Tätä marraskuista tekstiä luettiin runsaasti eilen. Se on kirjoitettu vuonna 2007. Silloin minua vaivasi ympäristössäni kaiken aikaa kokemani mediayhteiskunnan mutta myös työpaikkani risatiinviestinnän määrä. Samalla kun koko suomalaisen yhteiskunta ajautui lukuisiin onnettomuuksiin, työpaikkani Jokisilla ajautui sekin psykososiaaliseen fataaliseen kaaokseen, jossa kiusaaminen oli vain yksi osa syntynyttä viestintäämme. Yritin viestittää siitä pääkaupunkiseudulle mutta turvata samalla oma terveyteni ja työrauha. Se oli elämäni vaikeinta ja surullisinta aikaa läheisten ystävieni ajautuessa syvään kriisiin. He olivat siihen täysin syyttömiä. Heiltä puuttuivat vain kriisiyhteisön ja yhteiskunnan käsittelyyn liittyvät keinot toimia tavalla, joka olisi rauhoittanut oman lähiyhteisön. Kukaan Suomessa ei silloin sitä osannut, ei osaa tänäänkään. Me viestitimme silloin ikävällä tavalla ristiin ja provosoimme onnettomuutemme fataaliin tilaan ajautuneina. Tätä samaa tapaa tänään ympärillään ja etenkin Britannian ja Itä-Euroopan suunalla, Yhdysvalloissa ja varmaan sitä myös käytetään hyväksi. Tätä viestintää ruokitaan ja mediayhteiskunnan globaalit taitajat osaavat sen meitä paljon paremmin.

maanantai, marraskuu 19, 2007

Ristiinviestinnän mestarit

Surullisten uutisten marraskuu

Onko internet ja globalisaatio, web yhteisö ja Suomea kohtaavat surulliset väkivallanteot sattumoisin yhdessä esiintyviä tapahtumia vai jotenkin toisiinsa liittyviä ja toisistaan selittyviä? Onko Hegelin, Nitezchen tai Platonin filosofialla yhteys suomalaiseen väkivaltaiseen käyttäytymiseen? Ovatko filosofit Helsingin Sanomissa oikeasti huolissaan, vai liioitellaanko jotakin sunnuntain lehdessä kulttuurisivuilla? Onko media sähköisenä ja osana web ympäristöä jotenkin ulkopuolella ”perinteisestä” mediasta ja kaksinaismoraalin ylläpitäjänä jo liian läpinäkyvä Suomen Kuvalehden hihkaisussa: internet, internet, internet, Apu -lehti sitä myötäillen?

Onko Nokian surmien takana oleva hoitaja Nietzcheä lukeva ja netissä vertaisryhmiä hakenut insuliinin käyttäjä? Pitäisikö insuliini sulkea suomalaisilta hoitajilta? Onko Suomesta yllättäen tullut näin sofistikoitu kansakunta? Luemme filosofeja ja surmaamme vasta sen jälkeen? Ei ole tullut! Kyseessä on massamurha, jossa nainen on nyt hakemassa ennätystä mieheltä. Onko toinen jotenkin siedettävämpi ja helpommin ymmärrettävä, hyväksyttävämpi? Ei ole! Päinvastoin.

Kun kaikki ulkopuoliset syntipukit on haukuttu ja syyttömät rangaistu, olisiko median aika katsoa peiliin ja etsiä ongelmaa omasta kriisistään, kiisiviestinnän puutteistamme? Näkyvin ylilyönti oli uutisointi televisiossa suorana lähetyksenä Jokelan koululta, jossa kameran edessä ja takana kauhistellaan kameran paikkaa surevien joukossa Jokelan koululla ja etsitään yhdessä uutta kuvakulmaa. Web ympäristö oli senkin jo reaaliaikaisena löytänyt ja uusi media oli elämä itse, ihmiset sitä muokaten ja aidosti peläten. Nyt on aika pohtia miksi Nokian hautausmaalta löytyy viisi myrkytettyä ruumista lisää. Olisiko siellä ehkä muitakin, myrkyttämättömiä tai sodissa selviytyneitä, vanhuuteen kuolleita? Jatkuuko pelkomme nyt ilman globaalia ja ulkopuolisia uhkia aitosuomalaisena helvettinä?

