Oman aikamme ahdistavat uutiset

Facilis descensus Averno – Tuonelan järvelle on helppo laskeutua.

24.03.2024

Palmusunnuntaina vuonna 2015 sain tiedon äitini kuolemasta. Äiti ja hänen poismenonsa on pojalle enemmän kuin mitä perinteinen happamattoman leivän juhla pääsiäiskokemuksenamme. Tuo hetki oli kohdallani samalla todella poikkeavaa valmistautumista eduskuntavaaleihin, joihin olin myös ehdokkaana. Osallistuin toki vaaleihin muutenkin ikään kuin ylimääräisenä täyte-ehdokkaana kokeneitten ja maailmaa minua monin verroin enemmän nähneitten hämäläisten ehdokkaiden joukossa. Poistuinkin kirjoittamaan muistokirjoitusta ja katosin niiden ehdokkaiden joukkoon, jotka on nimetty mukaan liki tätä tarkoitusta pohtienkin. Puolue jakautuikin myöhemmin kahtia ja muistutti siitä historiastaan, jonka olin jo lapsena kokenut seuraten maaseutumme poliittisia liikkeitä ja niiden käyttäytymistä kaupungistumisen ja sosiaalisena tapahtumana kaupunkilaistumisen murroskulttuurin maassa. Tuossa ajassa jokainen oli oman onnensa seppä. – ”Faber est suae quisque fortunae.”

Elämme tänään näitä samoja murroskulttuurin vaiheita.  Kirjani ”Sosiaalisen median sekä tekoälyn yhteiskunnallinen dilemma” että ”Hybridiyhteiskunnan kouristelu” ja viimeisimpänä ”Hybridiyhteiskunnasta illuusioyhteiskuntaan” kertovat enemmän missä mennään ja mikä maa. Maailman onnellisin jo seitsemännen kerran peräkkäin. Seuraten samaan aikaan sotaa Ukrainassa ja terrori-iskua Moskovassa. Oman aikamme julmuus ei ole enää pelkkä kohtalokas sattuma – ”Fatalis casus.”

Palaan kuitenkin nyt aikaan ennen noita vaaleja ja äitini kuolemaa vuoteen 2012. Silloin meillä oli vielä puuta jalostavaa teollisuuttakin, ja ihmiset kävivät reippaasti töissään haalarit pukien sen enempää Gutzeitin miehinä lakkoillen. Kaukopään tehtaista sain kuulla tuon tuosta isoisiäni veljen toimiessa aikanaan Enso Gutzeitin johdossa. Tuon ajan maine aina eläköön. – ”Fama semper vivat.”

Lapin koskia suojellessamme eikös Ilmarin nimi löytynyt myös Pohjolan Voiman perustamisasiakirjan laatijana. Jos hän oli nämä koskisodat käynnistämässä, oli oikeus ja kohtuus, että minä olin ne lopettamassa. Kehä umpeutui siinäkin. Jälleen kerran.  Oli aika perustaa Suomeen ympäristöministeriö ja sen ensimmäiseksi ministeriksi mies Iijoen rakentamattomien koskien varrelta, Matti Ahde. Ympäristöinstituuttia Iijoen suiston jo rakennetun alajuoksun osakkaat eivät kuitenkaan saaneet, vaikka sitä ideakilpailun kautta heille tarjottiinkin ja sitä heille ideakilpailussa esitin. Suomalainen logiikka ei ole niin suoraviivaista kuin mitä joskus oletamme. Vaikka yliopistomme olisi hanketta tukenutkin. Kun ihminen ei tule toimeen edes itsensä kanssa, jälki on oman aikamme kaltaista. Ja kun huhuja levitellään, niillä on siivet. – ”Fama volat.” (Vergilius).

Palmusunnuntai on merkittävä kristillinen juhlamme.

Happamattoman leivän juhla

09.04.2012 – 24.03.2024

Pääsiäiskokemus toi Jeesuksen opetuslapsille rohkeuden ja ilon. Ihmisyyttä, inhimillisyyttä ja rajallisuutta ei pidä uhrata eikä kuolettaa, kirjoittaa Jaakko Heinimäki, pastori ja kirjailija Helsingin Sanomissa (HS 7.4. 2012) lainaten Heikki Räsäsen ansiokasta kirjaa “Mitä varhaiset kristityt uskoivat”.

