum vitant stulti vitia, in contraria currunt.” (Horatius).
He purkavat tätä pahaa oloaan uusissa medioissamme lähinnä kollegoihinsa. Syntyy kiusaamisen kierre, jota Suomessa tukee vankka sosiaalinen pääoma muistuttaen kiusaajakansakuntaa. Television lukemattomat kilpailut ruokkivat tätä ilmiötä. Mikä siinä viehättää sohvaperunaa? On rumaa kehua itseään. – ”Deforme etiam est de se ipsum praedicare.” (Cicero). Tai ainakin näin oli Ciceron aikoihin. Ei kai nyt enää?
Tieteen kritiikki
Eniten kritiikkiä saavat tieteen ja tutkimuksen duunarit. Heillä kritiikki kuuluu ammatin etuihin ja sitä tulee etenkin silloin, kun työhön yhdistyy uuden löytäminen ja vanhan konvention rikkominen. Siihen yltävä kun alkaa olla jo uhka yhteisölleen ja innovatiivisin osaaminen tahtookin paeta vanhoja instituutiota ja niiden ylläpitäjiä. Uutta löydöstä ja sen etsimistä pelätään, joka tietoisesti tai tiedostamatta. Harkitaan tarkkaan, onko syytä edistää löydöksellään sellaista inhokkia, joka johtaa parjatuksi tulemiseen. Harkitseminen opettaa viisautta. – ”Deliberando discitur sapientia.” (Publius Syrus). Harkitessa tilausuus usein tuhoutuu. – ”Deliberando saepe perit occcasio.”(Publius Syrus).
Kun elämä muuttuu liian ahdistavaksi, siihen sairastuu ja tätä varten on rakennettu sellaisia kampusalueita, jossa uutta voi tuottaa joutumatta aivan mahdottomaan kurimukseen lähimpien esimiesten tai duunikavereitten toimesta. Ympärillä on myös metropolin luovan luokan ammatit ja tuhatvuotinen traditio. Ammattilaista on mahdoton eristää. Edessä on joko vapiseva hulluus tai vanhuuden tylsistyminen. ”Delirium tremens.” – ”Dementia senilis.”
Samalla innovaatioista syntyy myös lähde, joka luo uutta taloutta, hallintoa, teknologiaa, bisnestä muta etenkin taiteita. Tiede ja taide ovat sama asia neurologin kuvaamana. Ihmistä ei saa polttaa kiusaamalla loppuun. Hän polttaa kyllä itse itsensä omalla tavallaan, työllään, työuupumuksella. Työ tuo hänelle liki narkoottisen olon, jos hän on valinnut oikean ammatin, kertoisi psykiatri. Näkemänsä, kuulemansa, haistamansa. – ”De visu; de auditu; de olfactu.” ”De verbo.” Sananmukaisesti.
Lähde kuivumassa
Olisiko mahdollista, että provosointi olisi mennyt etenkin taantuvan maaseudun kohdalla näissä ikivanhoissa ammateissamme nyt liian pitkälle ja tulosta ei kohta enää synny? Olisiko mahdollista, että luova luokka katoaa maastamme ja sitä ylläpitävistä yhteisöistä, jos nämä ammatit valtaa vain kaikkein paksunahkaisin joukko luovaa työtä inhoavista keskiluokan kansalaisistamme? Hennosta kynnestä lähtien. – ”De tenero ungui.” (Horatius). Ettei vaan tarinani kertoisi sinusta? – ”De te fabula narratur. (Horatius).
Olisiko mahdollista, että Kimi Räikkösen tapa kertoa mielipiteensä happamesti ajotaidoistaan radiolla varikolleen julkisesti, on lopulta ainoa tapa pitää edes hieman etäisyyttä sellaisiin ihmisiin, joiden paikka ei ole maailman yhden johtavan formulakuskin ratissa neuvonantajana tai kriitikkona? Puhuen kaikista asioista sekä muutamista muista. – ”De omnibus rebus et quibusdam aliis. (Voltaire).
Ehkä Kimi Räikkönen ei kestä enää tuota sirkusta muuten kuin vuoden kerrallaan ja varoo sitomasta itseään sellaiseen elämään, joka ei ole elämisen arvoista ensinkään. Häntä kiehtoo vain se adrenaliinipiikki, jonka tuo laji hänelle huumeena tuottaa ja hän on autossaan kuin toukka kotelossaan. Jos siitä kuoriutuu perhonen, laji kyllä samalla muuttuu. Sitä ei pidä kiirehtiä Kimin eikä kenenkään kohdalla. Vaikka kuinka olisi suuret luulot ja halut Kimiksi Kimin paikalle. Antakaamme siis hänelle hieman rahaa ei siksi, millainen hän on ihmisenä, vaan siksi, millaisia me olemme ihmisinä. – ”Demus aliquid aeris tamquam homines, non tamquam homin.” (Herodes Atticus).