Pariisin olympiakisojen muistelmat suomalaisittain
Ei uutta siltä rintamalta – mennäänpäs läpi niin että heilahtaa
Facetiae omnium seremonum condimenta – Sukkeluus maustaa kaikki puheet (Cicero)
Olympiankisat on Pariisissa seurattu ainakin kuutta kanavaa käyttäen ja suomalaista menestystä näin saalistaen. Ensimmäisen kerran olemme jääneet ilman mitalin mitalia, vaikka lajikirjo on niin valtava ja monipuolinen, ettei kukaan ota selvää niiden harrastajien todellisesta lukumäärästä. Jotain tulisi meidänkin Pohjolamme perukoille tehdä menestyksemme eteen, eikä vain seurailla vanhoja latuja hiihdellen tai kilpaa juoksennellen, heinäseivästä heittäen heinien kanssa tai ilman. Tee kuten kunnon kirjailija. Suuttumus saa aikaan säkeitä. – ”Facit indignatio versum.” (Juvenalis).
Tahko Pihkalan peli vei meiltä suuren määrän olympialajien edustajia. Olisiko tällaiset kansalliset pelit kiellettävä olympiatason lajien kehitystä jarruttavina ja lahjakkuuksia sivuraiteille ohjaavina virheinämme? Sonkajärven eukonkannosta ei hevin saada olympiatason lajia ja silloinkin joku vikkelämpi maailmalta retuuttaa kevytkantoista ja tähän tarkoitukseen koulutettua sirkustaiteilijaa mennen tullen omat edustajamme voittaen. Enkä oikein luota edes kusiaispesässä istujiimmekaan tosi paikan tullessa olympialajina. Sauna ja avannossa uinti ovat jo menetettyjä nekin. Nykyisin kirjailijatkin ovat kevyttä tavaraa. Tilanteen vaatiessa ei saa kitsastella: rahaa pitää käyttää runsaasti silloin kun aika tai asia niin vaatii. – ”Fac sumprum propere, cum res desiderat ipsa: dandum etenim est aliquid, dum tempus postulat aut res.” (Cato vanhempi)
Vaikea on suomalaisille löytää lajia, jossa mitaleja kerätä. Sotien jälkeen toki pärjättiin näillä sota-ajan terästeillä, jotka sittemmin kiellettiin. Ettei vaan luokkamme valvoja Iisalmen lyseosta, tosi miesten koulusta, Immo Kuutsa, jäänyt viimeiseksi tuon ajan suureksi valmentajalegendaksi? Nyt jäljellä on vain vieremäläinen hiihtäjäperhe tuon ajan viimeisenä muistona talvilajeissamme. Kesäajan kisat on menetetty. Siihen on alistuminen, vaikka kipeää tekisikin. Kohta liki kymmenen miljardia kisailijaa on liian kova haaste meille suomalaisille eläkeläisille ja muille pullasorsille. Mukava elämä ja elintaso on hankala haaste tekoälyineen. Tuonelan järvellekin on helppo laskeutua. – ”Facilis descensus Averno” (Vergilius).
Varmaa on, ettemme menesty näissä vanhoissa lajeissamme ja uusien omaksuminen on sekin aina muutaman olympiadin myöhässä. Turhaan syytämme lajiliittojamme ja hallinnossa aikaansa kuluttavia entisiä poliitikkoja tai byrokraatteja, muutamaa mennen talven hiihtäjää tämän päivän valmentajien kouluttajana. Jokainen meistä on edelleenkin oman onnensa seppä. – ”Faber est suae quisque fortunae.” (konsuli Appius Claudius Caecus.”