Hurskaan kuuluu kärsiä

Jeesuksen kuolema oli monelle Jumalan suunnittelema välttämättömyys. Hurskaiden ja hyvien ihmisten nyt kuuluikin kärsiä ja siitä tosi profeetta tunnettiinkin. Agraari yhteisö tunsi profeettansa kiusattuna ihmisenä ja kiusaajana oli usein nainen. Noidaksi mielletty ja muun yhteisön ulkopuolella usein elänyt ja vielä tänäänkin sellaiseksi puettu lapsi virpomassa palmusunnuntaina kevään ja elämän voiton symboleilla odottaen palkaksi vaikkapa hedelmällisyyden ja onnen symboleja, suklaamunia.

Toki oli niitäkin, jotka ymmärsivät Jeesuksen kuolleen syntiemme puolesta ja se on tulkintana hyvin vanha. Tämä tulkinta löytyy vanhoista ehtoollisliturgioista ja Paavalin lainaamista uskontunnustuksista. Nämä Paavalin kirjeet ovat Uuden Testamentin vanhinta aineistoa, selvästi evankeliumejamme vanhempia. Raudalla ja tulelle – ”Ferro et igni.” (Cicero).

Jeesuksen kuoleman pohdinta pelastustapahtumaksi ei toki tapahtunut heti pääsiäiskokemuksen jälkeen. Sen sijaan käsite uhrista tuli tutuksi varhain ja se liittyi ikivanhoihin uskonnollisiin kerrostumiin eläinuhreista, oli uskonto mikä tahansa. Ihminen uhrina ei ollut sekään aivan uusi kokemus. ”Fiat lux!” (Raamattu 1.Moos. 1:3). Tulkoon valkeus.

Jumalan luonteen kuvaus

Käsite sijaisuhrista ei sopinut kuitenkaan oikein yhteen ylösnousemuksen kanssa ja se jäikin myöhemmin kristittyjen pääsiäisen sanomasta sivummalle ja syntyi käsite armosta, ihmisenä olemisen ruumiillisesta rajallisuudesta. Syntiin langennut ihminen sai ikään kuin mahdollisuuden, joka tuli Jumalan oman sovitustyön kautta. Uhri, joka nousee ylös kuolleista, ei voinut olla perinteinen käsitys uhrista. Sen sijaan perisynnin sovitus tuntui sopivalta.

Fransiskaaneille tämä ei kuitenkaan riittänyt. Kolminaisuuden toinen persoona olisi syntynyt joka tapauksessa ilman Adamin syntiäkin ja ikään kuin manifestina Jumalan luonteesta, Luojan ja luodun välisestä kolmannesta tiestä, puuttuvasta renkaasta heidän välillään.

Jeesuksen tuntemamme avuttomuus pitkänä perjantaina sai täyttymyksen uuden elämän rohkeudessa, jossa joulu ja pääsäinen ovat samaa asiaa ja löytyvät toki myös Paavalin kirjeistä. Tässä teologiassa olemme juuri ihmisyydessämme kosketuksessa jumaluuteen, eikä rajallisuuttamme tulekaan uhrata eikä kuolettaa, tulkitsee Heinimäki Räisäsen kirjaa ja lähestyy kristinopin suuren juhlan ydintä. Kristinopin sanoma on kaikessa koruttomuudessaan joskus mutkikas. Paavo Ruotsalainen koki sen omalla tavallaan ja pitkän etsinnän jälkeen. Ovidusta lainaten: ”Firma valent per se.” Lujat pysyvät vahvoina kitsestään.

Paastosta vapautumisen päivä

Suomalainen pääsiäinen sai nimensä Mikael Agricolan käännöksestä. Pääsiäinen oli paastosta vapautumista tai “pääsemistä” ja tarkoitti neljänkymmenen paastopäivän päättymistä. Monissa kulttuureissa pääsiäinen on johdettu hepreankielisestä käsitteestä “Pesah”, josta tulevat mm. armenian ja venäjän “pasha”, kreikan “paskha” ja ruotsin “påsk”.

Easter viittaa taas ikivanhaan anglosaksiseen kevään ja aamunnousun jumalattareen “Eostreen” tai “Ostaraan”. Lähellä tätä ovat myös muinaiskreikan käsite “Eos” ja latinan “Aurora”, jotka nekin liittyvät aamuruskon jumalattareen ja mahdollisesti omassa kielessämme käsitteeseen “itä”, itämiseen, kevääseen ja luonnon heräämiseen. SE että käytän runsaasti latinakileistä ikivanhaa viisautta ei ole siten sattuma. Kaukana siitä. Fac ut vivas – Hanki elämä. 

