Tuhlailun aika ohi
Elämme historiaan jäävää hetkeä. Euroopan unioni kamppailee euroalueen ja samalla koko unionin tulevaisuudesta. Kaiken tuon Aasian niemimaan Euroopaksi kutsutun vanhan mantereen puolen miljardin ihmisen kohtaloita ohjailee suomalainen talouskomissaari Olli Rehn. Hän on puheenjohtaja Jose Manuel Barroson ohella ilman muuta tärkein komissaari tehtävänään esitellä, miten EU:n perussopimus antaa keinoja puuttua tuhlailevaan elämäämme.
Poliittiset vaihtoehdot vähissä
Nyt ei puhuta enää Kreikasta vaan myös Saksasta ja Ranskasta, koko Etelä-Euroopan elämäntavasta. Näin käy jos kansallisten valtioiden budjetit otetaan yhteiseen käsittelyyn ja määräenemmistöt ratkaisevat ovatko ne kestävälle pohjalle rakennettuja. Näin myös Suomen kohdalla ja koskien vaikkapa energiaratkaisujamme ja muita keskeisiä sosiaalipolitiikan ja talouden rakenteiden poliittisia pohdintojamme. Poliittisen opposition on tätä luonnollisesti vastustettava ja esitettävä parempia poliittisia vaihtoehtoja Euroopan pelastamiseksi.
Sanktiot rikkeistä ovat vielä vaikeammin nieltäviä etenkin niissä suurissa jäsenmaissa, joissa vaikkapa julkisen talouden velka on aivan liian korkea suhteessa bkt:hen. Tällaisia maita ovat vaikkapa Kreikka ja Italia mutta yhtä hyvin myös Ranska ja Saksa. Suomi on näistä vielä valovuoden päässä olkoonkin, että velkataakkamme on hetkessä räjähtänyt ja vaatii korjausliikkeitä. Olennaista on se, että rangaistus tulee sekä liian suuresta budjetin vajeesta että liian suuresta velkataakasta. Alijäämämaiden on siis kyettävä lisäämään kilpailukykyään ja ylijäämämaiden vaikkapa kansallista kysyntäänsä. Unioni käyttää edelleen eri valtioissa erilaisia talouspolitiikan välineitä ja vain kriisien ennalta ehkäisy tehdään mahdolliseksi. Se on näin helpompaa ja paljon halvempaa meille kaikille.
Kriisin hallinta ei ole kuin alkua
Kriisinhallintamekanismit ovat vain osa prosessia. Niillä hankitaan markkinoiden luottamus ja vältetään nyt koettu ja Kreikasta käynnistynyt hallitsematon markkinavoimien luottamuksen katoaminen. Tätä hätäratkaisua varten Euroopan Keskuspankki alkoi toimia toisin kuin sen periaatteet edellyttivät, ja alkoi ostaa vaikeuksissa olevien euromaiden joukkovelkakirjoja markkinoilta. Samaan aikaan kansainvälinen valuuttarahasto IMF, jonka jäsenmaita on 186, lupasi lainata euromaille 250 miljardia euroa. EU valtiot taas lupasivat lainata tarvittaessa vaikeuksiin joutuville 440 miljardia euroa. Muille kuin euromaille summa on 60 miljardia euroa. Suomen osuus tästä olisi yhteensä runsas 8 miljardia euroa.
Mitkä markkinavoimat?
Mitä ovat sitten nämä markkinavoimat, joiden luottamus on voitettava? Pääsääntöisesti kaikki suuret sijoittajat, joilla on antaa rahaa lainaksi. Pankit ja luottoluokittajat toimivat tässä lähinnä vain välittäjinä. Näitä suuren rahan sijoittajia ovat vaikkapa eläkerahastot, Norjan tai kenen tahansa öljyrahastot, Kiinan ja Venäjän kaltaiset valuuttavarantojaan sijoittavat valtiot, mutta myös kuka tahansa meistä, joka sijoittaa oman pankkinsa rahastoon tai meillä on varaa spekuloida, hakea “heikointa lenkkiä” ja syntyy hetkessä ilmiö, joka muistuttaa aiemmin kirjoittamaani “susien tanssia”.
