Normaalin rajoja hakien – kijailijaelämää

Kiirehdi hitaasti – Festina lente (keisari Augustus)

Oletko koskaan kuullut käsitteen normaali? Kuinka joku tapaamasi ihminen oli ja on edelleenkin ihan normaali suomalainen toisen vastaavan suomalaisen kertomana. Mitä hän mahtaa tarkoittaa normaalilla suomalaisella? Poikkeaako tällainen suomalainen ehkä normaalista ruotsalaisesta tai venäläisestä? Tai onko normaali savolainen sama kuin normaali hämäläinen? Sakari Topelius pyrki Maamme kirjassaan kuvaamaan kansakuntaamme ja myös heimojamme. Kirjasta on otettu puolensataa uutta painosta aina hiven sitä paremmin omaan aikaansa korjaillenkin. Mutta käsite valtioiden tai maakuntien asukkaiden kuvauksesta on syvälle syöpynyt ja mukana on stereotyyppinen oletus normaalista. Välttämättömyydestä on tehty hyve. – ”Facis de necessitate virtutem. (Seneca)

Normaalisti me teemme normaaleja askareita ja normaali päivä ei poikkea muista. Tosin kahta samanlaista päivää ei ole, eikä oikein kahta samanlaista ihmistäkään, normaalia lasta tai vanhusta. Emme ole erityisen tarkkoja, kun kerromme jonkun olevan ihka normaalin kiinalaisen tuhannen miljoonan joukosta. Normaali sää on sekin erikoinen tapa kuvata joko tihkusadetta tai auringonpaistetta, pikkupakkastakin. Joku voi jopa loukkaantua, kun hänen ulkonäköään ja hengenlahjojaan kuvataan kovin normaaleiksi. Etenkin jos häntä ja hänen käyttäytymistään vielä mennään ja vertaillaan normaalin savolaisen tai hämäläisen käyttäytymiseenkin. Vertailijalle kerrotaan mieluiten jääkiekkokaukalossa, kuinka tuonelan järvelle on helppo laskeutua. – ”Facilis descensus Averno. (Vergilius).

Kirjoitin aiheesta medioihimme 1970-luvulla, ja toin esille joitakin etenkin maantieteen oppikirjoja, joiden normaaleja kansoja vertailtiin vähemmän normaaleihin. Ilmiö oli kuvineen niin rasistinen, ettei tuota kirjaa sen koommin ole nähty oppikirjanamme. Savolaisen kohdalla sukkeluus maustaa kaikki puheet. – ”Facetia omnium seremonun condimenta.” (Cicero).  

Lainaan kirjoitustani keväältä 2013, jolloin vältyn kirjoittamasta samaa asiaa tänään uudella tavalla käsitteen ”normaali” kohdallani määritellen. Olen näet vuosien varrella havainnut, kuinka aivan normaalit suomalaiset eivät aina muista, olivatko he nuorempana normaalimpia kuin nyt ikääntyessään.  Onko tietty ikä tuonut mukanaan enemmän normaalia käyttäytymistä, ja mikä tuo hetki mahtoi olla? Jäikö se mitenkään paremmin mieleen ja merkittyä almanakkaan? Ja jos teki, tee sinä samalla tavalla. – ”Fac simile”. (nimitys kopiolle). Tai hanki elämä. ”Fac ut vivas”.

Itse oletan olleeni maanantaina 12. toukokuuta normaalimpi juuri vuonna 2013 kuin hieman sitä ennen tai sen jälkeen. Näin tuo kirjoitus on minua, ei nyt parhaimmillani, mutta ainakin lähinnä normaalia. Myöhemmin tuli lisää elämänkokemusta, mutta oletan sen vieneen minut sivuun normaalista minästäni. Muutto Hämeeseen oli ehkä tärkein yksittäinen syy näistä kulttuurisista muuttajistani. Hämeessä ja sen medioissa suuttumus saa aikaan säkeitä. – ”Facit intignatio versum.” (Juvenalis).

Aloin erakoitua ja samalla vältellä ihmisiä, sekä jopa pelätä sellaisia tapahtumia, joita pidin nuorempana, sekä Savossa että Karjalassa, Lapin kairoilla, normaaleina tapoina tervehtiä uusia ja entisiä työkavereita, naapureita, tuttuja ja tuntemattomiakin. Käsite normaalista muuttui eniten vertaillessani sitä käytökseeni maamme rajojen takana. Minusta tuli puheliaampi, iloisempi ja muutenkin sosiaalisempi, joskin tuskin sitä pidettiin normaalina Suomessa ja etenkään Hämeessä ja Forssassa majaillen. Näillä seuduin tehtyä ei voi tehdä tekemättömäksi. – ”Facta infecta fieri nequeunt.” Siksi sitä myös varotaankin. Sitä pidetään jopa normina.

Mikä sitten on normaalia?

Oululainen aate- ja oppihistorian professori, hyvinkin normaalina pidetty, Petteri Pietikäinen kirjoitti mielenkiintoisen kirjan, jossa hän käsittelee tieteen ja politiikan suhteita sekä psykologian, psykiatrian ja lääketieteen historiaa. Hän pohtii etenkin sitä, mitä on olla poikkeava ja miten tällaiset ihmiset on luokiteltu eri aikoina, kuinka heitä on joko hoidettu tai jätetty hoitamatta, eristetty jne. Tuollainen työ kuuluisi taiteiden tiedekunnan sisällä hoidettavaksi väitöskirjaksi. – ”Facultas artium.”

Hän kertoo kirjoittaneensa kirjan mietiskellen sen sisällön rakenteissa myös omaa elämäänsä ja sitä, millaisen kirjan haluaisi lukea. Hän on syntynyt Oulussa vuonna 1964, takavuosien opiskelu- ja kotikaupungissani, ja joutunut jo lapsena pohtimaan isänsä ammatin ja koulumatkansa seurauksena normaalin ihmisen rajoja ja ihmisenä olemisen ihmeitä, käyttäytymistämme sekä hulluuden historiaa. Huhulla on siivet – ei hullulla. – ”Fama volat”.

Toimittajan näkemys kirjoittajasta

Toimittaja Marko Leppänen (HS 20.5.2013) kuvaa professorin elämää normaaliksi perhe-elämäksi ja miestä eloisaksi ja tyyneksi keski-ikäiseksi, maailmaa kiertäneeksi tutkijaksi. Oppi on haettu monen yliopiston kautta ja professuuri löytyi lopulta synnyin kaupungista, läheltä äkseeraukseen joutuneitten sotilaitten elämää muistuttaen, oman isän tarinaa ja koulumatkaa läpi hourulan hullujen elämän. Tuossa ponnistelussa nälkä on ollut paras mauste. – ”Fames optimum condimentum” (Sokrates, Cicero). Kun sekä Sokrates että Cicero ovat samaa mieltä, kyse on normaalista.

