Miksi suomalaiset valitsevat vuosikymmenestä toiseen poliittisia pelaajia maansa avainvirkojen hoitoon? Miksi jopa perustuslakejamme vartioivat poliittiset vaaleilla valitut amatöörit ja pelurit perustuslakivaliokunnassamme? Ainoana maana maailmassa. Miksi me pidämme sitä parhaana mallina? Onko meillä jotain erityistä viisautta, joka muilta puuttuu lain laatijan ja toteuttajan sekä tuomiovallan kolmijaossa? Mistä sellainen on ajopuuksi kutsumamme kansakunnan normistoon ja moraaliin oikein pesiytynyt? Onko meidän moraalissa jotain erityisen arveluttavaa? Syntyykö se sosiaalisen pääoman kautta vai ehkä onomatopoeettisen ja poliittisen kielen tuotteena? Miksi valtio siirtää koko ajan tehtäviään kunnille, sadoittain? Kuntavero kun ei ole progressiivinen ja maaseutumme tyhjenee. Kuka tätä maata on tähän suuntaan ohjaillut? Ajopuuko?
Painaako jäsenkirja enemmän kuin väitöskirjat? Onko väitöskirjoista jopa harmia Suomessa? Onko rakenteellinen korruptio takuu luotettavasta ihmisestä? Ihminen jota ei voi korruptoida on epäluotettava? Onko poliittinen valiokunta luoltettavampi kuin epäpoliittinen ja onko poliittinen tuomari luotettavampi kuin juristikoulutuksen saanut myös perustuslakien tulkitsijana?
Miksi Suomi on AINUT maa maailmassa, jolla on poliittinen perustuslakivaliokuntamme? Eikö poliitikko oikein luota tuomariin, yliopistojen kouluttamiin perustuslakien tulkitsijoihin? Miksi me suomalaiset äänestämme tällaisen maan maailman onnellisimmaksi? Onko meillä muuta vahtoehtoa?
Johtuuko se balanssin, tasapainon tavoittelusta halutun ja mahdollisen välillä. Valitaan se mikä sattuu olemaan MAHDOLLINEN, ei sitä mikä olisi tavoiteltava sekä vaatisi työtäkin sen eteen. Olemmeko henkisesti ja hengellisesti laiskoja? Happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista.
Onko kiusaaminen helpoin tapa laskea rimaa niiltä, jotka ovat muita parempia tai ahkerampia? Karkottaa yhteisöstä kilpailija, epämiellyttävä kilpailu. Onko se syy kiusaamiskulttuuriin ja sosiaalisen medain häiriköintiin? Ainut tapa menestyä kun muuten ei pärjää?
Olemme sosiaaliselta pääomaltamme vanha alusmaa, emme lainkaan emämaa kuten EU:n johtajat? Herravaltiossa puhutaan hyvästä ja huonosta. Orjavaltiossa hyvästä ja pahasta. Sillä on hurjan suuri ero. Sen pohtiminen paljastaa myös muitten sanojemme oudot sisällölliset emotionaaliset erot muuhun maailmaan niitä verraten kielineen.
Kun muut rakentavat armeijojaan herravaltioissa, se on UHKA hyökätä. Kun me puhumme kansanarmeijasta, tarkoitamme puolustuvoimia. Me pelaamme pelimmekin korostaen maalivahdin ja puolustuksen osuutta. Ei toki hyökkäyksen. Amerikassa löytyy yli kymmenen suomalaista maalivahtia jääkiekossa.
Meillä maalivahteja koulutetaan ja puolustajia. Hyökkäys ei ole meillä paras puolustus. Kun me pelkäämme koko ajan tappiota, olemme hävinneet jo tällä asenteellamme. Sen varaan rakennetaan myös arvot ja normit, lait ja niiden noudattaminen, rakenteellinen korruptiomme sen hoitajana.
Vaaleissa voimme vaihtaa hivenen poliitikkojamme mutta osastopäälliköt ja kansliapäälliköt jäsenkirjoineen säilyvät vuosikymmenestä toiseen. Se rapautti myös demokratiamme. Mistä me tällaisen mallin keksimme? Muilla kun on tapana vaihtaa myös vaalien myötä virkamiehiäänkin, jopa poliisejaan.
Kutsumme tapaamme elää ajopuuteoriaksi. Mihin ajopuu tarvitsee demokratiaa ja poliitikkojamme? Suomettuminen sujuu ilman vaalejakin ja poliitikkojamme. Mihin tällainen valtio tarvitsee koulutusta ja tiedettä? Eikö ajopuulle riitä pelkkä emämaiden tekemät sopimukset ja näillä mennään alusmaan kansalaisina. Jos tällaiseen hakee muutosta, silloin on oltava valmis myös omaan henkiseen ja moraaliseen kasvuunkin. Vaadittava sitä myös muilta, poliitikoiltamme ja väitöskirjan jäsenkirjaksi vaihtaneilta virkamiehiltäkin.