Onko jalkapallo konservatiivinen peli? Pitääkö se yllä konservatiivisia arvoja? Käyttääkö se sellaisia rasistisia ilmaisuja, joissa ohitetaan mennen tullen perinteisemmän takavuosien kouluopetuksemme rasistisimmatkin kansakuntien kuvauksetkin.
Lietsooko jalkapallo sellaista sairasta nationalismia ja kansallismielisyyttä, joka siirtyy sukupolvelta seuraavalle ja on esteenä uuden oppimiselle? Onko se tarkoituksellista aivopesuamme ja käytetäänkö sitä myös sellaiseen? Käyttikö sitä aikanaan Argentiinan ja Brasilian, Italian mutta myös Saksan ja tänään Venäjän johto tällaiseen tarkoitukseen?
Miksi mukana on samat pelaajat vuosikymmenet ja vielä sama pelikuvio sekä selostajat, jotka käyttävät stereotypioita rasistiseen tapaan? Onko kyse tavasta säilyttää nationalismia ja äärikonservatiivisia arvoja. Miksi Jari Tervon tyyppiset, mielestään radikaalit liberaalit, rakastavat juuri jalkapalloa? Onko kyse aina siitä puheesta ja kaipauksesta mistä puute? Siis aivan oikein mutta päinvastoin? Sven Dufvan kaltaisista julistajistamme. Heillä on joko Sven Dufvan tapaan hyvä sydän, mutta huono pää, tai sitten päinvastoin käyttäen medioitamme ikävällä tavalla omien narsististen tavoitteittensa välineenä. Ehkä mukana on myös joku psykopaattikin julistajana, eläen oman aikamme populismin aallosta. Siis paluuta ja taantumaa 1930-luvun peleihin ja sellaiseen globaaliin ilmapiiriin, jossa psykopaatit ottivat myöhemmin vallan itselleen, aivottomien massojen avulla ja näiden marssiessa 1940-luvulta muistamiemme nerojen tahdittamina.
Onko jalkapallo paluuta nostalgiaan, kansallismielisyyteen, nationalismiin, kilpailuhenkeen konservatiivisilla arvoilla, muuttumattomuuteen, samoihin lohkojakoihin ja pelityyleihin, kansojen kuvauksiin stereotyyppeinä, jopa maanosan tarkkuudella pelityylejä kuvaten, rasismia kylväen, samoihin fraaseihin ne pukien kuin 1930-luvulla, joissa Afrikka on musta Afrikka ja 1200 miljoonaa ja sadat kulttuurit saman negroidisen pelityylin rasismia ja vailla oletusta siitä, että voisihan siellä olla, maailman suurimmassa maanosassa, hyvinkin erilaisia kulttuurejakin ja pelityylejäkin, joku oppii heittämään hetkessä keihästäkin ja toinen juoksee Paavo Nurmea ja Lasse Vireniä reippaasti rivakamminkin.
Kuten jopa Kiinassa toistasataa kulttuuria, kansakunnan oloista, joista 50 suurempaa ja osa suurempia ”vähemmistöinä” kuin Skandinavian koko väkiluku. Pitäisikö se jotenkin pitää mukana jalkapallon asiantuntijan maantiedossa, vaikkei itse tiedettä olisi päivääkään harrastanutkaan, ihan vain vältellen kauhean suuria latteuksia, rasistisia yleistyksiä rehellisessä mediassamme? Vastakohtana nämä sosiaalisen median valemediat, jotka rohkenevat kyseenalaistamaan jalkapallon nerojen puheet televisiossamme. Ei siellä Afrikka pelaa ensinkään eikä edes Ranska ja Espanja pelityyleineen.
Mikä se sellainen afrikkalainen pelityyli on Egyptissä, Marakossa, Etelä-Afrikassa, Saharan molemmilla laidoilla ja tropiikissa sama kuin savanneilla tai välimereisen ilmaston alueilla, kaikkialla yhtä ja samaa, afrikkalaista stereotypiaa riippumatta maailman suurimman mantereen edes luonnonoloista. Monet heistä palaavat vielä eurooppalaisten suurseuroissa ja osana valtavaa korruptoitunutta jumalten peliä ja näytöstä nyt Venäjällä. Seuraava isäntämaa on sitten jo todella kiintoisa jalkapallokulttuurina.
Entäpä jos näistä rasismia muuten välttelevistä selostajistamme tehtäisiin kantelu. Se että mainitsee jonkun negroidisen rodun piirteen, ei ole toki tieteenä niin kamala rasistinen virhe, kuin puhua Afrikasta yhtenä stereotyyppisenä ja heikosti potkupallon oppivana ”heimona”. Siinä puoliajalla marssitaan suurina massoina Helsingissä hakien ihan tervettä liikuntaa, mutta onkohan ne arvot sittenkään oikein tieteellisesti sisäistettyjä ja faktoina hankittuja vai pintaliitoa ja mukana oloa, osoittaen näin reipasta tapaa halveksia sellaisia, joilla saattaisi olla myös jotain sanottavaakin suurten massojen medioissamme ja sen viihteessä.
Onko ehkä sitenkin tarkoitus vaientaa suurten massojen kautta sellainen pohdinta, joka vaatisi myös omien aivojen vaivaamista ja opiskelua? Matka näistä massatapahtumista kohti miljoonien saappaiden rummutukseen on ehkä sittenkin lyhyempi kuin pysyen kotona, kirja kädessä ja lukien maantiedettä tai ainakin maantietoa ja samalla sosiologian ja psykologian perusteitakin kulttuuri- ja sosiaalimaantieteeseen ne yhdistäen. Puhuisimme samaa yhteistä tieteen kieltämme muiden kulttuurien kanssa. Ymmärtäisimme toisiamme muutenkin kuin jalkallomaestrojen kieltä käyttäen. Se kun voi viedä sairaaseen nationalismiin ja rasistisiin yleistyksiin, stereotypioiden typeryyteen vuosikymmenestä toiseen. Mitään uutta oppimatta siinä matkalla. Jalkapallo nerojen pelinä voi sittenkin olla liioiteltua.