Web ympäristön elämä näyttäytyi muuna kuin perinteinen kokemamme verkosto vuonna 2007 tekemässämme tutkimuksessa. Perkele oli tullut internettiin. Sen vieminen ministeriöön, kuntiin, julkisen hallinnon laitoksiin, on yhtä epätoivoista kuin Jokelan murhaajan teot kerrottuna internetissä etukäteen. Internetissä julkaistua kirjaa ei lueta. Ei edes sähköistä uhkausta tai videota. Me reagoimme vain kirjoitettuun sanaan ja siihen viralliseen mediaan, johon sosiaalinen pääomamme ja kulttuurinen muistimme on meidät koulinut ja hierarkia rajansa asettanut. Siihen eivät kuulu sellaiset viestintävälineet, joiden luonne on virallisen viestinnän ulkopuolinen, toisen ihmisen antama. Kun kyseessä on byrokraattisen ympäristön toiminta tai toimimattomuus suljetun kansakunnan epigeneettisessä muistissa, jota ei voi olla.

Vie oman aikansa ennen kuin oma reaaliaikainen mediamme alkaa oivaltaa ja toimia samoin kuin web ympäristön avoimen viestinnän kulttuurit ja ihmiset, joille ihmisen hätä on oivallettava ja ymmärrettävä viesti, johon myös reagoidaan. Riippumatta mistä se tulee! Suomen tapaukset eivät ole globaaleja ja yleistettävissä, väittää brittimedia ja saattaa olla oikeassa. Suomi reagoi sen mukaan, kuten itäblokin suljetut yhteiskunnat, ja kiusaajien elämä on meillä helpompaa kuin kiusattujen. Innovaatio on meillä innovaation diffuusiota, levinnyt ja hyväksyttävä tai usein torjuttava ilmiö. Ehkä me torjumme ja jatkamme elämäämme, oli se miten sietämätöntä tahansa. Se on hyvin suomalainen ilmiö myös netissä. Persoonaton ja vailla psykologista kokemusta. Empatia ei ulotu edes suruliputukseen matkalla Hämeestä ja Forssasta 600 kilometriä Ouluun. En näe matkalla yhtään suruliputtajaa.

Miksi media yhdistelee asioita toisiinsa kertoen yhteisöllisyyden olevan sekä syy että seuraus huonoon oloomme? Onko yhteisöllisyys pysähtyneen kulttuurin luovaa joutenoloa ja kykyä säilyttää maaseutumainen traditio, kuten HS:n yliö kertoo 19.11.2007 ja hekumoi sen perään? Meidänhän kuului vihata ja halveksia maaseutua ja maalaisia tuon saman median julistuksena, ja syynä juuri tuo samainen ahdistava yhteisöllisyys! Kumpaa tämä ristiviestintä palvelee; pelon maantiedettä vai turvallista kotiseutua?

Vai onko HS keksinyt uuden määritelmän yhteisöllisyydelle? Ehkä koditon raha ja sen juurettomat globaalit kulkurit, teosofi materialistit ja pelurit ovatkin uusi kotimme, Jumalamme ja seurakuntamme kasvottomat jäsenet?

Kuka ehtii rakentaa Lapin altaat, ennen kuin Helsinki hukkuu Jäämeren jäistä vapautuvaan hyiseen olotilaan? Noita altaita rakennettiin alun perin Enso Gutzeitin toimesta ja tavoitteena myös Lapin teollistaminen ja puunjalostus. Näin kertoo Enson tuolloisen vuorineuvoksen ja isoisäni veljen jälkeensä jättämät paperit Pohjolan Voiman perustamisasiakirjana. Miksi nyt viestitään ristiin Jyväskylässä asuvan ministerin toimesta? Lisääkö se pelkoa vai yhteisöllistä hyvinvointia?

