Ranskan uutta presidenttiä odottavat haasteet, joita ei oikein suomalaisena osaa kuvata, etteikö ne menisi vertailuksi oman maamme oloihin. Oleellista on, että hänellä on valtaa kuten Kekkosella aikanaan, mutta ei maalaisliittoa puolueena tukenaan. Eikä Kekkosella ollut rasitteena enää kahtia jakautunutta kansaa olkoonkin, että yleislakko alkoi samana päivänä kun hän otti tehtävänsä vastaan. Se ei ollut toki protesti hänen valinnalleen. Ranska jakautuu nyt myös maantieteellisesti kahtia ja se on hankalaa ranskalaista maaseutua tuntevalle ja rakastavalle maailmalle. Siellä kun Macronia ei rakasteta.
Emmanuel Macron juhlii voittoaan Pariisissa. Ranskalaisista 75 % kävi äänestämässä mutta peräti 12 % tyhjää tai Aku Ankkaa. Siis saman verran kuin Suomessa vihreää puoluetta, joka on sentään merkittävä vallankäyttäjä Helsingissä ja suurissa kaupungeissamme. Macron sai näistä kaupungeista kannatuksensa ytimen. Ei Ranskan maaseudulta, jota pidämme pyhänä kuten ranskalaiset itsekin.
Oikeasti Macron sai äänioikeutetuilta ääniä vain noin joka kolmannelta ja hänen vastaehdokkaansa joka kuudennelta. Lisäksi Marconilla ei ole parlamentissa yhtään parlamentaarikkoa ja muistuttaa tässä Paavo Väyrystä presidenttinä. Tästä Paavo Väyrysen ei pidä kuitenkaan innostua liikaa.
Ranskalaiset äänestivät ruton ja koleran väliltä ja nyt sitten tulisi käyttää valtaa, joka on valtikkana kuin Kekkosella aikanaan, mutta ei missään sellaisia tukijoita kuin Kekkosella, ehkä EU:n tukea lukuunottamatta. Toisin kuin Kekkosella, jolla oli puolueensa Maalaisliiton tuki ja taisi mies piipahtaa silloin tällöin Moskovassakin. Sisäpolitiikka sai olla rempallaan kunhan ulkosuhteet toimivat ja yya-sopimus.
Kari Suomalainen pilaili noilla ajoilla ja vaikkapa Kekkosen tilaamalla nootilla saadakseen tukea Honkaliittoa vastaan vaaleissa. Millaisia keinoja Macron käyttää jää nähtäväksi. Taitava hän varmasti on huippuälykäs sekä retorisesti osaava. Nuoreksi mieheksi kovan koulun käynyt.
Ranska voitti sentään murskaluvuin sumalaiset jääkiekossa, jolloin heiltä voi odottaa menestystä heille kokonaan vieraassa lajissa myös nyt presidentin vaalien jälkeen. Ilmiöhän on heille nyt kokonaan vieras.
EU:n johto kiittelee Macronia ja sen tuella voi hyvinkin menestyä rakentamalla siltoja Saksaan ja muihin eurooppalaisiin avainvaltioihin. Ei nyt kuitenkaan ensimmäisenä EU:sta eronneeseen Britannian.
Taannutaanko Ranskassa aikaan, jolloin Charles de Gaulle piti brittejä Yhdysvaltain Troijan puuhevosena. Ja taas olemme koko Euroopassa taantumassa menneen maailman ja kylmän sodan aikaisiin linnakkeisiimme, jossa ainut voittaja on Venäjä. Kun suhteita Venäjään lämmitellään Suomen talous kohenee. Jääkiekossa koettu tappio on tämän rinnalla kevyttä tavaraa.
On osattava hävitä oikeissa peleissä. Sitä kutsutaan kansainväliseksi diplomatiaksi ja ulkopolitiikaksi mutta sopii se pienempiinkin kansallisiin ja maakunnallisiin peleihimme maakuntahallintoa ja sotea keiteltäessä. Ei pidä olla liian ahne suurta kalaa pyydettäessä. Kaverillekin on jätettävä. Demarit osasivat tämän joskus, ei nyt enää. Puolue riitelee sisältä ja se on myrkkyä.
Jos saat noin 80-90 % asioistasi politiikassa toteutettua ja suostut häviämään 10-20 % tulos on loistava. Syntyy valtiomiestekoja. Jos suhde on päinvastainen, sinua voidaan silti äänestää ihan vain vanhalta muistilta ja ikääntyvän kansakunnan demaripuolueena. Tuloksen on syvän taantuman jatkuminen yhdyskunnan suuntana seuraten tuon puolueen sisäisiä riitoja.