Onko mitään hyvää 2020-luvun alussa?
”Suomalaisten Nato-kanta on pakon edessä muuttunut, perusasenne Venäjään ja varsinkaan venäläisiin ei välttämättä ole. Jatkossakin suomalaiset haluaisivat pitää naapurimaahansa niin toimivia suhteita kuin mahdollista, nyt vain uusista lähtökohdista Naton jäsenenä” kirjoittaa Helsingin Sanomat (7.5) pääkirjoituksensa viimeisessä kappaleessa, otsikoituna ”Venäjä kaivaa kuoppaa”.
”Kauna on tärkeä käsite venäläisen yhteiskunnan ymmärtämisessä: se viittaa näyttämisen haluun ja tarpeeseen maksaa kalavelat aiemmasta alentuvasta kohtelusta. Neuvostoliiton hajoamiseen liittyvä kauna on niin sanotun putinilaisen patriotismin perusta”, kirjoittaa venäläinen näytelmäkirjoittaja Mikhail Durnenkov samaisessa lehdessä otsikolla ”Kauna on tärkeä käsite venäläisen yhteiskunnan ymmärtämisessä.”
Samalla hän parisivuisessa esseessään kertoo, kuinka ”Putinin Venäjä ei koskaan ole uskonut taiteen voimaan eikä tukenut sitä merkittävästi… Joskus minusta tuntuu kuinka olisimme painaneet nappia, joka sai tulevaisuuden vyörymään nykyisyyteen. Samaan aikaan propagandan avulla pyritään tekemään heistä patriootteja. Jos valtio onnistuu tässä, Venäjä on Pohjois-Korean tiellä. Uskon, että tulevaisuudessa historian kirjoissa kaikki tämä, mitä nyt tapahtuu, liitetään aiheeseen ”Neuvostoliiton hajoaminen”. Se hajoamisprosessi on kestänyt vuosikymmeniä, eikä se ole päättynyt vieläkään”.
Lainaan tekstiä siksi että olen kirjoittanut aiemmin itse tuon saman. Historia ei ole reaaliaikainen tapahtumana, kuten oman elämämme digiajan ilmiöt ja vain muutaman vuoden aikana elettävä reaaliaikainen prosessi yhden aamun mediaa lukien. Mikään ei ole niin vanha kuin eilinen lehti.
Kun alan tutkijat tätä aikaa historiaan peilaavat, Venäjän keisareihin palaavat, he käyvät toki läpi vuosikymmenisen ja joskus vuosisataisen, vuosituhantisen prosessin rinnan maantieteilijöitten kanssa. Näin nyt etenkin oman aikamme tapahtumia toisiinsa yhdistäen, lukemattomia muuttujia käsitellen siinä evoluutiossa tai revoluutiossa, jossa prosessit ovat luonnollisesti pitkäkestoisia. Eivät toki yhden sukupolven aikana tapahtuvia ja oman mediamme yhden asian ilmiöitä.
Kun surullinen tapahtuma ja sortokoneisto on lähtenyt käyntiin, sitä on todella vaikea pysäyttää ja oman aikamme media seuraa yhtä sortokoneistoa kerrallaan unohtaen vaikkapa vastaavat tapahtumat Afrikassa. Eurooppalainen media on kiinnostunut yhdestä merkittävästä reaaliaikaisesta prosessista kerrallaan ja mitä lähempänä se on omaa elinympäristöämme ja kulttuuria, sitä näkyvämmät otsikot se luonnollisesti myös saa osakseen.
Näin silloinkin, kun ne liittyvät toisiinsa ja jopa samoja sotilaita mantereelta toiselle siirrellen. Lentäen se tapahtuu yllättävän nopeasti. Nato geopoliittisena koneistona ja Venäjä ovat suuria globaaleja toimijoita. Putinilla ja Yhdysvaltain presidentillä on huolia muistakin kohteista kuin yhdestä ilmiöstä siihen kaiken aikansa käyttäen. Tässä suomalainen media paisuttelee omaa kansakuntaansa ja Helsingin Sanomat levikkialuettaan.
Lehti esittelee myös, kuinka ”Lenin patsailla ei mene tänään hyvin”. Suomi on täynnä Venäjästä ja Neuvostoliitosta kertovaa lähihistoriaa ja ei vähiten Lenin patsaita ja muistomerkkejä, joilla ei nyt todellakaan mene hyvin. Hesari esittelee näkyvimmät patsaat ja muistolaatat Tampereella, Turussa, Helsingissä, Kotkassa mutta myös Paraisten muistohuoneen ja Littoisten muistolaatan.
Eivät ne tähän lehden kokoamaan ja Torniosta alkavaan muistolaattaan lopu, vaan jatkuvat Suomessakin läpi maan ja työväentalojen ullakot. Itsellänikin on tulipalosta pelastettu hiiltynyt Lenin pää Forssasta hankittuna juuri työväentalolta rakentaessani veistosta forssalaisesta ”pumpulienkelistä”, jonka rintoina ovat Lenin päät työväentalon huutokaupasta hankkien joskus 1990-luvulla. Ei mennyt niillä Lenin päillä silloinkaan erityisen hyvin. Miksi ihmeessä nyt alkaisi mennä?
