Minulle tuli outo tunne medioita lukien Hesarin lainaamina tänään Ilman ja Ilmattaren päivänä ja ennen Suomen luonnon päivää lauantaina. Olen lukenut tämän ennenkin ja moneen kertaan, tässä ei ole mitään uutta muuten kuin vanhan kertauksena. Kun tapaan näitä moneen kertaan saman asian kerranneita, syntyy vaikutelma jo lapsena vanhaksi ihmiseksi syntyneestä onnettomuudesta.
Tänään uusin pääministerimme toistelee jotain sellaista demareitten kokouksessa, jossa elän elämääni väärään suuntaan. Se muistuttaa kirjoitustani, jossa aika kulkee kahteen suuntaan, hidastuu ja pysähtyykin. Nyt se kulkee kuin näkemässäni elokuvassa, jossa mies syntyy ikäihmisenä ja alkaa koko ajan nuortua. Niinpä jos olet lukenut tämän jutun aiemminkin, älä keskeytä lukemistasi, vaan anna minun kertoa se uudelleen.
Ei sitä heti huomaa ja keski-iässä kaikkia ovat samanoloisia ja näköisiä kuin nuorena tai vähän iäkkäämpänäkin. Keski-ikää jatkuu 50 vuotta hyvinkin. Yritämme nuorena vanheta vikkelään ja jarrutella vanhenemista iäkkäinä, näytellä nuorempaa kuin mitä oikeasti olemme. Vasta aivan molemmissa ääripäissä alamme erottua muiden holhotessa meitä lapsina tai dementoituvina vanhuksina. Ero on vähäisempi kuin kuvitteletkaan.
Tai Nolanin eloukuvassa, jossa niin ikään asioita korjaillaan ymmärtäen myös fysiikan lait ja jättäen aika ihmisen keksintönä kelloineen sivuun. Asiat korjautuvat, kun kuljemme välillä siirtäen kellomme sivuun ja hyväksyen tosiasiat, kykymme korjata virheitä edeten suuntaan, joka on jo kerran elettyä ja valiten tähän tehtävään pääministeri, joka elää välillä tulevaisuudessa ja sitten taas vieden puoluettaan kohti menneen maailman hyviä aikojamme ja Paavo Lipposta ja hänen demareitaan muistuttaen. He kun oppivat kaiken, mutta kuitenkin vasta täytettyään kolmekymmentä ja vähän ylikin. Nuorille kuitenkin siunaksemme, sillä he juuri perivät näiden ihmisten järjestämät valtionvelatkin.
Keskusta maalaisliittona tempoilee toiseen suuntaan ja vihreät ovat aivan eksyksissäkin. Kauniilla nuorella ihmisellä kun tahtoo olla vähän vaikeuksiakin. Nuori ihminen kun voi muistaa mitä tahansa – oli se sitten tapahtunut tai sitten ei. Itsekin menen aina nuorten luo kouluun oppiakseni tulevaisuutta. Tosin joskus se hiven arveluttaa, pelottaakin. Vanha ihminen voi tietää liki kaiken, mutta kuaan ei vain tule ja kysy häneltä apua. Näin vanhuus määritelläänkin.
Perussuomalaiset ihmettelevät tätä kaikkea vierellä, tehden epämiellyttäviä havaintojaan ikään kuin katsomosta tai sinne siirrettyinäkin kansanamme. Koronan kanssa kamppailevat ovat unohtaneet, kuinka pandemiaa ei muutama hassu vuosi tai vuosikymmen sitten olisi voitu edes havaita. Tosin ei meitä ihmisiäkään ollut Espanjataudin aikana kuin murto-osa nykyisestä ja nimensä tauti sai espanjalaisten siitä kirjoittaessa. He kun olivat ainut maa, joka ei osallistunut kovin aktiivisesti tuon ajan sotaan. Sotaan osallistuneet levittivät virusta mukanaan ja muutenkin oli hyvä olla hiljaa sellaisesta, joka ei ainakaan auttanut armeijojen liikkeitä. Tauti kun levisi niiden mukana siinä missä korona tänään lentokentältä seuraavalle, juhlahumusta uuteen ihmismassojen elämöintiin. Mahdoton niitä on estää, ellet ole vanhus ja myönnät siten jo myös oman haaksirikkosi lopullisuuden.
Emme osaa palata jälkiämme fyysikkojen tapaan kulkien takaperin, mutta seuraavassa vaiheessa, virheet ensin menneessä oikoen, edeten jo ajassa tulevaisuuteenkin. Emme edes oivalla kuinka pyramidien kaltaiset valtavat rakennelmat ovat ympäri maailmaa saman arkkitehdin luomuksia ja tarkoitettu käytäntöön, joka on kokonaan muuta kuin haudata sinne Egyptiläinen faarao Inkojen ja Mayakansan kotona tai Kiinaan joutuneenakin. Ihmisen viisauden hyväksyvät lopulta vain hölmöt, ihailevat hölmöyttään ja viisaat hyväksyvät tämän käytännön.
Kairon, Atakaman, Kalifornian valtavat geoglyyfit ovat nekin muuhun tarkoitukseen tehtyjä kuin oman aikamme maisema arkkitehtien hengentöinä, mutta emme ymmärrä, että kaikki ei olekaan oman ”aikamme” kautta oivallettavaa, ja vain taivaalta katsoen niitä ymmärtäen. Kun vaaditaan sateliittikuvia, niitä on myös käytettävä, Perun tai Egyptin hieroglyfien tai geoglyfien tulkintaan. Se että ne ovat vanhoja, ei ole mikään selitys niiden synnylle ja maailmankuvan rakentelulle. Vanhuus on oma keskintömme siinä missä aikakin, kaikkein kehnoin fysiikkaa oivaltaaksemme ja kosmosta ymmärtääksemme.
Myös demarina tai keskustalaisena, vihreänä poliitikkonamme, on oivallettava siirtyä muutama vuosituhat menneen maailmamme elämään ja otettava outojen kivikehien tulkintaan muutakin mukaan kuin oman aikamme kirjainmerkit ja digiajan lapsekkuus. Prinssinä tai prinsessana syntynyt kuolee usein sammakkona tai ei ole vielä riittävän nuori ymmärtääkseen kaiken. He eivät vielä vaistoa miten nerous syntyy vaistojen kautta.
Kun vastaavat merkit löytyvät myös Marsin pinnalta, silloin on oltava tarkkana, ettemme tee aivan koomisia virheitä tulkinnoissamme tai sulje silmämme kokonaan näkemältämme. Joskus merkkien synnystä on kulunut 10 000 vuotta tai puoli miljoonaa vuotta. Sen oivaltaminen edellyttää, ettemme ole täysin omaan hetkeemme sidottuja ja sokeita, tarpeeksi nuoria ymmärtääksemme kaiken.