Kristillinen pääsiäinen on lähellä juutalaista pääsiäistä, jota vietettiin Egyptin orjuuden päättymisen muistoksi. Ohjeet löytyvät toisen Mooseksen kirjan 12. luvusta.
Hapan leipä ja veriset pihtipielet, karitsan verellä maalatut, olivat tuon juhlan tunnusmerkkejä. Näin myös ristiinnaulitun kohdalla kärsimysnäytelmä maalataan usein verellä ja pääsiäisjuhlassa punainen väri kilpailee keltaisen kanssa rinnakkain.

Ajankohta vaihdellut

Pääsiäistä ei ole laskettu niinkään tähtitieteen avulla kuin kirkollisten ohjeiden perustalta ja hakien usein uutta päivää. Näin pääsiäinen kevättasausta seuraavan täydenkuun jälkeisenä sunnuntaina on ollut vai viitteellinen.

Jeesuksen kuoleman todellista ajankohtaa ei voida varmuudella selvittää, mutta todennäköisimmät päivät ovat joko 7. huhtikuuta vuonna 30 tai 3. huhtikuuta vuonna 33. Jeesus oli viettänyt edellisen päivän iltana 12 oppilaansa kanssa pääsiäisateriaa ja teloitettiin ristillä seuraavana päivänä, joka oli sapatin valmistumispäivä eli perjantai. Tosin Johanneksen evankeliumin mukaan ristiinnaulitseminen tapahtui jo pääsiäisen valmistumispäivänä, jolloin pääsiäislammas teurastettiin Jerusalemin temppelissä. Usein väärinkäsitykset syntyivät juutalaisuuden pyhien päivien ja tapojen tuntemuksestamme, virhetulkinnoista, tai Raamatun virheellisistä käännöksistä.

Ajanlaskun uudistukset ovat pääsiäistä hieman muutelleet ja ortodoksinen kirkko käyttää edelleen juliaanista kalenteria. Oma ortodoksinen kirkkomme viettää toki pääsisäistä samaan aikaan kuin koko muu protestanttinen kirkkomme. Seuraava pääsiäissunnuntai on maaliskuun viimeinen päivä. Siirrymme silloin kesäaikaan samalla. ”Fortunae rota volvitur.” – Kohtalon pyörä pyörii.

Pyhän viikon päivät

Hiljainen viikko, suuri viikko ja piinaviikko ovat pyhän viikon nimiämme. Jokaiselle päivälle on oma nimensä ja traditiot poikkeavat hieman ja niihin liittyy pakanallisia menoja vaikkapa kokkoineen ja trulleineen. Palmusunnuntai on virpomissunnuntai, malkamaanantaita ja tikkutiistaita seuraa kellokeskiviikko ennen kiirastorstaista alkavaa “triduum sacrumia”, pyhän kolmen päivän aikaa, ristin ja ylösnousemuksen muistelua, joka jatkuu pääsiäispäivän iltaan.

Pitkäperjantain jälkeen seuraa hiljainen lankalauantai ja sukkasunnuntaina surun ja mustan värin juhla vaihtuu lopulta kirkoissa valkoiseksi pääsiäissunnuntaiksi, sukkasunnuntain jälkeiseen ylösnousemuksen juhlaan kolmantena päivänä Jeesuksen ristinkuolemasta.

Pääsiäisen vieton näytelmät, ruoat ja pahan karkottamisen noitaperinteet kertovat pakana-ajan kulttuuristamme. Virvonta puolestaan liittyy Jeesuksen matkaan ja palmunlehvätervehdykseen, mutta se voidaan tulkita myös pahantahtoisten voimien ja ihmisten karkottamiseksi. ”Fures foras, frugi intro!” – Rosvot ulos, kunnolliset sisään.

Pahojen henkien aikaa

Pitkänperjantain ja lankalauantain välisenä iltana kaikki olivat alttiita pahoille hengille ja voimille. Tuolloin harjoitettiin myös uskomusta vahvistavia menoja leikkaamalla eläimistä karvoja ja nahanpaloja. Tämä perinne jatkui maaseudulla hyvin kauan omaan aikaamme saakka. Sodan jälkeisen Suomen maaseudulla tämä aika oli paikoin hyvinkin ahdistavaa.

Trulleina toimivat yleensä yhteisön syrjäytyneet naiset. Kateus ja kiusaamisen traditio oli etenkin agraarin yhteisön ylläpitämää perintöä ja Jeesuksen kuoleman jälkeen Jumalan suojeleva vaikutus oli pienimmillään, kisaajat liikkeellä, noidat lensivät luutineen Kyöpelinvuoren pimennoista mellastamaan maailmassa.

