Puoluelaitos olisi uudistettava

De visu; de auditu; de olfactu – Näkemänsä, kuulemansa, haistamansa

27.03. 2011–27.03. 2024

Seuratessa suomalaista keskustelua mediamme myötävaikutuksella syntyy vaikutelma puoluelaitoksesta, joka tulisi uudistaa. Keskusta on ollut maalaisliiton ajoista liki 1940-luvulta alkaen muutamaa hallitusta vaille kaikissa, ja vasta tänään meille kerrotaan, kuinka sen ohjelma olisi kokonaan virheellinen ja väärä. Eniten virheitä ovat tehneet kuitenkin puolueet, joiden paikka on keskustasta joko oikealla tai vasemmalla. Parhaiten olisivat menestyneet puolueet, joita ei ole vielä ymmärretty keksiä. Kaiken, mikä syntyy, täytyy kuolla – ”Defit omne, quod nascitur” (Quintilianus)

Toinen suuri riski puolueillemme on syntyvyytemme. Yrittäjien Brotherus todistaa Helsingin Sanomissa, kuinka syntyvyys on Suomen suurin riski (HS 26.03. 2024). ”Viime vuonna syntyi yli 43 000 lasta, ja eläkkeelle lähti 70 000 ihmistä. Se kertoo selvästi, että väestöpyramidi on romahtamassa.” ”Dei gratia” – ”Jumalan armosta.”

Saman artikkelin mukaan koko maailman väestön kasvu näyttäisi kääntyvän sekin jyrkkään laskuun saavutettuaan kymmenen miljardin lakipisteensä vuonna 2085. Muihin Pohjoismaihin verrattuna Suomen vanhushuoltosuhde heikkenee nopeammin. Artikkelin mukaan Suomessa voi olla 90 vuoden päästä enää alle miljoona suomalaistaustaista ja heidän jälkeläisiään. Nyt lukema on vielä runsaat viisi miljoonaa. Muutos ja sen dramaattisuus on otettava vakavasti. – Sananmukaisesti – ”De verbo”

Sama romahdus näyttäisi pätevän myös koko maapallon väestökehitykseen, jos se seuraa Yhdysvaltain vastaavaa tai suomalaista kehitystämme. Se näyttäisi romahtavan liki tasolle, jossa se oli 1000 vuotta eKr noin 100 miljoonaa. Väestöräjähdystä näyttäisi seuraavan sen kääntöpuoli. Jo nyt joka viides suomalaisista 40–49-vuotiaista naisista on lapsettomia. Saman ikäluokan miehistä 30 prosenttia. ”De facto” – Tosiasiassa.  

Lapsen hankkiminen on koulutetuille ylimääräinen taakka, kun se vielä hetki takaperin oli keino sosiaaliseen nousuun. Äitinä oleminen kannatti, nyt näin ei välttämättä enää ole. Näitä kulttuurisia arvokysymyksiä on vaikea mennä muuttamaan. Me kopioimme toisiamme ja kulttuuri- arvokysymykset ovat hitaasti muutettavia. Olemme samalla kiinne viihteellisessä kulttuurissa, jossa lapset ovat rajoite nuorten aikuisten vapaa-ajalle, toki myös opiskelulle ja urakehityksellekin. Rahaa ei taas nykyään kerry muille kuin rikkaille. – ”Dantur opes nullis nunc nisi divitibus.”

Olemme taitavia arvioimaan vaihtoehtoisikustannusten merkityksen lyhyen ajan optimoinnissa – niin ovat nuoret yksinäiset ympäri maailmaa. Me osamme optimoida miten elää 30-vuotiaan elämää, mutta unohdamme, millaista on elää vanhuksen elämää ilman lapsia tai lastenlapsia.  Me puhumme kyllä oikeutetusti väestöräjähdyksestä, mutta vaikenemme sen jälkeistä syntyvyyden kasvun romahdusta. Meillä tulisi olla myös jatkossa sekä hoivatyön rahoittajat että tekijätkin. Suomi kulkee tässä maaseutuineen kärkimaiden joukossa. Kehitys on ollut todella huolestuttava muuallakin kuin Itä-Suomessa ja seutukaupunkiemme maaseutupitäjissä, joissa syntyvyys on romahtanut. Arvaamatta etukäteen – ”De improviso.”

Millainen on sitten puolue, jonka paikka on pysynyt meiltä piilossa? Olen pohtinut tätä aika ajoin ennen vaalejamme ja vaalien jälkeen. Pääsiäisen aika ja pitkäperjantain aatto sopii sen esittelyyn paremmin kuin varsinaiset muille tehtäville jo varatut päivämme pääsiäisen aikoihin. Olemme erityisen onnellinen kansakuntana kyetessämme työstämään vaativimmat tehtävämme juuri ennen juhlapyhiä ja pakatessamme automme muuttaen viikonlopuksi maalle. Vaativille tehtäville on varattava aikaa. Mökillä ja työpaikalla meillä on usein muuta puuhaa. Anna, Jupiter, elinaikaa, anna paljon vuosia. – ”Da spatium vitae, multos da, Juppiter annos!” (Juvenalis).

Ensimmäinen tehtävämme on ratkaista kohdallamme, mitä politiikalla tarkoitetaan, ja miksi meillä toimittaja luovimmillaan, kirjoittaessaan keksimiään satuja ja tarinoita, on joutunut vertaisarviointiin ja hänen luovat, innovatiiviset sekä monella tapaa immersiiviset, ellei peräti interaktiiviset löydöksensä asetetaan toverituomioistuimen tuomittaviksi. Mitä tällaiset käsitteet oikein tarkoittavat? ”Hän lausuu tyhjiä sanoja, ääntä ilman ajatusta.” – ”Dat inania verba, dat sine mente sonum.” (Vergilius).

Robotikka käyttää niitä ja algoritmit. Ne ovat niille tärkeitä muotoiltaessa vastausta kysymyksiimme. Melkoinen osa ajastani menee näiden uusien käsitteiden kertomiseen ja ketkä niitä mahtaisivat sen jälkeen lukea? Keskustelu algoritmien kanssa on yhtä tyhjän kanssa, jos kansalaisilla ei ole aikaa muulle kuin 15 sekunnin vilkaisuun kuvia koneeltaan selaillen, kirjoittaa Helsingin Sanomien pääkirjotussivun armoitettu kielinero jo isänsä peruja. Vaalien alla myös vaimoineen Yhdysvalloissa vuoden viettäenkin. Kirjoitta kaikista asioista sekä muutamista muista. – ”De omnibus rebus et quibusdam aliis.” (Voltaire).

