Onko huomiokykysi kaventunut, oletko aktiivinen, empaattinen, vireystila parantunut? Jos näin on, lue tämä teksti huolella. Enhän minä suotta ole monen tiedekunnan tohtori ja sinulle kirjoittele. Jotain on varmaan vialla.
Juhannus voi tuottaa tällaisen tilan. Olet ihastunut ja dopamiinia tulvii suoniin endorfiinien ohella. Ajatukset täyttyvät toisesta ihmisestä, näet hänen kasvona muissakin ja kehossa on morfiinin kaltaista ja sen tuottamaa hyvän olon tunnetta. Jos nyt olet joskus morfiinia käyttänyt ja sen tunnistat. Kaikki eivät ole ja menevät tämän tunteen mukana sitä edes varomatta. Seuraukset kun voivat olla koko loppuelämän muuttavia. Huomaat yllättäen kuinka sinua on alettu kutsua isäksi ja myöhemmin isoisäksi.
Serotoniini on sekin alkanut sotkea terveen järjen ja uskallat tutustua kokkotulilla ja tanssipaikoilla ventovieraisiin uusiin ihmisiin. Päihteet nyt ajavat saman asian, mutta on siinä se ero, ettei sinua juopuneena oteta aina vakavasti. Munaat vain itsesi ja häpeilet aamulla sekoiluasi. Heräät aamulla nurmella nukkujana tai sinut naarataan hukkuneena laiturisi viereen sammuneena. Etenkin, jos olet nainen, jonka kohdalla alkoholi on lisännyt aggressioita ja uskomuksia omiin voimiin uida liki uimataidottomana kymmenen metrin matka entisenä melkein uimamaisterina.
Petollisin juhannuksen ihastusten aiheuttaja on päihteitten rinnalla kuitenkin oksitosiini. Terve järki ja arvostelukyky ovat kadonneet kokonaan ja alat uskoa juhannustaikoihinkin. Alastomana juokseva morsian näyttäytyy ruusunpunaisin silmälasein katsellen joltakin vallan muulta kuin takavuosien tympeältä naapurin emännältä, nyt jo eronneeltakin ja selvästi ylipainoiselta jopa sumopaineihin osallistuakseen.
Tunnet samalla uutta itsevarmuutta ja riisuudut itsekin ujostelematta lainkaan muotojasi, jotka ovat morsiamenkin rinnalla mursua enemmän muistuttavat ja merileijona nyt on eri juttu kuin savanneilla tavattavat eläinten kuninkaat. Sellaiseksi sinä kuitenkin nyt itsesi tunnet. Se on poliitikonkin harhoista se tunnetuin ja vie hyvänkin ihmisen turmioon. Moni jopa äänestääkin häntä tuntiessaan itsessä samoja oireita, oksettavia, aivot lopettavat toimintansa. Vaikka kuinka pyrkisi järkeviin tekoihin, haluaa vai leijailla ja unohtaa velvollisuutensa äänestäjilleen. Pitemmän päälle sellainen ei onnistu ja välit menevät varmasti poikki hulluimpaankin dopamiinin käyttäjään serotiinihumalassa vaalikiiman alkaessa.
Oksitosiini poistaa myös pelottomuutta ja kun siihen lisää juomasi päihteet, lopputulos on seuraavan arkipäivän lehdessä. Etenkin jos satut olemaan toimittaja ja kollegasi ovat hekin hankkineet juhannusheilan ja joilla dopamiini- ja endorfiiniarvot leijailevat korkealla tasolla, adrenaliini pullistelee väärässä paikassa, jolloin kyky kriittiseen kirjoitteluun on sekin kadonnut, adrenaliini nostanut fyysistä vireystilaa nousta aamulla töihin kesälomatoimittajana, tuntien samalla omituista halua ja kaipausta. Kyvyn kirjoittaa myös ystävällisesti oppositiopuolueesta, jopa persuista, tai hallituksen sotesta ja maakuntamallista, työttömien ahdistelusta.
Olen kirjoittanut joskus myös juhannusrunon, mutta en nyt sitä tähän siirrä, vaan paremmin serotoniini ja endorfiini humalaan sopivan Juice Leskisen iki-ihanan hoilauksen rinnan jalkapallon MM-kisoista poisjääneiden norjalaisten kanssa rannalla sitä ruikuttaen: Hojo hojo tai hea hea, sisäistä villapaitaa kohta tarvitaan.
Mies tuli vuonolta näyttäen huonolta norjalaispaitoineen
poljennon rennon ja hennon John Lennon loi viehätystaitoineen
Könysin taksista, eipä oo kaksista, kai moni kritisoi
Jotenkin kireellä, oudolla vireellä, sielussain city soi
Korkkasin tuomiset, heitimme huomiset aaltoihin ahtoisiin
Hukuimme vaivaisiin, tuumiin ja taivaisiin, voimakastahtoisiin
Aamussa kuulaassa, seurassa suulaassa, harjoitin viihdyntää
Lauloimme tuttuja, uusia juttuja, joissa on sydän ja pää
HEA! HEA! HEA! HEA!
Me hoilattiin hiljaa, ja vuonolla virtemme soi
Sen kertasi kaiku ja puseron sisältä lehahti lentoon se aamuinen koi
Puhuimme Junnusta, sanoin en tunnusta jatketta perinteen
Kaikki se kyllä on päittemme yllä ja sen vähin erin teen
Joimme sen putelin, niksejä utelin, hiukkasen painittiin
Elää kenties joka päivä se mies joka rentuksi mainittiin
HEA! HEA! HEA! HEA!
Me hoilattiin hiljaa, ja vuonolla virtemme soi
Sen kertasi kaiku ja puseron sisältä lehahti lentoon se aamuinen koi
Varjoja kaihdoimme, riimejä vaihdoimme, röökiä kiskottiin
Kaukainen pohjoinen, hyytävän sohjoinen, helteeksi diskottiin
Elämme, kuolemme, rannoilla vuolemme lastuja laineisiin
Huutoihin vastaamme, lauseita lastaamme henkiin ja aineisiin
HEA! HEA! HEA! HEA!
Me hoilattiin hiljaa, ja vuonolla virtemme soi
Sen kertasi kaiku ja puseron sisältä lehahti lentoon se aamuinen koi
HEA! HEA! HEA! HEA!
Me hoilattiin hiljaa, ja vuonolla virtemme soi
Sen kertasi kaiku ja puseron sisältä lehahti lentoon se aamuinen koi
Oikein hyvää mittumaaria