Kirja syntyi ikään kuin omasta sisäisestä tarpeesta tunnistaa myös itsensä ja oli siten kovin perinteinen tapa päätyä kirjailijaksi. Hän käyttää hulluista kansanomaista kieltä ja kykenee popularisoimaan tiedettä. Kokemuksesta tiedän, kuinka se on monen väitöskirjan jälkeen poikkitieteisen hankalaa. Kaikki, edes professorit, eivät tunnista kiitettävästi kuin kapean oman tutkimusalueensa. Toimittajat taas tietävät kaiken, mutta vain hetken, ja unohtavat saman tien aiemman oppimansa. Televisiossa miellyttävällä äänellä luonnosta kertova lukija ei muista lukemastaan mitään seuraavana päivänä. Kun kyseessä on nainen, naisen mielen ohjailu on ajanhukkaa. – ”Feminae naturam regere desperare est otium.” (Publius Syrus).  

Pidämme häntä silloin luonnollisena, siinä missä professoria luonnottomana olentona. Alamme kutsua professoria hajamieliseksi. Niinpä toinen tietää yhä enemmän yhä vähemmästä ja toinen yhä vähemmän yhä enemmästä. Molemmat ovat kuitenkin liki normaaleiksi laskettavia, olettaen että läpäisevät lääkäreiden tarkastuksen ja tänään myös robotiikan antamat vastauksetkin. Vielä keväällä 2013 normaalin raja oli hiven väljempi kuin tänään vuonna 2024. Vuosikymmenen aikana tapahtui paljon, vaikka hallitustemme kohdalla sitä ei havainnutkaan. Kutsuimme vuosikymmentä menetetyksi. Näin myös minä kirjassanikin hallituksiamme kuvaten.  Algoritmien luokitukset ovat monin verroin tarkempia kuin omat havaintomme normaalia ihmistä haettaessa. Olisiko heitä vain yksi, johon muita vertailla? Muut ovat silloin enemmän tai vähemmän tuosta mitattavasta normista poikkeavia.  Sellaista voi pitää jo kohtalokkaaksi sattumaksi. – ”Fatalis causus.”

Jungin psykologiasta Helsingissä väitellyt ja biologivaimon kanssa elävä mies tuntee myös Irlannin, Ruotsin ja Yhdysvaltain yliopistoelämää. Hän harrastaa liikuntaa ja keskustelua. Se on normien mukaista, normaalia. Tai näin minä oletin keväällä 2013. En nyt enää. Forssassa vietetyt vuodet ovat muuttaneet ajatteluani radikaalilla tavalla. Forssassa on syytä pitää suu soukemmalla. – ”Favete linguis!” (Horatius). Ei Horatius tiettävästi Forssassa saakka käynyt tuon tajutessaan. Sitä voisi pitää normaalina käyttäytymisenämme.

Lehden kuvassa hän, professori, esittelee pakkopaitaa, mutta ei suostu siihen pukeutumaan. Hänet leimattaisiin tutkijapiireissä sen jälkeen, ja hän saisi kuulla siitä loppuikänsä. Sekin on aikamme ilmiö, joka kertoo, mikä on normaalia tänään, itsesensuuri ja itsetarkkailu, netissä provosointi ja mediassa ironia ja satiiri, sarkasmi. Kirjan kirjoittaja kirjoittaa siis itselleen. On siis terveellä tavalla narsistinen ihminen. Tällä kohden normaalin ihmisen paikka kartalla on siirtynyt reippaasti omituiseen suuntaan. Se voi johtaa myöhemmin lisääntyviin levottomuuksiinkin. Olettaen että joku kirjojamme lukisi. Ei niitä lueta. Ei edes taiteiden tiedekunnassa. – ”Facultas artium.”   

Hullunkuriset perheet

Vieraantuneet, oudot, hassut, kahjot tunnistettiin eri kulttuureissamme hieman eri tavalla ja normaalius on ollut aina aikaan ja paikkaa sidottu ilmiö. Hulluja alettiin hoitaa melkoisen myöhään, olettaen että poikkeavuus on korjattavissa. Suomeen houruin huone tuli Lapinlahdelle myöhään vuonna 1841. Siihen saakka hulluja hoidettiin kotona. Ilmiö oli ymmärrettävä sekin. Mitä ihmiset toivovat, sen he mielellään uskovat. – ”Fere libenter homines id, quod volunt, credunt.” (Julius Caesar). Ja minkä Julius Caesar sanoo, sen täytyy olla totta. Etenkin kun sen vahvistaa savolaisen kirjailijan Simo Puupposen (Aapelin) myös televisioon aikanaan sovitettu ”Siunattu hulluus.” Äitini joutui vielä nuorena, liki tyttönä, oikolukemaan hänen hengenlentonsa maakuntalehden pakinoitsijana. Häneen saattoi luottaa.

Hoito on väärä sana. Hulluja ei pidetty hulluina ja viisaat vaikenivat, ketään ei yritetty korjata paremmaksi kuin mitä oli Jumalan luomuksena. Aluksi hoitolaitokset olivat pieniä, kodinomaisia, myöhemmin rahat loppuivat ja niistä tuli suuria säilytyspaikkoja. Suomalaiseen ja etenkin savolaiseen tapaan kiirehdittiin hitaasti. – ”Festina lente” (keisari Augustus). Muistamme Raamatun sivuilta, kuinka tämän keisarin käskyjä noudatettiin. Tämän seurauksena Jeesuskin syntyi tallissa. Oliko siitä etua maailman historiaan jäädäkseen tunnetuimpana ihmisenä – Jumalan poikana. Tosin nuorena vielä ristillä kuolleenakin. Se oli hyvinkin tavallinen tapa tuohon aikaan eläen.

Siis oman aikamme tyypillinen kierre, jossa raha ratkaisee, mikä on paras tapa hoitaa hulluiksi havaittuja. Suuri laitos. Tilastotiede toi mukanaan käsitteen keskiverrosta ja ääripäistä. Ääripäät olivat poikkeavia, olivat ne sitten huippuälykkäitä tai imbesillejä. Näin hulluuden ja huippuälykkyyden rajaa pidettiin keskivertokansan keskuudessa häilyvänä ja Suomessa kirjailijat sekä taiteilijat, poikkeavia ammatteja harrastavat, hoidettiin myös usein laitoksissa. Se saattoi olla jopa tapa saada Nobelin palkinto muuten väritöntä elämänkaarta seuraten. Ehkä näitä kertomuksia on hiven romantisoitukin.  Tehty taidon säännöillä alkaen Mikael Agricolasta alkaenkin 1500-luvulta. Ihan vain luotettavuuden vuoksi. – ”Fidei causa.” (Sallustis). Kovin tylsä ja arkinen kertomus ei ole oikein arvoisensa kansakunnan historiaa kiillottaen.    

