Olen vuosikymmeniä vaatinut maalle perustuslakituomioistuinta korvaamaan nykyisen poliittisen ja kansanedustajistamme kootun poliittisen pelin jatkeen puolueineen. Nyt sen pelin välineinä ovat perussuomalaiset ja yhden kansanedustajan lausumasta noussut messu sekä vielä suurempana EU:n rahoitusta ja pandemian kautta syntynyttä kohua, jossa siinäkin perustuslakivaliokuntamme on erimielinen ja jälleen syyt ovat poliittisia.
Se, että yhä useammin päädytään juuri riitelemään perustuslakivaliokuntaan, kertoo ilmiön luonteesta sekä poliittisen valiokunnan tavasta toimia poliittisten puolueittemme jatkeena niiden tulkitessa perustuslakiamme omiin tarkoitusperiinsä sopivalla tavalla.
Tässä Jussi Halla-aho on oikeassa ja Häkkänen ajaa omilla rattaillaan, siinä missä ministerin salkustaan luopumaan joutunut keskustan puheenjohtajakin. Kun valiokunnan puheenjohtaja kertoo, miten ihmistä loukkaa se, että häntä verrataan luontoon ja eläimiin sekä kasveihin, luontoa tutkiva ja sen lakeja ymmärtävä nostaa varmasti kulmakarvansa ja odottaa vastausta juuri tuomioistuimeltakin.
Onko todellakin niin, että luonto ja sen lait ovat jotenkin vähempiarvoisia kuin poliittiset puolueemme ja niiden tulkinnat osana riiteleviä edustajiamme eduskunnassa lakeineen? Joku tolkku suomalaisen poliitikonkin vallankäytössä sekä -sokeudessa tulee olla, ja sitä voisi valvoa vaikkapa juuri perustuslakimme sekä sen suhde luontoon ja samalla ihmisoikeuksiin osana luontoamme.
Korona ja pandemia edustavat luontoa ja sen virukset sekä bakteerit eivät jostakin syystä ole osa suomalaista poliittista peliämme. Parempi kun kunnioitamme luontoa ja unohdamme suomalaisen poliitikon moraalin. Se taas, miten vahinkoja rahoitetaan EU:n sisällä, on poliittinen kysymys, mutta samalla yhä lähempänä myös omaa perustuslakiemmekin.
Alan professorin tulkintana (HS 18.6) yhä useammin ja yhä helpommin juuri tuohon suuntaan tukeutuen päätöksissämme. Vetoamme perustuslakiimme mutta tulkitsemme sitä miten sattuu maallikkoina. Tulkinnat eivät vain saa olla perustuslakivaliokunnassa poliittista ajojahtia muistuttavia.
Poliittinen peli ja äänestykset valiokunnassa kertovat AINA poliittisesta vallasta ja sen käytöstä äänestää rätkäyttäen maallikkojen osallistuessa siihen puolueensa edustajina myös perustuslaki valiokunnassa. Sellainen ei sovi perustuslakimme henkeen, saati sen korkeimman mahdollisen oikeutemme ja suojamme valvontaan.
Nyt näin käy yhä useammin ja yhä pienemmissä asioissa, joiden sisältö on kiinnostava vain mediayhteiskunnan kohuinamme. Tällaisia ovat nyt etenkin perussuomalaisten sanomiset tai sanomatta jättämiset sekä EU:n kohdalla ajankohtainen pandemia ja sen vahinkojen rahoitus.
Tuomiovalta ei kuulu eduskunnalle, eikä sen pidä siihen sotkeutua etenkään perustuslakimme tasolla ja poliittisissa valiokunnissa äänestää rätkäyttelemällä. Siinä uskottavuus rapautuu poliittiseen edustukselliseen demokratiaankin. Tuo oikeus kun kuuluu perustuslakituomioistuimelle.
Jos sellainen meillä olisi. Nyt ei ole, on vai vaadittu. Tämä virhe on historiastamme syntynyt ja se olisi tullut korjata ajoissa. Nyt riitelevät ja itselleen vallan kaapanneet poliittiset puolueemme eivät tästä vallasta luovu. Se on luonnollinen ilmiö silloin, kun tällainen valta on aikanaan saatu. Ei Suomi tällaisessa ilmiössä yksin ole.
Jokainen kunniallinen ihminen häpeää hallitusta, jonka alaisena elää. Siinä ei riitä, että menestyy. Jonkun toisen on hävittävä. Pelin säännöt on kuitenkin laadittava rehellisyyttä ja oikeutta ylläpitäviksi. Hallitseminen on valitsemista, mutta aina tietyissä rajoissa pysyen ja ne myös hyväksyen.
Politiikassa poliitikkokin on lopulta hänkin oma päämääränsä ja se ei oikein riitä. Kyynisyys ja pettymykset pilaavat parhaankin ja kokeneimman poliitikon ja valta sokaisee, täydellinen täydellisesti. Lait eivät saa olla kuten Otto von Bismarckin kuvaamia makkaroita. On parempi ettet näe miten niitä valmistetaan.
Edustajamme kun vain sanovat ”laki”, mutta tarkoittavat kyllä valtaa. Siinä poliitikon hyve on hänen tahtonsa vastaista toimintaa. Kun medioissa alamme niistä juoruilla, hyveet eivät kuulu näiden juorujen joukkoon. Jos pitkään politiikassa toimivalla on vielä omatunto, se on pääsääntöisesti huono.
Sellainen ihminen perustuslakivaliokunnassa on heidän oma valintansa, jossa ei ole mitään yleispätevää moraalia. Heitä sitten hölmöt ihailevat ja viisaat hyväksyvät, koska muuta vaihtoehtoa ei ole. Mukana on neroksi kutsuttukin, joka toimii hänkin vain vaistonsa varassa. Bernard Shawta lainaten, silloin on vaarallista olla tosissaan, ellei ole poikkeuksellisen tyhmä.