Kun luottamus alkaa mennä, valtio joutuu maksamaan korkeampaa korkoa, velanottajalle se tarkoittaa isompaa riskiä ja ”susille” parempaa tuottoa. Samalla pienemmän koron velkakirjat menettävät arvoaan ja tulee tappioita. Näin velkakirjat muuttuvat varallisuudeksi, jonka arvo laskee. Niiden välittäjät, omistajat, pankit, alkavat köyhtyä eivätkä saa yhtä helposti itse lainaa. Syntyy noidankehä, jonka muistamme Yhdysvaltain pankkikriisistä. Raha ei liiku, talous hyytyy, osakekurssit laskevat, dollarin tai euron arvo laskee.
Susta ja kärrypolun rattaat
Kun Kreikan Sustaksi kuvaamani tanssi alkoi, aluksi se oli Suomessa vain puoli miljardia, sitten puolitoista ja nyt siis kahdeksan miljardia. Antti Blåfield (HS 12.5) kuvaa tämän tanssin Euroopan Unionin kohtalonviikoksi, josta on mahdoton saada oikein otetta. On vai luotettava päättäjiimme. Näistä päättäjistä, tai oikeammin sen valmistelijoista, eittämättä tärkein on oma Olli Rehnimme talouskomissaarina. Hänen salkkunsa painoarvo muuttui hetkessä ohi kaiken aiemmin kokemamme Kekkosen ajan vallankäytön.
Asiantuntijavaltaa
Rehnin kohdalla kyse ei ole vallasta vaan asiantuntemuksesta, joka nojaa luonnollisesti suureen joukkoon alan asiantuntijoita. Siinä ensimmäisenä ovat mukana henkilöt, jotka joutuvat arvioimaan rahoitusmarkkinoiden vapautumisesta syntyneet ja kultakannasta irtautuneet valuuttajärjestelmämme.
Kun rahoituksen saanti ja liikkuvuus moninkertaistui, syntyivät johdannaismarkkinat ja kaupat, jossa liikkuvan rahan määrä on Maailman Pankin arvion mukaan liki kymmenkertainen kaikkien maailman valtioiden yhteiseen bruttokansantuotteeseen verrattuna. Sellaisen summan ymmärtämiseen ei kannata päätään vaivata. Olennaista on sen tapa liikkua nyt valon nopeudella, jolloin rahoitusmarkkinat ovat ennakoimattomia toisin kuin takavuosina. Vaaditaan siis Einsteinin kaltaisia ihmisiä, jotka kykenevät suhteuttamaan tietonsa oikein ja oikeaan ympäristöön.
Markkinat eivät ole vain tietoa vaan myös tunnetta ja muistuttavat sosiaalisen median miljoonia ja taas miljoonia päätteitä ja niitä käyttäviä ihmisiä. Ne valaisevat prosessia hetkessä ja reagoivat heti mahdollisimman suureen voittoon. Kreikka oli odotetusti markkinoiden heikoin lenkki ja se tyhjennettiin kuten hämähäkki tekee suppupaarman kohdalla. Se on hämähäkin “työtä” eikä sitä pidä paheksua. Nykyisin tiedämme jo kuinka virukset ovat osa evoluutiota ja ilman niitä meitä ei olisi.
Diffuusinen muuttunut reaaliaikaiseksi
Markkinat lyövät vetoa heikon lenkin epäonnesta ja näin tehdään aina suurimmat voitot, kuten Blåfield asian ilmaisee. Sama ilmiö näkyy toki myös reaaliaikaisten sosiaalisten verkostojen niissä prosesseissa, joissa haetaan vaikkapa tietoa tai innovaatioprosessissa ensimmäisen vaiheen omaksujia tai täysin turpeloita koneensa käyttäjiä. Hämähäkin tapaan markkinoiden mustat ratsastajat haistavat verta. Ilmiö on toki tuttu ihmisen käyttäytymisestä, innovaation diffuusiosta myös takavuosilta, mutta ei toki näin nopeana, valon nopeudella ja ennakoimattomasti tapahtuen. Ellei satu olemaan innovaattori ja ennakoinut tapahtuman sitä koko ajan odottaen.