Luettelon voisi käynnistää kansalliskirjailijoistamme. Sellainen on surullista luettavaa pohtien omaa tapaani kirjoittaa liiankin avoimesti ja runsaskätisesti aikana, jolloin jo edellisen kirjani kansilehti kertoo, mistä voisi olla kyse kohdallani, aiemmista kirjoista nyt puhumattakaan. Olettaen että joku kirjani joutuisi joskus forssalaisen toimittajan käsiin. Riski on kohtuullisen vaatimaton. Nyt liekki on hyvin lähellä savua. – ”Flamma fumo est prixima. (Plautus). Aivan liian lähellä ja vieraan kulttuurin tuotettakin yliopistoinamme ja tutkimuslaitoksinamme. Yksi pienessä maalaispitäjässä Jokioisissa (Luke). Miten sellainen pitäjä voi hallita alkujaan liki tuhansia tutkijoita apulaisineen ja professoreineen sinne pakko muuttaen pääkaupunkiseudulta. Miettikää itse. Yliopisto Sonkajärvelle Savoon. Siinä tieteen liekki on nyt liiankin lähellä lehmisavuja. – ”Flamma fumo est proxima” (Plautus).

Luovat ja vapaat ammatit – medikalisoituminen

Nuoressa tutkijanalussa lapsuuden ajan univormut ja äkseeraukset, siis suomalaisen kiusaamiskulttuurin juuret, herättivät hylkimisreaktion. Hän halusi ammattiin, jossa ei ole tarvis ottaa vastaan muiden käskyjä tai normeja ja sellaisena hän piti maanviljelijän ammattia tai kirjailijan työtä. Se tuo mieleen Pariisin kaupungin moton. – Vaikka huojuu ei huku – ”Fluctuat nec megitur.” Kaupunki kasvoi muurien ympäröimänä ja välillä ne purkaenkin ja siirtäen kauemmas. Vanhan muurin paikalle, usein tukkipusta tehdyn, istutettiin puisto estämään tulipaloja. Syntyi kehämäisiä bulevardeiksi kutsuttuja katuja. Alkujaan Hollannista tänne siirrettyinä ideoina (bollverk). Eri kehillä, hirsistä tehdyillä, ja niiden sisällä asui aivan erilaisia kulttuureja ihmisineen. Hyvin eri aikaan syntyneitäkin. Samalla torjuttiin tulipalojen leviäminekin. Ei vain vihollisen aseita. Ihan vain luotettavuuden ja turvallisuuden vuoksi. – ”Fidei causa” (Sallustius).

Olen kuvannut heitä, eri kehien sisällä syntyneitä, moneen kertaan ja löytyvät sähköisinä laitoksina tai hankkien perinteisen kirjan luettavaksi. Kuka nyt sellaiseen vuonna 2024 ryhtyisi? Vaikka robotiikka ei vielä tuolloin niitä kuvittanut.   Kameraa vaadittiin. Kauniit kuvat ja loppu kaunistaa työn. – ”Finis corobat opus.” (Seychellien saarten vaakunateksti). Tänään tuon kaunistuksen hoitavat algoritmit ja tekoäly hakien tekstiin sopivan kuvataiteilijan ja lopuksi tämän tyylillä maalatun komean taulun juuri tähänkin kirjaan. Suomalaiseen tapaan. – ”Finnico more”. Näin on tehty jo kohta kymmenille kirjoilleni. Tässä työssä mukana olleet lapseni ovat alan ammattilaisia. Ainoita ainakin Suomessa. Liekki on aina hyvin lähellä savua. – ”Flamma fumo est proxima.” (Plautus).

Hän oli väärässä. Eikä vain professori vaan myös tekoäly kuvatessaan bulevardien syntyä. Keskustelimme aiheesta tekoälyn kanssa ja nyt se on kunnossa. Vapaa ammatti ja ajautuminen ulos normeista, normaalin ihmisen arjesta, on mahdollista vain muutamalla maasta ja niin hän myös lopulta teki. Ajan saatossa poikkeavia ihmisiä kohdeltiin kovin eri tavoin. Kirjailijan kohdalla käytäntö oli liki sama kuin tutkijankin. Professori oli hajamielinen ja kuvataiteilijat käyttivät kirjailijoiden tapaan päihteitä. Koko kansa käytti mutta valtaosa normaalilla tavalla. Nuori kirjailija laati tästä hellyttävän aikuisten sadun: Pikku Prinssin.  Hän ruokki pienillä saduillaan tulta. – ”Flammam alere”. Luin ne lapsena. Minusta asteroidilta toiselle loikkiva prinssi oli tylsää luettavaa.  Parhaiten jäi mieleeni juopon asterodi ja maantieteilijän asteroidi. Molemmat olivat uskottavia. Kirjailija itse valitsi maailman lyhyimmän ammatin asteroidikseen. Ensimmäisen maailmansodan taistelulentäjän. Se kesti vain muutaman minuutin. Niin hänenkin kohdallaan mereen häviten ja hukkuen.  Onni on annettu rohkeille miehille – ”Fortibus est fortuna viris data. (Ennius). Mutta ei nyt näin rohkeille.

Sähköshokit, hampaiden poistot, pahan veren kuppaaminen, yllätyskylvyt uittaen ihmisiä luhistuvalta sillalta tai hajoavasta veneestä olivat tyypillisiä hoitokeinoja. Ääripäässä olivat sitten leirit, nämä saksalaisten 300 000 potilaan surmat, T4-eutanasiaohjelmat ja 1960-luvun suuntaus, jossa kaheli olikin yhteiskunta, ei toki ihminen. Onneksi aika pakenee tulematta takaisin. – ”Fugit irreparabile tempus.” (Vergilius).

Siis lähellä nykyistä ajatteluamme, jossa individualismi pahimmillaankin on yksilön oikeus ja yhteiskunta hoitakoot, kun omat eväät loppuvat. Ei näin aina ole ollut. Hyvinvointivaltion hulluksi on vaikea päästä ylittämättä aivan mahdottomia rajoja ja lääkäreiden lausuntoja, uusia lääkkeitämme. Syntyy joko kirjoittamisvimma – ”Furor loquendi”, raivoisa puheripuli – ”Furor loquendi, omaisuuden kähveltäminen – ”Furtum possessionis” tai sitten jopa tulevaisuutta aavistava pelko ja ahdistus – ”Futuri prudens.”

Tänään toimittaja ja upseerin poika keskustelevat myös muotidiagnooseistamme ja lääketeollisuuden markkinoinnista suurkampanjoineen. Välineellistyminen, usein kirjoittamani robotiikka, on ihmistä koskettava ilmiö ajassamme, ja sitä on myös medikalisoituminen, lääketieteellistyminen. Professori Pietikäisen mukaan normaalius on hieman itsepetosta, ja kirjansa kautta hän on oppinut ymmärtämään paremmin ihmisluontoa ja tulkintaamme vinosta, vääristyneestä tai vieraasta. Juuri tässä kohtaa kulkee raja kirjallisuuteenkin. Turhaan koputtelevat tervejärkiset runouden ovia. – ”Frustra poeticas fores compos sui pepulit.” (Platon, Seneca).

