Kolmetoista on huonon onnen luku ja perjantai muutenkin muita kehnompi, kertovat tilastot. Ranskan kuningas Filip IV Kaunis vangitutti Temppeliherrain ritarikunnan jäsenet sen jälkeen, kun oli ensin lähettänyt heille krijeitään, jotka tuli avata vasta 13. lokakuuta 1307. Hän syytti kirjeissään temppeliherroja saatananpalvonnasta. Herrat vangittiin ja poltettiin roviolla. Tuo päivä oli kehno avata kirjeitään herraksi syntyneenä.
Riskejä on syytä varoa. Kun runnotaan läpi sotesotukuja ja kuntahimmeleitä, syntyy riskit unohtavaa epädemokratiaa. Lakiesitys menköön uuteen valmisteluun ennen kuin kunnissa on piru irti. Sama koskee Ukrainaa ja Kreikkaa, koko Eurooppaa. Alueet kun ovat sisäkkäisiä, eivät rinnakkaisia. Ja kunnat perustuslain suojaamia kansalaisten omia yhteisöjä kylineen ja kaupunginosineen. Ei niitä voi herramoraalilla määräillä.
Riskejä ovat vaikkapa tupakka, päihteet, ylipaino ja yksinäisyys, työttömyys, yhteiskunnan eriarvoistuminen, herramoraali ja orjamoraali erikseen. Näissä vaaditan ennaltaehkäisevää työtä. Se kuuluu meillä kunnille ja yhteisöille, jokaiselle meistä erikseen. Perhe- ja nuorisotyö, vanhustyö, hoivatyö, liikuntapaikat, vapaaehtoistyö, johon ”uudet kunnat” on valmistettava rahoitusmalleineen. Sama pätee Eurooppaa ja sen löysäksi jätettävää valtioliittoa, kansallisvaltioita. Herramoraali ei kuulu suomalaiseen kulttuuriin komentelijana.
Kaikki odottavat päätöksiä. Ovat odottaneet jo yli neljä vuotta. Kyse ei ole enemmästä eikä vähemmästä kuin suomalaisen yhteiskunnan olemassaolosta. Julkisen sektorin vaje on nyt niin suuri, että se hirvittää riskinä. Eurooppa on ottanut sekin riskin, joka Kreikan ja Ukrainan kohdalla hirvittää. Venäjän ja Yhdysvaltain läsnäolo, oman edun valvonta, Aasian ja Afrikan kasvu, on nyt otettava osana omaa ennalta ehkäisevää riskinhallintaamme, jossa Yhdysvallat ei ole enää yksin poliisina puuhastellen. Sellaiseen globaaliin maailmaan me emme voi lapsiamme jättää. Se ei ole turvallinen, riskejä välttelevä ja normeiltaan sekä moraaliltaan uskottava.
Forssassa syntyi ympäristöriski, joka muistuttaa nyt pientä Talvivaaraa. Onneton tapahtuma sai mediana kansalliset mittasuhteet ja syynä juuri riskin hallinnan pettäminen. Loimijokilaakson ympäristöohjelmasta 1990-luvulla vastanneena sain kokea, miten joki oli täällä avoviemärin asemassa. Se oli riski koko taloudelle. Me kun elämme talouden kierrossa, jossa veden kierto on sama asia kuin kiven tai ilman kierto. Ne on saatava samaan kiertoon talouden ja sosiaalisen kierron kanssa ja biologinen kierto on siinä välissä, elämän vihreä lanka. Luonnon lait kun eivät anna riskin ottajalle virheitä anteeksi kokoomuslaisena ministerinäkään ja etenkin silloin, kun se koskee hänen takapihaansa Forssassa.
Sama koski Talvivaaraa ja olemme alkaneet elää riskien maailmassa. Aleksander Stubb kertoo, kuinka yhteiskuntasopimukset ja konsensus ovat menneen maailman elämää. Samaan aikaan ainoat kokoomusvetoisen hallituksen saavutukset kirjattiin eläkesopimuksen ja työllisyys- ja kasvusopimuksena työnantajien ja palkansaajien kesken. Hallitus istui mukana vain symbolisena eleenä.
Lähihistoriamme tuntee kaksi porvarihallitusta, molemmat keskustavetoisia. Esko Ahon hallitus 1991-1995 ja Matti Vanhasen toinen hallitus vuosina 2007-2011. Kumpikin esitti ratkaisuja, joissa pyrittiin ehkäisemään kriisejä kuuntelematta palkansaajia, kansaa. Kumpikin veti hankkeensa takaisin yleislakon pelossa. Eivät asiat väkipakolla etene nyt meillä eikä Kreikassa, EU:n syöksyessä kuin sokeana jänistyspelin (chicken game) sankarina rekalla kohti Kreikan hallitusta ja vaatimatonta ajopeliä. Kumpi väistää tässä uhkapelissä? Ukrainassa on koeteltu samaa venäläistä rulettia.
Ukrainan kriisi olisi voitu välttää ennaltaehkäisten se. Nyt on pakko koetella hermoja ”chicken game” rulettina. Jos hauras rauha säilyy, vaalit pidetään ja itäinen osa maata saa autonomiansa, ulkopuoliset pääsevät väliin ja osaksi perustuslain rakentelua, elämä voi jatkua normalisoituen hitaasti ja demokratian normien vakiintuessa. Se on myrkky, joka on nieltävä, tai jatkettava ryntäystä kohti toista osapuolta, joka ei taatusti väistä. Sama pätee nyt Suomen kohdalla. Talouskavun tukemiseen on käytettävä kaikki keinot, mutta samalla hoidettava riskit ja edettävä valinnoilla, jotka ovat paitsi oikeita, myös oikea-aikaisia.