Laulu kuuroille korville – Ad surdas aures canere
Elmo – Kainalniemen hiki
13.05.2023
Voiko ihminen omaksua ominaisuuksia, jotka tuntuvat täysin mahdottomilta, kysyy Helsingin Sanomien Nyt liite (HS 12-17.5). Kyse on ohjelmasarjasta ”Superihmiset – piilotettua kykyä etsimässä”. Toimittaja Sean Ricks yrittää siinä ylittää itsensä uudessa tv-sarjassa. Se että toimittaja joutuu tutustumaan itseensä uudella tavalla, haastamaan itsensä ja suorituskykyjensä rajat, edellyttää itsensä ylittämistä poikkeavin keinoin sekä samalla ohittaen myös vanhoja pelkojaan ja mielikuviaan. Yksisilmäisetkin ovat neroja sokeiden maassa – ”Beati monoculi in terra caecorum”.
Saska Saarikoski kertoi kolumnissaan (HS 11.05): ”Pessimistin (von Wright) viisaus käy taas kaupaksi: Nykyään kulttuuriväki ei puhu kreikkalaisen pylvään päältä vaan oman elämänsä kautta: alhaalta tai samalta tasolta. Sillä se väistää elitismisyytökset – kuopasta ei voi ketään pudottaa. Toisaalta alhaalta on vaikea nähdä kauas tai tehdä suuria synteesejä. Siksi juuri kukaan ei yritä kertoa, mistä tässä kaikessa on kysymys, mutta todella moni kertoo, miten pahalta tämä kaikki tuntuu.” Voiko tätä piilotetun sanoman hakijan aikaa enää peremmin kuvata? Ketään kun ei voi velvoittaa mahdottomaan, mutta laulaa voi toki kuuroille korvillekin. ”Ad impossibilia nemo tenetur – Ad surdas aures canere”.
Ihmisen piilotetun potentiaalin etsintä on ikiaikainen ilmiö, ja kun pääministeri Suomessa taas kerran vaihtuu, pelätään paluuta ”vanhaan normaaliin”. Miksi näin? Koska me suomalaiset nyt olemme pragmaattisia, vaatimattomia ja muutenkin sulkeutuneita sekä kaukana kaikesta. Meitä leimaa kansainväliseen pelkkä insinöörimäinen tapa käsitellä luovuutta ja innovoivuuttamme. Olet Suomessa barbaari, koska kukaan ei sinua ymmärrä. ”Barbarus hic ego sum, quia non intellegor ulli”.
Kun Matti Nykänen alkoi menestyä, siinä missä Kimi Räikkönen, markkinoinnin huolehtivat mediat maailmalla. Eivät toki omamme. Molemmat kuvattiin liki umpimielisiksi ja luonnollisesti samalla ”jäämieheksi”. Se että mukana olivat myös päihteet, lisäsi vain kiinnostusta. Suomalainen jäämies ei jäitä pelkää ja esittää asiansa kahdella sanalla. Sanna Marin taas osasi halutessaan jopa kolme sanaa. Viisaita he olivat vain parran suhteen. ”Barbae tenus sapientes”.
Mikä on tie ulos Ukrainan konfliktista, kysyttiin Suomen pääministeriltä, nuorelta ja kauniilta naiselta. ”Se että Venäjä lähtee Ukrainasta”, ja siinä kaikki. Jos joku haluaa tehdä tästä jotain muuta demareitten puoluekokouksessa, hoidettakoon se omissa iltamissa. Ei kansainvälisen median keskipisteenä. Kimi Räikkönen osasi tämän hänkin. Hän jos kuka oli suomalainen jäämies. Autuaita olivat vain tallin omistajat. ”Beati possidentes”.
Kun Hollywood saa suomalaisen elokuvan, sen nimenä on ”Sisu” ja mies, joka ei suutaan avaa, ennen kuin loppulauseessa ja pankintiskillä Helsingissä, vaihtaen kullan keveämpään kannettavaan. Taakse jäivät Lapin kairat ja saksalaisten polttama Rovaniemi. Suomalainen mies ei puhu eikä pussaa. Kun Yhdysvaltain presidenttinäkin esiintynyt Donald Trump yrittää samaa, hän joutuu käräjille. Se on oikein hänelle. Naton suomettaminen ei varmasti onnistu, kertoi Trumpin voittanut nykyinen presidentti, vanhuuden höperö hänkin. Myöhemmin muistoissamme autuas. ”Beatae memoriae”.
Euroviisut voitetaan vain yhdellä tavalla tänään, ja se on hyvin suomalainen. Edellisen kerran suomalainen voitti nämä karkelot niin ikään mörisevien miesten pelottavissa asusteissaan. Lapista olivat hekin ja nyt Marin pääministerinä hehkui hänkin tokaisuineen kuumempana kuin savusaunan löylyt. Hän oli kuin Kimi Räikkönen ja pukeutui kuten suomalaisen kuuluukin, juhli paikassa, jossa aiemminkin juhlittiin, mutta maltillisemmin ja miesten toimesta, medioilta piilossa. Miehinä omistivatkin paikan. ”Beati possidentes”.