Organisaatioinnovaatiosta sosiaaliseen innovaatioon
Olli Rehnin toisen asiantuntijajoukon muodostavat sellaiset asiantuntijat, joiden on oivallettava miten tässä uudessa ajassa emme voi toimia kuten takavuosina, jolloin läntiset maat rakensivat talouttaan ja hyvinvointivaltioitaan. Siinä valtioiden, ja meillä myös kuntien, tehtävät ovat pysyneet entisellään vaikka talouskasvu hiipuu ja ikääntyminen aiheuttaa kustannuksia. Kun asetamme lainsäädännöllä mahdollisimman korkean suoritustason, siihen on oltava myös resurssit. Nyt on yritetty tehdä paljon enemmän kuin mihin resurssit antavat mahdollisuuksia, kertoo Kauko Mäenpää Forssan Lehdessä (FL 12.5).
Massiiviset sitoumukset voivat saada aikaan rahoitusmarkkinoiden tilapäisen rauhoittumisen. Blåfildia lainaten peliin pannaan kaikki niin valtion varannot kuin rahapolitiikan pyhät periaatteetkin. Näin otetaan askel, jota kutsutaan organisaatioinnovaatioksi ja myöhemmin sen seurauksia sosiaaliseksi innovaatioksi sopeutuen uuteen tilanteeseen. Helsingin Sanomat (HS 12.5) paheksuu tätä odotetusti pääkirjoituksessaan otsikolla “Keskuspankki astui tonttinsa rajalle”. Se kuuluu juuri printtimedian portinvartijan tehtäviin ja siksi se onkin kriisissä uudessa innovaatiojournalismin ajassa. Se kalastelee hämärissä vesissä ja suosii populismia iltalehtien tapaan asiansa otsikoiden.
Kolmas joukko on evolutionaristeja
Markkinoilla ei ole moraalia eikä Euroopasta voi erota, Titanic on laiva, jonka on vältettävä jäävuoreen törmäys. Tämä koskee niin ilmastopolitiikkaa kuin rahankin levotonta liikettä. Ilmastopolitiikasta vastaavat tutkijat antoivat vasta tiedotteen, jonka mukaan prosessi on toimimaton ilman innovaatioprosesseja. Tässä politiikan teolla ei ole perinteisellä tavalla juurikaan vaihtoehtoja ja se kulkee reaaliaikaisen tiedon ja sen kärkiosaajien ehdoilla. Tästä syntyy kolmas asiantuntijoiden joukko, jotka mukailevat taas Darwinin oppeja ja ovat evolutionaristeja. Evolutionarsimi on klusteritalouden toinen nimi.
Sosiaalisissa medioissa operoivat ihmiset prosessoivat tietoaan uudella tavalla ja toimivat joskus myös mielestämme epärationaalisesti. Kaikille raha ei olekaan tärkein motiivi ja voiton tavoittelu on kohdistettava toisaanne kuin oletettuun yksiviivaiseen ahneuteen. Toisin kuin Blåfield väittää ihmiset kaipaavat toki selityksiä, mutta eivät vaadi aina syyllistä tilille. Sellaista kun ei ole markkinoilla osoitettavaksi. Kasallinen politiikka ei oikein sovi globaalin liikkeen pysäyttäjäksi ja jokainen sen varmaan ymmärtää.