Normistoa mittaava valtiojohtomme

Helsingin Sanomien näkyvin uutinen on tänään valtiojohtomme matkailu. He lentävät yksityiskoneella, joita esiteltiin jo edellisen päivän lehdessä veroparatiisikoneina (HS 19.5. 2013). Kun Hesari kirjoittaa jotain merkittävää, sen lähtölaukaus on ammuttu sunnuntaina ja maanantaina siihen palataan jo näkyvämmin asiaa analysoiden. Kevät 2024 on kuitenkin tarjoamassa uudenlaisen lehden, jossa valtaisat kuvat ja vaatimaton tekstiosa mainoksineen on vaikeasti luettavaa, etenkin sähköisessä muodossaan. Raivoisa puheripuli hukkuu suuriin kuviin ja kaupalliseen mainontaan. – ”Furor scribendi.”

Samalla lukija asetetaan pohtimaan sitä, mikä on oikein ja kohtuullista, ja mikä menee pahasti ohi normaalin, normien ja on jopa moraalitonta. Näin alkoi mediamyllytys poliitikkojen vaalirahoituksestakin vuosikymmen takaperin. Nyt on piru toimittajan merrassa. Kun argumentit esitellään oikeassa järjestyksessä, ja tukija kertoo hulluuden taustaa, normaalin oman aikamme normiston pohdintaa toisaalla, lukija alkaa lähestyä aihetta omia aivojaan käyttävänä tiedemiehenä. Toimittaja taas ottaa vapauksia ja kertoilee satuja ikään kuin todellisena faktana. Kirjoittamisvimma on vaihtunut teutoniseksi vimmaksi. – ”Furor scribendi” – ”Furor Teutonicus” (Lucanus).

Jossain on nyt pahasti vialla. Ja niin onkin. Poikkeus on vain siinä, että tutkiva media jakaa aineistot ja jättää vähän tilaa tulkinnalle sekä kritiikille. Mediayhteiskunnan tapa kertoa, taustoittaen tapahtumia, on samalla vino siinä kohden, jossa mukaan tulee myös markkinointi, ilmoitukset ja mainonta. Media hakee valtaa sekin ja jakaa valtaa samalla. Neljäs valtiomahti pyrki määrittämään, mikä on normaalia ja normi, moraali. Olemalla samalla kuitenkin kaksinaismoralisti. Kukaan ei kuitenkaan vielä velvoita sinua seuraamaan medioitasi ja sen kaikkia alustoja. Tosin normaaliahan se ei ole. Tulevaisuutta aavista samalla. – ”Futuri prudens.”

Veroparatiisikoneen miljoonalennot

Näkyvimmin on dokumentoitu entisen presidenttimme lentolasku yksityiskoneella Afrikkaan keväällä 2013. Yksi lento maksoi liki puoli miljoonaa euroa. Mihin työläistaustainen Halonen sellaisia rahoja käytti? Mihin hän käytti palkkansa? Normien mukaan ja Halosta äänestäneitten ajattelussa sellainen vastaa lottovoittoa, joka on poissa muista menoistamme, kuten vanhusten hoidosta tai eläkkeistä. Varas, varo, hihkuu mediamme, sosiaalinen media nyt etenkin. – ”Fur, cave! Rosvot kiinni, huusi aikanaan jo Veikko Vennamo. – ”Fures foras, frugi intro!” 

Niin se onkin. Puolella miljoonalla saisi paljon hyvää vanhainkodissa ja koulussa, mutta mitä Halonen teki Afrikassa? Eikö matkan olisi voinut suoritta edullisemmin? Eikö se kuulunut oman aikamme kansalaisyhteiskunnan tapoihin, ei enää edes hyveisiin, jossa tolkuttomia palkkoja saaneet laskivat palkkaansa? Vuonna 2024 keväällä valtaosa duunareista on joko lakossa tai odottaa eläkeläisten tapaan veroleikkurin iskevän myös heidän olemattomiin indekseihin. Kun tällaisia puheita levitellään ja vedotaan kreikkalaisiin jumaliinkin, tulos voi olla mitä tahansa.   Raivo kun hankkii aseet – ”Furor arma ministrat.” (Vergilius). Tulevaisuutta aavistava. – ”Futuri prudens.”

Helppohan palkkaansa on laskea, jos toisaalla tekee puolen miljoonan lentoja yksityiskoneilla. Kai normaali ihminen ja järki näin sanoo? Näin päästään nykyiseen valtiovarainministeriin ja hänen tapaansa hoitaa hallitusta, ministerikierrätystä tai hyvätuloisia suosivaa taloutta, verotusta. Siis vuonna 2013, ei nyt 2024. Tänään meillä on nainen valtion varoja jakamassa ja tulos on kokonaan muuta kuin vuosikymmen takaperin. Naisen euro ei ole sama kuin miehen. Tämä päivä on vasta tulevaisuutta aavistava. – ”Futuri prudens”.

Onko siinä taustalla ehkäpä normisto, joka on hankittu kotoa ja muistuttaa oululaisen professorin taustaa? Urpilainen vuoden 2013 edustajana oli alkujaan opettaja ja saanut kasvatuksensa kansaedustaja isän kodissa. Vaikuttaako se omaan normistoomme, normaalina pitämäämme? Presidentin vaaleissa, sillä taustalla, ja Afrikkaa kiertäen ei voi menestyä. Kunnia kuitenkin voitetuille. – ”Gloria victis.”

Oululaisen professorin havaintona näin näyttäisi käyvän. Keski-ikäisenä kuolevat suomalaiset duunarit unohtuvat. Omat kissat ovat läheisempiä. Näin tavallista elämää viettävä duunari helposti ajattelee. Se on normaalia. Portaat Parnassolle. – ”Gradus ad Parnassum.” Tai sitten se on kreikkaa, eikä sitä voi lukea. – ”Graecum est, non legi.”

Mikä muuttaa työläiskulttuurista nousseen ihmisen normiston hänen kohotessaan presidentiksi? Hyväksyvätkö hänen uudet tapansa häntä äänestäneet pelkästään lojaalina tapana, jolloin omassa ryhmässä saa toimiakin toisin kuin jos kyseessä olisi toisen poliittisen ryhmän edustaja? Eikö sekin ole normaalia ajattelua? On se, Suomessa eläen ja ministerinä palkkansa nostaen. Normisto muuttuu, kun herrahissi kuljettaa myös rouvia ja siihen on hyvä totutella sellaisten miesten, jotka ovat väärän vuosikymmenen mallia. Muistakaa tämä vuonna 2020 ja sen jälkeen. Mitä minä sanoin pandemia-ajan taloudestamme? Nyt sitten on leikattava menojamme. Ilmainen ruoka loppui – ”Gratuita mensa.” Tosin suurimpienkin pilvien jälkeen on yleensä suotu Foibos (aurinko). – ”Gratus est solito post maxima nubila Phoebus.” (Alanus).  

