Erkki Virtanen oikaisee minua kun kerron hänen toimineen poliittisessa virassa.
- Virtanen kertoo, ettei ole ikinä kuulunut mihinkään poliittiseen liikkeeseen. En minä sellaisesta ole toki esittänytkään. Hän on epäpoliittinen ihminen virassa, joka on erityisen poliittinen. Vai eikö valtion budjetin laadinta ole poliittinen tehtävä luonteeltaan? Ei sitä tarvitse hävetä, päinvastoin.
- Se on talouspolitiikkaa, sosiaalipolitiikkaa, kulttuuripolitiikkaa, tiedepolitiikkaa, jopa tilastopoliittinen tehtävä parhaimmillaan ja ei se siitä pilalle mene jos joku budjettipäällikkö olisi talousoikealla tai vasemmalla, saa olla keskelläkin tai hiven konservatiivi tai liberaalikin. Erkin tulkinta on joko vale, emävale tai tilastotieteellinen arvio omasta poliittisesta neitseellisyydestään.
- Itse taas olen kertonut avoimesti olleeni virassa perussuomalainen. En valinnut syntyessäni vanhempiani, kieltäni, kansakuntaa, heimoa, suomalaista sisua tai sen puutetta, onomatopoeettista ja suvutonta ajattelua kielelläni, luonnon ääniä matkien sitä puhuessani ja kirjoittaessani, kalevalaista runomittaa lausuessani, topeliaanisia tavuja lapsena tavatessani.
- Arvot, normit, maailmankuva oli sekin muilta saatu ja kielen mukana syntynyt, perustaltaan hyvin suomalainen. Geenitkin oli peritty erityisen suomalaisilta esivanhemmilta, luostarisuvulta verojansa maksaen, viikinkiveneitä purjekuntana ylläpitäen. Erityisen paljon oli isovanhemmissa kirkkosuvun edustajia, mutta toki myös sellun keittäjiä ja paperin myyjiä, talonpoikia, kuvataiteilijoina erityisen suomalaisia ja kielen käyttäjinä sitä myös tutkivia ja opettaen sen oikeaa retorista käyttöäkin.
- Osa oli Karjalasta, joku Hämeestä, Pohjanmaalta mutta Savo oli idän ja lännen välissä rakkain. En minä tietäni valinnut, tie minut valitsi. Ja se nyt oli suomalainen. Kulttuuri- ja sosiaalipoliittisesti, talouspoliittisesti suomalainen. En minä tätä kansaa (populus) valinnut ja sen populistisia liikeitämme, suomalaisia. Kyllä ne minut valitsivat. Ei minulla olen siihen mitään sanottavaa, ansioista nyt puhumattakaan. En lukeudu oman tieni kulkijoihin vaan tie minut valitsi. Virtasten ja Lahtisten kanssa voi olla toisin. Tilastollinen mahdollisuus syntyä Virtaseksi ulkopuolella tämän suomalaisen todellisuuden on kyllä hurjan harvinainen ilmiönä. SE ohittaa jo ihmeenä neitseellisen syntymänkin.
Päivi Räsänen Riihimäeltä on joutunut poliisin kuulusteluun ja viettänyt siinä viisi tuntia medioittemme mukaan. Valitsiko hän oman kulttuurinsa ja oppinsa itse vai olisiko mahdollista että hänenkin taustalla oli vanhemmat, geenit, kieli ja kulttuuri, maailmankuva ja oppi, joka oli ulkopuolelta opittu? Ehkä hänkään ei valinnut tietään?
Onko se rikos ja jos on, mikä silloin ei Suomessa olisi sellaiseksi luettava? On oltava varovainen alkaessaan hakea geeneissä ja ympäristössämme sellaista, joka on perustuslakiemme vastaista ja vailla oikeutta elää ja uskoa siihen siinä kulttuurissa, jossa Räsänen ei hänkään valinnut tietään. Tie hänetkin valitsi ja lääkärin uran yliopistossa sitä opiskellen ja muitten opettamana. Tehtävä eduskunnassa oli sekin demokratian kautta hänelle uskottu omassa puolueessaan, ei muiden.
Uskokaa minua. Ei hän itse tätä oppia, uskontoa ja lääketiedettä, itse keksinyt. Toinen tulkinta kun on vaarallinen ja loukkaa luonnontieteitten perustaa, ei vain perustuslakiamme ja ihmistieteitämme, itse keksimäämme tarua. Meiltä vain puuttuu perustuslakia puolustava poliittisesti vapaa tuomioistuinkin. Se on surullista.
Politisoida puoluepolitiikallamme ja itse keksimällämme tavalla pyhin ihmisen oikeuksista omana tiensä kulkijana sitä tietä, joka hänet on siihen tehtävään valinnut. Ei ihme jos ylin poliisijohtomme on sekin käräjillä laiminlyönneistään. He ovat hylänneet ja ylenkatsoneet sen tehtävän ja tien, johon heidät oli valittu.