Miten sitten tulisi viestittä yhteiskunnassa, joka on kuin pysyvään kriisiin ajautunut ja hälyuutisista täyttyvä helvetti. Tulivat uutiset sitten netistä sosiaalisesta mediasta, työpaikoilla ja kouluissa monitoimisessa kaaoksessa eläen, supermarketeissa, pirstaleisen maailman uutisia seuraten ja samaan aikaan keskittyen kymmeniin eri ärsykkeisiin, joista koota räntäsateisessa kaamoksessa edes auttavasti hallittava kokonaisuus masentumatta? Mehän elämme kriisissä, jossa etenkin erityisherkät lapset, aikuiset ja vanhukset ovat täsmälleen samassa lamauttavassa ja raivoa nostattavassa tilassa.

Uhka- ja väkivaltatilanteissa viestintä on erittäin tärkeässä roolissa niin ennakoinnissa kuin hallinnassakin. Oleellista on, että vain rauhallinen ihminen ja ympäristö voi rauhoittaa aggressiivista henkilöä!

Työntekijän tulee olla tietoinen, mitä ja miten hän kertoo sanallisesti sekä millaisia viestejä välittää kasvojen ilmeillä, kehonkielellä ja äänenpainolla. Myös henkilökunnan keskinäisen viestinnän tulee olla rauhallista. Kaikki eivät saa puhua yhtä aikaa! Sanojen ja lauseiden tulee olla lyhyitä, selkeitä ja sisältää keskeisimmän viestin. Nämä neuvot annetaan aivan perinteisen vaikkapa onnettomuuteen ja kriisiin joutuneen ihmisen perustaitoinamme. Älä häslää vaan keskity oleelliseen. Älä pahenna kriisiin ajautuneen yhteisön ja yhteiskunnan tilaa lisäämällä sen paniikkia.

Viestinnän periaatteet

• vältä provosoivia ilmaisuja
• kohtele yksilöllisesti, puhuttele nimellä
• ole aidosti kiinnostunut
• ole empaattinen
• rohkaise henkilöä puhumaan
• kuuntele, osoita kiinnostuksesi
• käytä ME-muotoa – ”yhdessä löydämme ratkaisun”
• henkilöi itsesi
• yleensä kun kohdehenkilö puhuu, hän ei hyökkää

Sanallinen viestintä

Rajat tulee asettaa selkeästi. Tärkeää on aina kertoa, mitä milloinkin tapahtuu ja miksi sekä yrittää päästä yhteisymmärrykseen henkilön kanssa. Sanomisia on tärkeä miettiä. Lupaus paremmasta lieventää usein negatiivista tilannetta, mutta turhia lupauksia ei pidä antaa. Myös empatian osoittaminen mediayhteiskunnan kriisiin ajautuneen ihmisen elämää vähentää aggressiivisuutta. Omalla puhetyylillä, kirjoittamalla empaattisella tavalla, kuka tahansa meistä pystyy myös johdattelemaan sosiaalisen median paniikkiin joutunutta haluamaansa rauhalliseen puhe- ja kirjotustyyliin.

• kiinnitä huomio äänenkäyttöön (äänenpaino, äänensävyt, tauot)
• pidä ääni rauhallisena ja matalana, kirjoittaessasi muista tunnesanojen sisältö
• käytä kuuluvaa ääntä, kirjoittaessasi ole oma itsesi ja selkokielinenkin
• kerro selkeästi omat aikomuksesi ja toiveesi, toimittaja medioissamme joutuu olemaan kriittinen. Sinä et ole toimittaja.
• käytä yksinkertaisia ilmaisuja, tieteen popularisointi on vain harvojen herkkua. Älä yritä mutkistaa yksinkertaista sanomaasi vaikeammaksi.
• toista viestisi tarvittaessa, samaa asiaa on toistettava usein vuosikaudet ennen kuin se alkaa olla osa yhteistä mediaamme.
• esittäydy, kysy asiakkaan nimeä, käytä nimeä keskustelussa, ole rehellinen ja odota että muutkin ovat rehellisiä.
• vältä ylimielisyyttä, ylimielisyys on minkä tahansa viestityksen pahin perisyntimme.
• vältä vihjailua, sosiaalinen media ei ole juoruilua vaan usein normaalin raportoinnin kaltaista tiedonjakoa, kaukana menneen maailman juoruilusta. Me juoruilemme harvoin lähimmäistemme hyveistä.
• keskity asioihin, älä provosoidu, osa meistä on muka medioissamme ikään kuin trolliarmeijan sotaan hälytetty kapiainen.
• kuuntele – myötäile, usein anteeksipyyntö on hyvä avaus! Älä keskeytä ja muista kuinka hyvä kuuntelija on parempi kuin tuhat päällekkäin viestivää ihmistä.
• anna kunniakas perääntymismahdollisuus, elämä ei lopu vaikka et aina voittaisikaan väittelyä.

