Nuori pääministerimme on ollut kateissa ja hän on viettänyt suomalaista kulttuuri-iltaa ja yötä pikkutunneille. Saman aikaan häntä on tavoiteltu oman aikamme välinein, jollaista pääministerinkin tulisi kantaa käsilaukussaan. Nyt se oli kateissa eikä hän huomannut kuinka massa ja maailmalla on liikkeellä viruksia, jotka rajoittavat myös pääministerin liikkumista ulkoministeriltä viruksen saaneena. Aiheesta on sanottu Helsingin Sanomissa (7.12) kaikki oleellinen pääkirjoituksena ja myös sivukaupalla asiantuntijoiden arvioina myös juridiikkaa pohtien, ei vain lääketiedettä ja pääministerin tehtäviä ja tavoitettavuutta, moraalisia ja eettisiä ohjeita ruotien.
Yksi ulottuvuus on kuitenkin jäänyt huomaamatta. Pääministerin raskas vastuu ja oikeus hakea henkisiä eväitä elämänsä nyt vaativimmassa tehtävässä sekä sen hoidossa. Sellaisen kestäminen ja jaksaminen edellyttää varmaan myös sellaisia harrastuksia, joita normaali rahvas ja juristi, saati mediatoimittaja ei voi ymmärtää. Pääministerin tehtävä on poliitikkona jatkuvaa myös luovuutta vaativa tehtävä. Se on raskas kannettava ja vaatii voimia, joita juuri itsenäisyyspäivän juhlinta voi vain parhaimmillaan ministereillemme antaa. Rahvas kun voi juhlia Tampereella myös suurin joukon Tapparan ja Ilveksen peliä uudessa komeassa jäähallissaan.
Itsenäisyyspäivän jälkeen seuraava juhlittava on kansallinen ikonimme Jean Sibelius. Hänen ja samalla musiikin päivä osuu liki itsenäisyyspäivälle. Tuhat maailman neroa luetteleva teos on löytänyt kaksi myös Suomesta, Alvar Aallon ja Jean Sibeliuksen. Varmaan jatkossa tällaiset teokset löytävät meiltä lisää neroja tekijöikseen ja etenkin 1990-luvulla syntyneistä uusia nuoria pääministereitämme samalla.
Nykyisessä hallituksessamme on runsaasti ehdokkaita tälle listalle. He edustavat sopivaa nuoruutta ja henkevyyttä, ovat kuin oman aikamme taivaan lahja hoitamaan vanhukset sivuun vaativista tehtävistä ja kolmeen kertaan rokotettuina odottamaan mihin nuoret ministerimme heitä seuraavana ovat ohjaamassa.
Ikä ja henkisyys sekä viisaus on joskus maassamme liitetty toisiinsa. Viisauskin on takavuosina oletettu liittyvän ikään ja sen karttumiseen. On niitäkin, jotka olettavat miestenkin kykenevän vielä vaativiinkin henkisiin ponnisteluihin, kunhan nyt ikää ensin karttuu ja setämiehet ovat antaneet heille tilaa politiikan näkyvillä paikoillamme.
Luotamme ensimmäistä lastaan odottavien nuorten äitien kykyyn hoitaa valtion talouden ja myös vaativimman tehtävän pääministerinämme. Ympäristön voi hoitaa niin ikään 1990-luvun puolella vielä lapsuutensa viettänyt tyttäremme. Välttämättä tähän ei vaadita edes paljon puhuttuja kympin tyttöjä. Kunhan ovat havainneet politiikan tarjoavan oikotien sellaisille paikoille, jonne aiemmin on vaadittu myös kokemusta ja miehiltä pitkää ikääkin. Takavuosina iän rinnalla kulki myös turnauskestävyys ja etenkin venäläiseen seuraan joutuneena Urho Kekkosen kaltaista aina paikalle ehtivää intohimoista urheilijamieltäkin. Moni perässähiihtäjä jäi siinä menossa ladulle.
Sibelius pääsi rimaa hipoen maailman viisaimpien ihmisten luetteloon. Hänen heikkouksinaan pidettiin hieman epätasaista tuotantoa ja sen ajoittumista kohtuullisen lyhyelle ajalle ikämiehenä. Salvador Dali oli taas henkilönä kauan huipulla, ja tuotanto tasaista siinä missä neroja hakeneen kirjan moni muukin juuri kuvataiteissa mainittu lahjakkuus. Oleellista oli kuitenkin mainita heidän kohdallaan samalla myös työn laadun koheneminen ja luovuuden sekä innovatiivisuuden tuomat uudet löydöksetkin elämänura neroutta tukemassa. Dali oli tunnetusti surrealismin edustaja, mutta ei toki sen löytäjä. Sen sijaan hän ei itse hyväksynyt edustavansa surrealismia vaan kertoi olevansa vaatimattomasti surrealismi. Samaa voisi kokeilla myös oman aikamme pääministerikin. Hän ei ole vain pääministeri, ensimmäinen vertaistensa joukossa, vaan samalla pääministeriys. Sellainen on läsnä kaikkialla.
