Kun olin nuori, päätin opiskella luonnontieteitä, biotieteitä sekä ihmistieteitä, taloutta ja sosiologiaa, käyttäytymistämme ihmisenä rinnakkain yliopistoissamme. Nyt moni suorittaa jopa kymmenen laudaturia lukiossa.
Miksi näitä, luonnontieteitä ja ihmistieteitä rinnakkain? Syy selviää nyt nuorten ilmastolakon päivänä. Lakot kun eivät auta. On tehtävä asian eteen sellaista, joka myös jatkuu läpi koko elinkaaren. On opiskeltava, tutkittava, kirjoitettava, opetettava, elettävä aktiivisesti ja vaikutettava sitä kautta paikalliseen, alueelliseen, kansalliseen, kansainväliseen ympäristöön.
Nyt sitten käydään jo ilmastovaalitkin. On asennoiduttava asiaan rationaalisesti. Hyvä ratkaisu, kertoivat isovanhempani 1970-luvulla mutta tie on pitkä. Muista pitää vihollinen lähelläsi. Kyllä sinä heistä selviät mutta Herra auttakoon sinua ystävistäsi. Se oli ikivanha mutta viisas neuvo.
Saan tänään viimein kaksi viimeisintä kirjaani kustantajaltani Saksasta. Niitä on jo yli sata ja osa väitöskirjojakin. Niiden on oltava uskottavia, rationaalisia. Taide on liitettävä tieteeseen, tiedettä on myös popularisoitava. Se on tehtävistä vaikein. Tiede on maailman vaikein ammatti. Sillä on oma kielensäkin.
Saksa on edelleen Euroopan supervalta. Jos se ei kykene auttamaan yhdessä Yhdysvaltain, Amazonin ja Googlen kaltaisten sekä Facebookin avulla, kuka sitten voisi auttaa? Suomi ja suomalaisetko? Kyllä. Suomalaisten on vain löydettävä oma paikkansa tässä globaalissa todellisuudessamme. Reaaliaikaisessa hybridiyhteiskunnan talousjärjestelmässä ja sen maantieteellisessä, geopoliittisessa todellisuudessa. Siinäkin on oltava rationaalinen.
Opiskelun avaintieteen on oltava maantieteen monet sovellukset; luonnonmaantiede; kasvi- ja eläinmaantiede, kulttuurimaantiede ja sen osat; talous- ja sosiaalimaantiede sekä näiden sovellukset suunnittelumaantieteessä. Geopolitiikka on sekin kokonaan muuta kuin aloittaessani opinnot yliopistoissamme. Samoin teknologia jota käyttää.
Suomi on kulkenut koko ajan aivan kärjen tuntumassa, idän ja lännen välissä, antanut kaiken mahdollisen tukensa tietämättään ja tietoisesti siihen panostaen. Nyt me jo alamme oivaltaa, miten merkittävä kansakunta ja maa on maailman onnellisimmaksi jo kaksi kertaa perätysten valittu valtio, joka lyö nuorella joukkueellaan jääkiekossa Amerikan mantereen ykköstykit Ruotsissa syntyneenä. Ero on kuin yöllä ja päivällä. Itsetunto rautaa ja ratkaisut sekä itsenäisesti että joukkueena rationaalisen kansakunnan tuotetta.
Tiede, taide, kulttuuri, taloudellinen ja sosiaalinen elämämme ja urheilu ovat samaa asiaa ja kun päämäärä on voittaa, silloin valmentajienkin on oltava oikeita ja maan johto uskottava. Cluster art, art of Clusters, Cluster garden, innovation clusters, ecological clusters, cluster of economy and social life, kaikki ovat yhtä ja samaa verkostoa ja klusteriamme. Politiikassa (politics) ei saa olla toimijoita, jotka eivät tätä oivalla ja toteuta rationaalisesti hankkeita ja ohjelmia (policy), jotka tukevat yhteistä visiotamme ja sen päämääriä.
Pienistä puroista sen pääuomiin ja jokiin, mereen lopulta laskien. Puhtaana kuin lähdevesi. Siitä on myös kilpailtava ja paras voittakoon. Huomenna kansat antavat taas Euroopassa äänensä. SE on ainut rationaalinen keino. Vain välineet muuttuvat ja niiden käyttäjät, suunnittelijat ja toteuttajat muuttuvat. Päämäärä on luonnonlakien mukaan aina sama, kohti merta.
Käyn kohti sinua, oi Herrani (vanhna käännöksenä Sua kohti, Herrani) on maailmanlaajuisesti tunnettu hengellinen laulu. Sen alkusanat englanniklisessä alkutestissä ovat Nearer, my God, to Thee ja sen on kirjoittanut englantilainen runoilija Sarah Adams. Laulu julkaisiin ensimmäistä kertaa 1841 laulukirjassa Hymns and Anthems, jonka julkaisi unitaariseurakunnan pastori William Johnson Fox. Kertoo Wikipedia ja siihenhän me luotamme. Sekin on uskomaton uusi tuotteemme.
Laulun sanoitus perustuu Ilmestyskirjan tekstiin ja siinä oli viisi säkeistöä. Tekstiin on liitetty useita eri sävelmiä. Tunnetuin sävelmä on amerikkalaisen säveltäjän Lowell Masonin tekemä, joka tunnetaan nimellä Bethany (Mason), vuodelta 1856. Suomessa virren sävelmänä on Lowell Masonin sävelmä. Muista sävelmistä tunnetuin on englantilaisen John. B. Dykesin sävelmä Horbury, vuodelta 1861.
Virsi tunnetaan myös nimellä Titanic-hymni, sillä se yhdistetään yleisesti vuonna 1912 tapahtuneeseen RMS Titanicin haaksirikkoon. Sen kerrottiin olleen viimeinen kappale, jonka laivan orkesteri soitti ennen aluksen uppoamista. Olemme kaikki nyt saman Titanicin kannella eikä meillä ole muuta mahdollisuutta kuin yhteiset arvot ja normit, yhteinen tiede ja taide, yhteinen luonnonlakimme, yhteinen tapa löytää ratkaisu etenkin Jäämeren rannalla Suomessa asuen. Jatkoaikamaaleja ei siellä tunneta.