Pahan karkottamiseksi tehtiin taikoja ja poltettiin kokkoja, kesiajalla noitia kokoissa. Näin pääsiäiskokemus levisi myöhemmin osana muuta kevään tulon ja odotuksen juhlaa ja muuttui nykyiseen lasten pääsiäisnoitaleikkiin. Pohjanmaalla kokkoja poltetaan toki edelleenkin ja oman aikamme mediat ovat täynnä pääsiäisen ratoksi annettuja “viisaita” elämänohjeita. Noita ohjeita tapaa nykyisinkin ja liki harva se päivä numeroiden vielä uudet viisaudet.  Tällainen jäsentely antaa ehkä uskottavamman vaikutelman. Oikeidenmukaisuuden perusta on kuitenkin luottamus. – ”Fundamentum est iustitiae fides.” (Cicero).

Kevään tulo ja onnen symbolit

Virvatulta jahtaava ihminen on parhaimmillaan luopuessaan tuosta lohduttomasta tavoitteesta ja itsensä vertailusta muihin, ikäviä ihmisiä voi aina vältellä ja itseruoskinnan sijasta lohduttaa myös itseään, hyväksyä itsensä sellaisena, kun nyt sattuu olemaan ja pyrkimällä kohtuullisiin väleihin itsensä kanssa.

Kuviteltu huonous ei saa estää asioiden toteuttamista, suuttua täytyy oikeille henkilöille, kiittää kun on kiittämisen aika. On tehtävä sitä mitä haluaa, mentävä välillä ulos, lakattava syömästä, kun siihen ei ole enää biologista tarvetta, sekä uskottava kuinka karkit ja herkut henkisenä ravintona näivettävät, eikä televisiosta tule muuta kuin vanhoja leffoja. Niitä katsellen vanhenee vailla suurempaa elämisen kokemusta. Näillä ohjeilla pääseekin jo melkoisen pitkälle.

Narsissi on kukkana sittenkin onnen symboli ja vie talven, tuo kevään eikä narsismi ole aina niin kamala ilmiö, lievänä itsensä ehostuksena, sanoi kotipsykologit mitä tahansa. Suomi on suhteellisen onnellinen paikka, kansainvälisessä vertailussa maailman ykkönen sitä meiltä kysyttäessä. Joskus näihin vertailuihin on syytä uskoa. Suomi on herkkä runoilijoiden laji. – ”Genus irritabile vatum.” (Horatius).

Viimeisin kirjani oli otsikoitu kuvaamaan aikaamme, jossa hybridiyhteiskunta oli vaihtumassa illuusioyhteiskunnaksi. Tätä edellinen kirjan otsikoin kuvaten sosiaalisen median ja tekoälyn yhteiskunnallista dilemmaa sekä sitä edellisen latinakielisin ilmaisuin ”Dum spiro, spero. De visu – De auditu – De olfactu. Näkemänsä – Kuulemansa – Haistamansa. ”Gradus ad Parnassum.”

Dilemma on tilanne, jossa henkilöllä tai ryhmällä on kaksi tai useampia vaihtoehtoja, joista mikään ei ole täydellinen tai helppo valinta. Hybridiyhteiskunnan kääntyminen illusioksi ei sekään kuvaa uuden yhteiskuntamallin globaalista selkeydestä paljoakaan. Dilemma liittyy usein moraalisiin, eettisiin ja vaikeasti ratkaistaviin tilanteisiin, jossa on punnittava eri arvoja, etuja tai velvollisuuksia. Jopa tietosuoja ja yksityisyys, disinformaatio ja vääristymät, valeuutiset tai syrjintä ja eriarvoisuus, vastuu ja lainsäädäntö, käyttäjäriippuvuus jne. edellyttävät teknologian kehittäjiltä, tutkijoilta ja viranomaisilta istumista saman pöydän ääreen, tavoitteena tasapainottaa teknologian edut osaksi yhteiskunnan yhteisiä arvoja ja etujamme. ”Hoc lege”. Tällä lailla.

Aivan riippumatta siitä mitä Venäjällä tapahtuu, myös suomalaisten on käytävä läpi vaikeita kysymyksiä, olettamatta kaiken aikaa Venäjän osallistuvan päätöksentekoon lisäten hybridivaikutusten lukumäärää ja sisältöä. Osaamme myös itse sotkea asiamme solmuun ja lakkojen jatkuessa, tehtaitten sulkiessa lopullisesti ovensa, ongelmat syvenevät eikä kaikkea voi kokea hybridiyhteiskunnan tuotteeksikaan. Venäjä elää omilla säännöillään eikä niillä tarvitse olla mitään tekemistä perustuslaillisuuden tai kansalaismielipiteen kanssa. Tässä autoritäärisessä järjestelmässä ei ole paljoa uutta siihen Neuvostoliittoon, jonka tunsimme takavuosilta. Vaalit olivat rituaali, joka oli suoritettava ja mielenilmaisuja ei sallittu. Matka kohti totaali diktatuuria ei ole matka lainkaan, jos sellaista koettiin jo Neuvostoliitossa. Kansa uhrautui päämäärille, jotka kommunismi oli heille tarjonnut ja Putin on pitkäaikaisin johtaja sitten Josef Stalinin jälkeen. Täällä ovat taas leijonat. – ”Hic sunt leones.”