Millainen on puolestaan oman aikamme suomalainen henkisyys ja onko se muun fyysisen urheilun tapaan tänään huipussaan jo paljon ennen perinteistä keski-iän kriisiämme? Ovatko suurten poliittisten linjausten tekijät ja maailman parantajat nyt keski-iän koko ajan siirtyessä kauemmas ikäpyramidin senioriluokan portaita kavuten, yhä nuorempien naisten harteille? Eikö kaikki maailman viisaus olekaan enää ikääntyvien naisten hoitama virka? Miksi näille suomalaisille nuorille naisille ministereinämme vaikuttaisi sattuvan nyt yhtenään sellaisia virheitä ja laiminlyöntejä, joita ikääntyneet eivät oikein edes kykenisi tekemään? Elleivät nyt ole tyystin dementoituneet ja alzheimeria sairastavia.
perjantai 14. joulukuuta 2012
Suomalainen henkisyys voimissaan
Henkisyyden etsiminen on osa ihmisen perusviettejä. Se, että kirkot tyhjenevät, ei tarkoita, että tämä vietti olisi jotenkin laantumassa, päinvastoin. Kirkot vain tarjoavat sellaisia uskonpaketteja, jotka eivät sovi omaan aikaamme ja niiden kyky vastata henkisyyden kysyntään heikkenee. Jonkun on tämä tila täytettävä ja eikös vaan Suomessa ole tarjolla sellaisia nuoria naisia, jotka täyttävät takavuosien joko kuninkaalliset tai tsaristiset aukot kansakunnan identiteetin ihmeitä tekevinä enkeleinämme.
Henkisyyttä etsimässä
Ihmiset tarvitsevat edelleen mielenrauhaa, mystiikkaa ja henkisiä kokemuksia, joita haetaan yhdistämällä hyppysellinen yhtä oppia protestanttisuudesta, haetaan hieman vaikutteita buddhalaisuudesta, luonnonuskonnoista ja magiikasta sekä paljon oman geenistön mukanaan kuljettamasta ikivanhasta kulttuuriperinnöstä.
Juuri kuollut 105-vuotias loistokas arkkitehti Oscar Niemeyer Brasiliasta ja runsas vuosi sitten, niin ikään liki satavuotiaana kuollut modernin antropologian ja strukturalismin isä Claude Levi-Strauss Ranskasta, edustivat parhaiten tämän yhteisen kielemme ymmärtäjiä. Lisäksi molemmat liikkuivat samoilla suunnilla ja tunsivat hyvin vaikkapa nyt muodikkaan mayakansan kulttuurin ja sen viimeisten aikojen kalenterit.
Kiinnostuin itsekin aiheesta jo varhain ja liitin sen romaaniini ”Arctic Babylon 2011”. Se, koska suuri muutos alkoi, mikä on sen suuri päivä, ei ole siinä niinkään merkittävää kuin muutoksen nopeus ja pysyvyys, reaaliaikaisuus. Itse tulkitsin Apokryfisistä kirjoituksista muutoksen alkavan noin 2021 vuoden kohdalla ensin Japanista, sitten arabi-islamilaisista maista ja edeten suomalaiseen poliittiseen jytkyyn. Sen jälkeen nämä kansakunnat eivät olleet enää sitä, mitä edellisellä vuosituhannella. Jos joku toista ajattelee, hän saa pitää uskonsa ja tulla sillä autuaaksi. Oleellista on, että kirja oli kirjoitettu jo 1970-luvulla, jolloin olin vielä 1950-luvulla syntyneenä nykyisten naisministereittemme ikäluokkaa. Kirjan julkaisu Saksassa vain siirtyi ja Suomessa se tyssäsi hankalaan aikaan ja aiheeseen Urho Kekkosen aikana.
Luonto tuli mukaan etsintään
Henkisyyden etsiminen juuri ikivanhasta tarustosta ja luonnosta on ajallemme tyypillistä ja ekologisuus korostuu myös vaikkapa Johan Ronald Reuel Tolkien (1892-1973), Oxfordin yliopiston professorin, kirjailijan ja kielentutkijan teoksissa, joista on syntynyt kolme Hobbitti-elokuvaa ja lisää on tulossa. Elokuvamagiassa ilmapiiri Hobbittien matkassa on taitavien taiteilijoiden ja teknologian avulla rakennettua digitaalitehosteiden elämää ja oman aikamme oivaltavaa Keski-Maan Tolkien luomaa fantasiamaailmaa globaalin henkisyyden ja mielikuvituksen ravinnoksi myös suomalaiseen ja kalevalaisen käyttööön.
