Edward Snowdon kertoi jotain, jota ei olisi saanut kertoa. Tänään televisiomme uskaltaa paljastaa, kuinka tietoja on urkittu myös vaikkapa naapurimaassamme Ruotsissa. Samalla kerrotaan, kuinka mm. potilastiedot ovat olleet urkinnan kohteina. Syynä on niiden huolimaton, automaattinen salaustapa. Ne ovat ikään kuin tarjottimella silloin, kun tietoja meistä kerätään ja yhdistetään sekä rakennellaan uusia tiedostoja valtavista tietovirroista. Kun on tätä prosessia seurannut yli neljä vuosikymmentä, sen edut ja haitat alkavat tulla tutuiksi Snowdenia oleellisesti kirkkaammin.
Aina on vakoiltu
Se, että puheluitamme kuunnellaan tai ollaan kuuntelematta, ei ole kiinnostavaa. Niin teki Yhdysvalloissa myös presidentti Richard Nixon. Vielä vähemmän tapa avata kotipostimme saati sosiaalisen median kertomuksemme. Nehän ovat tarkoitettukin muitten luettaviksi.
Sen sijaan tieto siitä, että potilasaineistot, erityisen intiimit ja potilaan sekä hoitajan väliset tiedot ovatkin yllättäen julkisia, missä tahansa päin maailmaa luettavia, tekee ongelman todelliseksi, vakavaksi.
Kerroin itse aiemmin, kuinka omat kotisivuni, tutkimustyöhön tarkoitetut, käyttö tuhakertaistui niiden tuntien aikana, jolloin minuun oltiin yhteydessä käyttäen normaalia puhelinyhteyttä, mutta samalla avaten potilastietoni Hämeenlinnan keskussairaalassa. Yhteys oli hetken avoin myös Forssan sairaalaan, sen päivystykseen.
Suomalainen keihäänkaari
Hetki oli sama, jolloin suomalaiset keihäänheittäjät hakivat mitaliaan Moskovan MM-kisojen suomalaisille niin dramaattisina tunteina. Sain kutsun vastaanotolle sairaalan päivystykseen juuri ikävimmällä mahdollisella hetkellä.
Kiinnostavaa ei ollut niinkään minuutilleen osuvien tietojen urkinta ja samalla tuon hetken jääminen tietokoneeni laskureihin kotisivuilleni, kuin niiden tahojen suuri määrä, joissa mukana oli valtiotunnuksia ympäri maailmaa Aasiassa, Etelä-Amerikassa, Afrikassa, Euroopan ohella. Tuo havainto järkytti ammattilaisenkin.
Aiheen kiinnostavuus oli paljon keihäänheittäjien saaman mitalin ohittava. Miten on mahdollista, että kaikki intiimit potilasepikriisit, joista hoitajia vaaditaan vaikenemaan missä ikinä liikkuvatkin, oli nyt levinnyt ympäri globaalia maailmaa ja sen lokaalisiin tiedon käsittelijöiden robottien ahnaisiin kitoihin?
Mitä merkitystä tämän jälkeen on niillä vakuutteluilla, jotka liittyvät potilaan ja hoitajan väliseen intiimiin yhteiseen ja salattuun hoitosuhteeseen tai vaikkapa vakuutteluun vaaleista, jotka ovat salaiset netissä hoidettuna? Kuka sellaiseen uskoisi? Mihin enää uskoa tai luottaa?
Kun kerroin havainnostani, kuten koin luonnollisesti välttämättömäksi, maan johtaville medioille, kansallisille ja paikalliselle, asia jäi kirjaamatta ja kiinnostus kohdistui pikemminkin viihteelliseen keihään kaareen kuin tuhansien miljoonien ihmisten terveyteen ja sen seurantaan, oikeuteen pitää ne omana tietonaan ja salaten sen hoitosuhteen edellyttämällä tavalla, intiimisti.
Sen rikkominen kun pilaa kaiken, hoitosuhteen mahdollisuuden vaalia ihmisen herkkää ja haavoittuvaa sielua. Nyt oli pilattu tärkein läntisen ihmisen kokemana.
Moraalin mustat vartijat
Olen kokenut itse tämän ennenkin. Kerroinkin jo siitä aiemmin ja kiertäen kirjassani Arctic Babylon. Silloin potilastietoni olivat vain kateissa vakuutusyhtiöllä ja kieroilu johti lopulta vahinkoon, lääkemyrkytykseen, jota olen joutunut kantamaan kehossani yli kolme vuosikymmentä sekä luopumaan virastani yliopistossa, väittelemään uudelleen useammassa tiedekunnassa.
Samalla myrkyllä moneen kertaan sama vahinko aiheuttaen ja lopulta muuttaen se pysyväksi vammaksi henkeä samalla uhaten, vaatii jo taitoa ja ammatti-ihmisen osaamista.
Se, tehdäänkö näin tahallaan tai tahattomasti, huolimattomuutta, on yhdentekevää hengityskoneeseen joutuvan kohdalla. Ponnistelu, opiskellen uudelleen sellaisen, jota terve ei edes ajattele opiskelua vaativan, on potilasvahinkona salattavaa suojellakseen hoitajaansa, vakuutusyhtiötä ja rikollisia väärän valon vannojina. Ei toki itseään.
Yhteiskunnan on toimittava myös silloin, kun jotkut sen jäsenet ovat mätämunia ja heidän toimintansa on salattava, jotta luottamus instituutioon säilyisi. Nyt tämä salaisuus kohdallani rikottiin. Mätämunat tulivat julki, tahtomattani.
Ilmiö muistuttaa suomalaista dopinghiihtäjää, jonka lääkelaukku löytyy huoltoaseman pihalta. Siihen ei totu koskaan, moraaliset ongelmat kulkevat mukanamme aina ja ovat osa sitä inhimillistä huolimattomuutta, ihmisen kokemaa välinpitämättömyyttä, jonka uhrina nyt näyttäisi olevan koko globaali maailmamme.
Miten me tähän jouduimme, kuinka selitämme toisillemme, on osa ihmisenä olemisen ihanuutta ja sen kääntymistä teknologian kautta omaksi vahingoksemme. Snowden ei ole oikea ihminen vangittavaksi, sen me toki ymmärrämme.
Hän vain noudatti sitä moraalista velvollisuutta, sisäistä pakkoa, jonka tuloksena on se sivistys, jonka varassa joko elämme tai tuhoudumme mahdottomaksi käyvässä maailmassamme.