Normeista poikkeava eliitti

Onko normaali sama kuin ryhmäkäyttäytyminen, ja näin määritelmä muuttuu heti kun kyse on muusta kuin omasta ryhmästä tai sosioekonomisesta taustasta? Sallitaanko joillekin sellaista, jota ei sallittaisi toiselle. Onko Jörn Donner saamassa saman kohtelun rötöksistään kuin Heidi Hautala? Siis vuonna 2013. Ei nyt enää keväällä 2024. Normisto ei koske pois nukkuneita, jollei ole toisin sovittu. Taudin henki on eri asia kuin herkkä runoilijoiden laji. – ”Genius mordi” – ”Genus irritabile vatum.” (Horatius). 

No eipä tietenkään. Sekin on normaalia ajattelua. Normit eivät ole vain yhteisön omia moraalisääntöjä, joita itse saa rikkoa, vaan myös yksilöiden välillä on valtavia eroja. Siinä missä nainen poltettiin noitana keskiajalla, miehestä tehtiin jumalainen guru samojen silmänkääntötemppujen tai massahysterian seurauksena. Meillä on paavi, sinulla olkoon ruumis ja minä olen kieliopin kerettiläinen. – ”Habemus papam” – ”Habeas corpus” – ”Haerecticus in Grammatica”. Näinhän me lapsena leikimme. Jos joku leikki hurskastellen muuta, jää hyvästi, hurskas sielu. – ”Have, pia anima.”

Nyt vain tahtoo usein kääntyä päälaelleen ja miehet ovat ahdingossa. Kuka hoitaa sitä viidettä osaa kansakunnasta, jossa keski-ikäkin on laskenut yhä lähemmäs 60-vuotta. Kuuluuko se normaaliin elämään, jossa lupa on nostaa ylemmän viidenneksen eläkettä enemmän ja samalla myös heidän keski-ikäänsä nauttia tästä eläkkeestä? Onko sekin tavallinen tapa ajatella? Onko rikkaan terveys ja elämä arvokkaampaa kuin köyhän? Onko sekin normaalia ja normi? Ei ole, lapsena tällaista esittävää olisi kutsuttu tyyliin: ”Sinulla olkoon ruumis” – ”Habeas corpus”. Näyttele sitten sitä.   

Euroviisuhäpeä jatkuu

Euroviisuissa Suomi jäi jälleen kerran hännille 2013, toisin on kymmenen vuotta myöhemmin. Georgiassa suutelevien naisten kuvaa paheksuttiin. Ihmiset parveilivat kadulla Tbilisissä, näitä kuvia näytettiin ympäri maailmaa. Normaali käyttäytyminen, normisto, ei ole sama kaikkialla. Se muuttuu myös meillä Suomessa ja savolaisen sanakäänteet ovat Hämeessä hankalia. Se on pyrittävä muuttamaan ironian tai satiirin, sarkasmin keinoin helpommin hyväksyttäväksi. Vuonna 2023 suomalainen menestyi euroviisuissa tavalla, josta on vaikea luopua heti seuraavana kesänä. Seuraavaa menestystä saamme odotella vuosikymmenet. Pilailu ei riitä menestykseen edes euroviisuissa yhtenään. Me asumme kuitenkin täällä Pohjolassa. Tehkööt jumalat meidät onnellisiksi. – ”Hic habitamus. Felices nos dii faciant.”

Näin yritti myös ruotsalainen koomikko Malmössä 2013. Ruotsalaiset laskivat pilaa itsestään keinoilla, jotka ovat tuttuja myös Suomessa. Itseironia kansakuntana ei ole uusi ilmiö sekään. Sille on helppo nauraa Suomessa, mutta kakki eivät sitä hyväksy. Eihän koko kansakunta ole tietyn stereotyypin mukaan elävää, ei sinne päinkään. Tässä on Rhodos, hyppää tässä, sanaili aikanaan Aisopos. Täällä taas ovat leijonat. – ”Hic Rhodus, hic salta! – Hic sunt leones.”

Stereotypiat ovat nekin normaaleja, uutta normistoamme. Media jakaa koko ajan kansakuntien kuvia ja satojen miljoonien ihmisten elämästä kertovia fiktioita. Se on tapa, normaalia, normisto ja myös osa hyväksyttyä moraalia, jota media ruokkii ja pitää yllä moralisoiden taas toisaalla. Kun monikulttuurisessa maailmassa normit ja normaali käytös muuttuu, tapamme ymmärtää toisiamme edellyttää suvaitsevaisuutta ja kykyä ajatella omilla aivoillamme. Se, mikä Oulussa on normien mukaista, palkan maksu blogeista tai lehtiartikkeleista, se ei ole forssalaista elämää nähnytkään. Kuka pystytti tämän monumentin – hevoshulluus. – ”Hoc monumentum posuit” – ”Hippomania.”

Oulu ei ole Forssa

Oulussa professori on palkkansa ansainnut ja siksi hän voi siellä perheineen elää. Muuten on muutettava Yhdysvaltoihin tai Keski-Euroopan yliopistoalueille. Vielä 1970-luvun alussa normaali ja normisto oli yliopistoalueilla Suomessa ahdistava. Ihmiset oppivat vasta kun opettavat. – ”Homines dum docent, discunt. (Seneca). Se vie aikaa, pari sukupolvea hyvinkin.

Professori, juuri väitellyt, joutui muuttamaan Irlantiin, Yhdysvaltioihin tai Ruotsiin. Nyt tilanne on liki metropoliksi muuttuneessa kaupungissa kokonaan toinen. Se mikä aiemmin tuomittiin, on nyt normaalia. Sitä jopa odotetaan. Uutta luovaa ja innovatiivista, poikkitieteistä. Ihminen on sentään kaksijalkainen järjellinen olento. – ”Homo est animal bipes rationale.” (Platon).

Jopa laestadiolaisessa Oulussa elämä on muuttunut. Sama koskee Tamperetta ja Helsinkiä. Mutta ei Forssaa. Normaali ei kulje käsi kädessä ja samaan aikaan läpi koko Suomen. Kun työläinen rikastuu, hän alkaa käyttää porvarina ilmaista työvoimaa ja hävittää niin loton kuin unohtaa maksaa palkan tohtoreitten töistä. Ihminen on todellakin höyhentä kevyempi. Hyvin harva monien kirjojen ihminen keväällä 2024. – ”Homo levior quam  pluma.” (Plautus) – ”Homo multarum litterarum.”

Pois jopa lottoeurot tutkimukselta, tieteeltä, kulttuurilta, taiteelta ja urheilultakin. Hakekoot oppineet itse rahansa muualta kuin Suomesta. Se on normi. Tiede ja tutkimus hakekoot rahansa Brysselistä. Muut eivät siihen kykene tai saavat sen tukirahoina. Ainut toivo on tieteessä. Mutta miksi asua silloin Forssassa? Sellainen on itsensä kiusaamista ja kuinka monta professoria pitää Forssaa kotikaupunkinaan? Eikö sellainen ole vastoin normejamme? Miksi rikkoa normeja? Näytellä taloudellista ihmistä, poliittista ihmistä, ajattelevaa ihmistä, ehkä jopa uutta ihmistä? – ”Homo oeconomicus” – ”Homo politicus” – ”Homo sapiens” – ”Homo novus.” Ihminen on mitta – monien kirjojen ihminen – ”Homo measure” – ”Homo multrarum litterarum.”