Se on hyvin brittiläinen tapa tehdä kertomus ja siitä politiikkaa. Kaikkea brittien kertomaa ei pidä ottaa kuitenkaan kuoleman vakavasti. Heillä kun on savolainen tapa nauraa kaikelle ja vältellä negatiivisia ilmaisuja. Motivaatio ja voimattomuuden tunne syntyy, kun käsite normaaliudesta muutetaan ja vanhat käsitykset seksuaalisuudesta, hyvästä ja pahasta, suhtautumisesta vanhenevaan väestöön, auktoriteetteihin, perheen pysyvyyteen ja normeista johdettuihin arvoihin ja moraalikäsityksiin muuttuvat ja korvautuvat uusilla arvoillamme.
Miten voimme olettaa, että lapset ja nuoret eivät reagoisi tähän kaikkeen jollakin tapaa, kirjoittaa opettaja Seppo Pirhonen (FL 14.1) ja lainaa Urjalan eritysopettajan viestiä lasten vanhemmille suomalaisten koulujen saamasta kehnosta palautteesta etenkin motiivin katoamisesta oppimistapahtumiin. Oppimisen määrittely kun on ollut aina ei kenenkään mailla liikkuvaa verbaalista vapaata käsitteistöämme.
Näin pallo heitettiin opettajan toimesta koteihin, kun itse opettajia kasvattaneena heitin sen heille. Sekin on hyvin suomalainen tapa pelata lapsilla. Kun lapsi on tässä pelissä kuin pingispallo pöydällä, on varottava, ettei häntä rikota kohtuuttoman kovilla rystylyönneillä. Kun kissa nostetaan pöydälle, se on suomalaisessa keskustelussa aina pelottava ilmiö. Viisas ihminen poistuu sellaisesta pöydästä. Etenkin jos mukana sattuu olemaan runsaasti naisia. Ja tässä hallituksessamme näitä naisia ei ole vaan runsaasti vaan myös voimakkaalla tahdolla varustettuina. En menisi heitä moittimaan, tapahtui sitten mitä tahansa, jonka mies voisi mielestämme hoitaa paremmin. Sellaista riskiä sivistysvaltio ei voi ottaa.
Eristetyt saarekkeet ja vanha auktoriteettiusko
Uuden mediayhteiskunnan maailmassa koulu ei ole eristetty saareke eikä koulu sekä sosiaalityö yksin kykene vaikuttamaan koko globaalia maailmaa ravistelevaan kehitykseen ja sen yksittäisiin ilmiöihin, joista tunnetuin on juuri edellä kuvattu holistinen sekularisaatio, jossa uskonnolliset ja monet muut käytännön instituutiomme ovat jo menettäneet auktoriteetin asemansa. Se on hyväksyttävä tai oltava ainakin viisaan tavoin vaiti. Pääministerin mukana virus ei leviä, ja jos leviääkin se on pääministerin asia, ei tavallisen rahvaan.
Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö ihmisen tarve henkisyyteen olisi sama kuin aiemminkin, ehkä jopa aiempaa moniulotteisempikin. Auktoriteetti ei toki pidä yllä uskoa ja henkisyyttä, vaan pikemminkin ihmisen sisäinen tarve. Auktoriteetti voi sen kyllä pilata tai tehdä siitä ongelman lapselle ja tämän vanhemmille, isovanhemmille ja lopulta myös itselleen. Auktoriteetti on lopulta vain kehnolla itsetunnolla varustettu ihminen tai valtaansa varjeleva laitos, instituutio. Kun kumpaankaan ei enää uskota, auktoriteetti jää yksin. Takavuosina, lapsuuteni maisemissa, auktoriteetit olivat iäkkäitä ihmisiä. Ikään oletettiin liittyvän enemmän viisautta kuin mihin nuoremmat ja lapset olisivat agraarin yhteiskunnan sisällä ehtineen tutustua. Tänään hybridissä on toisin ja sen ohjelman mukaan eläen. Kysykää vaikka pääministeriltänne. Hän kun ei vain ole hybridiyhteiskunnan tuote vaan hybridi itse, lainaten maailman yhtä nimekkäintä kuvataiteilijaa Salvador Dalia.