Politiikka parhaimmillaan on ikään kuin uppoutumista toiseen todellisuuteen. Se vaatii poliitikolta keskittymistä, sitoutumista ja syventymistä, syvää moniaistista tapaa ikään kuin taideteoksen esteettistä kokemusta hakien. Siinä vaaditaan samaan aikaan keskittymistä, sitoutumista, syventymistä ja lopulta uppoutumista ikään kuin toiseen tai pisimmälle ehtineillä kolmanteen todellisuuteen. Ilmiö muistuttaa tietokoneiden tekemää algoritmista uurastusta hakien ratkaisua sellaiseen, jota luova innovaatio populistisesti sen kertoen poliitikolta vaatii. Politiikan sisältö on sekin muuttunut ja on lajina äärimmäisen vaativa hallittavaksi. Algoritmit vaativat poikki- ja monitieteistä lukutaitoa. On rumaa kehua itseään – ”Deforme etiam est de se ipsum praedicare.” (Cicero).

Politiikka on ollut perinteisesti mielikuvilla pelaamista, jossa puolueet edustivat takavuosina aatteellista maailmankuvaa. Nykyisin nämä aatteet ovat kadoksissa ja puolueet edustavat marketteja, joista voit valita mitä tahansa ja keneltä tahansa tietämättä lopulta, kenelle äänesi on mennyt. Tällainen politiikka muistuttaa hybridiä biologin sellaista jalostaen ja tuloksena on tomaatin komea juurakko ja perunan vehreä varsisto. Sellainen hybridiyhteiskunta ei ole äänestäjälle mieluinen, ellei se sisällä myös uutta ajattelua, interatiivista vuorovaikutteista vahvaa immersiota, sosiaalisen median sekä tekoälyn yhteiskunnallista dilemmaa. Siinä voittaja vie nyt kaiken (HS 24.03.2024) tulkiten lehden pääkirjoitusta. Työn ja pääoman ristiriita on ikuinen. Annettakoon sopivimmalle – Annettakoon kauneimmalle – ”Detur digiori” – ”Detur pulchriori.”

Ongelmia ovat lähinnä vain muutamat, markkina-asemaansa väärin käyttävät ja kartellimaiset, pienin kustannuksin syntyvät globaalit yritykset. Näistä nopeimmat ja tuottavimmat teknoyritykset keräävät itselleen yhä suuremman osuuden markkinoista ja pystyvät suojautumaan kilpailultakin. ”The winner take it all” Abbaa lainaten ja perinteinen keskiluokka putoaa kyydistä. Voittaja vie kaiken. Jumala taas antaa kenelle tahtoo. – ”Deus dat cui vult.” (Eerik XIV:n vaalilause).

Maallikkoajattelussa tulee usein esille pelko siitä, että algoritmit robotteineen vievät työt ihmisiltä. Jos näin olisi, se näkyisi, olisi näkynyt, jo vuosikymmeniä jatkuneessa kehityksessämme algoritmeineen.  Tällaista ei kuitenkaan ole havaittu. Osa rutiinitöistä katoaa, mutta tilalle tulee pääsääntöisesti tuottavampia töitä. Politiikan on ohjattava ihmisiä niille vaativille alueille, jonne robotiikka ei vielä yllä. Pohjoismainen tulonsiirtojärjestelmä on toinen tapa ja sekin on toimiva. Ikää kun Jumalan koneesta. – ”Deus ex machina.” (Platon).

Dilemma toimii tilanteessa, jossa äänestäjälläsi tai puolueesi jäsenillä on kaksi tai useampia vaihtoehtoja, joista mikään ei ole toki täydellinen, saati helppo valinta. Sillä juuri näin on uuden sosiaalisen median ja tekoälyn algoritmien yhteiskunnallisen dilemman kohdalla oleva. Tämä juuri sinun pohtimasi interatiivinen dilemma liittyy lukuisiin moraalisiin, eettisiin tai vaikeasti ratkaistaviin liki immersiivisiin tilanteisiin, joissa on punnittavana lukuisia eri arvoja, etuja tai velvollisuuksia. Koko ajan häntä, oman ajan äänestäjääsi, kiusaavat tietosuoja ja sen loukkaukset, yksityisyys, disinformaatio ja sen vääristymät, valeuutiset tai pahimmillaan syrjintä ja loukkaava eriarvoisuus, kaiken aikaa kasvava vastuu ja lainsäädäntö, monimutkainen ja koukuttava käyttäjäriippuvuus jne. jne. Se on julma välttämättömyys. – ”Dira necessitas.” (Horatius).

Nämä jos koska edellyttävät alan teknologian kehittäjiltämme, tutkijoilta ja viranomaisilta istumista saman pöydän ääreen, väsymättömänä tavoitteenaan tasapainottaa uuden teknologian edut osaksi yhteiskunnan yhteisiä arvojamme ja etujamme.  Viimeisimmät kirjani käsittelevät juuri näitä todella kimurantteja kysymyksiämme. Vastauksia kun on enemmän kuin yksi. Ja se on aina hyvä merkki uudessa yhteiskuntamallissamme. Opetuksesta vaikeudet tulevat – Tieto lisää tuskaa. – ”Difficultatem facit doctrina.”Quintilianus).

 

Arvokonservatiivit ja radikaalit samassa puolueessa

Niinpä keskustan ja demareitten heikompiosaisten asiaa ajavat ovat puolueittensa välillä lähempänä toisiaan kuin puolueensa johtoa. Puolueen sisällä erot ovat suurempia kuin puolueitten välillä. Kokoomuksessa on samaan aikaan sekä arvokonservatiiveja että markkinaliberaaleja ja myös hyvinvointipalveluja puolustavia arvoja. Vasemmiston sisällä kamppailevat liberaalit punavihreät ja ay-siiven konservatiivit arvot, vihreät oikeistolaiset ja vasemmistolaiset taistolaiset, joiden sosiaali- ja talouspolitiikassa ei ole mitään yhteistä. Näin siis pääsiäisen alla vuonna 2011. Olin tästä varoittanut kirjoissani Arctic Babylon I, II, ja III. Näistä ensimmäinen oli kirjoitettu jo 1970-luvulla mutta jäi vaille painokonetta Oulussa. Se oli siellä julma välttämättömyys. – ”Dira necessitas.” (Horatius).