Jo tuolloin Venäjää ja sen historiaa esittelevä oli myös vaikkapa arvokkaan kuvataiteen kohdalta poikkeuksellisen edullista ja ympäri Eurooppaa sitä löytäen. Ilmiö todellakin jatkuu ja sen ymmärtäminen on osa myös suomalaista käyttäytymistä ja omaa lähihistoriaamme sotavuosistamme alkaen.
Lehden kulttuuritoimittaja huomaa kuinka Heikki Kännö on tehnyt neljännen myös kooltaan painavan romaaninsa. Se on kuudessa vuodessa melkoinen urakka ja eräs keino on rakentaa mammuttiromaanit sisäkkäin syntyvinä kertomuksinamme. Etenkin metafyysiset teoriat, filosofiset maailmankäsitykset ja matemaattinen kuvakieli ovat oman aikamme maailman mallittajien suosiossa.
Aikajana jumalten ajasta kauas tulevaan on myös monen oman aikamme visuaalisen tapahtuman virtuaalisena tehokeinona ilman sen kummempaa juonellista sisältöä. Lisänä on luonnollisesti väkivaltaa ja julmia tehosteita, dynaamista sellaista roisketta, jota tekstin sisälle on mahdoton upottaa ilman kameroita ja avaruudellisia keinomaailmojamme. Kun lapsena sellaista seuraa unohtuu harmaa arki ja sen eläminen ilman tehokeinoja, päihteitä ja huumeita.
Lehden kuukausiliite esittelee grafiikkana Vladimir Putinille tiedoksi Napoleonin surkean sodan koko kuvan ja lopun alun komeuden sen viimeiseen Venäjän sotaretkeen päättyvänä surkeutena.
Sekin on vielä lähihistoriaamme ja muistamme toki, kuinka sekoileva keisari karkotettiin lopuksi St. Helenan saarelle Etelä-Atlantille, jossa hän sitten kuolikin 51-vuotiaana. Se oli tuohon aikaan ihan kunnioitettava ikä ja miehen kokokin sen ajan mieheksi hyvinkin normaalia miestä vastaava. Historian kirjoittaja pyrki vain väheksymään häntä ja muuttamaan kääpiöksi, kaikista mahdollisista taudeista kärsiväksi ihmisraunioksi.
Vladimir Putin juhlii hänkin lokakuussa 7. päivänä 70-vuotisjuhlaansa. Kokemuksesta neuvoisin nyt kirjoittamaan pikaisesti muistelmat ja jatkamaan sitten myöhemmin kokonaan uuden sivun elämässään kääntäen.
Tämän päivän 70-vuotiaan kerrotaan olevan eilisen päivän 50-vuotias. En nyt menisi tuostakaan takuuseen mutta aina voi itseään myös vähän narratakin. Muiden huijaaminen on sitten poliitikkojen asia ja oman aikamme medioitten, etenkin sosiaalisiksi kutsuttujen. Jos ne ovat lisäksi vielä sosialistien kirjoittamia, silloin on oltava tarkka lukemastaan ja suorittaa vertailua porvareitten kirjoituksiinkin.
Lehden kuukausiliitettä lukien hyvinkin voivat nuoret miehet kohota suviseuroista staroiksi oikeaa rytmimusiikkia harrastaen tai riisuutua alastomaksi 63-vuotiaan tapaan ”lääkäri ilman vaatteita” kisailussamme sekä muistaa, ettei kaikilla ole miehinäkään tolkuttomia ”menopausseja”, jotka edellyttävät Napoleonin tai Putinin kaltaista globaalia näytelmää, vain saadakseen puutarhansa kesäkuntoon maailman onnellisimmassa maassa onnen avaimia etsiskellen.
Ukrainan sodassa ainut varma häviäjä on ympäristö ja Naton kohdalla Itämeri voi hyvinkin saada suojaa myös kutukaloilleen, ja lohen poikaset voivat paremmin puhdistettaessa jätöksemme Pietarissa ja Helsingissä, Kalingradissa ja etenkin Tanskan salmissa ja Ruotsin rannikolla nykyistä aina vain parempaan kuntoon.
Miten Nato siinä voi meitä auttaa, jää alan kouluttajien pohdittavaksi. Jotain hyvääkin tästä ajasta voi hakea ja historian kirjoihin merkitä. Venäläinen meno luonnonvarojen tuhlaamisessa on joka tapauksessa nyt ainakin hetken katkolla sekä harkinnassa.
Virukset ovat nekin tulleet tutuksi muillekin kuin alan tutkijoille ja rokotteet on esitelty kiitettävällä tavalla. Vuosikymmen 2020 ei jää välttämättä historiaan pelkkänä menetettynä vuosikymmenenä Suomessakaan, kuten edellinen vuosikymmen kirjattiin kirjani kansilehteen kymmenen hallituksen toimesta.