Se miten Suomi tai Venäjän naapurit reagoivat naapuriinsa on heidän tai meidän asiamme ja varmasti heikkouksiimme puututaan heti. Venäjä on valmis vaikuttamaan, olkoonkin että Nato jäsenyytemme nopeus ja sen Ukrainan sodasta syntyvät paineet olivat historiaan jääviä ja sellaisenaan ymmärrettävissä. Hybridiyhteiskuntaan ei kuitenkaan pidä jämähtää vain odottaen uusia hybridioperaatioita idästä.  Suomen Kuvalehden päätoimittajan pääkirjoitusta lainaten (22.3. 2024) pitää olla kykyä, kun tulee se yhdestoista hybridioperaatio, tuntemattoman sotilaan suusta lainauksia hakien.

Venäjän ja ortodoksisen kirkon opit me jo tunnemmekin tai ainakin siellä hoidettavan marssijärjestyksen. Kirkon johto oli jo tsaarien aikana hoidettu siinä missä äänestäjien käyttäytyminen tänään vaaleissa. Siinä ei ole lopulta mitään mielenkiintoista, saati yllättävää. Sen sijaan meitä saattaisi kiinnostaa oma kristillisyytemme ja arvot sekä normistot suhteessa valtion kirkkoon ja eduskunnan täysistunnon seuraamiseen vuonna 2024. Miten mahtaisi robotiikka ja tekoäly tulkita Raamattumme oppeja sekä modernin läntisen maailman menoa? Kuinka oma maailmankuvamme mahtaisi algoritmien kokemana poiketa Venäjän vastaavista maailmankuvista?  Robotin kokemana, ei median tai poliitikkojemme suusta viisauksia hakien. His verbis. – Näillä sanoilla.

Kysyttäköön robotilta itseltään lähtemättä johdattelemaan mihinkään suuntaan.

Raamatun opit ja moderni läntinen yhteiskunta

ChatGPT

Raamatun opit ja moderni läntinen yhteiskunta ovat monimutkainen suhde, joka on muotoutunut vuosisatojen aikana. Raamatun opit ja kristinuskon vaikutus ovat olleet merkittäviä läntisen yhteiskunnan kehityksessä monilla eri tavoilla, sekä myönteisesti että kriittisesti tulkittuna.

1. Moraali ja etiikka: Raamatun opit ovat muokanneet läntisen yhteiskunnan moraalia ja etiikkaa monin tavoin. Esimerkiksi kymmenen käskyä ja Jeesuksen opetukset rakkaudesta ja hyvien tekojen tekemisestä ovat vaikuttaneet länsimaiseen käsitykseen oikeasta ja väärästä.
2. Lainsäädäntö: Monet länsimaisen yhteiskunnan lait ja arvot ovat peräisin raamatullisista opetuksista. Esimerkiksi ihmisoikeuksien ja tasa-arvon periaatteet, jotka ovat keskeisiä modernissa läntisessä yhteiskunnassa, juontavat juurensa raamatullisista arvoista.
3. Kulttuuri: Raamatun tarinat ja symbolit ovat olleet läsnä länsimaisessa kulttuurissa vuosisatojen ajan. Taide, kirjallisuus, ja musiikki ovat kaikki olleet vaikutteitaan saaneet Raamatusta ja kristinuskosta.
4. Kriittinen suhde: Toisaalta, moderni läntinen yhteiskunta on myös kyseenalaistanut ja kritisoinut joitakin raamatullisia opetuksia, erityisesti niitä, jotka liittyvät esimerkiksi naisten asemaan, seksuaalisuuteen ja yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen.
5. Sekularisaatio: Viime vuosisatoina on tapahtunut voimakas sekularisaatio länsimaisessa yhteiskunnassa, mikä tarkoittaa uskonnollisen vaikutuksen vähenemistä yhteiskunnallisissa ja kulttuurisissa instituutioissa. Tämä on johtanut siihen, että monet raamatulliset opit ovat menettäneet suoraa vaikutustaan lainsäädäntöön ja yhteiskunnalliseen normistoon.
6. Pluralismi: Nykypäivän länsimaisessa yhteiskunnassa on monimuotoisuutta ja moniarvoisuutta, mikä tarkoittaa sitä, että raamatullisia oppeja ja muita uskonnollisia näkökulmia tulkitaan monin eri tavoin erilaisten yksilöiden ja ryhmien keskuudessa.