Kristillisissä Päivi Räsänen puoluejohtajana tarttui homovastaisuuteen ja puolueen presidenttiehdokas, eduskunnan maltillinen synteesinvetäjä Bjarne Kallis otti ja jätti koko politiikan teon hetkellä, jolloin perussuomalaiset alkoivat edustaa suomalaista arvomaailmaa parhaimmillaan. Bjarne Kallis olisi toiminut toisin ja saanut puolueensa menestymään. Suomessa suuntaa suurpuolueissa pelästyttiin ja turvallisuuspolitiikan toimittaja Kari Huhtala (HS 27.3) kuvaa tämän ikään kuin Suomi olisi pudonnut kärryiltä. Elettiin todellakin vuotta 2011, josta olin aiemmin ennustanut poikkeuksellisen suureksi vedenjakajaksi. Ja sellaiseksi se todella muodostuikin. Se oli kuin viimeinen taistelu. – ”Dimicatio ultima.”

Libyaan suhtaudutaan varovasti, kansallisvimma kiusaa, kielikiihkoilua harrastetaan, omia vahvuuksia epäillään, kansallinen omakuva on kolhiintunut, poliittinen käpertyminen ajaa maata kasainvälisen politiikan laidoille. Kaikkeen näyttää olevan yksi yhteinen nimittäjä, perussuomalaisuus. Perussuomalaisuus ei ole enää vain puolue vaan vanha kunnon tapamme haukkua itseämme, omaa kuvaamme, suomalaisuutta. Siitä ei pääse irti edes muuttamalla pois Suomesta. Se kulkee korvien välissä, on imetty äidin maidossa, on osa identiteettiä ja kansallisia arvojamme, yhteistä suomen kieltä ja kulttuuria. Alettiin lietsoa vastakkainasettelua. Juuri tuolloin oli vaikeaa olla kirjoittamatta satiiria. – ”Difficile est saturam non scribere.” (Juvenalis).

Suomi nukkui vuosikymmenen ja muuttui samalla yhteiskunnallisen projektinsa hukanneeksi maaksi. Menetetty vuosikymmen johti konsensuksen sijaan taloudelliseen pysähtyneisyyteen, harmaantuneeksi, suuret projektinsa tyystin unohtaneeksi kansakunnaksi. Taustalla kummittelee pelko kaiken uuden olevan peikko, joka uudistaa liian nopeasti ja kaikki eivät pysy mukana sen vauhdissa. Tyyppiesimerkkinä käsite hybridistä ja Venäjän tavasta vaatimattomallakin tavalla ja arsenaalilla saada suomalaiset pois tolaltaan. Monelle oli vaikeaa päästä äkkiä irti pitkäaikaisesta rakkaudesta. – ”Difficile est saturam non scribere.” (Juvenalis).

Väljempi lippalakki

Politiikassa on osattava joustaa Rkp:n tapaan silloin, kun haluaa vaikuttaa myös pienenä ryhmänä hallituksessa. Pienessä ryhmässä, kielipuolueessa, voi olla useita arvoja ja niiden rikkaus, mutta samalla on oltava maltillinen. Kaikkea on siedettävä ja pidettävä arvossa toisin kuin suurpuolueissa, joiden tehtävä olisi linjata oma ohjelmansa aatemaailmansa ja arvojen kautta. Raha ja pääomien liike ei ole sinänsä aate tai edes arvo, pikemminkin häilyvä ja epävarma talousoppi, josta emme ole edes yksimielisiä. Näitä oppeja on paljon. Usein vielä vainajien hengille omistettu.” – ”Dis manibus (sacrum).

Ihmisillä on oltava erityisen selkeät vaihtoehdot silloin, kun he tekevät valintoja konservatiivisen ja radikaalin, oikean ja vasemman välillä, ja näitä myös vaihtaen suhdannekierron mukaan valintansa tehden. Kun eletään syvää lamaa, tarvitaan luovaa, radikaalia ja innovatiivista henkeä, riskinottoa, kun taas myötätuulessa jarrutellaan jo ylikuumenemista ja konservatiivit ovat siinä taitavia. Venäjälläkin on taatusti ihmisiä, jotka tietävät, että sulkeutuneen sotilasdiktatuurin aika tulee joskus päättymään. Toivottavasti kuitenkin nyt rauhanomaisesti ja ilman verisiä yhteenottoja. Edessä on pitkä oppimisen tie. – ”Discendi via.”

On aika kerätä varoja huonon päivän varalle, maksettava valtion velkaa, painettava jarruja hämäläiseen tapaan eläen ja keskittyen satakunnantien perusparannukseen kadehtien Hämeenlinnan ohi kulkevaa moottoriliikennetietä, turkulaisten pääväylää, nelostietä kohti pohjoista ja Lappia, savolaisten viitostietä. Infrastruktuuri on väline eikä kelpaa arvoksi oikein sekään, saati puolueen aatemaailman edustajaksi.  Se joka haluaa rikastua, haluaa rikastua nopeasti. – ”Dives qui fieri vult et cito vult fieri.” (Juvenalis).

Kaikki me tietä käytämme ja nettimme avaamme, oli vallassa mikä tahansa puolue. Olemme kaikki viihteen väsyttämiä ja sen rinnalla syntyneen vihamielisen informaatiovaikuttamisen uuvuttamia. Moni saa siitä kuitenkin leipänsä, eikä ole hevin luopumassa tuon keinon kerran opittuaan. Jopa taidekaupassa rikolliset saivat puuhastella pienissä taidepiireissämme vuosikausia kaikessa rauhassa. Sanoo kirkon opettaja – Tohtori kunnian vuoksi. – ”Doctor ecclesiae” – ”Doctor honoris causa.”

Satakunnan tauti vie kalat vedestä

Satakuntalaisten vuoro tulee, kun ensin ratkaistaan Rauman ja Porin tien paikka. Jos Poriin johtavaa kakkostietä ei Satakunnassa arvosteta, sen väylän kunto on toinen kuin muiden pääkaupunkiseudulta erkaantuvien ulostuloteitten. Jos sisäkehän bulevardeja arvostetaan, ulos johtavat avenuet jäävät puolestaan vähemmälle huomiolle. Jos metropolipolitiikka ohittaa maaseutupolitiikan, liberaali kaupunkipoliitikko on saanut niskalenkin luonnonvarapolitiikastaan tai näkee jälleen maaseudun kovin kapeasta näkökulmasta matkaten Vantaalta Brysseliin. Näin aprikoitiin vuonna 2011. Mitä uutta tänään tuolla rintamalla? Muuta kuin emännän illallinen. – ”Dominae cena.”