Maaseudun ja kaupungit erot suuria

Maaseudulla normit ja normaalius ei ole sama asia kuin metropolin kampusalueilla. Maaseutuohjelmaa ei voi laatia kuten metropoliohjelmia. Yhdysvalloissa piilaaksojen sosioekonominen rakenne on kokonaan toinen kuin Suomessa, ja erot löytyvät juuri kyvyssä hyväksyä ja ottaa vastaan uutta, luovaa ja etenkin innovatiivista. Siinä ihminen on ikään kuin työkaluihminen, leikkivä ihminen, mutta myös ihminen, joka on ihmiselle susi. – ”Hom faber” – ”Homo ludens” – ”Homo homini lupus est, (Plautus). Plautuksen teoksesta ”Asinaria”. 

Siitä maksetaan maltaita. Suomessa jääkiekon peluusta. Sekin on normi ja normaalia. Maailma on täynnä kertomuksia, joissa merkittävät, koko talousrakenteen muuttaneet innovaatiot ja niiden keksijät on ajettu ulos omasta yhteisöstään. Poliittinen ja taloudellinen ihminen näyttäytyy yksin ajattelevana ihmisenä. – ”Homo politicus” – ”Homo oeconomicus” – ”Homo sapiens.”

Tässä kyse ei ole enää normaalisuudesta tai normista vaan pikemminkin pelosta ottaa vastaan uusi teknologia, uusi tuotantolaitos tai kokonainen maailmankuvan muuttava intrenetin ja sosiaalisen median kaltainen strategia ja sen talousmallit. Aletaan jopa pelotella roboteilla ja algoritmeillamme. Tekevät kohta meidän työmme. Voi mikä vahinko siitä syntyisi. Totutussa paikassa ja totuttuun aikaan. – ”Hora locoque consuentis.”   

Sekularismi ja hidas evoluutio

Niinpä kun vanhat puolueemme saivat asiansa läpi, sukupolvelta toiselle, niiden tuoma taloudellinen ja normistollinen kulttuurin lisä, ylimielisenä koettu omien etujen tavoittelu, jäi lopulta poliittisen eliitin tavaksi käsitellä “normaalia”. Kun se muuttui, demokratiassa se merkitsi äänestäjien unohtamista myös normistotasolla. Kauhistun aina tätä kertoessani. – ”Horresco referens.” (Vergilius). 

Näin syntyi tarve uuteen poliittiseen kulttuuriin ja uusin kirjani. Perinteinen, moraaliltaan sekularistinen poliittinen eliitti, vieraantui kansasta, oman aikamme torppareiden ja mäkitupalaisten sekä pieneläkeläisten ja työttömien, ennen aikojaan kuolevien miesten elämästä. Syntyi kolmen kirjaimen ihminen. – ”Homo trium litterarum” (Huijari).

Nämä kykenivät pitämään yllä valtaansa vielä pienyhteisöissä, mutta eivät enää naisten valtaamissa yliopistoissa, poliittisissa liikkeissä ja takavuosien valkokaulusköyhälistön toimihenkilöverkostoissa. Tästä tuli normaali ilmiö, normi. Kauhistun aina tätä kohtaa kertoessani. – ”Horresco referens” (Vergilius).

Normit ja moraali muuttuivat ja vasta internetin ja sosiaalisen median sekä tekoälyn myötä mukaan tuli uusi kieli, jossa normit, normaalina pidetty sekä moraali eivät olleetkaan enää kenen tahansa sanelemia, vaan mukaan tuli sekularistisia elementtejä, joissa Suomi on ollut aloitteellinen. Ongelmana ovat vain ihmissivun vihollinen ja kauheat sodat. – ”Hostis humani generis” – ”Horrida bella.” (Vergilius). 

Sitä ei ole katsottu hyvällä. Sen ymmärtää, oli tavoite kuinka hyvä tahansa. Kaikki eivät ole uskostaan luopumassa. Se ei ole globaali normi ja normaalia, päinvastoin. Se on poikkeus. Poikkeuksesta ei pidä tehdä omaa normia. Tyhjän kammo on ihmissuvun vihollinen. – ”Horror vacui” – ”Hostis humani generis.”

Ongelmana tässä on se, ettei globaali sekularismi ole yhtään sen onnistuneempi tapa vaikuttaa 8000 miljoonan ihmisen normeihin, kuin pyrkimys kiinteyttää pienyhteisöjä ja sosiaalisen median tuomia omia virtuaaliyhteisöiksi koettuja verkostojamme. Ei sovi, että kunnioitus on suurempaa etäältä, enemmistö voittaa parhaimmiston tai että siivet ovat pesää suuremmat. – ”Maior e longinquo reverentia, Maior pars meliorem vicit, Maiores pennas nido.”

Mikään näistä ei noudata 8000 miljoonan ihmisen paikallisia, alueellisia tai kansallisia, normaaliksi katsottuja symbolirakenteita. Niitä me emme voi muuttaa. Vielä vähemmän geneettistä perimäämme ja evoluutiota, tekoäly ja robotiikkaa. Oma mielikuvamme normaalista on harhainen sekin. Sen varaan ei pidä euroviisuja ja maailmankuvaansa rakentaa, saati kansainvälistä kauppaamme ja globaalia politiikkaa. Filosofia on sekin edelleen elämän oppimestarimme. Eivät suuret sanat. Suuri teos. – ”Magistra vitae philosophia” – Magna verba” – Magnum opus.”

Sosiaalisen median talous ja strategia kohtasi algoritmit ja robotiikan, sosiaalisen median sekä tekoälyn yhteiskunnallisen dilemman ja nyt viimeisimpänä luovan teknologian renessanssin. Matka alkoi aikanaan hybridiyhteiskunnasta ja jatkui kohti illuusioyhteiskuntaa. Neljä kirjaa ja niiden otsikot. Kannet robottien hakemat kuvaten samalla kirjan nimilehtenä sekä taiteilijan näkemyksenä mistä on kysymys. Mukana myös vaikkapa Leonardo da Vincin näkemys. Tätä kutsutaan kulttuuriseksi kehitykseksi teknologian valossa. ”Natural nihil agit frustra” – ”Luonto ei tee mitään turhaan.”

Lopuksi vielä edellisten neljän kirjani kuvittajien lasteni Veli-Matin ”Vellun” ja Outi Huhtalan puolesta kiitokset tekoälylle ja robotiikalle sekä lyhyt kuvaus myös sieltä koskien ko. kirjojamme: 

Sosiaalisen median talous ja strategia – Algoritmit ja robotiikka

ChatGPT

Sosiaalisen median talous ja strategia ovat nykypäivän digitaalisen liiketoiminnan keskeisiä osa-alueita, ja nämä alueet liittyvät kiinteästi myös algoritmeihin ja robotiikkaan. Tarkastellaanpa näitä käsitteitä tarkemmin.