Kuka muistaa vielä ajan ennen pandemiaa, koronaa ja sotaa Ukrainassa? Ei kukaan. Elämme tätä hetkeä ja menetetty vuosikymmen on saamassa jatkoa myös tässä ajassa eläen. Oikeammin se on vieläkin surkeampi kuin tämä edeltäjänsä. Palautan mieliimme tuon ajan kuvaajana kirjani vuodelta 2019 ”Menetetty vuosikymmen. Vuosituhannen toisen vuosikymmenen essee- ja blogikokoelma 2010–2019. Sen osan II ”Elämä on laiffii”. Edellinen osa oli otsikoitu lyhyesti kolmella sanalla: ”Hyvät, pahat ja rillumat”. Tehtyjä ei voi tehdä tekemättömäksi. – ”Facta infecta fieri nequeunt.”
Lainaan kirjan takakannen tiivistelmää. Kustantaja edellytti, ettei se saa olla juuri sataa sanaa pidemmän. Sen enempää eivät tuon ajan suomalaiset jaksaneet kännykästään lukea tai kirjakaupasta kirjojen takakansia tavata. Tämä aikamme on lyhyiden lauseiden ja pienten ajatusten aikaa. Robotiikka ja tekoäly osaa sen ja kertoo asiansa jäsennellysti lyhyin lausein ja lähtemättä rakentamaan turhia pilviloinnoja tulevaisuudestamme. Jos tänä päivä on kehnompi kuin eilinen on se kuitenkin valoisampi kuin huominen. Lainaus voisi olla vaikka suomalaisen pääministerin suusta sanottua kansakuntaa näin rohkaisten kohti uusia pettymyksiä. ”Se on tehty: sitä ei voi saada tekemättömäksi.” – ”Factum est illudi, fieri infectum non potest.” (Plautus). Lainasin tuota Plautuksen viisautta kirjoittaessani kirjaani: ”Teesi, antiteesi ja synteesi – Mytomania, eskapismi ja putinismi.” Siirsin sen myöhemmin myös vastapuolen luettavaksi lyhyesti todeten: ”On sallittua ottaa oppia viholliselta” – ”Fas est ab hoste doceri.” (Ovidus).
Palaan tekstini alkuun ja kirjaani ”Menetetty vuosikymmen”. Lainaus on suoraan kirjani takakannesta. Itseään saa lainata, kertoi aikanaan Jörn Donner muistelmistaan, joissa hän lainasi itseään sitä erikseen mainitsematta. Oma käsitykseni on hieman erilainen. On syytä mainita, mistä lainaus on silloinkin, kun se on omaa tekstiä. Olen kirjoittanut noin kymmenentuhatta artikkelia tai esseetä, joista valtaosa tiedettä ja tutkimusta, niitä usein myös popularisoidenkin. Samalla olen kirjoittanut 131 monografista kirjaa. En millään voi muistaa jokaista artikkelia ja sivua kirjoistani. Kun sitten niitä lainaan, on hyvä jo oman mielenterveytensä vuoksi kertoa kirjoittaneensa näinkin omituista tekstiä kuvaten yli 600 sivuisen kirjan sisällön noin sadalla sanalla. Se on teko, johon pystyy vain algoritmit ja tekoäly tavalla, joka on jollain tasolla uskottava. Ja tuolloin vuonna 2019 ei minulla ollut käytettävissä oman aikamme tasoista tekoälyä. No nyt sitten on. Tämä ei ole robotiikan luomus ja siitä pahoittelut.