Avenuen merkityksen oivaltaminen vie aikansa ja johtaa lopulta Raumalla ja Porissa perinteisesti Turun kautta etelään. Turun ja Porin läänin reititys ei ole Forssan ja Karkkilan kautta kulkeva ensinkään ja forssalaisten pääkaupunki on nyt Lahden suunnassa, kun vaalit taas kerran lähenevät. Se on omituinen suunta, jossa Forssan talousalueen politiikka (policy) muuttuu aluetaloudessa merkityksettömäksi. Talousalue kokee olevansa voimaton, mitätön, eristetty, ilman todellisia vahvuuksia ja tilanne vain pahenee kriisien lisääntyessä maailmalla. Suomessa väylähankkeet dominoivat yhteiskunnallista keskustelua ja nyt se jatkuu vuosikymmenestä toiseen ja vielä pääsiäisenä 2024.  Samaan aikaan Yhdysvalloissa silta romahtaa laivareitin tieltä sekä Venäjällä Moskovan rauhaa häiritään terroristiteolla. Herra olkoon teidän kanssanne – ”Dominus vobiscum.”

Mutta vain Lahden ja Hämeenlinnan suunnalta voi tulla niin paljon ääniä, että yksi edustaja myös Lounais-Hämeestä valittaisiin vaaleissamme. Forssaa ja Lounais-Hämettä vaivaa sama tauti kuin Suomea Euroopan Unionin sisällä; omien vahvuuksien kiistäminen, epäluulo, eristäytyminen, käpertyminen forssalaiseen maailmankuvaan. Forssalainen maailmankuva ei voi olla samanlainen kuin Espoossa tai Turussa, Lahdessa syntyvä. Omat eväät eivät riitä ja muut käyttävät vain pelinsä välineenä. Kansallisesti taas Ruotsi on Suomea vikkelämpi. Kuinka pitkäksi voisi poliittinen lakko venähtää ruotsalaisilla pääsiäisenä 2024? Hajota ja hallitse – Oma talo paras talo. – ”Divide et impera! (Filippos) – ”Domus propria domus optima.” (Aisopos).

Ruotsin hyvinvointi rahoitetaan aivan eri tileiltä kuin Suomen. Suomi häviää nämä vertailu mennen tullen. Valitettavasti Suomen julkista taloutta ei rahoita Ruotsin kaltainen kansantalous. Siellä velkaa ei ole kertynyt juuri nimeksi. Niinpä Ruotsi paahtaa nyt kovaa vauhtia kohti tulevaa. Se ottaa irti kaiken ilon uusita innovaatioista samaan aikaan kun Suomi polkee paikallaan. Ruotsi on kapitalismin menestystarina, Suomi ei sitä ole. Ruotsin mallin omaksuminen yrityksissämme, yhteiskunnallisessa ajattelussa ja työmarkkinoilla, vie vielä kauan. Lisäksi kokematon sota viehättää. – ”Dulce bellum inexpertis.” (Erasmus Rotterdamilainen).  

Tätä odotellessa julkista taloutta on leikattava, toimintaa tehostettava sekä seinää vasten. Työmarkkinoiden uudistaminen on sekin sitä vanhaa tuttua kuurupiiloa ja riitelemistä, kirjoittaa päätoimittaja Matti Kalliokoski Suomen Kuvalehdessä masentavan pääkirjoituksensa otsikolla ”Ruotsi on nuorempi ja vikkelämpi.” (08.03. 2024). Miksi Kalliokoski ei voisi olla edes vähän armollisempi, kun kyseessä on kapitalismin menestystarinasta ja sen vertailusta Suomen soiseen maaperään. Olemmehan me sentään auttaneet Ruotsia ainakin turvallisuuspolitiikassa, Nato jäsenyyden haussa ja panneet lopulta rajan kiinni puskurivaltiona Venäjän aggression suuntaan. Eläkää iloisina niin kauan kuin kohtalo suo. – ”Dum fata sinunt vivite laeti. (Seneca).

Kun seurasi kokonaan uusien ja outojen pienpuolueiden vaalitenttiä (2011), näiden puheenjohtajat korostivat, kuinka mielipide on heidän henkilökohtainen arvovalintansa ja puolueen sisällä voi olla monenlaista mielipidettä. Miten tällaista puoluetta voi äänestää? Vuonna 2024 vaalit olivat aivan uudenlaiset. Nyt puhuttiin arvoistamme ja siihen se aika menikin, mitä yksittäiset poliitikkomme olivat nuoruudessaan lausahdelleet koskien sosiaalisen median kirjoituksia. Kun typerykset koittavat karttaa virheitä, he ryntäävät toiseen äärimmäisyyteen. – ”Dum vitant stulti vitia, in contraria currunt.” (Horatius).

Puolueella on oltava ohjelma, jota äänestää, eikä satunnaisia mielipiteitä, joita heitellä miljoonayleisölle television kallista aikaa käyttäen yhden hupsun henkilön idols -ajatuksille. Tätä varten on omat viihdekanavansa ja sosiaalisen median anonyymit paikat parahtaa tuskansa maailmalle. Näin siis vielä keväällä 2011 muutosta hakien. Saatiinko se yli kymmenen hallituksen toimesta vuoteen 2024 tultaessa? Toivon niin kauan kuin hengitän – ”Dum spiro, spero.”

Tällaisten puolueitten kautta myös demokratia joutuu kriisiin ja lopulta vallan ottaa media kirjoittaen ihka oman agendansa. Media kertoo, miten ja mistä poliitikko mielipiteensä sanoo ja milloin se julkaistaan, jos julkaistaan. Vaalit ovat näin viihteellinen ja jännittävä tapahtuma, jossa EU joutuu odottamaan vuoroaan ennen kuin Suomi sanoo mielipiteensä, jonka kaikki kyllä jo tietävätkin. Kun sitten kaksi tekee saman, se ei kuitenkaan ole sama. – ”Duo cum faciunt idem, non est idem.” (Terentius). Kuten nyt Suomi ja Ruotsi liittyen Natoon.