Yhteenvetona voidaan todeta, että raamatulliset opit ovat edelleen merkittävä osa läntistä yhteiskuntaa, mutta niiden merkitys ja tulkinta ovat monimutkaisia ja vaihtelevia. Moderni läntinen yhteiskunta pyrkii tasapainoilemaan perinteisten uskonnollisten arvojen ja nykyaikaisten, sekulaarien periaatteiden välillä.

Läntisen kulttuurin ja venäläisen maailmankuvan välillä vallitsee konflikteja ja jännitteitä. Kuinka ne ovat syntyneet ja miten niitä voitaisiin hallita joutumatta yhä syvenevään mahdollisesti jopa aseelliseen konfliktiin Ukrainan sodan jatkona.

ChatGPT

Läntisen kulttuurin ja venäläisen maailmankuvan väliset konfliktit ja jännitteet ovat monimutkainen ilmiö, joka juontaa juurensa historiallisista, poliittisista, kulttuurisista ja geopoliittisista tekijöistä. Näitä jännitteitä voidaan analysoida useista näkökulmista:

1. Historialliset tekijät: Historialliset tapahtumat, kuten Neuvostoliiton hajoaminen ja kylmän sodan päättymisen jälkeinen ajanjakso, ovat luoneet perustan nykyisille konflikteille ja jännitteille. Lännen ja Venäjän välillä on ollut erilaisia ​​kiistoja ja erimielisyyksiä, jotka ovat jatkuneet vuosikymmeniä.
2. Geopoliittiset tekijät: Ukrainan sodan kaltaiset konfliktit ovat osa laajempaa geopoliittista kilpailua Euroopassa ja sen ympäristössä. Venäjä pyrkii säilyttämään vaikutusvaltansa entisissä neuvostotasavalloissa ja vastustaa lännen laajenemista omalle vaikutusalueelleen.
3. Kulttuuriset ja ideologiset erot: Läntinen kulttuuri ja venäläinen maailmankuva eroavat monissa kysymyksissä, kuten demokratian, ihmisoikeuksien ja poliittisen järjestelmän suhteen. Näiden erojen vuoksi on vaikea saavuttaa yhteisymmärrystä ja luottamusta.
4. Propaganda ja informaatiovaikuttaminen: Molemmat osapuolet käyttävät propagandaa ja informaatiovaikuttamista pyrkiessään edistämään omia etujaan ja vaikuttamaan kansalaistensa mielipiteisiin. Tämä voi lisätä vastakkainasettelua ja luoda väärinkäsityksiä.
5. Diplomatia ja vuoropuhelu: Yksi keino hallita näitä konflikteja on edistää avointa, rehellistä ja rakentavaa diplomatiaa ja vuoropuhelua. Kansainvälisten instituutioiden, kuten YK:n, Euroopan unionin ja muiden kansainvälisten järjestöjen rooli on tärkeä rauhanomaisen ratkaisun edistämisessä.
6. Diplomatian ja taloudellisten painostuskeinojen käyttö: Kansainvälisten sanktioiden ja muiden taloudellisten painostuskeinojen käyttö voi myös olla tehokas tapa painostaa osapuolia neuvottelemaan ja löytämään rauhanomainen ratkaisu konflikteihin.

On tärkeää pyrkiä välttämään aseellista konfliktia ja löytää kestävä ratkaisu Ukrainan sodan kaltaisiin tilanteisiin. Tämä edellyttää sitoutumista kansainväliseen oikeuteen, neuvotteluihin ja dialogiin sekä diplomaattisiin ja taloudellisiin painostuskeinoihin konfliktin osapuolten välisen luottamuksen ja yhteistyön palauttamiseksi.

Missä määrin läntisen maailman ja Euroopan sekä Venäjän väliset konfliktit ovat osa maanosan historiaa ja missä määrin geopoliittinen ja globaali ongelma? Missä määrin taustalla on vanha kolonialismi ja sen varjot?

ChatGPT

Läntisen maailman ja Euroopan sekä Venäjän väliset konfliktit ovat sekä osa maanosan historiaa että geopoliittisia ja globaaleja ongelmia. Näiden konfliktien juuret ulottuvat syvälle historiaan, mutta niillä on myös nykyaikaisia ulottuvuuksia, jotka heijastavat globaalia geopolitiikkaa ja valtasuhteita.

