Juha Ristamäki uskaltautuu puuttua Iltalehdessä vihreitten johdon harrastamaan rakenteelliseen korruptioon jutussaan konsulteista, jotka ovat vihreillä ministereillä liki maan tapaan syntyneitä rakenteita ja perheen sisäinen asia. Ei sellaiseen kuuluisi puuttua, ellei nyt ole pitänyt silmiään kiinni jo vuosikymmenet. Vihreiden harrastama korruptio on vähäistä kun sitä vertaa poliittisen rakenteemme tapaan jakaa virkoja puolueittemme kellokkaille. Marginaalinen osa kansasta puolueittemme jäseninä on jakanut keskenään kaikki avainvirkamme jo vuosikymmenet. Tämä ilmiö on mukana myös koulutuksessamme ja sen hoidossa, tiedeyhteisöissä, papin ja lukkarin viroissa sekä kaikessa talous- ja sosiaalipolitiikasta vähäisimpään vätykseen talonmiehen tehtäviä hoitaen.
Suomessa rakenteellinen korruptio oli ollut maan tavaksi iät ajat ja osana itsenäisyyttämme ja sen syntyvaiheita. Samoin kunnissamme suurin puolue syntyy kunnan viroissa istuvista miehistä ja naisista tänäänkin. He hoitavat omaa asiaansa eikä kuntansa. Lisäksi meillä on pilvin pimein kuntia, joissa on käytännössä vain yksi työnantajakin. Agraarin Suomen kunnissa se oli maalaisliitto ja sen tapa hoitaa maan asioita ja Kekkosen aikana punamultaa viljellen. Sama punavihreä näkyy taantumuksen merkkinä tänäänkin.
Äijäpuolueita on varottava medioissammekin, vaahdottava populismista kun korruptiota uhataan vaaleissamme. Toki oli kaupunkeja, joissa kaupungin syntykin oli yhden työnantajan toimesta aikanaan tapahtunut ja tämä myös hoiti nykyiset kunnille kuuluvat palvelutkin. Nyt sellunkeiton loppuessa nämä ovat samassa vaiheessa kuin Forssa puuvillan varaan rakentuneen kaupungin jäädessä mopen osille Loimijokilaakson yläjuoksulle syntyneenä Tammelan ja Jokioisten rajanylityspaikkana.
Siirryimme hyvin lyhyessä ajassa liki keräilytaloudesta agraarin ajan kautta teolliseen ja jälkiteolliseen vaiheeseen sekä nykyiseen digiaikaamme. Osa elää edelleen yhdessäolo-organisaatioissaan, osa harjoittelee asiaorganisaatiossa elämistä 1900-luvun tapaan. Naisten ja miesten ammatit ja koulutus ovat nekin eriytyneet ja jakavat kansakuntaa edelleenkin kahtia. Perussuomalaisia äänestävät etenkin miehet ja äijäpuolue etsii paikkaansa myös naisvaltaisissa ammateissa jahka niitä syntyisi. Naiset ministereinämme vieroksuvat viimeisen päälle äijäpuoluettamme peläten valtansa perään perinteisissä rakenteissa roikkuen.
Etenkin keskustalle ja demareille tämä on hankala paikka uudistua, mutta vaikeaa on nyt jo vihreilläkin. Leimautuminen naisasialiikkeeksi on kahtia jakutuvassa Suomessa punavihreän hallituksen taakkana se kaikkein hankalin myös medioillemme ja niiden uskottavuudelle. Vasemmistolainen media kokee fiksun elämän edellyttävän jotain fiksumpaa, jossa Trump ja Yhdysvallat sekä Venäjä kouluttavat niitä ikävällä tavalla nöyryyttäen. Vallasta ja maailmankuvasta, joka on tulosta jo 1970-luvulta ja jo aiemmin tekemistämme ratkaisuista koulutuspolitiikassamme.
Kun tätä arkaa aihetta lähestyy, koirakoulun merkitystä käyttäytymisellemme, syntyy hiljainen raivo, jossa taustalla on tiedeyliopiston aikanaan hankkimat eväät ja niiden käyttö joko luonnontieteisiin ja sen sovelluksiin koulutuksessamme tai pehmeimpiin yhteiskunta- ja humanistisiin aineisiin juuri naisia houkutellen. Lääkäri sai hänkin hoitajansa tämän saman ilmiön tuotteena.
Psykiatri oli lääkäri, psykologi mikä tahansa valtiotieteilijämme. Toinen antoi lääkkeet, toinen ei. Samalla syntyi naisen eurokin ja sukupolvien välinen kuilu muuttui sukupuolten väliseksi oman aikamme ilmiöksi. Sitä tuettiin rakenteellisen korruption tuomin keinoin ja nyt sen purkaminen alkaa olla myöhässä.
Piiloutuminen menneen maailman talousvasemmiston ja -oikeiston suojiin on koominen ilmiönä median kriisissä seuraten samalla mitä Venäjällä, Euroopasa, Yhdysvalloissa ja globaalisti etenkin Kiinassa on tapahtumassa.
Maailman onnellisin maa on taantunut ja alkaa rapautua samalla uskoen ratkaisujen löytyvän paluusta juurilleen. Ennen oli kaikki paremmin ja mielensä pahoittajia on ikääntyvä maa huru-ukkoineen tulvillaan. Naiset elävät vallankumousta, jonka piti kyllä tapahtua jo sotien jälkeen tai aikana, jolloin naiset saivat äänioikeudenkin. Mihin se oikeus käytettiin?