Vanhat puoluefossiilit vaihtoon

Poliittisen historian tutkija Timo J. Tuikka olisi perustamassa maahan kokonaan uudet puolueet (HS 12.3. 2011), jolloin syntyisi neljä ryhmää: liberaalioikeisto, liberaalivasemmisto, konservatiivioikeisto ja konservatiivivasemmisto. Idea ei ole toki uusi. Tällainen arvoperustainen jako edustaisi paljon paremmin äänestäjien tarpeita kuin 1900-luvun alun puoluefossiilit, joiden aatteelliset eväät loppuivat jo paljon ennen EU-kautemme alkua. Niitä tarvitsevat enää vain viihdetaiteilijat ja eläkeläiset, politiikan toimittajat työvälineenään. Ne muistuttavat historiasta ja kertovat ikään kuin menneen ajan ylähuoneen olemassaolosta brittiläisessä parlamentissa. Päätökset toki tehdään Brysselissä, aiemmin Kremlissä ja sitä ennen Tukholmassa. Kuka tai mikä meillä Suomessa edustaa konservatiivivasemmistoa puolueenamme? Kaikkihan ne näyttelevät nyt punavihreää ääriliberaalia ja tungosta alkaa olla liberaalioikeistonkin arvokartalla. Suomalainen porvari voi olla jopa liberaali, joutumatta enää arvoineen vaikeuksiin. Sen sijaan vasemmalla poliittisen nelikentän konservatiivilokero ammottaa tyhjyyttään. Leimakirveet on lainattu isovanhempien puuliiteristä tai saunan porstuasta. Suloista on sopivalla hetkellä hullutella – ”Dulce est desipere in loco. (Horatius).

Yhdestä puusta valittu puoluejohtomme, poliittinen eliittimme, muotoilee Mari Kiviniemen, Jyrki Kataisen ja Jutta Urpilaisen toimesta keskiluokkaisen aatemaalimansa edut niin tylsiksi, ettei eroja enää synny. Vaaleihin lähestyttäessä toimittajan on tiukattava vastauksia kuin takavuosien vaalitenteissä ikään. Ne ovat pelkkiä latteuksia ja tapa vältellä vastaamasta kysymyksiin, kun kerrankin olisi tilaisuus kertoa suurista yhteiskunnallisista aatteista ja visoista. Suurin visio vihreillä on naimalakko ja sen ulottaminen homojen vihkiseremoniaan. Eletään edelleen vuotta 2011. Muutosta odotellaan nyt poliittisessa lakossa vanheten pääsiäisenä 2024. Paha on sinun potkia tutkainta vastaan. – ”Durum est tibi contra stimulum calcitrare. (Raamattu, Ap.t. 26:14).

Ruotsin demarit ratkaisivat oman ongelmansa suuntautumalla suoraan perinteeseen. Uusi puheenjohtajaksi valittu Håkan Juholt lainaili Tage Erlanderia ja Olof Palmea. Suomessa sama tarkoittaisi Väinö Tanneria, Rafael Paasiota tai Kalevi Sorsaa, ei vielä niinkään Paavo Lipposta tai eläviä presidenttejämme. Kukaan ei muista enää Honka-liittoa, mutta moni toki ehkä vielä tunnistaa käsitteen talvisota ja jatkosota sekä SDP:n juuret Forssassa. Forssassa ne on toki unohdettu. Forssassa olet joko kapellimestari tai kuoronjohtaja. Suomen kielessä ja Forssan murteessa ei ole edes sanaa, joka tarkoittaa yleisesti musiikin johtamista. Olen asunut Forssassa kohta puoli vuosisataa enkä ole huomannut kenenkään kadulla tervehtivän. Tätä ilmastokorjausta eivät kansainväliset lait ja säätely Suomessa muuksi muuta eläen vuotta 1990, 2011 tai 2014. Odotan kuitenkin sitä hetkeä. Aivan kuten pehmeä vesi kovertaa kovaa kiveä. – ”Dura tamen molli saxa cavantur aqua.”

Ruotsissa uudistusmielisimmät ehdokkaat eivät oikein menestyneet ja uhkana ovat ruotsidemokraatit, kaupunkidemokraatit, käytännössä puoluehajaannus ja tapa nostaa puolue syvästä kuopastaan. Juholtiin kohdistuu vähän odotuksia, toisin kuin nyt suomalaiseen kollegaan, jolle vaalitappio olisi nyt epäilemättä viimeinen. Ruotsalaisten muukalaisviha on suomalaisille tuttu jo 1960- ja 1970-luvuilta, jolloin suomalaisia muutti sinne liki sama määrä kuin itse asutimme Karjalan evakkoja omaan maahamme. Ruotsin vaaleja ja pitkiä listoja puolueineen ei pidä sotkea Suomen oloihin. Kahden kiistellessä kolmas iloitsee. – ”Duonbus litigantibus tertius gaudet.”

Suomessa keskusta (maalaisliitto) on istunut hallituksessa liki yhtäjaksoisesti alkaen V.J Sukselaisesta (1945–1964) ja edeten usein pääministeri paikalla Virolaisen, Väyrysen, Ahon, Jäätteenmäen, Vanhasen, Kivinimen, Sipilän, Kulmunin ja nyt Annika Saarikon johdolla. Annika Saarikon elinaikana (40 vuotta) Satakunnan, Vaasan, Lapin ja Itä-Suomen vaalipiirit ovat kutistuneet 19 paikalla. Se kertoo Suomen poliittisen suunnan. Sipilän hallituksessa keskusta ajoi taksiuudistusta ja talouskuria, Marinin hallituksessa se tuki velkaantumista ja turvetuotannon alasajoa. Puolue kuvaa Suomen muuttumista ja samalla konservatiivin keskustapuolueen kannatuksen romahdusta liberaalina puolueena EU:n päätöksenteossa esiintyen. Näkyvin kannatuksen syöjä on ollut puolue itse ohjelmineen sekä perussuomalainen puolue (SMP). Ilmiö kertoo Suomen talouden ja poliittisten olojen muutoksesta samalla. Jätkä on työnsä tehnyt, jätkä saa mennä. Laki on kova, mutta se on laki. – ”Dura lex, sed lex.” (Ulpianus).  

Soininvaara ja parasiitit

V.J Sukselaisesta ja vuodeta 1945 alkaen yhtäjaksoisesti

Erot Suomessa löytyvätkin puolueiden sisältä, eivät niiden puheenjohtajien väliltä. Vasemmiston Paavo Arhinmäen ja vihreitten Anni Sinnemäen aatemaailma ei poikkea millään tavalla vasemmistoradikaalin puolueen maailmankuvasta ja siihen mahtuu Soininvaaran parasiittipuheet perussuomalaisista. Soininvaarasta on syntynyt todellinen vaara Timo Soinille ja kertoo vaalien todellisesta luonteesta vuonna 2011.