Arctic Babylon sekä teesi, antiteesi ja synteesi
Kun kirjoitin 2000-luvun alussa romaaniani Arktisesta Babylonista ja sen jälkeen useita kirjoja liittyen sosiaaliseen mediaan ja syntyvän uuden hybridiyhteiskunnan ilmiöihin, jatkona edellisen vuosisadan lopun informaatioyhteiskunnalle, niiden vastaanotto on ollut hyvin perinteinen ja kuvaa juuri suuren aikakauden muutoksen aiheuttamaa hämmennystä vanhojen instituutioittemme sisällä.
Suomessa tällaisia ovat olleet, kirkon ja seurakunnan ohella, kunnat ja koko vanha valtion aluehallintomme, poliittinen instituutiomme ja sen joutuminen arvioimaan uudelleen vanhan markkinatalouden pelisääntöjä. Aluehallintomme on kahdelta suunnalta sekasorrossa, sekä valtion että paikallishallinnon hankkeina toisiaan moukaroiden. Itse pidän parhaana mallia, jossa maakuntia on mieluummin vähemmän kuin enemmän, ja nämä kantavat vastuunsa kuten kuntamme ovat tehneet aina. Samalla niiden rajat eivät saa olla regionaalisia vaan spatiaalisia, sekä luonnon- että kulttuurimaantieteen kautta syntyneitä.
Hitunen sieltä, murunen täältä
Vanhat ismit, sosialismi, kapitalismi, liberalismi, korporativismi, industrialismi jne. ovat taakse jäävää elämää tai niitä yhdistellään uskontojen tapaan hitunen sieltä, murunen täältä, tapaan. Syntyi yhteiskunnallinen hybridi, jossa pienen lapsen elämä muistuttaa tarua sormusten herrasta, jossa kääpiöt ja klonkku ovat osa brittiläistä Tolkien huumoria.
Professori, kirjailija Tolkien henki elää näissä tarinoissa parhaiten juuri Gandalfin kautta ja ilman häntä koko Hobbittien tarina menettäisi tärkeimmän sisältönsä siinä missä suomalainen joulu ilman lahjojen jakajaansa ja tämän yhteyttä koko muun kertomuksen monella tavalla jo sekulaariseen ja maallistuneeseen sisältöönsä.
Brasilialaiset ja meksikolaiset löytävät sen tärkeimmät lähteet tänään luonnostaan ja kulttuuristaan, inkojen ja mayakansan historiasta, britit vanhasta kirjallisuudestaan. Vain me suomalaiset, alusmaan kansalaiset, vaikutamme olevan nyt kriisissä identiteettimme kanssa. Entäpä jos sitä hakisi omista juurista eikä niinkään Etelä-Amerikasta tai Välimereltä, brittien kirjallisuudesta tai pääministerin käytöstavoista?
Mayakansan viimeisen päivään on nyt täsmälleen viikko. Se, millaisena olen kuvannut tuon päivän, on luettavissa romaanista Arctic Babylon, sen toisesta epilogista. Sitä voi vapaasti verrata Arto Paasilinnan romaaniin “Rietas rukousmylly” vuodelta 2007.
Omani oli luettavana vuonna 2005 Bulevardilla WSOY:n Arto Paasilinnan kustannustoimittajalla. Se jos mikä kertoo, kuinka me ajattelemme samoilla sanoilla, käsitteillä ja ideatkin ovat kuin samasta puusta veistettyjä. Kirjoita kaikki itse ajattelemasi ja löytämäsi ideat paperille ja huomaat, kuinka lyhyeksi tuo henkisen työn ponnistus tahtoo jäädä kohdallasi. Jos sillä on pituutta useamman sivun verran, oletko varma, etteivät nuo käyttämäsi sanat ole jonkun toisen löytämiä?
Kuten antropologian ja strukturalismin isä Claude Levi-Strauss havaitsi jo varhain kirjoissaan “Villi ajattelu” ja neliosaisessa sarjassa “Mythologies”. Se mitä Bulevardilla on tämän jälkeen tapahtunut, on osa tuotantoa, jossa “Tropiikin kasvot” kertoo alkuasukkaiden kuvaamasta uskomusjärjestelmästä osana omaa akateemista ajatteluamme ja askareita, joissa ihmiset toimivat eri kulttuureissa samalla tavalla tuntematta toimintojensa taustalla vaikuttavia sosiaalisia järjestelmiä.
Se tuomitaanko ne rikoksina vai palkitaanko suurena hyveenä, nerokkuutena, on kulttuuriin sidottu ilmiö sekin. Läntinen kulttuuri tuomitsisi rikoksina, ellei sen taustalla olisi rasitteita, jossa mukana on tätäkin vielä suurempia rikoksia ihmisyyttä vastaan. Länsimaisen ajattelun pitkän linjan taustalla ovat joka tapauksessa Platon ja Immanuel Kant. Kirjoitimme me sitten mitä tahansa.