Jos Marin ei menestynyt, se syntyi luonnollisesti kateudesta ja naisvihasta. Avioerouutiset olivat nekin tätä saman saagan jatkumoa. Hän uhrasi kansansa eteen jopa avioliittonsa, liki 20 vuotta jatkuneen ja vuonna 2020 solmitun. Hän muistutti tässä saagassa suomalaista sisua. Tapahtumat olivat kuin suoraan sarjakuvasta, mutta kameroitten eteen tuotuina, suomalaista sisua sekin. Hän vetosikin suopeaan sallimukseen. ”Benigno numine”.
Koska feeniks-lintu nousee tuhkasta, on kertomuksen seuraavan sivun uutinen. Lasse Virenin tapaan kaatuen matkalla, mutta nousten ja jatkaen juoksuaan, saavuttaen vastustajansa ja uuvuttaen heidät lopulta pitkällä loppukirillään. Kulta on valtaa ja vaivaa vaatii voitto. ”Aurum potestas est – Amat victoria curam”.
Hän oli kuin Elmojen Elmo, pelasi myös jääkiekkoa ja voitti Kanadan, kun muut suomalaiset oli vihelletty ensin jäähylle. Hän jopa erehtyi siinä, missä kulkevat ihmisen suorituskyvyn rajat. Erehtyminen on inhimillistä. ”Errare humanum est”.
Mies Kainalniemestä ja sen hikeä edustaen, hänestä kertovat toimittajat ovat taas kerran mukana tapahtuminen keskiössä kun euroviisujen voittajaa haetaan Liverpoolissa. Kiekkoleijonat kohtaavat vastustajansa omilla areenoillamme, valmentajanaan jumalaiset kyvyt sukupuunsa mukaan itse Ukko Ylijumalalta hankkinut nero. Katso: ihminen. ”Ecco homo”
Vahva maakuva sen olla pitää. Se jos mikä lisää vaurauttamme ja jopa turvallisuutta, Marin-linssien läpi turvallisuuttamme katsoen, ja vanhat lennokit Horneteina Ukrainaan lainaten. Miksi Marin tapasi Uuden-Seelannin pääministerin Jacinda Ardernin, kysyttiin pääministeriltämme taannoin marraskuussa Aucklandissa. ”Koska olemme pääministereitä”, kuului Marinin tyhjentävä ja napakka vastaus. Miettikääpä millaisen vastauksen olisi antanut nykyinen pääministeriehdokas tai sanavalmis mies presidentin virkaa hakien? Vartin luennon olisi pitänyt, kun kameroitten eteen kerrankin pääsi. Sellainen olisi ollut hirveä virhe Marinilta. Toisaalta erehtyminenhän on sekin inhimillistä. ”Errare humanus est”.
Matti Nykäsen vastauksen kuka tahansa tiesi kysymättäkin, ja Kimi Räikkönen olisi tarvinnut varikkopysähdyksen. Ei sellaista ikinä tullut. Ja varikolla Räikkönen ei tunnetusti viihtynyt. Maailmaa kun ei kiinnosta Ferrarin tekniikka vaan ihmisen persoona ja naisena myös tarina. Tyhjästä taas ei synny mitään. ”Ex nihilo nihil fit”.
Napakkasanainen nainen jäämiesten joukosta on tervetullutta vaihtelua, etenkin tylsän politiikan saralla juttuja kertoen. Nykäs- ja räikkösfanit hakivat mielihyvää, ihmetystä, ylpeyden ja ärsytyksen sekoitusta, inhoajat tilaisuutta kiristellä hampaitaankin. Molemmat ovat samasta hiekkalaatikosta tuttuja jo lapsinamme. Kyse on koko ajan samasta, läpi historian, ihmisestä ja näiden massoista kuvaruutuun tuijotellen. Kun olet elänyt kyllin vanhaksi, toivot vielä jotain parempaakin. ”Dum spiro, spero”.
Ajatusharha kiinnostavasta Suomesta on syytä hylätä sekin euroviisuja silmäillen. Suomen asiat eivät jääkiekko- tai formulakansaa kiinnosta pätkääkään. Viisujen katselu vielä vähemmän. Maailma hakee kokonaan muuta kuin mitä kuvittelemme. Eikä näistä makuasioista voi kiistellä. ”De gustibus non est disputandum”.
Sama pätee niihin kirjoihinkin, joita kirjoitamme viihteeksi. Tämä ei ole viihdettä. Siirry seuraavalle sivustolle tai ala kuunnella kirjaa, joka on luettu sinulle ääneen, äänikirjaa viihteenä. Tyhjästä aiheesta ei synny mitään kerrottavaa. ”Ex nihilo nihil fit”. Toimintapläjäys aiheena mukamas suomalaine sisu. Mitä se on olevinaan? Koko käsite sanana täysin vieras. Entäpä idästä tuleva valo? ”Ex oriente lux”.
Tämä kirja tai kertomus on luettu tuhansia kertoja netissä ja sähköisenä, sekä sidottu kirjaksi kirjaa rakastaville alan ammattilaisille. Nämä samat alan ammattilaiset löytyvät urheilun ohella politiikassa, taloudessa, missä tahansa, ja etenkin tieteen kohdalla ja erikoistieteitämme ammattina robotiikan kautta hoitaenkin. Kotisivuston ylläpitoon ei jää enää aikaa. Ellet nyt satu olemaan eläkkeellä. Jos kadehdit kirjoittajaa, hanki elämä tai tee samalla lailla. ”Fac ut vivas” – ”Fac simile”.