Samalla erehtyminen on inhimillistä ja erehdyksen tunnustaminen viisautta. – ”Errare humanus est et confiteri errorem prudentis.” (Hieronymus).

Toisin kuin oikeistoradikaali, vasemmiston siiven radikaali ei aina malta harkita sanavalintojaan. Tosin edellisen kerran kilpailevasta puolueesta ja sen äänestäjistä tuota loiskäsitettä käytti natsisaksan eliitin edustaja juutalaisista. Vaalit muuttuivat likaiseksi ja Soinin vaarana on juuri puolueen provosoituminen, kun “eliitin” kateus muuttuu todella raivokkaaksi elämänasenteeksi vaikeimmilla työttömyysalueillamme.

Toisaalta moni tekee norsun kärpäsestä. – ”Elephantem ex musca facis.” (Lukianos).

Kahden radikaaliryhmän kielikuvat ja valinnat ovat lopulta lähellä toisiaan niin oikealla kuin vasemmalla. Radikaaleja uudistajia tarvitaan, siinä missä konservatiivisia säilyttäjiäkin. Niin vasemmalla kuin oikealla siivellä. Kahden puolueen ja aatesuunnan järjestelmä ei oikein Suomeen sovi. Mitä pienempi maa, organisaatio tai laitos, sitä enemmän siellä on henkistä pääomaa ja osaamista, laadukkaita edunvalvojia ja johtajia. Mitä enemmän päättäjiä, sitä harvempi lopulta päättää. Yhdysvallat tulee toimeen liittovaltiona kahdella puolueella, Suomi tarvitsee toki enemmän. Mitä vähemmän valtaa, sitä merkittävämpi on vallankäyttäjä ulkoisine tunnuksineen. Siispä juokaamme – ”Ergo bibamus! (Paavi Martinus IV).

Alkiolaisempi kuin Alkio itse

Kun kokoomuksen jupisevat konservatiivit, keskustan cityvihreät ja nurkkaan ahdistetut liberaalit sekä Sdp:n perinteiset solidaarisuuden vaalijat pääsisivät lopulta omiin joukkoihinsa, kuten sosiaalisen median sisällä toki ryhmät syntyvätkin, äänestäjät voisivat tunnustaa rehellisesti väriään, eivätkä äänet puolueissa menisi aivan väärille henkilöille. Nyt äänestäminen on kuin lottoamista, eikä vaaliuurnilla tiedä, mikä siipi lopulta saa vaalikarjan äänet. Syntyy vaikutelma, jossa demarit ja keskusta ovat aina hallituksessa. Sellaisessa puolueessa seinät ovat kaukana toisistaan ja katto korkealla. Arvonsa tuntevan äänestäjän on tätä vaikea sietää vuonna 2024. Järjen luoma olento – ”Ens rations.”

Kun perussuomalaisia moititaan populismista, syy on usein väärin ymmärretyssä puolueen aatemaailmassa, joka iskee vanhojen puolueitten arimmalle alueelle. Puheenjohtaja Timo Soinin linjaukset ovat juuri huono-osaisimpien puolustamisessa, Alkion yhteiskunta-ajattelusta väitelleen Arja Sahlbergin mukaan, alkiolaisempia kuin keskustan puoluejohdon ja eliitin linjaukset. Kun muilla puolueille aatteet on aikanaan lainattu muualta, ja osin jo myös kuopattu ja haudattu, alkiolainen aatemaailma on kovin suomalainen. EU jätti suuren puolueen mentävän aukon suomalaiseen aate- ja arvomaailmaan, joka ei oikein kenellekään kelvannut. Nyt se kelpaa tai maistuu happamalta kuin pihlajanmarjat ketulle. Jotain iloa on oltava itkussakin. – ”Est quaedam flere voluptas.” (Ovidus). Huonosti suunniteltu onnistuu ja viisas harkinta erehtyy.” – ”Et male consultis pretium est, prudentia fallit.” (Manilius).

Tämän linjan ymmärtäminen, hakien aitoa populismia, saati maahanmuuttokriittisiä ja impivaaralaisia eristäytymislinjan ratkaisuja perussuomalaisia jäljittelevässä ohjelmassa, ovat seurausta väärinkäsityksestä. Ruotsia taas kerran kopioiden ne johtavat vanhan puolueinstituution sisällä joko likaiseen leimaamiseen, tai sitten Ruotsin demareitten epätoivoon. Ruotsin tauti ei ole suomalainen ilmiö ensinkään, eikä meillä ole samoja taustoja, joista tuo tauti olisi edes voinut syntyä. Kun seuraa perussuomalaisen puolueen syntyä ja historiaa, on helpompi ymmärtää sitä seuraamalla maalaisliittokeskustapuolueen menestystä ja pitkää valtakautta. Se on ikään kuin peilinä vennamolaisen puolueen synnylle ja myöhemmälle menestykselle, aikanaan toki kekkosvihallekin ja idänsuhteillemme. Kaikissa asioissa kokemus on opettajana. – ”Est rerum omnium magister usus.” (Julius Caesar).

Perussuomalaisuushan ei ole puolue vaan pikeeminkin juuri aatteellinen elämäntapa ja arvomaailma. Jos sitä ei olisi, se olisi nyt keksittävä. Ministeri Sirkka-Liisa Anttila ei leimaa likaisesti, mutta kertoo tämän totuuden toisella tavalla ja rehellisesti Forssan Lehdessä (FL 27.3. 2011). Suora lainaus hallituksen politiikan puolustamisesta: “En itse ihannoi tällaista yhteiskuntaa, mutta me Suomessa emme kykene sitä yksin muuttamaan. Elämme aivan liikaa rahan ja pääomien armoilla.” Minäkin Arkdiassa. –”Et in Arcadia ego.” (Nicolas Poussin).

Jos näin on, siitä täytyy irtautua, rahan ja pääoman arvoista ja aatemaailmasta.  Kyseessä olisi valinta, joko oikeistokonservatiivisena tai oikeistoradikaalina puolueena, mutta ei molempina samaan aikaan pelkkänä pelin politiikkana, jossa äänestäjä ei tiedä, kumpi äänen lopulta saa. Puolueessa kun on koko ajan monen arvo- ja aatemaailman edustajia myös vasemmalta ja usein jopa sen radikaalista siivestä ja häpeilemättä keskustalaisena esiintyen ja virkansa privilegiona, mandaattina puolueelta vihreänä feministinä ikeensä kantaen. Typeryydelle kun on ominaista huomata toisten viat ja unohtaa omansa. – ”Est proprium stultitiae aliorum vitia cernere, oblivisci suorum.” (Cicero). 

