Samalla kun seuraamme suorana lähetyksenä, kuinka meille käy Yhdysvaltain vaaleissa, kuka saa oman senaattorinsa ja kongressimiehensä läpi, jatkaako Trump vai ottaako Biden itselleen ja varapresidentilleen Kamala Harrisille myös senaatin nuijaa heiluttavan johtajan paikan, pohditaan hieman myös omaa pientä lähihistoriaamme ja sen kummajaisia. Teen sen omalle sivustolleni mahdollisimman itsekeskeisesti ja oman sukuni kautta hivenen lähihistoriaamme raottaen. Varon yksityiskohtia tai sellaista, joka on vähänkin polemisoivaa tai synnyttää kysymyksiä siitä, mitä tapahtui ja oliko mukana heimosotien meille tuttua historiaa muista sodista nyt puhumattakaan.
Esittelen Fb sivullani tänään ”Satunnaisen retkuilijan” kuvia Jänissalon Luostarilan Hiisivuorelta. Nämä ansiokkaat kuvat savon kielellä selostaen löytyvät myös Googlaten vaikka juuri tuon käsitteen ”Hiisivuori” avulla. Hiisivuori kun on liki keskellä sitä tilaa, joka tunnetaan myös Jänissalon Luostarilan isojakokartalta.
Luostarilan tila syntyi P.R. Fabritiuksen nimellään vahvistamana isojakokarttana vuonna 1793. Fabritius ei ole kuka tahansa nimensä kautta maata hoitanut virkamies ja senkin voi vahvistaa itselleen Googlaten. Nykyisi kun kaikki on varmistettava joko Googlaten tai käyttäen Wikipediaa. Kaikki muu tieto on nyt turhuutta sosiaalisen median rinnalla.
Tarina tilan kohtaloista päättyi surullisesti juhannuksena vuonna 1850 tilan purjekunnan vanhimman kirkkoveneen (viikinkiveneen) hukkuessa paluumatkallaan Kuopiosta Kallaveteen. Onnettomuus vei mukanaan Kallaveden hyisiin aaltoihin 28 soutajaa. Alkujaan veneeseen ahtautui peräti 60 matkaajaa, mutta puolet keskeytti matkansa veneessä ja jatkoi jalkaisin kohti kotiaan.
Olen kertonut tästä ennenkin ja liittänyt mukaan myös tuon ajan lehtikirjoituksia. Niitä ei ole montaa luettavaksi. Muistokivi tapahtumasta löytyy Lapinlahden kunnasta. Vietämme siellä myös sukujuhliamme. Olli ja Maria Mykkäsen jälkeläiset nyt jo kuudennessa polvessa.
Pari vuosisataa sitten tapahtunut on kuitenkin lähihistoriaa ja kyllä liki satavuotiaaksi elävät muistavat vielä omat vanhempansa tai lyhyemmän elämänkaaren elävät isovanhempansa. Olkoonkin että nykyisin historia onkin kovin lyhyt ja tulevaisuus tuntematon. Kaikki tahtoo olla nyt ja tässä, tätä päivää eläen. Nyt se on Trump ja siinä sivussa verotietomme sekä rikkaiden rikastuminen. Jostakin syystä jonkun työpäivästä maksetaan enemmän kun toisen koko elämän mittaisesta ponnistelusta. Lupasin jo alussa, etten polemisoi tai ala arvioida puoleen enkä toiseen. Meillä kaikilla on oma maailmankuvamme ja taustansa ymmärtää ja tehdä johtopäätöksiä ilman minun apuakin.
Olen tästä toki kirjoittanut useasti ennekin esitellen myös tuota karttaa sekä sukupuuta. Tilan pinta-ala on yli 3000 hehtaaria ja moni paikallinen tuntee toki sen verran lähihistoriaamme, etteikö kaikki tämä ole vielä muistissa, sosiaalisessa pääomassamme. Ellei sitten ole liian epämiellyttävää muistettavaksi.
Sukunimi syntyi tavastamme maksaa verot luostarilaitokselle. Veroilla taas tarkoitettiin jotain vallan muuta kuin mitä nyt tarkoitamme. Sama pätee sanoihin, joita oli paljon vähemmän kuin nyt käytettävissä. Ne ovat uusiutuneet liki kaikki. Historista on vaikea puhua omilla sanoillamme. Niitä kun ei ollut kielessämme vuosisatoja sitten, jolloin niillä ei myöskään voitu ajatella saati viestittää, tuntea nykyisillä tunnesanoillamme. Tämänkin vuoksi lukeminen ja kirjoittaminen on niin tärkeänä koettu ilmiö. Pelkät kuvat ja värit, äänet ja musiikki eivät riitä homo sapiens suvulle, viisaalle ihmiselle. Sanat on vain osattava asetella oikeaan järjestykseenkin. Mediayhteiskuntamme on siinä avulias poliitikkojemme rinnalla.
Tilalla Etelä-Savossa asuvat olivat aikanaan luostarilaitosta ylläpitäneitä lampuoiteja ja paikka purjekunnan veneeseen lunastettiin aironpaikkana ostaen tai omalla työllä. Luostaritilan rajat kulkivat Siikajärven lounaista lahtea ja purolinjaa Pirttijärveen sekä sieltä Pirttijärven etelärantaa länsiluoteeseen ja maastoon merkittyyn pisteeseen (No5), josta rajalinja kulki pohjoiskoilliseen Kohmajärven Hiisisaareen ja vesirajana Siikalahden suulle, purolinjana Litmaniemen Siikajärveen.