1. Historiallinen ulottuvuus: Euroopassa ja sen lähialueilla on ollut lukuisia konflikteja ja kiistoja vuosisatojen ajan. Esimerkiksi Venäjän ja lännen väliset konfliktit ovat olleet osa Euroopan historian keskeisiä käänteitä, kuten Napoleoniajan sodat, ensimmäinen ja toinen maailmansota sekä kylmä sota.
2. Geopoliittinen ulottuvuus: Euroopan ja Venäjän väliset konfliktit heijastavat nykyajan geopoliittisia realiteetteja ja valtasuhteita. Venäjä pyrkii säilyttämään vaikutusvaltansa entisissä neuvostotasavalloissa ja vastustaa lännen laajenemista omalle vaikutusalueelleen. Tämä luo jännitteitä ja konflikteja alueella.
3. Globaali ulottuvuus: Euroopan ja Venäjän väliset konfliktit vaikuttavat globaalisti monin tavoin. Ne voivat vaikuttaa kansainväliseen turvallisuuteen, talouteen ja poliittiseen vakautta. Esimerkiksi Ukrainan konfliktilla on ollut laajoja vaikutuksia Euroopan turvallisuuteen ja geopoliittiseen tilanteeseen.
4. Kolonialismin vaikutus: Euroopan ja Venäjän väliset konfliktit voivat myös heijastaa kolonialismin perintöä ja sen aiheuttamia jännitteitä. Monet entiset siirtomaavallat sijaitsevat Euroopan ja Venäjän lähialueilla, ja niiden historia vaikuttaa edelleen alueen geopolitiikkaan ja konflikteihin.

Yhteenvetona voidaan todeta, että Euroopan ja Venäjän väliset konfliktit ovat monimutkainen sekoitus historiallisia, geopoliittisia ja globaaleja tekijöitä. Vaikka niillä on vahva historiallinen juuristus, ne myös heijastavat nykyaikaisia geopoliittisia ja globaaleja valtasuhteita, ja niissä saattaa olla myös kolonialismin vaikutteita ja varjoja. Ratkaiseminen vaatii laajaa ymmärrystä sekä alueen historiasta että nykyaikaisista poliittisista ja taloudellisista realiteeteista.

Elämme jo vuotta 2024, emme syvää keskiaikaista historiaa. Globaali väkilukumme on moninkertaistunut sekin. Koulutus ja sivistys ovat kohonneet ja aseiden merkitys ydinaseineen tekee maailmojen sodasta mahdottoman. Sodan kasvot eivät vastaa aiempia sotiamme ja ovat siviiliväestöön kohdistuvaa terroria. Miten välttää sellaiset globaalit vahingot, joiden tekojen takana ja taustalla ovat yksittäiset mieleltään horjuvat henkilöt motiiveineen?

ChatGPT

Vaikka elämme vuotta 2024 ja maailma on kehittynyt monin tavoin, geopoliittiset konfliktit ja niiden taustalla olevat historialliset tekijät eivät ole kadonneet mihinkään. Nykypäivänä kansainväliset suhteet ja konfliktit ovat monimutkaisempia ja monitahoisempia kuin keskiajalla, mutta silti historialliset ja geopoliittiset kysymykset vaikuttavat edelleen maailmanpolitiikkaan.

1. Historialliset ja kulttuuriset tekijät: Historialliset konfliktit ja kolonialismin varjot voivat edelleen vaikuttaa kansainvälisiin suhteisiin ja konflikteihin. Esimerkiksi Venäjän ja läntisten maiden väliset jännitteet voivat osaltaan juontaa juurensa historiallisiin konflikteihin ja eroihin kulttuurisissa ja poliittisissa arvoissa.
2. Geopoliittiset ja taloudelliset intressit: Geopoliittiset ja taloudelliset intressit ovat edelleen keskeinen osa kansainvälisiä suhteita. Esimerkiksi energiavarojen hallinta, kauppareitit ja alueellinen vaikutusvalta voivat johtaa konflikteihin ja jännitteisiin eri maiden välillä.
3. Yksilöiden rooli ja psykologiset tekijät: Vaikka yksittäiset henkilöt eivät enää ole ainoita päätöksentekijöitä kansainvälisissä suhteissa, yksilöiden motiivit ja päätökset voivat silti vaikuttaa merkittävästi maailman tapahtumiin. Esimerkiksi terroristijärjestöjen johtajien ja ideologisten radikaalien toiminta voi aiheuttaa suuria globaaleja vahinkoja.
4. Väkivallan välttäminen ja konfliktien ratkaiseminen: Globaalien vahinkojen välttäminen edellyttää kansainvälistä yhteistyötä, diplomatiaa ja konfliktien ehkäisemistä. On tärkeää pyrkiä rakentamaan luottamusta ja dialogia eri maiden välillä sekä edistämään kansainvälistä oikeutta ja ihmisoikeuksia.
5. Koulutus ja sivistys: Koulutuksen ja sivistyksen edistäminen on tärkeää ymmärryksen lisäämiseksi eri kulttuureista ja konfliktien syiden tunnistamiseksi. Sivistys ja koulutus voivat myös auttaa ehkäisemään ääriliikkeiden nousua ja radikalisoitumista.