Näin pääsiäisen aikaan sen ymmärtäminen on helpointa juuri maalaisliiton vanhoilla ydinalueilla Itä-Suomessa ja Pohjanmaalla sen soisilla Suomenselän maalaispitäjien ja pienten keskuskaupunkien äänestäjiä seuraillen. Presidentin vaaleissa 2024 nämä äänestivät ensin perussuomalaista eduskuntamme puhemiestä Jussi Halla-ahoa ja ratkaisivat lopulta vaalien lopputuloksenkin. Valittiin kahdesta pahasta se pienempi. Se on hyvin suomalainen tapa toimia pragmaattisesti ja hyväksyä kohtalonsa. Moni kun haluaa olla mieluummin Platonin kanssa väärässä kuin noiden mokomien kanssa oikeassa. – ”Errare malo cum Platone quam cum istis vera sentire.” (Cicero).

Louksi vielä joskus vaikeaksi kerrottujen ns. sivistyssanojen avaus käyttäen apuna tekoälyä ja robotiikkaa, algoritmien yhteistä ymmärrystämme:

ChatGPT 3.5

Mitä tarkoitetaan sosiaalisen median sekä tekoälyn yhteiskunnallisella dilemmalla?

ChatGPT

Sosiaalisen median ja tekoälyn yhteiskunnallinen dilemma viittaa moniin eettisiin, moraalisiin ja yhteiskunnallisiin kysymyksiin, jotka liittyvät näiden teknologisten välineiden käyttöön ja vaikutuksiin yhteiskunnassa. Tällaisia dilemmoja voi esiintyä esimerkiksi seuraavilla aloilla:

1. Yksityisyys ja tietosuoja: Sosiaalisen median alustojen ja tekoälyn käyttö voi vaarantaa yksityisyyden ja tietosuojan, kun käyttäjien henkilökohtaisia tietoja kerätään, analysoidaan ja jaetaan ilman heidän suostumustaan tai ilman heidän täyttä ymmärrystään siitä, miten heidän tietojaan käytetään.
2. Vääristynyt informaatio ja kuplat: Sosiaalisen median algoritmit ja tekoälypohjaiset suositusjärjestelmät voivat johtaa siihen, että käyttäjät altistuvat vain samankaltaisille näkökulmille ja mielipiteille, mikä saattaa vahvistaa kuplia ja polarisoida yhteiskuntaa.
3. Väärennetyt sisällöt: Tekoälyllä voidaan luoda uskottavan näköisiä väärennettyjä videoita, kuvia ja äänitteitä, mikä voi aiheuttaa vahinkoa yksilöille ja yhteiskunnalle, kun näitä väärennettyjä sisältöjä käytetään harhaanjohtamiseen tai manipulointiin.
4. Työpaikkojen ja talouden muutos: Tekoälyn käyttöönotto voi johtaa työpaikkojen menetyksiin tietyillä aloilla, kun tekoäly korvaa ihmistyövoimaa monissa tehtävissä. Tämä voi aiheuttaa sosiaalisia ja taloudellisia ongelmia, kuten työttömyyttä ja taloudellista epätasa-arvoa.
5. Syrjinnän ja ennakkoluulojen vahvistaminen: Tekoälyalgoritmit voivat sisältää piileviä ennakkoluuloja ja syrjiviä käytäntöjä, jotka vahvistavat ja levittävät epätasa-arvoa eri väestöryhmien välillä.
6. Vaikutus politiikkaan ja demokratiaan: Sosiaalisen median ja tekoälyn välineitä voidaan käyttää väärin vaikuttamaan vaaleihin, levittämään propagandaa ja manipuloimaan ihmisten mielipiteitä, mikä voi vaarantaa demokraattisia prosesseja ja päätöksentekoa.

Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä sosiaalisen median ja tekoälyn yhteiskunnallisista dilemmoista. Näitä kysymyksiä on tarkasteltava huolellisesti, jotta teknologian käyttöä voidaan ohjata eettisesti ja vastuullisesti yhteiskunnan parhaaksi. Lisää kirjasta: Luostarinen 2023: Sosiaalisen median sekä tekoälyn yhteiskunnallinen dilemma.  ”Ad surdas aures canere” – Laulaa kuuroille korville.

Dilemmaa toimii tilanteessa, jossa äänestäjälläsi tai puolueesi jäsenillä on kaksi tai useampia vaihtoehtoja, joista mikään ei ole toki täydellinen, saati helppo valinta. Sillä juuri näin on uuden sosiaalisen median ja tekoälyn algoritmien yhteiskunnallisen dilemman kohdalla oleva. Tämä juuri sinun pohtimasi interatiivinen dilemma liittyy lukuisiin moraalisiin, eettisiin tai vaikeasti ratkaistaviin liki immersiivisiin tilanteisiin, joissa on punnittavana lukuisia eri arvoja, etuja tai velvollisuuksia. Voisiko tämän sanoa toisinkin?

ChatGPT

Kyllä, tämän voisi ilmaista toisinkin. Sosiaalisen median ja tekoälyn algoritmien yhteiskunnallinen dilemma voidaan nähdä monimutkaisena tilanteena, jossa toimijoiden, kuten yksilöiden, yritysten ja hallitusten, on punnittava useita vaihtoehtoja, joista mikään ei ole täydellinen tai helppo valinta. Tässä tilanteessa korostuu se, että päätöksentekijöiden on huomioitava monia moraalisia, eettisiä ja vaikeasti ratkaistavia tekijöitä, jotka voivat olla keskenään ristiriidassa. Tällaisissa tilanteissa voi olla vastakkaisia arvoja, etuja ja velvollisuuksia, jotka vaativat tasapainottelua ja harkintaa.

Esimerkiksi päätettäessä sosiaalisen median algoritmien muutoksista on otettava huomioon käyttäjien yksityisyys, tiedon monimuotoisuus, demokraattiset prosessit ja liiketoiminnalliset tavoitteet. Näiden erilaisten näkökulmien välillä voi olla ristiriitoja, ja päätöksentekijöiden on pyrittävä löytämään tasapaino näiden eri intressien välillä. Lisäksi on huomioitava, että päätökset voivat vaikuttaa laajasti yhteiskuntaan ja yksilöihin, joten niiden vaikutuksia on arvioitava perusteellisesti ennen päätösten tekemistä.

