Voiko olla hallituksen puolesta mutta Soinia vastaan?
Kyse kun ei ole vain vaikkapa feministiryhmän arvoista eduskunnassa vaan myös siitä, miten Soini ja nykyiset siniset saivat salkkunsa ja loukattiinko siinä sellaisia pyhiä arvojamme, jotka rapauttivat meidät Kekkosen ajan tapaan tulla valituksi presidentiksi lähtemättä vaaleihin lainkaan.
Siis hakemalla ensin nootteja Neuvostoliitosta ja ostelemalla myöhemmin kannatusta seteliselkärankaisilta. Keskustan kansanedustaja Hanna Kosonen (HS 20.9) kutsuu opportunistista tapaa jakaa arvonsa kahteen eri salkkuun politiikaksi. Juuri siksi keskustaa onkin kutsuttu usein opportunistiseksi. Ajetaan kaksilla rattailla ja valitaan niistä aina se, joka on kulloinkin mieluisin ajettava kertomatta äänestäjälle, onko tuo se arvo, jolla hänet valittiin eduskuntaan.
Saara-Sofia Siren kokoomuksesta (HS 20.9) pitää asiaa todella kenkkumaisena sen jälkeen kun Sampo Terho kertoi, kuinka kyseessä ei ole Soinin luottamuksen mittaus vaan koko hallituksen. Hallitus taas nauttii hänen luottamustaan, ei presidentin, kuten takavuosina oli tapana. Siihen riittää 1,2-1,6 prosentin kannatus ja sillä saadaan haltuun viisi avainministerin salkkua, joilla valtaa käytetään nyt myös pannen feministit kuriin ja järjestykseen siinä missä Annika Saarikko (kesk) hallituksessa yhdessä Jaana Pelkosen (kok) (HS 20.9) kanssa.
Pelkoselle riittää se, ettei hän voi ihan kaikkea Soinin toiminnassa lytätä olkoonkin, ettei nyt äänestetäkään tästä vaan yhdestä ainoasta asiasta. Eduskunnan naisverkoston puheenjohtaja Tytti Tuppurainen (sd) kiteyttää tämän Suomen viralliseen linjaan naisten ja tyttöjen oikeuksista seksuaali- ja lisääntymisterveydessämme.
Samalla Hesarin sivulla Jussi Halla-aho kertoo, kuinka Sipilän tapa puolustaa ja tarjota kotiaan turvapaikanhakijoille pahensi tilannetta, joka oli jo kaoottinen. Ministeri, saati pääministeri, ei saa omilla yksityisillä tempauksillaan kertoa omasta moraalisesta tai eettisestä taustastaan monipuoluemaassa, jossa eletään kaikki puolueemme samaa taloa ja varotaan visusti tekemästä tällaisia mokia valan vannoneina ministereinämme. Kunnanvaltuustoissamme ja -hallituksissa ei ole samaa parlamentaarista menetelmää, jossa on sekä hallitus että sitä raksuttava oppositio. Kaikki ovat samaa pataa hallitusammattilaisina. Oman kuntansa asiaa ajavina ja hoitaen kunnassaan liki tuhatta kunnan hoidettavaksi jätettyä lakia ja asetusta. Se tahtoo kyllä joskus unohtua tai mukaan tulee rakenteellista korruptiotakin.
Osin juuri siksi olen koko ajan ajanut maahan perustuslakituomioistuinta, ettei kokematon kansanedustaja, saati kunnallispoliitikot, ala tehdä politiikkaa hallituksen lisäksi vielä oppositiossa toimien sekä perustuslakia valvovassa poliittisessa perustuslakivaliokunnassamme kertoen, kuinka tämä on nyt sitä politiikkaa. Lainaten Hanna Kososta (kesk) ”Pakkohan se on äänestää, ei tässä ole vaihtoehtoja. Tätä kutsutaan politiikaksi.” (HS 20.9). Mitä sitten kutsutaan arvoksi, normiksi ja laiksi, perustuslaiksi? Se kun ei ole politiikkaa ensinkään suomalaisittain se ymmärtäen. Etenkin nyt kun huomattava määrä ikääntyneistä edustajistamme on jäämässä eläkkeelle ja etenkin keskustasta.
Kun Perussuomalainen puolue syntyi, mediamme kertoivat puolueen syntyneen SMP:n raunioille. Ei siis populistisena oikeistokonservatiivisena puolueena muun Euroopan tapaan eläen. Kun SMP syntyi, keskustan vaihtaessa nimensä alkiolaisesta maalaisliitosta kosiskellen kaupunkiin muuttavien talonpoikien lasten ääniä lähiöistämme, silloin ei kerrottu, kuinka SMP syntyi maalaisliiton raunioille. Miksi ei? Jytkyhän sieltä syntyi silloinkin ja 18 kansanedustajaamme. Myöhemmin odotti myös hallitusvastuu Koiviston presidenttikaudella. Mutta emmehän me enää noita aikoja elä? Vai elämmekö sittenkin palaten takautuvasti menneen maailman nuoruuteemme? Jotkut jopa sisällissodan vuosiin.
Vastaus kysymykseen on yksinkertainen. Koska maalaisliittokeskusta oli Kekkosen puolue ja tämä puolue käytti valtaa, jota muilla puolueillamme, saati medioillamme, ei tuolloin ollut. Sekin valta myllykirjeineen kuului Kekkoselle. Jopa Tiitinen listoineen ja muistelmineen ei muista yhtään nimeä ”Tiitisen listalta”. Se nyt kertoo muistelmien kirjoittajasta kaiken. Muisti on mennyt. Suotta sellaista muistelijaa on lukea.
Nyt ei kai enää eletä tätä aikaa enää vaan jo sen jälkeistä aikaa? Noin 40 % ei käy vaaleissa lainkaan ja äänestäneistä yli 40 % kertoo vaihtavansa puoluetta äänestäessään. Keskustan kannatus on romahtamassa ja sen on saatava läpi joitakin Sipilän hallituksen lupaamista rakenneuudistuksistammekin.
Juuri sen vuosi puolue on, jälleen kerran, puun ja kuoren välissä, temppelin harjalla, sekä hirttänyt itsensä Timo Soinin järjestämään ansaan. Ei niin kokenut poliitikko kuin Soini tee tällaista tyhmyyttään ja tietämättään, vaan kiusalla. Vai olisiko sittenkin niin yksinkertainen ihminen kertoen, kuinka nyt sitten ”äänestää rätkäytetään”.
Timo Soini ei ole eilisen teeren poikia. Hänen puolestaan äänestävät taas ovat. Oppositiolta Soinin jahtaaminen oli aivan liian järeä ase käytettäväksi koko hallituksen arvovaltaa mitaten. Se oli tyhmä ja ajattelematon teko.
Perussomalaiset eivät tähän peliin lähteneet lainkaan. Se oli Jussi Halla-ahon poliittista viisautta. Hänhän alkaa olla pääministeriainesta vaalien tullessa vasta ensi keväänä. Aikaa on ja paljon ehtii lunta sataa ja pakkasia pitää ennen tuota hetkeä.