Sanaton viestintä

Ole tietoinen eleiden merkityksestä viestinnässä.Yleisiä reagointitapoja, kun aggressio kasvaa. Valtaosa tulevasta viestinnästämme on kasvokkain tapahtuvaa.

Kasvojen reaktiot: lihasten kiristyminen, kasvojen punehtuminen, kalpeneminen, ohimo- tai kaulasuonien pullistuminen, silmien meneminen viirumaiseksi, katseen muuttuminen ”villiksi”, silmien räpyttely, tuijottaminen, otsan rypistyminen, hampaiden yhteen puristaminen, niiden narskuttelu, suun kapeutuminen tai sierainten laajentuminen
 
Kehonkieli: hengityksen kiihtyminen, kehon levoton liikehdintä, edestakainen kävely, sormien heristely, käsien nyrkkiin puristaminen, koko kehon lihasten jännittyminen, pään vetäminen hartioiden väliin, eteenpäin hyökkäävän asennon ottaminen.
 
Haukottelu, huokailu, pinnallinen, nopea ja huokuva hengitys, äänen voimakkuuden korostaminen tai sen muuttuminen selkeästä korkeammaksi tai matalammaksi. Puheääni muuttuu hampaiden välistä sihahteluksi.

Kaikkea tätä voit harjoitella muualla kuin medioissamme ja joutumalla kohtaamaan sitä turuilla ja toreilla. Suomalaisen kyky tunnistaa kehonkielen viestit on vain murto-osa siitä mihin globaali maailma tätä viestintää käyttää. Sitä on syytä opiskella ajoissa ja käyttää asiantuntijoita. Et voi tanssia tähtien kanssa jos et osaa yhtään tanssiaskelta.
 

Muista:

• Hallita omat ahdistuksen, pelon ja vihan tunteet. Jos et hallitse itseäsi, miten sitten muita?
• Hengitä syvään ja rauhallisesti. Perusasiat ovat lopulta helppoja mutta ne on syytä opiskella. Jotkut oppivat ne vasta kun takana on onnettomuus.
• Keskity positiivisiin ajatuksiin, älä menetä itseluottamusta. Itsetuntemus ei yksin riitä. On myös osattava lukea muiden tuntemuksia. Siinä auttaa kun olet ensin itse uskottava ja viestität positiivista itseluottamustasi. Suomalainen heikko itsetunto näkyy vieraan kokemana ahdistuksena.
• Pyri säilyttämään katsekontakti, vältä katselemasta muualle. Pälyilevä ihminen viestittää kaikesta muusta kuin rehellisestä kumppanuudesta.
• Pidä asento luontevana ja rentona. Juopuneen suomaalisen asento voi olla rento mutta ei välttämättä luonteva.
• Älä pidä käsiä taskussa tai edessä ristissä tai selän takana. Kädet ovat suomalaiselle vaikea paikka ja niiden sijoittaminen on ongelma. Taskut eivät ole oikea paikka eikä tapa viestittää ylimielisyydestäkään tai suoranaisesta uhasta.
• Pysy rauhallisesti paikallasi ja vältä ylimääräistä liikehdintää. Et ole lähdössä koko ajan lenkille tai osoittamassa pissahätää, paniikkiin joutuvaa tai vankilasta juuri vapautunutta, ympärilleen pälyilevää kriminaalia.