Menetetty vuosikymmen – sidottu, suomi, 2019
Kirjailija: Matti Luostarinen
Määrä
69,20€
Lisää toivelistalle
Tilaustuote Voidaan toimittaa 2–5 arkipäivässä
Mistä me muistamme kolmannen vuosituhannen toisen vuosikymmenen? Digitaalinen vallankumous jatkui ja kalliit statussymbolit älypuhelimina tulivat kaikkien käyttöön. Ilmiö oli Euroopassa ja Suomessa eläen globaalina koettu. Sitä se ei toki ollut. Väkilukumme kasvoi, etenkin Afrikassa kohti kahdeksatta miljardiaan. Nokia menetti asemiaan ja taloudessa törmäsimme lamaan, eurooppalaiseen finanssikriisiin. Ilmasto, onnettomuudet ja terrori puhuttivat. Suuret ikäluokat tulivat eläkeikään ja se näkyi ja kuului kaikessa. Virtuaalikulttuuri ja sosiaalinen media – populismi politiikassa, olivat osa samaa ilmiötä. Sota Afganistanissa päättyi, mutta jatkui muualla. Turkki siirtyi vahvan Erdoganin johtoon ja Yhdysvallat sai itsensä näköisen presidentin. Kiina ja Venäjä ohittivat monessa kriisiytyvän Euroopan, Ukraina jäädytti myös omia suhteitamme itään ja britit alkoivat pitkän tiensä ulos EU:sta. Arabikevät puhututti ja islamistinen talvi. Tiede eteni ja Higgsin kenttä sekä mustat aukot tulivat tutuiksi nekin. Elokuvista, musiikista ja kulttuurista löytyi nimi myös kirjalle. Menetetty maa sai neljä Oscaria samaan aikaan kun Ruotsin Akatemia törmäsi monelle yhteiseen skandaaliin. Kirjallisuuden Nobel jäi jakamatta ja seuraavana vuonna sen sai kaksi kirjailijaa. Heistä itävaltalaisen Peter Handken tyyli sopii oikein hyvin kuluneen vuosikymmenen kuvaajaksi alkaen kirjasta ”Suuri putous.” Kiitän nyt jo miljoonia kotisivustoni www.clusterart.org lukijoita ja julkaisen myös tämän kirjan siellä teille kiitollisena luettavaksenne. Tätä kirjoittaessani Suomi kokoaa jo vuosikymmenen seitsemättä hallitustaan. Siinä kaikki. Tehty ja sanottu. – ”Factis et dictis.”
——————————–
Jokainen minusta ja kirjastani kiinnostunut saa todellakin kirjani tekstin kuvineen ilmaiseksi kotisivultani (www.clusterart.org). Kirja sähköisenä luettuna ei ole kuitenkaan kirja omassa hyllyssä. Kirja on sijoitus. Siinä missä lukutaito, kielten oppiminen ja opiskellen hankitut tutkinnotkin. Poikki- ja monitieteisyys edellyttää useita tutkintoja, mieluiten vielä väitellenkin tohtoriksi saakka. Se on sijoitus, joka kannattaa. Ei vain taloudellisesti vaan samalla myös yhteistä hyvää hakevana kulttuurisena ja sosiaalisena tekona. Kukaan ei voi suoriutua siitä ilman kustannuksia ja yhteiskuntamme ei pysy pystyssä tänään ilman monitieteistä ja -taiteista globaalia osaamistamme. Kaikkea ei voi jättää roboteille, tekoälylle ja algoritmeille. Ihminen on muutakin kuin sodassa tykinruokaa. Takavuodet ja alkanut uusi vuosikymmen ovat ikävällä tavalla tuoneet sodan Eurooppaan ja itäisen naapurimme ajautumisen myös kansainvälisen urheilutoiminnan ulkopuolelle. Olympialaisissa Pariisissa naapurimme idästä oli suljettu ulkopuolelle. Sellainen ahdistaa niskassa – ”Facibus urget.” Ikävä kyllä se mikä on tehty, sitä ei voi saada tekemättömäksi. – ”Factum est illudi, fieri infectum non potest.” (Plautus).
