Miksi lainsäätäjän vaativaan juridiseen työhön on niin paljon tyrkyllä ihmisiä, jotka eivät ole siitä edes kiinnostuneita saati siihen koulutettuja? Eikö tästä näennäisdemokratiasta voisi jo vähin erin luopua ja siirtyä yhteiskuntaan, jossa hyväksytään asiantuntijoiden riittävän myös pohtimaan talouden, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden sekä luonnon lait ymmärtävän myös biologisen perustan, normit ja moraalin. Ja ylimpänä on vielä perustuslakimme ja sen tuomioistuin.
Nythän tämä alkaa olla pelkkää poliittista lottoa ja sattumaa, millaisia ihmisiä me valitsemme sellaiseen tehtävään, josta heillä ei ole hajuakaan, eikä siihen edes motiivia. Emmehän me tällaisia valintoja tee huippu-urheilussa, missään ammatissa ja niiden hoidossa, yrittäjyydessä tai hoitaessamme terveyttämme tai rahoja pankeissamme.
Siirrymme siis vähin erin asiantuntijayhteiskuntaan organisaatioineen, emmekä päästä lentokoneeseen kapteeniksi ihmistä, joka ei ole siihen likimainkaan sovelias. Ei äänestää rytkäytetä laivalle kapteenia tai formulan rattiin kuskia. Nykyinen ”demokratiamme” on ajoilta, jolloin kansakunta ei ollut likimainkaan nykyisen kaltainen ja asiantuntijaorganisaatioiden hoitama, oli ala mikä tahansa, koulutettu kouluttamisen jälkeenkin ja myös globaalisti verkottuen.
Usein kuulee sanottavan, ettei lainsäätäjän työ ole robottitiedettä. Siinä vähätellään tehtävää ja kerrotaan epäsuorasti, kuinka tehtävään kelpaa kuka tahansa. Ei näin ole. Sote ei synny, jos sitä vatvoo joukko poliitikkoja, joiden osaaminen on kaikkea muuta kuin mihin näitä työssä vaadittavia organisaatioita (yliopistolliset sairaalat jne.) tarvitaan ja siellä koulutettuja huippuammattilaisia.
Poliittinen peli ei sovi sellaiseen, jossa vaaditaan poikkeuksellista ammattitaitoa ja pitkää koulutusta myös kansainvälisesti ja kielitaitoineen sekä työstä hankittua kokemustakin. Ei mistä tahansa työstä. Yhden asian puolueet ja ihmiset alkavat tyrkyttää itseään vaalien kautta sellaiseen, josta he eivät ole edes kiinnostuneita. Saati siihen koulutettuja ja asiantuntijoita. Media kiinnostuu sekin vain näiden toilailusta ja viihteestä. Esillä on oltava hinnalla millä hyvänsä ja usein juuri esiintyen narsismiltaan häiriintyneen ihmisen tapaan itseään esitellen. Kun muuta esiteltävää ei ole. Lainsäätäjän osaaminen puuttuu.
Kauanko meillä on varaa leikkiä näennäisdemokratian ja mediaviihteen tuomalla pelillä silloin, kun pelinappulana on koko Telluksen tulevaisuus ja mahdollisuutemme selvitä edes muutaman sukupolven yli ajamatta ihmiskuntaa lopulliseen kaaokseen omituisine johtajineen ja vuoroin kapitalisimin tai sosialismin kautta itselleen varallisuutemme lahjoittaen ja nykyisen läntisen demokratiamme tarjotessa heille tämä mahdollisuus.
Eikö historia osoita, mitä 1900-luvun alussa tapahtui ja 1940-luvulla maailma paloi demokraattisten yhteiskutiemme johtajien marssittaessa nuoret jo toiseen tuhoisaan maailmansotaan ja keskitysleireihin juuri Euroopassa. Olisiko lähihistoriassa jotain sellaista, josta meitä on varoitettu ja johon meitä johdatellaan jälleen kerran demokraattisina pidetyissä yhteiskunnissamme nationalismin hengessä kiihkoillen. Kaipaamme syystäkin korjausta mutta haemmeko sitä nyt varmasti oikealta suunnalta? Eikö jäämies formulan ratissa osoita suomalaisille, millaista taitoa vaaditaan myös lainsäätäjän tehtävässä, robottitiedettäkin vaativammassa.