Ydinvoima on vastatuulessa. Vaikka hallituksessa ei ole vihreät ja vasemmisto, punavihreät. Tällä kertaa syynä ovat ydinvoiman rakentajien omat ongelmat. Jotkut nyt vain keräävät ympärilleen aina ongelmia muita enemmän. Kreikasta on tullut Välimeren alueen tämän päivän ongelma. Sieltä suunnalta ongelmat eivät lopu ja yhden ongelmat purkautuvat lopulta koko vaikean ongelma-alueen tasapainon järkkymiseen. Sitä pelätään nytkin.
Valtaosa suomalaisista ministereistä ei vannonut ministerivalaansa sormi Raamatulla vaan lakikirjaa käyttäen. Miksi asia kirjataan otsikoiden sitten juuri Timo Soinin yhteydessä? Koska Soini ja hänen katolisuutensa on kiinnostava? Soini on kiinnostava? Kotimaa lehtenä tekee politiikkaa? Tänään Soini vastasi pääministerin ja valtiovarainministerin puolesta ja hyvin vastasikin eduskunnan kyselytunnilla. Seuraavan kerran eduskunta kokoontuu tässä tarkoituksessa vasta lomiensa jälkeen syyskuussa. Meidian on löydettävä aiheensa muualta. Missä media siellä ongelma.
Kun mistään muusta ei ole ongelmaksi, sellainen on tahtävä, tai sellainen on ainakin suomalainen sää. Kun syyskuun sää jatkuu läpi talven ja yli juhannuksen, suomalainen sää alkaa muistuttaa brittien tuntemaa säätä. Briteille tällainen sää ei ole ongelma. Ilmastomuutos on kuitenkin pysyvä ongelma ja kaikkien ongelmien äiti. Sen laskuja maksavat kaikki ja myös suomalaiset. Sellainen alkaa olla ongelmien ongelma mediallekin.
Näin maailmanloppu on ohi, se meni jo ja me olemme vain sopeutumassa siihen. Ilmastomuutokselle sopeutuvia mallialueita, sen siis ratkaisseita ja sillä hyötyviä, alkaa löytyä joka niemestä ja notkelmasta. Se on kuin löytäisi keinon ikiliikkujalle kapitalismissa. Samalla puretaan byrokratiaa, etsitään normitalkoilla pahimpia sääntelymme helmiä. Moni niitä ikävöi ammattinsa niiden varaan rakentaneena julkishallinnon poliittisena virkamiehenämme. Missä normi siellä moraali ja kohta myös median palkitseva sanktio.
Guggenheim ja sen komea tummaa hiilikäsiteltyä puuta ja lasia käyttävä voittaja herättää taas taidemuseona keskustelua. Esitys on uudenlainen taidemuseo, kerrotaan. Jos se nyt taidemuseo olisikaan totetuessaan joskus ennen ydinvoimalaitoksiamme. Guggenheim hukkui Tianicin mukana ja menestysleffaan Oscarin arvoisen sävelen löytänyt menehtyi lento-onnettomuudessa. Missä Titanic ja Guggenheim, ydinvoima ja taidemuseo, siellä on taatusti myös ongelmia.
Läpikulkupaikkana katuineen ja muutettavine gallerioineen näkymä voi olla melkein mitä tahnsa kunhan alkuun on päästy ja kompromissi löydetty. Tornista näkyy Itämeren helmi ja sen mereinen maisema. Mereltä kulkee promenadi läpi taideteoksen kohti Tähtitorninmäen puistoa. Voi se jatkua kauemmaksikin, kunhan otamme mukaan mielikuvituksen tuijotellen näköala- tai tähtitornista kohti galakseja. Nykytieteessä ne törmäilevät toisiinsa ja muodostavat uusia ongelmia, mittaamattoman maailmankaikkeuden laidoilla. Ikään kuin mittaamattomalla maailmankaikkeudella olisi laidat.
Hintaa tällä Helsingin ylpeydellä tulisi olemaan runsas 100 miljoonaa euroa. Mitä saa sadalla miljoonalla eurolla? Entä 10 miljardilla eurolla?
Kymmenellä miljardilla saisi hävittäjälaivueen korvaamaan vanhat hornetimme. Sillä rahalla saisimme vaikkapa 20 kappaletta Oulun yliopistollisen keskussairaalan massiiviset tilat jokaiseen maakuntaamme. Aivan uusina ja ajanmukaisina, ei 1970-luvun lopulta.
Lentolaivueen hankintahinnalla saisimme liki sata Guggenheimin museota, yhden jokaiseen pieneenkin kaupunkiimme. Myös Forssaan ja Iisalmeen, Raaheen ja Kiteelle. Tai suuren joukon pienempiä sairaaloita, vanhustenkoteja ja 10 miljoonan hintaisia komeita kouluja tai kirkkoja, teollisia laitoksia, tuhat kappaletta, yhden joka pitäjäämme, pieneenkin. Uskomaton määrä seiniä hoitajineen ja huoltajineen, mukana labroja ja muita tekniikan ihmeitä.
Sellainen investointirypäs joka pitäjään lopettaisi hetkessä työttömyyden, työvoimasta olisi huutava puute myös maaseudulla. Moni siirtolainen ja pakolaiseksi mainittu saisi meiltä työpaikkansa. Palkka olisi sama kuin kenellä tahansa kantaväestön veronmaksajalla. Se muuttaisi maata sisäisesti ja ulkoisestikin eikä meitä pidettäisi ongelmana Euroopassa. Bkt kun kasvaisi lennossa ja verottajakin saisi omansa.
Harva pommittaa sotilasliittona sairaaloita, vanhainkoteja, yliopistoja tai kulttuurikeskuksia. Etenkin jos ne sisältävät taidetta niin idästä kuin lännestäkin. Enemmänkin tahtovat pommittaa sotilaskohteitamme. Tämä näin Uunon päivänä pohdittavaksi. Uuno kun on numero yksi.