Susta on muuttuva käsite
Kreikkalainen kansantanssi on muuttuva käsite ja sisältää myös mahdollisuuden uuden oivallukseen, sosiaaliseen ja symboliseen innovaatioon, jota emme vielä tunne. Tai se on jo olemassa, mutta emme sitä tunnista ja oletamme kuinka kaikki olisi toisin, jos Kreikka olisi ulkona rahaliitosta ja mukana olisivat vain Skandinavia ja ehkä Saksa meidän ohella. Tai että unioni olisi liitto, jossa suomalaisia kuunneltaisiin ja elettäisiin ennakoiden eikä kriisien kautta, kuten suomalaiset ovat kautta historiansa tehneet ja kaikki sotansa hävinneet.
Markkinoilla ei ole omaa edustajaa ja politiikalla ei ole vaihtoehtoja suomalaisessa ajattelussa. Tällainen ajattelu ei sulje pois sitä mahdollisuutta, että Olli Rehnin asiantuntijoiden joukossa on vaihtoehtoja esitteleviä ihmisiä, ja että joudumme pohtimaan myös omaa talouttamme uudesta näkökulmasta. Perinteisen demokratian kohdalla se saattaa muuttaa printtimedian lukijan sitä maailmankuvaa, jossa öljykriisistä palataan taas vanhaan menoon ja maailmaan. Olkoonkin että öljy loppuisi tai huuhtoutuisi kohti Meksikon lahtea ja Yhdysvaltain itärannikkoa.
Demokratian kriisi
Blåfieldin mukaan demokratian uskottavuus on lähiviikkoina koetuksella. Kun takavuosina raivoa purettiin toreilla ja työväentaloilla, nyt entistä enemmän sosiaalisissa medioissa ja yli kansallisten rajojen ja rahaliittojen. Näin voiton perässä vellovaa aaltoliikettä on pystyttävä hillitsemään ja yhtenä keinona on esitetty kansainvälistä varainsiirtoveroa. Se vaikuttaa yhtä uskottavalta kuin internetin sammuttaminen Kiinassa tai siirtymistä kovin Eurooppakeskeiseen maailmaan.
Globalisaatio ja reaaliaikainen prosessi tiedon siirrossa ja valuuttamarkkinoilla ei ratkea eurooppalaisin keinoin tai sulkemalla sen rajoja, muuttamalla valuutta oravannahoiksi. Julkinen vastuu velkaantumisesta johtaa kyllä ylivelkaantuneena alueiden vararikkoon ja slummiutumiseen. Näin on ollut aina, ja nyt vain kaikki tapahtuu paljon nopeammin, ja osana yhteistä uutta teknologiaa, innovaation diffuusion reaaliaikaista katoamista historian romukoppaan. Elämme nyt kahdessa eri maailmassa, josta syntyy käsite saranayhteiskunnasta. Asiantuntija ei saa elää väärällä puolella saranoita, vaikka poliitikko näin tekisikin populistisen liikkeensä kanssa.
Historiallinen taakka
Kun sen hyväksyy ja Olli Rehn sen meille esittelee Brysselistä, olemme taas oikealla tiellä, jossa jokainen euro on itse ansaittava ja myös Euroopan Keskuspankille löytyy uusi tehtävä, jossa unionin sisäinen yhtenäisyys kasvaa ja saa koko ajan uusia ulottuvuuksia. Myös hämähäkille on luonnossa tehtävänsä ja mustilla ratsastajilla tarkoitamme vain muita nopeammin eteneviä innovaatioprosessin ensiomaksujia.
Markkinavoimat noudattavat normaalia innovaatioprosessia eikä sillä ole isäntää, ellei sellaisena pidä nopeaa reagointikykyä ja omaa tapaamme luottaa siinä hyvin koulutettuihin asiantuntijoihimme Euroopassa. Komissaari Olli Rehnillä ei ole muuta mahdollisuutta, ja se on lohdullinen tieto verrattuna takavuosien eurooppalaisiin sotiimme ja niiden johtajiin asiantuntijoineen. Kreikka toipuu sellaisista Italian ja Espanjan tapaan sotilasjunttiensa jälkeen. Se on siedettävä ja ymmärrettävä historiallinen taakka.