Niinpä tuon kirjan jälkeen olen kirjoittanut runsaan 20 kirjaa ja viimeisin on juuri tullut ulos kustantajaltani Saksasta: ”Ekoyrittäjyys ja innovatiiviset klusterit: Systeemiajattelua ja luovaa teknologiaa.” Kirja käynnistyy esipuheen jälkeen lyhyellä puheellani, jonka pidin toisen väitöskirjani juhlallisen tarkastusseremonian alussa. Kyseessä on todellakin ikivanha seremoniallinen tilaisuus, mutta samaan aikaan tulevan tohtorin varmasti jännittävin kaksi tuntia vastaväittäjän tai kahden pihdeissä. Se on sitä myös kustokselle väitöskirjan ohjaajana. Kun sen on jo aiemmin kokenut, se sujuu jo ilman paineita. Tai paineet ovat siirtyneet kustokselle, jolle tapahtuma oli ensimmäinen tuossa tehtävässä ja roolihahmossa. Kolmatta väitöskirjaa tuskin tulee, ellei sellaisena pitäisi luonnontieteitten (Natural science) ja ihmistieteitten (Human science) jälkeen taiteiden tiedekuntaa (Facultas artium). Omalla kohdallani tuo taiteiden tohtorius toki jo mainittiinkin todistuksessa (Dr Art). Taiteestani maksetaan toki paremmin kuin kirjoistani tieteen parissa (Cluster art and Art of clusters). Epäilen kuitenkin, että nälkä on äitini. – ”Famem ego fuisse suspicor matrem mihi.” (Plautus).
Yhdysvalloissa ensimmäinen taiteitten tohtori syntyi toki pienemmin ponnisteluin ja lähinnä luonnontieteisen tiedekunnan opeilla 1970-luvulla. Omalla kohdallani molempien väitöskirjojeni yhteydessä vastaväittäjä olisi toivonut pienempää työmäärää ja monografisen väitöskirjan sijaan nippuväitöstä suositellen. Näin siksi että aiheesta syntynyttä tutkimusta ja tieteellisiä näyttöjä oli jo kymmenittäin artikkeleina ja kirjoina. Niiden saattaminen monografiseen muotoon oli siten ratkaisuna vastaväittäjien kokemana turha ja myös aikaa vievänä sopimaton tapa rasittaa väittelijää. Oli kohtalokas sattuma, että näin kävi molempien väitösteni kohdalla ja juuri vastaväittäjän toteamana. ”Fatalis casus”. Tärkeintä on maine, joka aina eläköön. – ”Fama semper vivat.”
Tiedettä ja tutkimusta tehtäessä havaitsee, kuinka merkittävää on ihmisen yhtäällä usko ja toisaalla toivo. Niinpä mitä ihmiset toivovat, sen he mielellään myös uskovat. Tämän havaitsi myös Julis Caesar pukien sen myös sanoiksi: ”Fere libenter homines id, quod volunt, credunt. Mitä ihmiset toivovat, sen he mielellään uskovat.
Elämme juuri nyt aikaa, jossa pelko hallitsee ja samalla jälleen kerran ratkaisut raudalla ja tulella. – Ferro et igni. Agraarin maailman viisautta lainaten muiden pelloilla on vilja aina hedelmällisempää ja naapurin karjalla on aina isommat utareet. – ”Fertilior
seges est alienis semper in agris vicinumque pecus grandius uber habet (Ovidus).
Syntyy epätoivoisia tilanteita ja lopulta huudahdus: ”Fiat iustitia, pereat mundus! Tulkoon oikeus, tuhoutukoon maailma! Se on käännös aikanaan Friedrich Hegelin lausahduksesta: Fiat iustitia ne pereat mundus! – Tulkoon oikeus, jottei maailma tuhoutuisi! Erona on yksi ainoa sana ”ne”.
Olen usein kokenut tilanteita, jossa ratkaisevana on yksi ainoa sana (ne). Omassa kielessämme, tässä onomatopoeettisessa, luontoa matkivassa ja suvuista vapaassa sanojen järjestyskin voi vaihdella ja sama pätee kirjaintenkin kohdalla, kunhan ensimmäinen ja viimeinen kirjain ovat oikeassa paikassa. Voit sitä kokeilla ja hämmästyt. Me sovimme hyvin tehtäviin, jotka ovat rauhan rakentamista, sovittelua. Tehtäköön taidon säännöillä. – ”Fiat lege artis.” Kiirehdi mutta hitaasti. – ”Festina lente” (keisari Augustus). Naisen sopii surra, miehen tulee muistella. – ”Feminis lugere honestum est, viris meminisse. (Tacitus).