Tämä dilemma voi olla interaktiivinen ja jatkuvasti kehittyvä, koska teknologian ja yhteiskunnan välinen suhde muuttuu ja uusia eettisiä kysymyksiä ja haasteita nousee esiin teknologian kehityksen myötä.

Mitä tarkoitetaan hybridiyhteiskunnalla ja sen muutoksella kohti illuusioyhteiskuntaa? Miten poliittisten liikkeiden (puolueiden) tulisi reagoida tässä muutoksessa? (Ks. Luostarinen 2024: Hybridiyhteiskunnasta illuusioyhteiskuntaan. ”Natura nihil agit frustra” – Luonto ei tee mitään turhaan. (ks. myös www.clusterart.org)

ChatGPT

Hybridiyhteiskunta viittaa yhteiskuntaan, jossa perinteiset instituutiot ja käytännöt ovat yhä läsnä, mutta ne ovat yhdistyneet uusiin digitaalisiin ja teknologisiin välineisiin ja rakenteisiin. Tämä voi ilmetä esimerkiksi siten, että sosiaalisen median alustat ja tekoälypohjaiset järjestelmät ovat osa jokapäiväistä elämäämme ja vaikuttavat merkittävästi siihen, miten tietoa ja vuorovaikutusta jaetaan ja miten päätöksiä tehdään.

Illuusioyhteiskunta puolestaan viittaa tilanteeseen, jossa yhteiskunta on muuttunut niin, että todellisuuden ja virtuaalisen maailman välinen raja hämärtyy entisestään. Tässä tilassa ihmiset saattavat olla alttiita harhaanjohtavalle tai manipuloivalle informaatiolle, ja heidän todellisuudentajunsa saattaa vääristyä digitaalisen median vaikutuksesta. Illuusioyhteiskuntaan voi liittyä myös sosiaalisen median kuplautumista ja polarisaatiota, joissa yksilöt altistuvat vain tietyille näkökulmille ja totuuksille, jotka voivat olla vääristyneitä tai virheellisiä.

Poliittisten liikkeiden ja puolueiden reagointi tähän muutokseen on monimutkaista ja vaatii huolellista harkintaa. Ensinnäkin ne voivat pyrkiä lisäämään tietoisuutta hybridiyhteiskunnan ja illuusioyhteiskunnan ilmiöistä sekä niiden vaikutuksista yhteiskuntaan. Tämä voi sisältää tiedotuskampanjoita ja koulutusta siitä, miten tunnistaa ja käsitellä digitaalisen median vaikutuksia.

Toiseksi poliittiset liikkeet voivat pyrkiä sääntelemään digitaalista mediaa ja teknologisia yrityksiä paremmin varmistaakseen, että ne toimivat vastuullisesti ja kunnioittavat yksityisyyttä sekä edistävät tiedon monimuotoisuutta ja demokraattisia prosesseja.

Kolmanneksi puolueet voivat pyrkiä luomaan poliittisia agendoja ja strategioita, jotka ottavat huomioon digitaalisen ympäristön erityispiirteet ja pyrkivät vastaamaan yhteiskunnallisiin haasteisiin, joita hybridiyhteiskunta ja illuusioyhteiskunta voivat aiheuttaa.

Yhteenvetona poliittisten liikkeiden ja puolueiden on oltava valppaita ja proaktiivisia hybridiyhteiskunnan ja illuusioyhteiskunnan muutosten suhteen, ja niiden on pyrittävä kehittämään strategioita ja politiikkoja, jotka edistävät avoimuutta, vastuullisuutta ja demokratiaa digitaalisessa maailmassa.

Minkä vuoksi juuri latinankielisten vanhoja sanalaskuja ja viisauksia on syytä viljellä runsaasti etenkin suomenkielisten tekstien yhteydessä niitä näin avaten?

ChatGPT

Latinankieliset sananlaskut ja viisaudet ovat säilyneet merkittävinä vuosisatojen ajan monista syistä. Niitä viljellään edelleen monissa eri yhteyksissä, mukaan lukien suomenkieliset tekstit, seuraavista syistä:

1. Historiallinen merkitys: Latinankielinen kulttuuri ja kieli ovat olleet länsimaisen sivistyksen ja oppineisuuden perusta. Monet klassiset filosofit, kuten Platon, Aristoteles ja Cicero, kirjoittivat latinaksi, ja monet heidän viisauksistaan ja sananlaskuistaan ovat edelleen merkityksellisiä tänä päivänä.
2. Universaali merkitys: Monet latinankieliset sananlaskut ja viisaudet käsittelevät ihmisenä olemisen peruskysymyksiä, kuten rakkaus, viisaus, moraali ja elämän tarkoitus. Niiden abstrakti ja yleismaailmallinen luonne tekee niistä soveltuvia moniin erilaisiin tilanteisiin ja aiheisiin.
3. Tarkkuus ja tiiviys: Latinankieliset sananlaskut ja viisaudet tunnetaan usein tarkkuudestaan ja tiiviistä muodostaan. Ne voivat ilmaista monimutkaisia ajatuksia lyhyesti ja ytimekkäästi, mikä tekee niistä tehokkaita keinoja välittää viestiä.
4. Arvostus ja arvokkuus: Latinankieliset lauseet ja sananlaskut tuovat tekstiin arvokkuutta ja arvostusta. Ne viittaavat usein perinteeseen, sivistykseen ja kulttuuriseen yhteyteen, mikä voi lisätä tekstin uskottavuutta ja vakavuutta.
5. Kulttuurinen rikkaus: Latinankieliset sananlaskut ja viisaudet edustavat rikasta kulttuuriperintöä, ja niiden käyttö voi olla tapa kunnioittaa ja säilyttää tätä perintöä. Ne ovat osa laajempaa klassisen kulttuurin ja humanistisen perinteen jatkumoa.

Kun latinankielisiä sananlaskuja ja viisauksia viljellään suomenkielisissä teksteissä, ne voivat tuoda tekstiin syvyyttä, viisautta ja perinteitä, mikä voi rikastuttaa lukijan kokemusta ja ymmärrystä. Lisäksi ne voivat olla tehokkaita keinoja välittää tärkeitä viestejä ja ajatuksia lyhyessä ja vaikuttavassa muodossa.

Lämmin kiitos jälleen kerran

ChatGPT

Ole hyvä! Jos sinulla on lisää kysyttävää tai jotain muuta mielessäsi, älä epäröi kysyä. Autan mielelläni!