Komea Hiisivuori on tilan länsipuolella ja Hiisilahti sekä Hiisijärvi pohjois- ja luotesirajalla päärakennusten suunnalla. Harjujakso, rikas pohjavesialue, on tilan etelärajana sekä Parolan kylä, Pieni Polvijärvi, Koivuharju, Kaislastenjärvi, Kaivonkorva ja sekä luoteessa Öhylänjoki. Haapokangas Hiisivuoren eteläpuolella oli arvokas pohjavesineen ja Hiisilahdesta päästiin taas järvelle ja maailman merille. Kun kerrot olevasi Parolan poikia, sinun oletetaan palvelleen asevelvollisuutesi Parolassa. Joku palveli myös Parolassa ja hoiti osuutensa maailman merillä purjekunnan mukana.
Alue oli myös menneen maailman rajoja rakenneltaessa poikkeuksellisen vilkkaan miekkalähetyksen rajapinnalla. Oli tulija sitten idästä tai lännestä, pohjoisesta tai etelästä. Jopa kieli mukautui tähän alati muuttuvaan kulttuuriseen ja usein juuri aseilla hoidettuun politiikkaan. Syntyi kieli, jossa tulkinta siirtyi kuulijalle ja jossa ei loukattu ketään, välteltiin turhan negatiivista ilmaisua. Pyrittiin ottamaan selvää, kuka matkustaja on ja mitä vieras tahtoo. Oliko Parolan poikia, Hämeestäkö olet vai Savosta? Takavuosinamme sillä oli merkitystäkin kenen veneestä aironpaikkasi oli lunastettu.
Nimet kertovat paljon myös historiasta, kuten Kaivonkorva, Pellonpä, Konttisuo, Kumpusenkivi, Suuri Ahvenlampi, Viinamäki, Ylä-Siikajärvi, Hautajärvi, Hiekkaharju sekä etelärajan harjuvyöhykkeen Polvijäri ja -lampi, Kaislastenjärvi, Kaivonkorva, Kanalampi, Haapokangas sekä Siikajärvi, Kaatralampi ja -korpi, Papinnotko, Hiisijärvi ja -mäki, Kintturinne jne.jne. Koillisesta löytyvät Kaatralampi ja Kaatrasenkorpi, Siikajärvet sekä Papinnotko Kintturinteineen. Hiisi alkuiset nimet löytyvät tilan luoteispuolelta ja lännestä. Niillekin löytyy selitys. Jos sen kertoo nyt ja tässä, syntyy polemiikkia, josta ei ole mitään hyötyä kerronnan kulun kokonaisuudelle.
Heinävesi maintaan sekin tuossa Jänissalon Luostarilan isojakokartan nimistössä. Etelä-Savossa sijaitseva Heinäveden kunta tunnetaan matkailukuntana ja luostarilaitoksestaan. Valamon menetys kun johti järjestelyihin, jotka sittemmin ovat johtaneet Itä-Savoon kuuluneen kunnan siirtymiseen Pohjois-Karjalaan.
Muutkin kunnat Itä-Savossa olisivat halunneet jättää Mikkelin ja Länsi-Savon sekä liittyä Pohjois-Savoon ja Kuopioon hakien näin tukea sotelleen ja sairaalalleen Savonlinnassa. Se ei onnistunut, Kuopiosta tuli rukkaset. Itä-Savo on yhtenään menettänyt väkensä ohella myös alueitaan ja valtion laitoksiaan. Viimeksi menetettiin opettajia valmistanut yksikkö.
Media Itä-Savona on luku sinänsä, siinä missä kohta kaikki muutkin paikalliset ja maakunnalliset mediamme osana koko ajan keskittyvää mediaamme. Sukuni omisti joskus tuon median mutta myi sen Toppisten suvulle. Ennen tätä lehti kuitenkin hoidettiin digiajan vaatimaan kuntoon jo 1980-luvun aikana. Helsingin Sanomat nauroi tälle ja pilkkasi. Ei pilkkaa enää, mutta siirsi oman painotalonsa turhaan Forssaan ja Lounais-Hämeesseen. Forssalaiset joutuivat panostamaan tähän investointiin verorahojaan turhaan talon tyhjentyessä pian alkujuhlinnan jälkeen.
Samalla kun kansallinen itsenäisyytemme on horjunut, paikallinen itsenäisyys on käytännössä useimmissa kunnissamme ja pienissä maakunnissa menneen maailman muistoja. Maaseudun pelastamiseksi ei ole enää juurikaan mitään tehtävissä. Olemme menettäneet vuosikymmeniä tekemättä mitään.
Sama pätee pieniin seutukaupunkeihimme ja niiden itsenäisyyteen. Kuvitelma koronasta ja etätyöstä pelastajana on liki yhtä outoa kuin odottaa Trumpin häviävän vaalit ja vain siksi, että hän ei oikein usko kaikkea sitä mekastusta, jonka tuloksena olemme nyt velkaantuneet tolkuttomasti ja oletamme maaseudun elpyvän vaiheessa, jossa Forssan talouslaueella, vauraassa Etelä- Hämessä, on sielläkin valtaosa väestöstä yli 75 -vuotiaita.
Tunnin matkan sisällä asuu valtaosa suomalaisista. Siitä ei ole mitään apua, päinvastoin. Juuri se kaventaa mahdollisuuksia menestyä kilpailussa. Menestyksen ja menetysten taustalla on usein palkkä väkivalta ja onnettomuudet, ei sen kummallisempaa pohdittavaksemme. Ne on vain tunnettava. Väkivalta, kateus ja kiusaaaminen, päihteet ovat suomalaisia ilmiöitä.