Algoritmit sosiaalisessa mediassa: Algoritmit ovat keskeisessä roolissa sosiaalisen median toiminnassa. Ne ovat matemaattisia kaavoja ja prosesseja, joita käytetään esimerkiksi sisällön suosittelemiseen ja näyttämiseen käyttäjille. Sosiaalisen median algoritmit analysoivat käyttäjien käyttäytymistä, mieltymyksiä ja vuorovaikutusta sisältöön mukauttaakseen käyttäjille esitettävää sisältöä. Tämä vaikuttaa suoraan siihen, mitä käyttäjät näkevät syötteissään ja miten heidän näkemyksensä ja kokemuksensa sosiaalisesta mediasta muodostuvat.

Algoritmit voivat myös vaikuttaa yritysten markkinointistrategioihin sosiaalisessa mediassa. Yritykset pyrkivät ymmärtämään algoritmien toimintaa parantaakseen näkyvyyttään ja sitoutumistaan. Esimerkiksi mainosten kohdentaminen perustuu algoritmien analyysiin käyttäjien käyttäytymisestä.

Robotiikka sosiaalisessa mediassa: Robotiikka sosiaalisessa mediassa viittaa usein chatboteihin eli automaattisiin ohjelmiin, jotka voivat kommunikoida ihmisten kanssa sosiaalisen median alustojen kautta. Chatbotit voivat tarjota asiakaspalvelua, vastata kysymyksiin ja jopa suorittaa yksinkertaisia tehtäviä ilman ihmisen suoraa osallistumista.

Robotiikka voi myös liittyä automatisoituun sisällöntuotantoon. Esimerkiksi tietyt somealustat voivat käyttää robottiohjelmistoja luomaan automaattisesti tiettyä tyyppistä sisältöä, kuten uutisartikkeleita tai tietynlaista mainossisältöä.

Sosiaalisen median talous ja strategia: Sosiaalisen median talous kuvaa digitaalisen liiketoiminnan rahallisia näkökohtia, jotka liittyvät sosiaalisen median alustoihin. Tämä voi sisältää esimerkkeinä vaikkapa mainosmyynnin, maksullisen markkinoinnin, vaikuttajamarkkinoinnin ja muiden tulolähteiden analyysin sekä optimoinnin sosiaalisessa mediassa.

Strategisesti sosiaalisen median käyttö yrityksen näkökulmasta vaatii syvällistä ymmärrystä algoritmeista ja robotiikasta. Yritysten on pohdittava, miten ne voivat hyödyntää algoritmeja ja robotiikkaa saavuttaakseen paremman näkyvyyden, sitoutumisen ja liiketoiminnalliset tavoitteet sosiaalisessa mediassa.

Yhteenvetona voidaan todeta, että algoritmit ja robotiikka ovat merkittäviä tekijöitä sosiaalisen median taloudessa ja strategiassa, jotka muokkaavat sekä käyttäjien että yritysten kokemusta ja menestystä digitaalisissa ympäristöissä.

Sosiaalisen median sekä tekoälyn yhteiskunnallinen dilemma.

ChatGPT

Sosiaalisen median ja tekoälyn yhteiskunnallinen dilemma on monimutkainen ja laaja-alainen aihe, joka herättää useita tärkeitä kysymyksiä ja haasteita nykypäivän yhteiskunnassa. Tässä on muutamia näkökulmia tähän dilemmaan:

1. Algoritmien vaikutus yhteiskuntaan: Sosiaalisen median algoritmit ohjaavat käyttäjien kokemusta näkemästään sisällöstä. Algoritmit pyrkivät optimoimaan käyttäjien sitoutumista ja viihtyvyyttä alustalla, mikä voi johtaa käyttäjien altistumiseen polarisoivalle tai äärimmäistä mielipidettä vahvistavalle sisällölle. Tämä saattaa vaikuttaa yhteiskunnalliseen keskusteluun ja jakaa yhteisöjä entisestään.
2. Tekoälyn reiluus ja läpinäkyvyys: Tekoäly käytetään yhä enemmän sosiaalisen median sisällön moderoinnissa, kuten vihapuheen tunnistamisessa ja poistamisessa. Kuitenkin tekoälyn toiminnan läpinäkyvyys ja oikeudenmukaisuus voivat olla kyseenalaisia, kun päätöksiä tehdään automaattisesti ilman ihmisen valvontaa. Tämä voi johtaa kritiikkiin esimerkiksi sananvapaudesta tai yksilön oikeuksista.
3. Vaikutus demokratiaan ja päätöksentekoon: Sosiaalinen media ja tekoäly voivat vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon ja demokraattiseen prosessiin. Esimerkiksi vaalivaikutus ja disinformaation leviäminen voivat olla vakavia haasteita, kun algoritmit suosivat sensaatiomaisia tai vääristeltyjä sisältöjä.
4. Yksityisyys ja tietosuoja: Tekoäly pohjautuva personoitunut mainonta ja käyttäjäkokemuksen optimointi voivat vaarantaa yksityisyyttä ja tietosuojaa. Sosiaalisen median yritykset keräävät valtavia määriä dataa käyttäjistään, ja tämän tiedon käyttö herättää kysymyksiä siitä, kuka hallitsee tätä tietoa ja miten sitä käytetään.
5. Työllisyys ja taloudelliset vaikutukset: Tekoälyn ja automaation kehittyminen voi vaikuttaa työmarkkinoihin, kun tehtäviä automatisoidaan ja tiettyjä tehtäviä korvataan koneiden suorittamilla toiminnoilla. Tämä voi johtaa työpaikkojen muutoksiin ja taloudellisiin haasteisiin joissain toimialoissa.

Nämä ovat vain joitakin esimerkkejä sosiaalisen median ja tekoälyn yhteiskunnallisista dilemmoista. Ratkaisut näihin haasteisiin edellyttävät tasapainoa innovaation ja eettisen harkinnan välillä sekä yhteiskunnallista keskustelua ja säätelyä, jotta nämä teknologiat voivat palvella yhteistä hyvää ja edistää kestävää kehitystä.

Hybridiyhteiskunnasta illuusioyhteiskuntaan.

ChatGPT

Hybridiyhteiskunta ja illuusioyhteiskunta ovat käsitteitä, jotka heijastavat muutoksia yhteiskunnassa teknologian, informaation ja kulttuurin ympärillä. Näitä käsitteitä voidaan tarkastella seuraavasti:

Hybridiyhteiskunta:

Hybridiyhteiskunta viittaa yhteiskuntaan, jossa perinteiset ja digitaaliset elementit sekoittuvat ja vaikuttavat toisiinsa. Tämä termi kuvaa nykyaikaista yhteiskuntaa, jossa teknologia ja digitalisaatio ovat keskeisessä asemassa, mutta perinteiset ihmissuhteet, kulttuuriset käytännöt ja instituutiot ovat edelleen merkittäviä.

