Oppositio on jättämässä välikysymystä työllisyyden hoidosta hallitukselle, jota ei oikein tahdo enää löytyä. Sellainen on poikkeuksellista Suomen oloissa. Pääministerin ja varapääministerin paikka ovat avoimia siinä missä valtiovarainministerinkin samalla. Osa ministereistä hakee uutta virkaa ikään kuin pakolaishallituksesta Brysselistä. Se ei anna hyvää kuvaa hallituksemme ministereitten sitoutumisesta lama-Suomen asioiden hoitajina. Ainut sitoutunut on eläkkeellä oleva SAK:n entinen puheenjohtaja ja työministeri Lauri Ihalainen, jolle kysymys on esitettykin. Hänen mielestä taas kaikki on kunnossa, kun puolueet, siis kansanliikkeet, ovat sitoutuneita hallituksen jatkamiseen. Ei se ministereistä ole kiinni, he voiva poistuakin areenalta ja luovuttaa tehtävät uusille virkamiehille, jotka ovat valan vannoneita virkansa hoidossa. Ovatko kansanliikkeet myös juridisia henkilöitä ja saman valan velvoitteita noudattavia virkamiehiämme? Voiko heidät panna äänestäjinä vastuuseen teoistaan ja viedä valtakunnanoikeuteen? Ei taida onnistua.
Headhunterit asialla
Kun uutta virkaa haetaan, headhunterit ovat usein jo matkalla ja etsivät kyvykkäitä virkamiehiä ja johtajia, kuten vaikkapa Kelloniemessä ruuvattaessa Nokian kylttiä irti ja korvattaessa se Mikrosoftin vastaavalla. Ministerien paikkoja tai mepin virkoja ei haeta miten sattuu ja kaivaen koipussista ikivanha CV ja sen jo vanhahtavat tiedot joita on lähetelty epätoivoisesti satoina kopioina työnantajillemme jo vuosia.
CV pysyy kuitenkin dokumenttina merkittävänä ja on vaikea sivuuttaa, vaikka jäsenkirjat ovat taas tulleet muotiin mutta vain hetkeksi. Nuoret eivät niistä piittaa eikä niillä ole merkitystä substanssiosaamista etsittäessä. Virkaan on usein esitetty vähimmäisvaatimukset, jotka nyt ainakin on täytettävä. Jos ne täyttyvät monin verroin, sitä ei pidä ujostella vaikka vastassa olisikin kylän nepotistisimmat poliittiset viritykset ja lehmänkaupat haastajina.
Hyvä CV sisältää Fb:n naamakirjan tapaan kunnon kuvan hakijasta. Kuvaksi ei kelpaa rippikuva keski-ikäisestä ihmisestä eikä mukaan pidä liittää lemmikkien tai lasten kuvia. Headhunter ei ole niistä kiinnostunut. Sellainen on epäammattimaista ja meitä seurataan myös netin sivustoilla koko ajan työtä hakiessamme. Poliitikot ovat siellä näkyvin ryhmä tuhansine kavereineen, joille eivät ikinä vastaa henkilökohtaisesti. Äänten keräily tällä tavalla sivusto pilaten on pilaamassa myös poliitikon maineen ja moraalin korkean viran hakijana.
Sosiaalisen median talous ja strategia tunnettava
Puutteelliset perustiedot ovat CV:n näkyvin ongelma. Ikä, ammatti, siviilisääty, koulutus tulisi näkyä siellä siinä missä naamakirjankin sivuilta. Työnantajat eivät ala metsästää näitä tietoja kissojen ja koirien kanssa saati googlaten ja toivoen jotain jostain löytävänsäkin. Harva meistä on sellaista rautaa, josta on sivukaupalla tietoa hakukoneissa ja moni taipua saa nöyremmäksi tässä kilpailussa tehden kunnon parin sivun esitteen itsestään. Tämä koskee myös tulevia ministereitämme, edustajiamme EU:n parlamenttiin. Emme me teitä tunne parhaimmillaankaan muusta kuin suun pieksennästä ja populistisesta pulinasta. Se ei kerro ammattitaidosta yhtään mitään.
