Hallitus on henkisesti jo luovuttanut. Rahaa olisi, mutta onko näkymiä? Tässä maan päälehden kahden viimeisen päivän otsikkoja pääkirjoituksina. Ei ne siitä ole paljoa muuttuneet sitten Kataisen hallituksen hajottua pakolaishallitukseksi. Eurooppa oli jo aikoja ajautunut kahteen ääripäähän ja repivä keskustelu välikysymyskeskustelussa Kreikasta paljasti jällen kerran, kuinka Tanskaan vyöryy rahaa ja Kreikan uusi johto etsii sopua kaoottiseen talouteensa.
Ei juu vaarinhousut
Eurossa ja Ukrainassa kriiseinä yhteistä on sekä historia että tulevaisuus. Kun kriisi jatkuu se myös mutkistuu ja syvenee sekä pyrkii jäätymään pysyväksi olotilaksi. Kreikan tapa taivutella joustoa euromailta, käyden neuvotteluja kunkin kanssa erikseen, on hieman samaa sukkulointia, jota myös Venäjä käy tahollaan. Eurooppa ei ole vain kymmenien kulttuurien niemimaa vaan myös alueiden Eurooppa. Sen kanssa voi neuvotella hajottamalla ja halliten sen heikoimpien lenkkien tuella. Eurooppa kun vastaa huutoon aina moniäänisesti.
Onko Kreikan taloustilanne nyt parempi kuin vuonna 2010 ja onko kriisin hoidossa tehty vakavia virheitä? Kysymykseen voi vastata kiertäen se ja kieltäen samalla, ellei samaan aikaan hallitus esittänyt Kreikan korkojen laskua ja laina-ajan pidentämistä määrättömiin. Suomi on joka tapauksessa pääomittamassa vakausmekanismia 20 miljardilla ja Suomen vastuut Kreikassa ovat 7000 miljoonaa. Laina-aikojen pidennys määrättömiin on sama asia kuin velkojen leikkaus suomalaisessa kulttuurissa. Se ei ole kuitenkaan sama kuin moniääninen Eurooppa.
Herrojen kiireitä
Euroopan kohtaamat haasteet ja yhtenäisyys eivät enää oikein taipuneet menneen hallituksen niihin tavoitteisiin, jossa olisi tullut hakea Suomen omia haasteita ja niihin löytyvää hallituksen yhtenäistä linjaa. Eurooppa vei ajan ja rahat, kaiken huomiomme, hallituksemme huomion.
Teeskentely tavalla, jossa kaikki on hyvin, ei onnistu enää ja vaaleihin on mentävä myöntäen rehellisesti missä kaikessa menetettiin puoli vuosikymmentä parantaen sellaista potilasta, joka vaatisi nyt operointia, johon kukaan ei oikein rohkene ryhtyä peläten potillaan henkeä.
Venäjällä tiedetään Euroopan tauti ja Ukraina kärsii tästä taudista. Siinäkään ei ole mitään uutta ja myös suomalaiset ovat tienneet, millaisia riskejä monikulttuuriseen mantereeseen on aina liitetty.
Koska Kreikka on viimeksi ollut velaton ja koska sen demokratia on toiminut? Millaisia pankkeja Italiasta ja Espanjasta on aina löytynyt ja onko näiden ongelmien löytyminen tänään jotenkin koko Pohjolaa koskeva järkyttävä yllätys? Ei kai sentään. Kai siihen joku syy oli, miksi Ruotsi ja Tanska ymmärsivät vältellä sellaista, joka on kansakunnan oman edun vastaista.
Hallelujah
Ollakseen suomalainen Euroopassa on oltava omituinen. Tällainen omituisuus on euroviisuvoittajamme Lordi. Euroviisujen 60-vuotisjuhlakonsertissa Lordi edustaa Suomea. Ollakseen jotain muutakin kuin pelkästään erikoinen, Suomi pyrki kaikin keinoin Euroopan ytimeen ja maksaa siitä kovaa hintaa.
Mikä ero on kahdellakymmenellä miljoonalla ja miljardilla? Kukapa noita ymmärtäisi, kolme nollaa sinne tai tänne jos omalla tilillä ei muuta olekaan. Tai jos muita on kuin nollia, ne ovat lopussa, ei alussa kuten Kreikan veloissa.
Hard Rock Hallelujah on se hinta, joka maksetaan teeskenneltäessä rikasta rutiköyhänä, Pohjois-Karjalassa, Kiteellä asuen, viisi tuhatta euroa enemmän veroja keskivertoperheenä maksaen palveluista, jota ei enää ole. Ja summa on vielä nettopalkasta.
Jopa asuminen Urjalassa näyttäisi tulevan bruttopalkaksi muutettuna yhden kuukausipalkan verran kalliimmaksi kuin muuttaen Tammelaan tai Forssaan. Minkäs teet, jos ihmisillä on varaa maksaa veroja palveluista, joita ei oikein enää ole yrittäjänä Nuutajärvellä ja hoitaa siinä sivussa myös Kreikkalaisten haluttomuuden maksaa omia verojaan ja laskujaan.
Huonon pään takia koko ruumis tahtoo kärsiä. Vaalipäivän lähestyessä voisi pohtia onko muitakin numeroita kuin vanhojen puolueittemme tarjoamat vaihtoehdot.