Ministeri Pekonen kuvasi sosiaaliturvan koskettavan ”jokaista suomalaista jossakin elämän vaiheessa”. Tuloeroja ja elämän edellytyksiä tasaava järjestelmä on vuosikymmenien varrella kasvanut suureksi ja monimutkaiseksi, Pekonen sanoi, ja sen uudistamiseen yksi hallituskausi on liian lyhyt aika. Uudistuksen keskeinen tavoite on yksinkertaistaa järjestelmää sekä tukea aktiivisuutta, osallisuutta ja työllisyyttä.
Niinpä käynnistyi uusi vuosikymmenien päähän ulottuva sote, jonka tavoitteet ovat muuttaa vanha ja korvata kokonaan uudella. Se vaatii aikaa ja tupakkia, vuosikymmenen taakse ulottuvana myös ministereittemme apulaisten tukea. Parlamentaarinenkin se on ja kaikki ovat sitä poliitikkoinamme rakentamassa, olkoonkin että välillä on vaaleja ja kasvot vaihtuvat. Maailma muuttuu ympärillämme sekin.
Ei vain kunnat ja kaupungit, meret ja mannerten vedet, jäät ja vuodenajat, ilmasto ja sen hallinta, globaali maailma ja sen sodat ja rauha, rajat joita varjella, rahat taskuissamme vaihtavat omistajaa nekin.
Matkalla maaliin tämä ”sote” saa tielleen vuosikymmenen varrella sellaisia täysin odottamattomia tapahtumia, poliittisia kummajaisia ja globaaleja ilmiöitä, joiden merkitys on enemmän kuin osiensa summa jo nyt ylivoimaisessa ”ennustamisessa” tulevaisuudestamme. Ahti Karjalainen sen huomasi jo 1960-luvulla. Tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa. Eikä hän elänyt oman aikamme todellisuudessa ja sen muutoksessa ensinkään.
Toisaalta tarjoavathan tällaiset vuosikymmenten taa ulottuvat ”tehtävät” ministereitten avustajille jotain puuhastelua pienen palkkansa eteen. Lukumääräisestihän heitä on enemmän kuin Vilkkilässä kissoja. Ja näille kissoille ei kelpaa muu kuin päältä kuorittu kerma. Kansa käyttää sitten sen mitä kurriksi kutsutaan. Malli sille on nyt syntymässä.
Paljonko on sitten Vilkkilässä kissoja?
“Vilkkilässä on viis porttia,
joka portil viis ämmiä,
joka ämmäl viis konttia,
joka kontis viis kissaa,
joka kissal viis poikast.”
Montako ämmää on nykyisessä hallituksessa ja kuinka monta kissaa on avustajana kullakin?
Ikävä kyllä nyt ei viisi edes riitä ja kissojakin on liki tuplasti. On keksittävä jotain muutakin vanhan ja uuden soten rinnalle. Vaaleissa voisi kysyä kansalta apua, kuinka monta ja kuinka suurta kissatarhaa kansakunta vielä kykenee kuoritulla kurrillaan elättämään poliitikkoinamme ministeriöissämme.
Sitä voisi kysyä vaikka aiemmin budjettia laatineelta kansliapäälliköltä ja tätä aihetta tilastotieteen tohtorina laskeneelta Erkki Virtaselta. Sieltä saattaisi hyvinkin löytyä vastaus ihan selkokielisenä ja kenen tahansa sitä kieltä myös ymmärtäen.
Minun käyttämää kieltä kun hämäläiset Forssassa vierastavat lehteensä kirjoitellen. Jostakin syystä lehti ei näytä kelpaavan edes Sanoman painajalle ja painotalonkin lopettivat lyhyeen kokeiluun Forssassa.
Mutta kiertotalous Forssassa sujuu, Apu -lehteä tänään lukien, ja siitä voisi ottaa oppia myös hallituksemme kierrättämällä salkkua vaalien jälkeen. Mitä nopeammin se tapahtuu, sitä tuloksellisempaa on oman aikamme reaaliaikaiset prosessit. Tällaista kiertotaloutta kansa ymmärtää.
Uudistuksia kun ei voi jättää seuraavan sukupolven tehtäväksi. Alkaa käydä elämä vaikeaksi Forssan kokoisten seutukuntien ja seurakuntien sisällä. Ja niitä on yli puolensataa ja niissä asuu yli miljoona suomalaista.
Ja heistä 1930- ja 1940-luvulla syntyneet eivät voi odotella monen vuosikymmenen päähän pohdittuja uudistuksia riihimäkeläisen ministerin hoitamana, maan liki kohta pienimmässä maakunnassa sijaintiaan kaiken aikaa pohtien ja jahkaillen maakuntakartallamme.
Monen maakunnan rajalla asuvat kun ovat aina kaukana kaikesta. Tehtiin sitten rajoille mitä tahansa ja sotelle korjauksia. Ensin siis kartta ja kompassi kuntoon ja vasta sen jälkeen muut toiminnat sen rajojen sisällä suunnistaen. Se on alue- ja yhdyskuntasuunnittelun ensimmäinen sääntö myös Riihimäellä tai Forssassa syntyen.