Sunnuntain Hesari kertoo Helsingin kuvaajan ja ikuistajan traagisen lopun esitellen samalla hänen loistavia kuviaan 1900-luvun alun Helsingistä. Signe Branderin elämä päättyi mielisairaalan takapihalle joukkohaudan jatkoksi numerolla 312. Ankaran talven aikana neljännes sairaalan potilaista oli menehtynyt. Suomi oli edelleen Euroopan köyhimpiä maita agraarina ja paikoin liki keräilytaloudesta elävänä.
Helsingissä kalastajat säilyttivät saaliinsa torin edustalla avannoissa ja rysissä, joita naiset huolisivat. Signe Branderin kuvat ovat dokumentteina vaikuttava. Entäpä jos niitä olisi otettu Savossa, Karjalassa, Pohjanmaalla tai Koillismaalla, Kainuussa ja Lapin perukoilla.
Kaupungit olivat vaatimattomia kyliä ja ihmiset asuivat maalla. Kerjäläisiä kiersi kyläraiteilla. Nähtiin vilua ja nälkää, elettiin kädestä suuhun. Nainen valokuvaajana Helsingissä ei ollut outo näky ensinkään. Pula-aikaan ja sotien jatkuessa Suomi muuttui matriarkaaliseksi maaksi. Naiset hoitivat työt niin pelloilla kuin tehtaissa.
Sunnuntain Hesari esittelee vain yhden henkilön ja heti kansisuvullaan. Hän on kirjailija ja viihdyttäjänä tutumpi Jari Tervo sekä hänen kirjansa Matriarkka, Otava sen kustantajana. Otava on pannut kaiken peliin ja yhden kortin varaan.
Matriarkka on kokonaan eri asia kuin patriarkka. Se on suku-, sota- ja vaellusromaani, jossa liikkeellä ovat kokonaiset kansanryhmät, mainos kertoo. Se on inhimillisyyden manifesti, kirjailijan paras työ. Siinä on pohdittu tarkkaan kustannustoimittajan kanssa kirjan kansi ja sen otsikko.
Jari Tervo osaa Otavan luottoveturina bisneksen teon kaikki lajit ja antaa kernaasti kasvona sen käyttöön syksyn mediakriittisenä aikana. Kaikki ei ole aina sitä miltä se näyttää. Moni kakku päältä kaunis. Näillä eväillä mennään tämä syksy. Seuraava on sitten sen ajan murhe ja 100-vuotiaan muisteloita.
Fadumo Dayip muuttaa Suomesta Somaliaan ja aikoo nousta presidentiksi. Afrikan koilliskulman Somalia on kuin Suomi sata vuotta takaperin. Sota on raivonnut maassa jo 26 vuotta. Nuori nainen ei aio alistua vain valittamaan. Vaikeneminen on hänelle hyväksymistä ja Suomi antoi hänelle useita korkeakoulututkintoja, neljä koulutettua lasta ja aktivistin sydämen, matriarkaalisen mielenlaadun uhmata korruptoituneen maan vaaroja Mogadishussa. Hyvää matkaa Faduomo Dayib ja Suomessa opitut läksyt. punavihreänä vallankumouksellisena.
Lehti jatkaa nostalgista linjaansa esitellen rovaniemeläisen jalkapallon ja sen suurlähettilään, joulupukin. Dc Santa Clause brändää itseään häpeilemättä jouluajan hengellä ja valkopartaisella hohottajalla. BBC soittaa, jos ei nyt joka päivä niin ainakin joulun lähestyessä. Joulupukki on hyvä mies, jakaa lahjoja ja onnellisuutta santastisessa alasarjan menossa. Jari Tervo on Rovaniemen kasvatteja ja samaa santastista seuraa edustava hyvän mielen matriarkaalinen tonttuväen edustaja ilman ylisanoja.
Kaikilla ei kuitenkaan mene santastisen matriarkaalisesti vaan mukana on myös petetyt ja päähän potkitut kansalaisemme. MTK:n entinen johtaja koki kylmää kyytiä kun saman puolueen ministeri antoi hänelle potkut hyväpalkkaisesta patriarkaalisesta tehtävästä. Vihreä maatalousministeri Kimmo Tiilikainen söi matriarkaaliset sanansa ja Esa Härmälä juoksi ansaan.
Hän on kuitenkin nyt 63-vuotiaana käytettävissä isänmaallisiin tehtäviin. Politiikka ei tunnut nyt oikein houkuttelevalta uravalinnalta. Patriarkaalinen maailma ei oikein vedä matriarkaalisessa markkinoinnissa ja mediamylläkässä. Äijät ovat kriisissä ja näyttäisi nyt syvenevän tuossa ikäkohortissa. Lehden mukaan moni haluaisi nyt vain kuolla hiljaa ja puolison vieressä sekä mieluiten sydänkohtaukseen. Jos nyt sellainen matriarkaalinen puoliso vielä löytyisi. Harvalle miehelle löytyy sellaista hoitajaa. Edessä on pitkitetty itsemurha juopottelemalla.
Hyvin ei mene matriarkaalisen maailman feministeilläkään. Toimittaja Jessika Aro törmäsi venäläistä verkkohäirintää seuratessaan loukkaajiin, pilkkaajiin ja uhkaajiin. Hän kirjoitti aiheesta kirjan ja ihmettelee, miksi tätä aggressiivista propagandaa ei pidetä Suomessa uhkana turvallisuudelle.
Näin mediayhteiskunnan käyttämät aseet ja rikokset tulivat Jessika Arolle yllätyksenä; uhkailut, pilkkavideot ja nuoruuden repostelu, valheet ja paljastukset osana tutkia verkkohäirintää. Mitä muuta se voisi olla? Ei kai nämä alan ammattilaiset kiittele tutkijaa? Tai asiaansa ja sakramenttiin sidotut kirkkouskovaiset homoja vihkivää pappia. Kun tekee jotain normeista ja dogmeista poikkeavaa, joutuu myös kohtaamaan niiden kanssa elävät kansalaiset ja instituutiot. Jokainen uuden innovaation tuottanut ja sitä levittävä tietää mitä se merkitsee.
Siinä Suomessa vastakkain ovat 1960-luvun radikaalit ja oman aikamme EU-uskovaiset. Suomessa sukupolvia luova tekijä on ollut juuri Venäjä ja Etyk-sukupolvi on kokonaan toinen kuin EU-sukupolvi. Kekkosen ajan kasvatit oppivat katsomaan venäläisen näkökulman ja nuoremmat näkevät Venäjän myös muuna kuin Nato-option rinnalla tarkkailtavana Venäjä-optiona.
Saska Saarikosken tapa kääntää kelkkansa patriarkaalisesta matriarkaaliseen on liian nopea ja pelkillä henkilövalinnoilla näitä sukupolvien välisiä kokemuksia ei muuteta. Emmehän me yksin täällä elä ja oma kuviteltu oveluutemme voidaan kokea myös ajopuuna tai pelkkänä historian vaihtorahana. Kolmannen kerran vaihtorahaksi ajautuminen olisi todella tyhmyyden ylistystä jopa Suomessa eläneenä.