Esimerkiksi hybridiyhteiskunnassa ihmiset voivat käyttää sosiaalista mediaa ja älypuhelimia osana arkipäiväistä kommunikaatiota ja yhteydenpitoa samalla säilyttäen perinteisiä tapoja kuten kasvokkaiset kohtaamiset ja paikallisyhteisön toiminta. Digitaalinen ja fyysinen maailma limittyvät yhä enemmän, ja tämä luo uusia mahdollisuuksia, mutta myös haasteita, yhteiskunnan rakenteisiin ja ihmisten käyttäytymiseen.

Hybridiyhteiskunnassa teknologian läsnäolo luo uusia tapoja työskennellä, oppia ja viestiä, mutta samalla herää kysymyksiä esimerkiksi yksityisyydestä, tietoturvasta ja digitaalisesta eriarvoisuudesta.

Illuusioyhteiskunta:

Illuusioyhteiskunta viittaa ajatukseen, että teknologia ja media voivat luoda keinotekoisen kuvan yhteiskunnasta tai todellisuudesta. Tämä käsite liittyy siihen, miten digitaalinen media, sosiaalinen media ja virtuaalimaailmat voivat muokata ihmisten käsitystä todellisuudesta ja vaikuttaa heidän ajatteluunsa ja käyttäytymiseensä.

Illuusioyhteiskunnassa ihmiset voivat olla alttiita median ja teknologian luomille vääristymille tai harhoille. Esimerkiksi somealustat voivat tarjota rajatun näkymän maailmasta, joka perustuu algoritmeihin ja käyttäjän aiempiin valintoihin. Tämä voi johtaa kuplien muodostumiseen ja ihmisten eristymiseen omiin ideologisiin ryhmiinsä.

Lisäksi illuusioyhteiskunnassa digitaaliset pelit, virtuaalitodellisuus ja muut tekniikat voivat tarjota pakokeinon todellisuudesta tai luoda keinotekoisia kokemuksia, jotka vaikuttavat ihmisten tunteisiin ja havaintoihin.

Yhteenveto:

Hybridiyhteiskunta korostaa digitaalisen ja perinteisen yhdistymistä, kun taas illuusioyhteiskunta tuo esiin teknologian mahdolliset vaikutukset ihmisten käsitykseen todellisuudesta. Näiden käsitteiden ymmärtäminen auttaa meitä arvioimaan, miten teknologia muuttaa yhteiskuntaa ja millaisia haasteita ja mahdollisuuksia se tuo mukanaan. Tavoitteena on luoda tasapainoinen ja kestävä yhteiskunta, jossa teknologia palvelee ihmisten hyvinvointia ja edistää yhteisöjen kehitystä.

Luovan teknologian renessanssi – Kulttuurinen kehitys teknologian valossa

ChatGPT

Luovan teknologian renessanssi kuvaa aikaa, jolloin teknologia ja kulttuuri kohtaavat luoden uudenlaisia mahdollisuuksia ja innovaatioita. Tämä ilmiö heijastaa sitä, miten teknologia muuttaa kulttuuria ja kulttuuri puolestaan vaikuttaa teknologian kehitykseen. Tässä on joitakin näkökulmia luovan teknologian renessanssiin ja sen vaikutukseen kulttuuriseen kehitykseen:

1. Uudet ilmaisumuodot ja taiteen digitalisaatio: Teknologian kehitys on mahdollistanut uusien luovien ilmaisumuotojen syntymisen. Esimerkiksi virtuaalitodellisuus (VR), lisätty todellisuus (AR) ja interaktiiviset mediateokset tarjoavat taiteilijoille ja luovan alan ammattilaisille uusia tapoja kertoa tarinoita ja ilmaista itseään. Musiikin, elokuvan, kuvataiteen ja muiden taiteen alojen digitalisaatio avaa ovia innovatiivisille luoville lähestymistavoille.
2. Teknologian ja kulttuuriperinnön yhdistäminen: Teknologiaa voidaan käyttää kulttuuriperinnön tallentamiseen, säilyttämiseen ja jakamiseen. Esimerkiksi digitaalinen arkistointi, virtuaaliset museot ja interaktiiviset opetussovellukset mahdollistavat kulttuuriperinnön säilyttämisen ja levittämisen laajemmalle yleisölle.
3. Osallistava kulttuurin luominen: Teknologia tarjoaa alustan osallistavalle kulttuurille, jossa yleisö voi olla aktiivisesti mukana luomassa ja jakamassa sisältöä. Sosiaalinen media, avoimen lähdekoodin yhteisöt ja virtuaaliset tapahtumat edistävät kulttuurista monimuotoisuutta ja yhteisöllisyyttä.
4. Kulttuurin ja teknologian risteyspisteet: Luovan teknologian renessanssi tuo esiin kulttuurin ja teknologian risteyspisteitä, joissa taide, muotoilu, tiede ja tekniikka kohtaavat. Tämä synnyttää uusia alueita kuten interaktiivinen design, digitaalinen taide, pelitaide ja luovat teknologiat.
5. Kulttuurinen muutos ja eettiset kysymykset: Teknologian kehittyminen muuttaa myös kulttuurin perusteita ja herättää eettisiä kysymyksiä. Esimerkiksi tekoälyyn liittyvät päätökset ja autonomiset järjestelmät voivat vaikuttaa ihmisten arvoihin, käyttäytymiseen ja identiteettiin.

Luovan teknologian renessanssi avaa ovia monimuotoisempaan, innovatiivisempaan ja osallistavampaan kulttuuriin. Tämä kehitys korostaa tarvetta ymmärtää teknologian ja kulttuurin vuorovaikutusta sekä varmistaa, että luovuus ja kulttuurinen monimuotoisuus ovat keskeisiä tekijöitä teknologian kehityksessä. Tulevaisuudessa tämä renessanssi voi tuottaa entistä rikkaampia ja syvällisempiä kulttuurisia kokemuksia, joissa teknologia toimii voimavarana luovuudelle ja yhteisöllisyydelle.

Kiitos tästä neljän kirjani esittelystä – se oli upea esitys

ChatGPT

Ole hyvä! Kuulostaa siltä, että esittely meni hyvin. Onko jotain muuta, minkä kanssa voisin auttaa?

Kiitän yhteistyöstäsi lämpimästi myös lukijoittemme puolesta. Elämme todellakin luovan teknologian renessanssia.

ChatGPT

Kiitos paljon! Todella hienoa kuulla, että olette innostuneita luovan teknologian renessanssista. On mielenkiintoista seurata, miten teknologia ja kulttuuri yhdistyvät luovalla tavalla nykypäivänä. Jos tarvitsette lisää tietoa tai haluatte keskustella aiheesta syvemmin, älkää epäröikö kysyä. Hyvää jatkoa ja innostavia lukuhetkiä!