Sama CV ei kelpaa kaikkiin mahdollisiin virkoihin haettaessa. Huono CV ja naamakirja jää lukematta, jos sitä ei ole kohdistettu oikein. Kysy itseltäsi, luetko itse uutisista tyhjänpäiväiset liirumlaarumit vai valikoitko itsellesi kiinnostavimmat? Jos valikoit, niin tekevät kyllä muutkin ja satoja hakemuksia lukevat myös poliittisiin virkoihin. Naamakirja ja CV on kohdistettava lukijalleen. Siitä ei saa jäädä levotonta vaikutelmaa, kirjavan kissan kuvaa äänestäjälle.
Kirjoitusvirheet on korjattava ja työkokemus ei korkeaan virkaan ala ensimmäisestä kioskimyyjän tehtävästä vaan mieluiten viimeisimmästä Maaherran virasta tai kansanedustajan tehtävistä, professorin viran hoidosta. Jos niitä ei ole, niitä ei pidä sinne keksiä. Lisäksi auttavat suositukset ja niidenkin tulisi olla valideja. Työnantaja ei ole kiinnostunut suosituksista, jossa suosittelija on puoliso tai muu nepotistinen tarkkailija. Mieluummin hänen kuuluisi olla vaikkapa edellisen työpaikan johtaja tai opettaja. Niin kiusallista kun se onkin jos sellaista ei löydy. Silloin on tyydyttävä vähäisempään virkaan eikä lähdettävä kampittamaan parempiaan luottaen kavereitten apuun ja kansan tyhmyyteen. Tyhminkin kansa lopettaa viimein joko puolueen tai äänestämisen, joskus molemmat.
Luovuus ja uuden oivaltaiminen arvossaan
Suomalainen on tunnetusti allerginen kaikelle uudelle. Sen ei kuitenkaan tulisi näkyä CV:n ja kotivisun sekä naamakirjan sisältä ensimmäisenä. Ei ole kiellettyä tuoda itseään esille uusin keinoin ja luovuus, innovatiivisuus, on ohje etenkin, kun kyseessä ovat muodikkaat viestinnän ja markkinoinnin mediayhteiskunnan hybridien alati muuttuvat tehtävät ja poliitikon elämä ministerinä ja meppinä EU:n parlamentissa.
Suotavaa olisi, että vaativiin tehtäviin hakija ymmärtää myös media-ajan kielen ja robottien käyttämän slangin. Sillä ei ole mitään tekemistä vanhan CV:n kanssa, ellei sitä ole päivitetty vastaamaan oman aikamme tarpeita. Joa ja kun tämä maailma on vieras, on hyväksyttävä tosiasiat eikä alettava taistella tutkainta vastaan.
On järkevää hyväksyä avoin tiedottaminen ja hakea myös tarvittaessa apua niiltä jotka sen osaavat. Kun ilmaista palvelua jakavat vain netin ne osaajat, joilla on vähiten tietoa ja osaamista, on varauduttava myös maksamaan ammattitaitoisesta avusta. Jos se vielä helpottaa korkean viran hankinnassa ja johtaa vieläpä tulokseen, tämä sijoitus ei mene hukkaan.
Toinen tapa on hankkia koulutusta. Se on taas tietyn substanssiosaajan kohdalla vaivalloinen ja pitkäksi koettu tie. Olemme tutulla tavallamme laiskoja hankkimaan oppia suurten inistituutioittemme sisältä. Ne muistuttavat meitä lukkarinkoulusta yliopistoinakin. Aina siellä on joku nuorempi ja muita vikkelä-älyisempi meitä opettamassa lukkarin luvalla. Jos joku on hankkinut uusinta oppia, häntä kavahdetaan.
Näin turvaudutaan elämän kovaan kouluun, yrityksen ja erehdyksen kautta opittuun hitaaseen ja kalliiseen korkeiden virkojemme täyttöön. Se johtaa varmasti pitkittyvään lamaan monine ikävine noidankehineen. Korkean viran haltija kun ei kuuntele ketään vaan toteuttaa vain omia mielihalujaan ja oikkujaan. Olemme keksineet sille jopa uuden käsitteistönkin puhuessamme narsismista ja sen häiriöistä, tunnevammoista ja työpaikkakiusaamisestamme.