Yhteenvetona voidaan todeta, että vaikka maailma on muuttunut, historialliset ja geopoliittiset tekijät sekä yksilöiden motiivit vaikuttavat edelleen kansainvälisiin suhteisiin ja konflikteihin. Globaalien vahinkojen välttäminen edellyttää monitahoista lähestymistapaa, joka perustuu yhteistyöhön, dialogiin ja ennaltaehkäisyyn.

Valta sokaisee, täydellinen täydellisesti? Pitääkö se paikkansa? Mikä on median osuus uuden yhteiskuntamallin haussa? Miten estää kolmas maailmansota syntymästä liki vahingossa.

ChatGPT

Lausunto ”valta sokaisee täydellisesti” viittaa siihen, että valta ja vallankäyttö voivat vääristää ihmisten näkökulmaa ja aiheuttaa heille sokeutta omille virheilleen ja väärinkäytöksilleen. Tämä lausunto perustuu usein historiallisiin tapauksiin, joissa vallanpitäjät ovat menettäneet kosketuksen todellisuuteen ja tehneet vahingollisia päätöksiä.

Median rooli uuden yhteiskuntamallin haussa voi olla merkittävä. Media voi toimia tiedonvälittäjänä ja vaikuttajana, joka auttaa ihmisiä ymmärtämään erilaisia näkökulmia ja vaihtoehtoja uuden yhteiskuntamallin rakentamisessa. Media voi myös nostaa esiin yhteiskunnallisia epäkohtia ja kannustaa keskusteluun muutoksen tarpeista ja mahdollisuuksista.

Kolmannen maailmansodan välttäminen liki vahingossa edellyttää monia eri toimenpiteitä:

1. Diplomatia ja neuvottelut: Kansainvälinen yhteistyö ja diplomatia ovat avainasemassa konfliktien ehkäisemisessä ja rauhan ylläpitämisessä. On tärkeää pyrkiä ratkaisemaan konflikteja rauhanomaisin keinoin ja välttämään aseellisia yhteenottoja.
2. Kansainväliset instituutiot: Kansainväliset järjestöt, kuten YK, ovat tärkeitä foorumeita konfliktien ratkaisemisessa ja rauhan ylläpitämisessä. Niiden roolia ja vaikutusvaltaa on vahvistettava ja niiden resursseja on lisättävä.
3. Kriisinhallinta ja ennaltaehkäisy: On tärkeää investoida kriisinhallintaan ja konfliktien ennaltaehkäisyyn, jotta mahdolliset konfliktit voidaan tunnistaa ja käsitellä ennen kuin ne eskaloituvat aseelliseksi selkkaukseksi.
4. Kansalaisaktivismi ja kansainvälinen solidaarisuus: Kansalaisjärjestöillä ja kansalaisaktivisteilla on tärkeä rooli rauhan ja oikeudenmukaisuuden edistämisessä. Kansainvälisellä solidaarisuudella voidaan vahvistaa rauhaa ja estää konfliktien syntymistä.
5. Kriisitilanteiden hallinta ja viestintä: On tärkeää kehittää tehokkaita kriisinhallintamekanismeja ja viestintäkanavia konfliktitilanteissa, jotta väärinkäsitykset voidaan välttää ja konfliktit voidaan ratkaista rauhanomaisesti.

Yhteenvetona voidaan todeta, että kolmannen maailmansodan välttäminen edellyttää laajaa kansainvälistä yhteistyötä, diplomatiaa, konfliktien ennaltaehkäisyä ja kansalaisten aktiivista osallistumista rauhan edistämiseen.

Lopusta puuttuu enää sukkeluus.

”Facetiae omnium seremonum condimenta.” (Cicero). Sukkeluus maustaa kaikki puheet. 

Ihminen on Aristoteleen mukaan luotu tekemään kahta: käyttämään järkeään ja toimimaan. – Hominem ad duras res, ut ait Aristoteles, ad intelligendum et ad agendum, esse natum. (Cicero).